Kiertotalouden läpimurtoa odotellessa

Vaikka Suomessa kiertotalouden digitalisaation kypsyystaso on suhteellisen matala, nähdään meillä silti olevan potentiaalia kiertotalouden digitalisaation kärkimaaksi. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kiertotalousosaajien ja ICT-asiantuntijoiden vuorovaikutusta sekä konkreettisia demonstraatioita. Suomessa on siirryttävä ideoinnista käytännön kokeiluihin demonstraatioympäristöissä. Tähän me Hämeen ammattikorkeakoulussa voimme vastata.

Tavoitteena hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta

Suomen tavoitteena on olla vuonna 2035 hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta, jossa läpimurto on saavutettu mm. digitaalisten ratkaisujen ja innovaatioiden avulla (Valtioneuvosto, 2021). Tämän vision toteuttamiseksi materiaalien kiertotalousaste tulee kaksinkertaistaa ja primääriraaka-aineiden kulutus rajoittaa vuoden 2015 tasolle. Kiertotalous tarvitsee eri toimijoiden yhteistyötä ekosysteemeissä, joissa arvoketjun toimijat kehittävät ratkaisuja yhdessä. Data ja digitalisaatio mahdollistavat resurssitehokkuuden kehittämisen ja kiertotalouden edistymisen seurannan ja edistävät materiaalivirtojen jäljitettävyyttä, tuotannon tehokkuutta ja dataan perustuvaa päätöksentekoa. Kiertotalouden digitalisaatio ja ekosysteemit -raportin (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022) mukaan datavetoisen kiertotalouden nähdään tarjoavan valtavan potentiaalin systeemisiin parannuksiin. Nousevat raaka-aineiden hinnat ja heikentynyt toimitusketjujen ennustettavuus lisäävät tarvetta paitsi resurssien tehokkaalle käytölle myös uusiomateriaalien kysynnälle, jonka ansiosta materiaalien kierrätys nousee tärkeäksi teollisuudenalaksi.

Kiertotalouden strategisen ohjelman arvioinnin mukaan (Valtioneuvosto, 2023) Suomen resurssituottavuus ja materiaalien kiertotalousaste ovat matalat, mihin vaikuttaa mm. resurssi-intensiivinen teollisuus. Arvioinnissa todetaan, että Suomen edelläkävijäasema ekoinnovaatioissa edellyttää koulutuksen ja TKI-toiminnan vahvistamista. Ekoinnovaatioilla tarkoitetaan ympäristöä säästäviä innovaatioita, joiden avulla mm. ratkaistaan jätemääriin, materiaalin käyttöön, päästöihin tai energian kulutukseen liittyviä ongelmia uudella tavalla.

Teollisten symbioosien fasilitointimalli FISS (Finnish Industrial Symbiosis Systems) on valtioneuvoston julkaisemassa kiertotalouden strategisessa ohjelmassa (2021) tunnistettu tärkeäksi, alueelliseksi ja kansalliseksi toimintamalliksi, jonka avulla kiertotaloutta edistetään tunnistamalla ja luomalla synergioita yritysten välille. Symbioosissa yritykset hyödyntävät toistensa resursseja, kuten sivuvirtaa, teknologiaa, osaamista, palveluja tai vaikka hukkalämpöä. Symbioosien syntyminen ja ylläpitäminen vaatii dataa mm. jaettavien resurssien saatavuudesta.

Datan jakaminen edistää kiertotaloutta

Kiertotaloudessa datan arvon nähdään syntyvän sen jakamisesta. Tosin, datan jakaminen on alkuvaiheessa useimmilla toimialoilla, kiertotaloudesta puhumattakaan. Pääongelmana kiertotalouden digitalisaatiossa on kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, jota aiheuttaa tällä hetkellä standardoimaton data ja useat eri materiaaleille tai maantieteellisille alueille kehitetyt materiaalinvaihtoalustat (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022). Datan jakamisen hyötyjen tunnistamisessa on myös puutteita ja jaettavan tiedon kerääminen voi olla kallista eikä yrityksillä ole mallia datan jakamiseen toistensa kanssa. Datan jakaminen voi tapahtua yritykseltä yritykselle tai avoimien tietovarantojen kautta. Kiertotalouden skaalautuvuuden kannalta on tärkeää arvioida, mitä dataa tarvitaan, mitä dataa kerätään ja miten dataa jaetaan (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022).

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) VÄLKKY-hankkeen tutkimuksissa on havaittu kantahämäläisten kiertotalousalan pk-yrityksillä olevan jossain määrin haasteita jo oman datansa hyödyntämisessä (Järvenpää, Jussila & Kunttu, 2023). Lisäksi yksittäiset toimijat optimoivat omaa toimintaansa eivätkä ole tulleet ajatelleeksi materiaalivirran hallinnan kehittämistä yhteistyössä arvoketjun muiden toimijoiden kanssa (Järvenpää, Salminen & Kantola, 2021). Datan hyödyntämistä haittaavat pk-yrityksissä myös yleisen tietosuoja-asetuksen aiheuttamat kysymykset, kun yritykset eivät tiedä, mitä tietosuoja-asetus estää ja mahdollistaa, minkä vuoksi kehittäminen lopetetaan varmuuden vuoksi (Järvenpää, Jussila & Kunttu, 2023 ja 2022). Lisäksi viranomaisille voidaan joutua raportoimaan materiaalivirroista eri mittayksiköillä kuin mitä käytännön toiminnassa käytetään. Kuitenkin resurssitehokas kiertotalous ja materiaalivirtojen sulkeminen sekä teollisten symbioosien kehittäminen vaativat dataa ensinnäkin kysynnän ja tarjonnan kohtauttamiseksi sekä resurssitehokkaan toiminnan toteuttamiseksi ja jätteen vähentämiseksi.

Digitaaliset ratkaisut kiertotaloudessa

Digitaaliset ratkaisut edistävät kiertotaloutta tuomalla läpinäkyvyyttä tuotantoprosessien tehokkuuteen ja arvoketjuihin. Kiertotalouden kehittäminen datan ja digitalisaation avulla edellyttää ymmärrystä monimutkaisista arvoketjuista, materiaalivirtojen ympäristövaikutuksista, tarjolla olevista teknologioista sekä toimijoista ja toimialojen rajapintoihin vaikuttavista seikoista. Kiertotalouden digitalisaation suurimmat mahdollisuudet nähdään liittyvän tietoon materiaalien sijainnista, laadusta ja saatavuudesta. Haasteet puolestaan liittyvä osaamiseen, yhteistyöhön, tiedon omistajuuteen ja jakamiseen sekä liiketoimintamalleihin.

Digitaalisten ratkaisujen käyttöönotto kiertotaloudessa on lähtökuopissaan, eikä digitalisaation käyttöön vaikuttavista tekijöistä ole vielä kovin laajasti tutkittua tietoa. Käyttöönoton esteiden tiedetään liittyvän taloudelliseen kannattavuuteen, rakenteisiin, toimintaan tai asenteisiin, kun yhteistyö ja datan omistajuus koetaan haasteeksi. Suomella nähdään olevan potentiaalia kiertotalouden digitalisaation kärkimaaksi, vaikka kypsyystaso kiertotalouden digitalisaatiossa on Suomessa matala. Puutteita on kiertotaloutta ja digitaalisia ratkaisuja yhdistävistä toimissa: Suomessa osataan ideoida mitä digitaalisilla ratkaisuilla voidaan saada aikaan, mutta konkreettiset kokeilut puuttuvat. Tämän vuoksi työ- ja elinkeinoministeriön raportti (2022) suosittelee kehityksen painopisteen siirtämistä kohti käytännön toteutuksia: tarvitaan useita käytännön demonstraatioita, joiden avulla yritykset voivat arvioida odotettavissa olevia hyötyjä ja tehdä investointipäätöksiä.

Kiertotalouden kehittymistä hidastaa osaamisen ja kyvykkyyksien siiloutuminen, kun digitalisaation ja kiertotalouden osaajat ovat riittämättömässä vuorovaikutuksessa keskenään. Digitalisaation ja datan hyödyntämisen ensiaskeleet liittyvät usein ihmisten ja organisaatioiden yhteistyöhön ja prosesseihin, ei itse teknologiaan. Työ- ja elinkeinoministeriön raportti esittää toimenpidesuosituksena rajapintoja ylittävää osaamisen ja kyvykkyyksien kehittämistä koulutuksen, tutkimuksen ja jatkuvan oppimisen avulla. Konkreettiseksi toimeksi ministeriön raportti nimeää koulutuspilotin oppilaitosten kiertotalous- ja digitalisaatiopainotteisten koulutusohjelmien sekä yritysten yhteistyönä. Lisäksi ministeriö suosittaa kehitettäväksi ns. kiertohubitoimintaa, jossa eri toimijoiden yhteistyön voimin edistetään kiertotaloutta ja ratkaistaan yhdessä sen haasteita. Ministeriö lupaa hubitoiminnalle kuvauksen ja toimintamallin lähitulevaisuudessa. Huomion arvoista jatkon kannalta meille on se, että ministeriön raportissa lueteltiin kiertotalouden ja digitalisaation kouluttajia, mutta Hämeen ammattikorkeakoulua ei ollut tunnistettu potentiaaliseksi toimijaksi (Työ- ja elinkeinoministeriö 2022, s. 70).

Kiertotalous kehittyy ekosysteemeissä

Kiertotalouden odotetaan kehittyvän ekosysteemeissä, jotka parhaimmillaan ovat datan, tiedon, osaamisen ja materiaalien markkinapaikka sekä uusien ratkaisujen hautomo (Valtioneuvosto, 2021). Kiertotalouden digitalisaatio edistää yhteistyötä, mutta ratkaisuiden kehittäminen vaatii koko arvoketjun toimijoiden yhteistyötä, luottamusta, relevantin tiedon tuotantoa ja jakamista sekä saatavia hyötyjä. Yritykset eivät välttämättä itse näe tarpeelliseksi rakentaa yhteistyöhön perustuvia ekosysteemejä, vaan odottavat niiden syntyvän liiketoimintamahdollisuuksien seurauksena (Valtioneuvosto, 2021).

Toisaalta pk-yrityksillä on rajalliset mahdollisuudet kehittämistyöhön niukoista resursseista johtuen. Aika ja energia menevät yrityksen arjen pyörittämiseen eivätkä riitä yhteistyöverkostojen luomiseen ja etsimiseen. Kiertotalouden uudet toimintatavat kehittyvät uuden teknologian ja yhteistyöverkoston yhdistelmien pohjalta, ja eri toimijoiden, tutkijoiden ja yritysten yhteiskehittämisen tuloksena.

Mitä me voimme tehdä?

Meillä Hämeen ammattikorkeakoulussa on kaikki eväät kiertotalouden digitalisoinnin ja datan hyödyntämisen edistämiseksi. Meillä on tieto- ja viestintätekniikan koulutus, joka yhdistää kiertotalouden ja ICT-osaamisen. Meillä on myös yhtenä HAMK Smart -tutkimusyksikön fokusalueena on bio- ja kiertotalouden digitaaliset ratkaisut. Meidän tulee nostaa itsemme Kanta-Hämeestä valtakunnalliseksi toimijaksi ministeriön raportin viitoittamalle tielle (Valtioneuvosto, 2021). Meidän tulee luoda digitalisoituvan kiertotalouden TKI-ekosysteemi ja ryhtyä luomaan konkreettisiin demonstraatioihin tähtäävää TKI-toimintaa demonstraatioympäristöineen, tuottaaksemme tutkittua tietoa yritysten kehittämisen tueksi sekä yleisemmin kiertotalouden digitalisaatioon vaikuttavista tekijöistä. Voimme näin edesauttaa Suomen tavoitetta tulla kiertotalouden digitalisaation kärkimaaksi.