Pirjo Seddiki
Muotoilun diskursseissa sana smart esiintyy yhä tiuhempaan. Valtiovallan painopistealueena käsite on vetovoimainen ja rahoituskohteena houkutteleva. Digitaalisuuden edistäminen on yksi hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista. Digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön luomista koskevassa hallituksen kärkihankkeessa on tavoitteena suotuisan toimintaympäristön luominen digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille. Kärkihankkeessa luodaan innovaatioita ja palveluiden syntymistä tukeva säädös- ja muu toimintaympäristö. Kärkihankkeen yhtenä toimenpiteenä on lisätä robotiikan ja automaation hyödyntämistä ja kehittämistä Suomessa. Ammattikorkeakouluissa koulutetaan tulevaisuuden osaajia, joten valtiovallan kärkitavoitteet jalkautuvat myös opintoihin. Mitä tämä voisi tarkoittaa HAMKin muotoilukoulutuksen kontekstissa? Artikkelissa käsitellään muutamaa kansainvälistä esimerkkiä ja peilataan niitä HAMKin tulevaisuuden visioihin ja mahdollisuuksiin.
Digitaalisuus ja älykkyys
Digitaalisuus sinänsä ei itsestään selvästi ole synonyymi älykkäälle muotoilulle tai liiketoiminnalle. Digitaalisuus on välttämätöntä lähes kaikessa tuotannollisessa toiminnassa. Digiprinttaus tekstiilien tuotannossa tai 3D-tulostaminen ovat jatkuvasti kehittyviä alueita muotoilun kentällä, mutta eivät yksin tuo vaikkapa kommunikoivia elementtejä tuotteisiin. Niitä voidaan käyttää myös analogisen, varsin perinteisen tuotteen aikaansaamiseen. Tällaiset uudet teknologiat kuitenkin avaavat samalla mahdollisuuksia älykkäiden tuotteiden ja apuvälineiden kehittämiselle.
Digitaalisella tekstiilien tulostamisella voidaan tuottaa ekologisesta näkökulmasta entistä kestävämpiä tuotteita. Tuotteita voidaan tulostaa asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin tai vaikkapa teollisessa tuotannossa suoraan vaatteen kaavoihin, jolloin säästetään luonnonvaroja ja materiaaleja (Paju 2017, 4). Nämä teknologiat mahdollistavat lisäksi käyttäjien osallistumisen itse tuotteen suunnitteluun, vaikkapa tulostamalla itse omat ideansa kankaalle tai tapetille. Uusista teknologioista 3D-tulostus arkipäiväistyy vauhdilla, kuten muun muassa Risto Linturin kokoamassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa Teknologiamurros 2013–2016 (2016, 11) todetaan: “Tavaroiden 3D-tulostus jatkaa lähes 100 % vuosittaista markkinakasvua ja laiteteknologia kehittyy yhä nopeammin.” Tulostimien nopeuduttua 3D-tulostusta käytetään jo kaupallisissa, suurelle yleisölle suunnatuissa massatuotteissa. Esimerkiksi Adidas tulostaa juoksukenkien välipohjan asiakkaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaan (Techcrunch 2017).
Linturin (2016, 13) raportissa todetaan myös, kuinka IoT (Internet of Things) muokkaa ympäristöämme jatkuvasti älykkäämmäksi lisäämällä vuorovaikutteisuutta laitteiden ja käyttäjien sekä laitteiden kesken. Älykkäiden laitteiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien viiden vuoden aikana, jolloin esineiden internet arkipäiväistyy. Anturit, joilla kerätään yhä enenevässä määrin yhä monipuolisempaa tietoa, kehittyvät niin pieniksi ja edullisiksi, että niitä voidaan sijoittaa ympäristöön ja jopa ihmisen kehoon helposti. Sensoreiden ja antureiden lisäksi monet toimintoja aktivoivat ja ohjaavat laitteet ovat kehittyneet. Biosensorikehitys mahdollistaa tulevaisuudessa tiedon keruun elintoiminnoista ja alkavista sairauksista tai poikkeamista. On hyvin todennäköistä, että jo vuonna 2020 moni potilas voi tunnistaa itse kotonaan sairauksia ja tautitiloja luotettavasti (emt. 30–33). HAMKin smart-sovellusten kehittämisen kannalta ajankohtaista on myös, miten mustesuihkutekniikalla on onnistuttu tulostamaan sensoreita ja elektroniikkaa joustaville materiaaleille kuten tekstiileille tai paperille. Monet grafeenipohjaiset sensorit ovat myös kehittymässä erittäin edullisiksi. Ne ovat ominaisuuksiltaan äärimmäisen vahvoja, joustavia, ohuita, läpinäkyviä ja sähköä hyvin johtavia.
Hightech vai lowtech?
Erityisen kiinnostavia HAMKin smart-osaamisen kehittämisen näkökulmasta ovat myös erilaiset matalan kynnyksen halvoilla materiaaleilla toteutetut kokeilut. Tällaisesta esimerkkinä Saudi-Arabiassa kehitetty paperi-iho, joka pystyy aistimaan ja välittämään tuntemuksia paineesta, kosteudesta, läheisyydestä ja lämpötilasta. Paperi-ihokokeilu on toteutettu käyttäen arkipäiväisiä, kaikkialla saatavissa olevia materiaaleja kuten paperia, alumiinifoliota ja pesusieniä. (Hsu 2016.) Vastaavia “lowtech”-materiaalikokeiluja oli nähtävänä myös Boråsin yliopiston Smart Textiles Show Roomissa. Tällainen oli vaikkapa instrumenttipöytäliina, johon johtavalla painopastalla printattuja rumpuja tai pianonkoskettimia saattoi soittaa.
Uudenlaiset digitaaliset ratkaisut hyödyttävät erityisesti ikäihmisiä ja erityisryhmiä käyttämällä aktiivisuuden tunnistavaa anturiteknologiaa ja esineiden internetiä (IoT). Sovelluksia tästä voivat olla älykkäitä anturiverkkoja paikantava rollaattori tai sokean liikkumista auttava tutkapanta. HAMKin tutkimusryhmä MATEC (moniaistisuus ja avustava teknologia) on kehittänyt ansiokkaasti palveluiden saavutettavuutta erityisryhmille yhteisöllisesti mobiiliteknologiaa hyödyntäen. Ryhmän puitteissa on luotu tutkimusverkostoa yliopistojen sekä teknologiaa ja multisensorisuutta erityisryhmille soveltavien yksiköiden kanssa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Virossa. Älyvaatekonsepteja on jo jonkin verran kehitetty muotoilun opinnoissa juuri MATEC-ryhmän kanssa (Saarela 2017). Ikäihmisten palveluissa etäkuntoutuksessa käytettävien laitteiden tutkimusta on tekeillä muun muassa HAMKin ylemmän amkin opinnäytetöissä. Vanhus-ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE (Käyttäjälle kätevä teknologia) -projekti toteutettiin vuosina 2010–2015. Projektin loppuraportissa vanhusten hyvinvointipalvelujen yhteydessä älykäs teknologia on määritelty lähinnä kommunikaationa. Viirkorven mukaan yksinkertaiset apuvälineet eivät ole teknologiaa. Teknologian äly tarkoittaa mm. sitä, että laite pystyy viestimään yhteysverkossa ja toimimaan osana laajempaa kokonaisuutta sekä viestimään käyttäjiensä kanssa. Se kykenee vastaanottamaan ja analysoimaan tietoa käyttäjistään sekä ohjaamaan ja muuttamaan omaa toimintaansa tai käyttäjiensä toimintaa saadun tiedon perusteella. (Viirkorpi 2015, 5.)
Ihmislähtöinen smart
Kaikki tulevaisuusvisiot, joita edellä mainitussa Linturin, Kuusen ja Ahlqvistin (2013) kokoamassa raportissa on kuvattu, eivät ole kuitenkaan toteutuneet odotetulla tavalla. Linturi on poistamassa hitaasti edenneenä teknologiana esimerkiksi digitaalisista sovituskopeista seuraavan vaiheen “robottiräätälit”, jotka toteuttaisivat 3D-skannatun vartalon mukaisesti vaatteet. Monenlainen 3D-mallinnus on kuitenkin vaatetusteollisuudessa vahvasti tulevaisuutta. Tästä esimerkkinä göteborgilainen yritys ATACAC, jonka toiminnassa peliteollisuudessa ja 3D-animoinnissa käytettyjä mallintamisen ja visualisoinnin keinoja on sovellettu johdonmukaisesti vaatteiden suunnittelussa ja markkinoinnissa. Yritys hyödyntää 3D-mallinnusta tuotannon eri vaiheissa sekä vaatteiden esittelyssä kuluttajille jo ennen kuin todellista tuotetta on edes olemassa. Kolmiulotteinen, liikkuva virtuaalimallinnus antaa realistisen kuvan tuotteesta, jolloin se voidaan tilata ennakkoon valmistajalta. Tuotannon hinnoittelu perustuu ennakkotilauksille. Täten vältytään vaatetusteollisuuden hinnoittelussa haitallisilta varastojen alennusmyynneiltä, ja yritys saa paremman katteen. Samalla voidaan huomioida paremmin kuluttajien omat mieltymykset ja mitoitukset. Realistiset mallinnukset mahdollistavat myös nopeat toimitusajat lähituotantona. Kyseisen yrityksen perustajat ovat vaatetussuunnittelija, tutkija Rickard Lindqvist ja ohjelmoija, digitaalinen suunnittelija Jimmy Herdberg. Vastaavanlaista osaamista, ymmärrystä ja yhteistyötä tulisi mahdollistaa jo koulutuksessa. Toisaalta muotoilijoiden perinteisestä osaamisesta kuten trendianalyyseista osa korvautuu keinoälyllä, joka pystyy suodattamaan suuresta tietomäärästä haluttuja väri- ja muototrendejä, ja tästä vapautuvaa luovaa kapasiteettia voidaan käyttää muuhun innovointiin.
Lotta Jurica (2018), Adidaksen tennisvaatteiden suunnittelupäällikkö, havainnollisti Aalto-yliopistossa järjestetyssä 3D-teknologiaseminaarissa pelillisten mallinnusten merkitystä suuren globaalin brändin toiminnassa. Ohjelmat, jotka mahdollistavat suunnittelijalle nopean ja vaivattoman 3D-mallinnuksen, vapauttavat aikaa luovalle työlle, tehostavat tuotantoprosesseja ja saavat kuluttajat innostumaan tuotteista. Hän kannusti sekoittamaan opittuja mallinnusohjelmia, tietokonepelimaailman keinoja ja vaatteiden valmistuksen tekniikoita luovasti ja ennakkoluulottomasti jo opintojen aikana.
Muotoilu tuo mukanaan digitaaliseen kehittämiseen ihmiskeskeisen kulttuurin, muotoiluajattelun. Muotoiluajattelu nostaa Emotional Intelligencen Artificial Intelligencen rinnalle, tuo kentälle toisenlaisen älyn. Kestävään kehitykseen liittyvät arvot, terveys, ympäristön puhtaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ravinto ja huoli hiilijalanjäljestä nousevat vahvasti esille. Digitaalisuuteen sisältyy mahdollisuus aitoon muutokseen, jolloin yhä useampi uusi tuote onkin immateriaalinen, vähentää tuotteiden valmistuksesta tai kuljetuksesta syntyvää hiilijalanjälkeä tai vastaavasti auttaa kuluttajia tuotteiden ympäristökuormituksen arvioinnissa. Digitaalisuuteen sisältyy myös sosiaalisen muotoilun Design for All -ajatus, saavutettavuus kaikille kohderyhmille ja sen myötä elämänlaadun parantaminen.
The translation of this article can be found here.
Kirjoittaja
Pirjo Seddiki, taiteen tohtori, toimii Hämeen ammattikorkeakoulussa yliopettajana muotoilun koulutuksessa yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen yksikössä sekä syksyllä 2016 alkaneessa ylemmän ammattikorkeakoulun kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä -koulutuksessa.
Lähteet
Jurica, L. (2018). Luento 3D Technologies in Fashion -seminaarissa, Aalto-yliopisto, Arabian kampus, Helsinki, 21.2.2018.
Linturi, R., Kuusi O., & Ahlqvist T. (2013). Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2013.
Linturi, R. (2016). Teknologiamurros 2013-2016. Esiselvitys radikaalien teknologioiden kehityksestä 2013 katsauksen jälkeen. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2016. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2016.pdf
Paju, T. (2017). Intohimona digitaalinen tekstiilitulostus. Teoksessa T. Paju (toim.) DigiPrint network. Metropolia Ammattikorkeakoulu Kulttuuripalvelut. Haettu 11.1. 2018 osoitteesta http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_paju_digiprintnetwork_ERILLISJULKAISU.pdf
Saarela, M. (2017). HAMKn Muotoilun koulutusohjelma ja MATEC –tutkimusryhmä Älyvaatekonsepteja kehittelemässä. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://blog.hamk.fi/matec/hamkn-muotoilun-koulutusohjelma-ja-matec-tutkimusryhma-alyvaatekonsepteja-kehittelemassa
Hsu J. (2016). Paper Skin Mimics the Real Thing. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://spectrum.ieee.org/tech-talk/biomedical/devices/paper-skin-mimics-the-real-thing
Techcrunch.com (2017). Adidas’ latest 3D-printed shoe puts mass production within sight. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://techcrunch.com/2017/04/07/adidas-latest-3d-printed-shoe-puts-mass-production-within-sight
Viirkorpi, P. (2015). Ikäteknologian hyvät käytännöt. KÄKÄTE-raportteja 7/2015. Haettu 11.1.2018 osoitteesta http://www.xn--ikteknologiakeskus-mtb.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisut__pdf/Raportit__pdf/HK-raportti_nettiin-3.pdf