Kansainvälinen kokemus osaamiseksi – sanoittamisen vaikeudesta

Kansainvälisen osaamisen sanoittaminen on hankalaa. On helppoa kertoa, miten on opiskellut tai työskennellyt ulkomailla tai kuinka pitää matkustelusta. Usein opiskeluaikaiset vaihtokokemukset ovatkin olleet yksilölle käänteentekeviä elämän kulussa ja työllistymisessä, kuten esimerkiksi laaja korkeakouluja ja korkeakouluopiskelijoita koskenut EU:n Erasmus+-ohjelman vaikuttavuustutkimus (European Commission: Directorate-General for Education, Youth, Sport and Culture, 2019) taannoin osoitti. Nykyisessä tehtävässäni olen kuitenkin päässyt kiinni kansainvälisen osaamisen sanoittamisen vaikeuteen tekemissäni rekrytoinneissa.

Kansainvälinen osaaminen on teemana kulkenut mukanani läpi työurani. Aiemmassa työssäni koulutin tieto-, neuvonta- ja ohjaustyössä toimivia asiantuntijoita. Käsittelimme kansainvälistä osaamista ja siihen nivoutuvia taitoja osana ohjaustyötä, mutta erityisesti pysähdyimme siihen, miten oma osaaminen tunnistetaan ja miten se sanoitetaan työllistyessä. Reilun kymmenen vuoden takainen ”Piilotettu osaaminen” -selvitys (Demos Helsinki, 2013) oli tuolloin merkittävä avaus yhteiskunnalliseen keskusteluun. Selvitys herätteli kansainvälisen osaamisen laajempaan ymmärtämiseen ja tunnistamiseen. Kansainvälisen kokemuksen myötä kertynyt osaaminen tunnistettiin tuolloinkin tyypillisesti kielitaitona, avarakatseisuutena ja taitona ymmärtää erilaisia kulttuurisidonnaisuuksia. Selvityksen tärkein anti oli käsitys siitä, että kansainvälinen osaaminen sisältää taitoja, kuten sitkeyden, joustavuuden ja uteliaisuuden, jotka jäävät usein tunnistamatta työelämätaitoina.

Kansainvälinen kokemus ei tarkoita kansainvälistä osaamista

Parikymmentä vuotta sitten olin vasta aloittanut työni EU:n nuoriso-ohjelmissa. Työtehtäviini sisältyi nuorisosektorin toimijoiden innostaminen kansainvälistymiseen ja kouluttaminen kansainvälisistä nuorten hankkeista. Tavoitteena oli antaa heille motivaatiota ja valmiuksia mahdollistaa nuorille kansainvälisiä kokemuksia erilaisten hankemuotojen kautta.

Yksi ensimmäisistä koulutuksistani on iskostunut mieleeni. Kuulijakuntana oli auditoriollinen nuorisotyöntekijöitä kunnista ja järjestöistä. Olin kertonut kansainvälisen osaamisen tärkeydestä nuorille, avarakatseisuudesta ja oppimisen mahdollistamisesta, vaikuttamisesta ja osallistumisesta. Uskoin vahvasti asiaani ja sen tärkeyteen. Kysyin osallistujilta heidän omista kansainvälisistä kokemuksistaan ja niiden merkityksestä. Takarivistä nousi seisomaan keski-ikäinen henkilö, joka kertoi olleensa vuosia lähetystyössä, en muista enää missä Afrikan maassa. Puheenvuoroa väritti kokemuksen hirvittävyys, vastenmielisyys ja ennakkoluulot. Hän totesi, ettei oppinut siellä mitään muuta, kuin että halusi takaisin Suomeen. Tämä avoimen vihamielinen ja vahvasti patoutunut puheenvuoro veti minut, nuoren henkilön urani alussa, sanattomaksi. Tilanne jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Jälkeenpäin toki kehittelin nasevia vastauksia, jotka olisin voinut sanoa tuolloin. Kyseinen tapaus kuitenkin todensi minulle sen, että kansainvälinen kokemus ei itsessään tuo kansainvälistä osaamista. Kansainvälinen osaaminen edellyttää hyviä itsetuntemuksen taitoja, kykyä reflektoida kokemuksiaan ja halua oppia.

Tähän kompastuskiveen, oman kansainvälisen osaamisen sanoittamisen vaikeuteen, olen törmännyt viimeisten vuosien aikana tekemissäni rekrytoinneissa. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) kansainvälisiin palveluihin rekrytoidessani yhdeksi osaamisedellytykseksi olen nostanut omakohtaiset kansainväliset kokemukset ja sen, että hakija tunnistaa, millaista kansainvälistä osaamista hän on kokemuksensa myötä kerryttänyt. Tiedän hyvin, että olen tuonut rekrytointeihini vaikeuskerrointa edellyttäessäni kerrytetyn kansainvälisen osaamisen sanoittamista. Tarkoitukseni on nostaa tässä yhteydessä esille oman oppimisen tunnistamista ja itsetuntemuksen taitoa. Parhaimmillaan hyvä rekrytointi-ilmoitus voi käynnistää itsetutkiskelua, kun hakija peilaa taitojaan ja osaamistaan hakuilmoituksessa listattuihin edellytyksiin. Samaan aikaan työnantajan on mielestäni annettava tunnustusta sille, että jokainen hakuprosessi on iso ponnistus hakijalta: se on vaatinut aikaa sekä herätellyt toiveita ja haaveita uusista työuran poluista. Hakija on luopunut ajastaan perehtyäkseen annettuihin tietoihin tehtävän sisällöstä, tutustuakseen organisaatioon ja räätälöidäkseen hakemuksen ja ansioluettelon siten, että se on kohdennettu juuri kyseiseen tehtävään kyseisessä organisaatiossa. Mielestäni työnantajien on tärkeä tunnistaa tämä annettu aika ja osoittaa arvostusta hakijoille selkeällä ja säännöllisellä hakijaviestinnällä läpi rekrytointiprosessin.

Tyypittelyä kansainvälisestä osaamisesta

Tekemäni useat rekrytointiprosessit HAMKin kansainvälisiin palveluihin ovat vetäneet erinomaisia hakijoita. Hakijamäärät eri rekrytoinneissa ovat olleet 27:stä 85:een hakijaan. Hakemusten perusteella on selvää, että HAMK on työnantajana vetovoimainen ja kansainvälisyys työtehtävän ytimessä on erityisen houkutteleva. Hakijoiden kansainväliset kokemukset ja niiden myötä kertynyttä osaamista on kuvattu eri tavoilla hakemuksissa. Moni hakija on nostanut esille kielitaitonsa ja ymmärryksensä kulttuurisidonnaisuudesta osana vuorovaikutusta, oppimista ja viestintää. Suurimmalle osalle hakijoista on vaikuttanut kuitenkin olevan hankalaa siirtyä kokemuksesta opitun sanoittamiseen ja tunnistaa mitä muita taitoja, kielitaidon ja kulttuurituntemuksen lisäksi he olivat kerryttäneet.

Aiemman työurani sisällöistä EU:n oppimisen ohjelmissa ja eurooppalaisen elinikäisen ohjauksen parissa sekä nykyisen työtehtäväni rekrytointien pohjalta olen kehittänyt fiktiivisiä hakijatyyppejä valottaakseni, miten tyypillisimmin mielestäni kansainvälistä kokemusta ja kansainvälistä osaamista mielletään työhakemuksissa.

1. Hakija Innokas on aidosti innostunut matkustamisesta ja on aina pitänyt kansainvälisyydestä. Hän on utelias tutustumaan uusiin kulttuureihin, maistelemaan erilaisia ruokia ja oppimaan sanoja vierailla kielillä.
2. Hakija Merkityksellinen on omakohtaisesti todennut, kuinka tärkeää aika ulkomailla on ollut oman elämän kulkuun. Hänen elämänsä on muuttunut kohdattujen ihmisten ja tapahtumien myötä, joita ei olisi kotimaassa tapahtunut. Merkityksellinen on oppinut itsestään kokemusten ja kohtaamisten kautta.
3. Hakija Taitava listaa taitoja, joita hän on oppinut toimiessaan kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa ympäristöissä Suomessa tai ulkomailla. Taitavan oma reflektointikyky tai reflektoinnille annettu aika omasta oppimisesta voi olla osin yleisesti tunnistettuja taitoja tai pinnan alta tunnistettua osaamista.

Hakijatyyppejä yhdistää samankaltainen arvopohja, mutta Merkityksellisellä ja Taitavalla arvopohjan tärkeys voi nousta vahvempana omakohtaisten merkitysten sanoittamisen kautta. Osaamisen sanoittamisessa avain on itsetuntemus ja kyky reflektoida oppimaansa, sekä tukeutua muihin myös sitä tehdessään. Itsetuntemus on mielestäni yksi tärkeimmistä työyhteisötaidoista. Se mahdollistaa oman toiminnan ymmärtämisen, myös suhteessa muihin, ja avaa oven oppimiselle. Itsetuntemus myös pakottaa meidät kriittisestikin tarkastelemaan omaa toimintaamme ja vie meitä, jos sen sallimme, epämukavuusalueelle. Ja sopivassa määrin epämukavuusalue vasta hedelmällinen maaperä onkin – se mahdollistaa oppimisen, luovuuden ja uuden alkuja.

Rekrytointiprosesseissani pääsin kiinni useiden kymmenien osaajien ajatteluun siitä, mitä heille kansainvälinen osaaminen on, kielitaidon ja erilaisen kulttuurisidonnaisuuksien tiedostamisen lisäksi. Yllä kuvaamani fiktiiviset hakijatyypit ovat yksinkertaistettu keino ryhmitellä suhtautumista omaan kansainväliseen osaamiseen. Moni meistä voi tunnistaa itsessään myös yhdistelmiä näistä hakijatyypeistä. Hakijatyyppejä yhteen sitovina arvoina nousivat avoimuus, arvostus ja tasavertaisuus. Jos kansainvälinen kokemus ja sen kautta kerrytetty osaaminen vahvistaa tällä tavoin ihmisten arvopohjaa, tulevaisuutemme näyttää valoisalta ja toiveikkaalta.

Moninaisen merkityksellistä työelämää

Hakijoiden mielikuvat avoinna olleista kansainvälisistä työtehtävistä ovat olleet voimakkaan positiivisia, ja tehtävät houkuttelivat hakijoita, joille kansainvälisyys oli ollut henkilökohtaisesti merkityksellistä. Omat kokemukset ja niihin kytkeytyvät tunnekokemukset olivat piirtäneet vahvan, positiivisen muistijäljen. Monella hakijalla oma kansainvälinen kokemus oli ohjannut opiskelu- ja urapolun valintoja ja siten myös elämänkulkua. Motivaatio hakeutua kansainväliseen tehtävään kytkeytyi merkityksellisyyden kokemukseen ja mahdollisuuteen saada hyvä kiertämään; kuinka he voisivat kansainvälistymistä edistävässä tehtävässä vaikuttaa positiivisesti ihmisten kokemuksiin ja osaamisen kehittymiseen. Nämä toteuttamani rekrytointiprosessit ovat avanneet minulle parinsadan ihmisen vahvaa luottamusta siihen, että kansainvälisyys ja moninaisuuden arvostaminen ovat avaimia yhteisöinä ja yhteiskuntina onnistumisellemme.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on nostettu usein organisaatioiden kilpailukykytekijöiksi työyhteisöjen moninaisuus, jolloin valttina on tuoda yhteen erilaiset toimijat, persoonat ja osaajat. Moninaisessa työyhteisössä toimiminen ja yhteisen turvallisen ja arvostavan toimintaympäristön luominen edellyttävät kykyjä kohdata ja olla läsnä yli kieli- ja kulttuurierojen, taitoja oppia sekä ymmärtää itseä ja omaa käyttäytymistä suhteessa muihin. Nämä ovat taitoja, jotka kehittyvät päästessämme oman mukavuuskuplamme ulkopuolelle ja vahvistuvat kun pysähdymme reflektoimaan kohtaamisten kautta opittua. Merkityksellisyys työssäkin muodostuu vuorovaikutuksesta, kohtaamisista ja erilaisuuksistamme.

Omassa työympäristössäni korkeakoulussa moninaisuus näyttäytyy arjessamme erilaisissa yhteisöissämme ja tavoissamme toimia. Toimintaympäristömme valmentaa meitä kaikkia jatkuvasti toimimaan erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Tuoreessa selvityksessä (Huusko & Nurkka, 2024) Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi suosittelee, että jokaisen korkeakouluopiskelijan tulee saada moninaisuuden osaamista ja korkeakoulujen tulee korostaa opiskelijoille kansainvälistä osaamista ja sen sanoittamisen tärkeyttä yhtenä työelämätaitona. Tämän haasteen mielelläni heitän myös eteenpäin: miten sinä sanoitat oman kansainvälisen osaamisesi, mitä taitoja se pitää sisällään ja mikä merkitys sillä on?

Rekrytointiprosesseissani olen saanut lukea hakijoiden ajatuksia kansainvälistymisen merkityksellisyydestä, mikä myös vahvistaa luottamustani siihen, että tämänhetkisten trendien ja mollivoittoisenkin yhteiskunnallisen keskustelun takaa nousee positiivinen muutosvoima. Tehdään sitä näkyväksi sanoittamalla kansainvälistä osaamista ja sen merkityksellisyyttä ja siirrytään sanoista tekoihin vahvistamaan kestäviä, monimuotoisuutta arvostavia ja vaalivia (työ)yhteisöjä.