Menetelmänä tarina yamk-opiskelijan aiemman osaamisen tunnistamisessa  

Opetushallitus edellyttää, että koulutuksen järjestäjän tehtävänä on tunnistaa ja tunnustaa opiskelijan aikaisemmin hankittu osaaminen (AHOT), joka vastaa suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita. Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen laajasti ja hyödyntää monipuolisia menetelmiä. (Opetushallitus, 2021) Opiskelijan osaaminen voi perustua esimerkiksi työkokemukseen, harrastuneisuuteen tai koulutukseen, jossa ei ole suoritettu tutkintoja tai niiden osia. Mikäli koulutuksen järjestäjä arvioi, että opiskelijalla on riittävästi osaamista, hän ohjaa opiskelijan osoittamaan osaamisensa näytössä tai muussa osaamisen osoittamisessa. Osaamisen näkyväksi tekemistä tuetaan erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla, jotka varmistavat näytölle asetetut vaatimukset ja periaatteet. Artikkelissa tarkastellaan osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä sosiaali- ja terveysalan yamk-opiskelijan AHOT-tehtävää, joka oli laadittu tarinan keinoin Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) syksyllä 2022. Artikkelissa arvioidaan tarinaa menetelmänä ja sen käyttökelpoisuutta aiemman osaamisen tunnistamisessa.

Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen toimintaperiaatteita

Artikkelissa käytetään AHOT-käsitettä, joka on edelleen laajalti käytetty käsite korkeakouluissa. Ahotointi on osa osaamisen tunnustamisen laajempaa termistöä, johon kuuluvat myös muut opintopolut, kuten opintosuorituksen hyväksilukeminen ja opinnollistaminen.

Osaamisen tunnustaminen perustuu eurooppalaisen tutkintojen viitekehykseen (EQF 7 -taso) sekä ylemmän ammattikorkeakoulun opetuksen ja pedagogiikan kehittämistä tukevaan osaamisperustaisuuteen. Taustalla ovat tutkintovaatimukset, opetussuunnitelma ja niitä kuvaavat osaamistavoitteet sekä -kriteerit. Lisäksi ammattikorkeakoululaki (932/2014, 37 §) mahdollistaa osaamisen tunnustamisen korkeakouluissa. Osaamisen tunnistamisessa korkeakoulun asiantuntija tarkistaa opiskelijan toimittamien asiakirjojen ja muiden selvitysten avulla, vastaako opiskelijan osaaminen opintojakson tavoitteita. Osaamisen tunnistaminen on toimenpide, jossa opiskelijan muualla hankittu ja todennettu osaaminen, joka täyttää vaatimukset, otetaan osaksi hänen tutkintoaan. Kuitenkin tästä kokonaisuudesta esitetään käytettäväksi käsitettä osaamisen tunnustaminen, sillä nyt käytössä oleva käsite aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen (AHOT ja ahotointi) saattavat luoda virheellisen mielikuvan siitä, että tunnustettavan osaamisen tulisi olla hankittu ennen koulutuksen aloittamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021) HAMKin tutkintosäännössä (Hämeen ammattikorkeakoulu, 2023), opintojen arviointitoimintaohjeessa ja AHOT-toimintaohjeessa on määritelty osaamisen arviointia ja tunnustamista sekä AHOT-toimintaprosessia. HAMKissa on käytössä osaamisperustainen opiskelija-arviointi. Arviointiin kuuluu HAMKissa suoritettujen opintojen arviointi ja muualla hankitun osaamisen tunnustaminen.

Yamk-opiskelijalla on mahdollisuus tehdä aloite aikaisemmin hankkimansa osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä aloittaa AHOT-prosessi ammattikorkeakoulun ohjeiden mukaisesti. Aikaisempi osaaminen voi olla hankittu esimerkiksi opintojen, työn, harrastusten tai järjestötyön piiristä. Oman osaamisen havaitseminen, sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen edellyttää opiskelijalta reflektointia sekä kuvaamista siitä, mitä hän jo osaa suhteessa tutkinnon osaamiskuvauksiin ja opintojakson osaamistavoitteisiin. Osaamisen tunnistamista tuetaan ja ohjataan, sillä kyseessä on opiskelijan osaamisen arviointi. Opiskelija saa tukea opinto-ohjaajalta tai tutoropettajalta, mutta hänellä itsellään on vastuu AHOT-prosessista, jossa korostuvat vastuu opitun osoittamisesta ja näytön eli osaamisen osoittamisen kuvaamisesta. Opiskelija sanoittaa aikaisemmin hankkimansa osaamisen ja arvioi sen osaamiskuvausten, osaamistavoitteiden sekä arviointikriteereiden perusteella. Tämän jälkeen hän laatii näytön (osaamisen osoittamisen) suunnitelman edellisten perusteella ja kuvaa näytön sisällön ja toteutustavan, jonka päätteeksi opettaja hyväksyy tai pyytää täydennyksiä. Lopuksi opettaja tunnistaa opiskelijan osaamisen ottamalla vastaan näytön/-t.

Yamk-opiskelijan näytössä tulisi korostua työelämän aitous, moninaisuus, laajuus, kumuloitavuus sekä kriittiset tilanteet. Osaamista arvioidaan kumuloituvana osaamisena moninaisissa työelämän johtamis- ja kehittämistilanteissa. Osaamisen tunnistamisessa korostuu myös se, että opiskelijan tulee arvioida sitä, mitä osaamista sosiaali- ja terveysalalla edellytetään nyt ja tulevaisuudessa. Opiskelijan tulee osata valmistuttuaan kehittää ja johtaa työyhteisöään sekä uudistaa työelämää, mihin sisältyvät mm. monialaiset tiimit ja työyhteisöt, viestintä- ja vuorovaikutuskulttuuri, työyhteisön kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä teknologian ja digitalisaation laajat mahdollisuudet (Arene, 2022).

Tarina, tarinankerronta ja tarinallistaminen – käsitteiden tarkastelua

Tarinan (story) lähikäsitteitä ovat kertomus, satu ja narratiivi (Kinossalo 2020, 31). Tarinat eivät ole vain viihdettä, vaan niissä on voimaa ja ne ovat erinomainen vaikuttamisen väline. Tarina on konkreettinen. Se helpottaa, edistää ymmärtämystä ja auttaa muistamaan asioita. Tarina vaikuttaa asenteisiin, ja sillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia. Sen avulla voidaan manipuloida ja vääristellä todellisuutta (Rauhala & Vikström, 2014, ss. 109–110). Kuitenkin, Rauhalan ja Vikströmin mukaan ”Hyvä tarina yhdistää pään ja sydämen”. Tarinat kulkevat ihmisen mukana ”näkymättömässä repussa niin hyvässä kuin pahassa”. (Rauhala & Vikström, 2014, ss. 280–281) Lisäksi Kalliomäki (2014) toteaa, että “tarinaa ei kerrota, vaan se koetaan!” Hänen mukaansa “parhaimmillaan tarina näkyy, tuntuu, maistuu, tuoksuu ja kuuluu”.

Tarinankerrontaa (storytelling) voidaan käyttää tavoitteellisesti yritysmaailmassa johtamisen ja organisaatiokulttuurin menetelmänä sen kehittämisessä, kouluttamisessa, viestinnässä, markkinoinnissa ja muutosjohtamisessa. Hyvän tarinankertojan on tunnettava organisaation tavoitteet sekä kohderyhmä ja löydettävä näihin sopiva sekä toimiva tarina. Internetissä, sosiaalisessa mediassa ja digitaalisissa verkkoteksteissä tarinan toimivuus on oleellisempaa kuin aikaisemmin. Visuaalisuuden merkitys viestinnässä korostuu (Rauhala & Vikström, 2014, ss. 23–43, 324). Tarinankerronta on puhetta ja tarinan kertomista, sen jakamista ja kuuntelemista. Lisäksi tarinankerronta on visuaalista ja sen viitekehyksenä toimii viestintä. (Kalliomäki, 2018)

Tarinallistamista (storification) voidaan hyödyntää organisaation palvelujen muotoilussa käyttäjälähtöisiksi (tarinalähtöinen palvelumuotoilu). Tarinallistamisessa palvelun elämyksellinen juoni sisällytetään tarinaan niin sanottuna punaisena lankana. Kokonaispalvelujen tarinallistamista on hyödynnetty organisaatioissa vielä vähän (Kalliomäki, 2014). Tarinallistamisessa on kyse strategisesta muotoilusta, jossa tarinaa hyödynnetään asiakaskokemuksen laadun kehittämiseksi ja elämyksellisyyden lisäämiseksi (Kalliomäki, 2018).

Tarinallistamista voidaan hyödyntää myös koulutusten suunnittelun tukena. Koulutuksessa tarina tulee kohdentaa tietylle ryhmälle. Tarinallistaminen tekee koulutuksesta henkilökohtaisen kokemuksen, kun tarinaan pystytään eläytymään. Tarina tuo koulutukseen rakennetta ja antaa sille sisällön. Tarina herättää tunteita samalla, kun se on vuorovaikutuksellista. Tarina havainnollistaa, konkretisoi, inhimillistää ja tuo aiheen lähelle osallistujan omaa kokemusmaailmaa. (Kalliomäki, 2021)

Tarinallisuus on vuosituhansia vanha kommunikaatiomuoto ja opetusmenetelmä. Se edistää pedagogisesti oppimista usealla eri tavalla, koska se toimii kokoavana tiedollisena prosessina. Tarina herättää mielenkiinnon, innostaa ja sitouttaa sekä tarjoaa virikkeitä eri aisteille. Tarinallistaminen inhimillistää asiakkaan palvelun ja tekee siitä kokemuksellisesti merkityksellisen, ymmärrettävän ja elämyksellisen. Asiakaskokemuksesta tulee vaikuttava tarinakokemus, mikä on itsessään palvelun paras markkinointimenetelmä (Kinossalo, 2020, ss. 22–32).

Tarinassa on yleensä jokin selkeä hahmo tai toimija, jolla on persoona ja identiteetti. Hahmo voi olla todellinen tai fiktiivinen, esimerkiksi jokin tuote, yritys, maisema tai esimerkiksi eläin. Tässä opiskelijan kirjoittamassa tarinassa valittiin orava vertauskuvalliseksi toimijaksi.

Opiskelijan tarina Aino Aikuisopiskelijana

Tarinan oravaa, Aino Aikuisopiskelijaa, kuvattiin aktiiviseksi, uteliaaksi ja innokkaaksi äitioravaksi, jolla oli laajaa elämänkokemusta elämän eri osa-alueilta. Aino-orava oli pyrkinyt pysymään ns. ajan pähkinöissä kehittäen jatkuvasti itseään ja omaa osaamistaan. Se ei ollut syntynyt ”kultainen tammenterho” suussa. Lisäksi sillä oli palava halu myös jakaa omaa osaamistaan ja kokemustaan pikku oraville ja oravaperheille.

Tarinan kerronnassa ympäristön muutokset sekä työ- että kotielämässä olivat ajaneet Aino-oravaa uusille elinpiireille, ja se olikin juoksennellut lähimetsissä ahkerasti hakien uusia kokemuksia ja osaamista. Kuusenkäpyjen huono satovuosi ei ollut saanut sitä lannistumaan ja tarmokkaana se päättikin, ettei aio jäädä tuttuun kotikuuseen ja kotipesään myrskytuulten heiluteltaviksi. Aino-orava halusi enemmän ja jotain parempaa, joten matkaan siis kohti uusia seikkailuja!

Aikansa uutta elin- ja oppimisympäristöä etsiskeltyään tarinan Aino-orava löysi HAMKin, joka vastasi täysin pienen oravan unelmiin, ja jonne se hyväksyttiin opiskelemaan uuteen oravaperheeseen. Unelmien paikka, jossa pystyi hyödyntämään aikaisempien vuosien osaamista, taitoja ja kykyjä. Paikka ei ollut kaukana kotipesästä, joten sinne oli helppo kipaista. Edellisestä oravakoulusta oli kuitenkin kulunut jo tovi, joten uudessa elinympäristössä se oli alussa hieman eksyksissä, kun uusia asioita tuli vastaan paljon (mm. PAKKI-ohjeet, HOPS). Vähitellen Aino-oravalle kuitenkin kirkastui se, mitä siltä odotetaan sekä mitä sen tulee tehdä tavoitteisiin päästäkseen. Ilokseen se sai myös kuulla, että uuden oppimista on mahdollisuus keventää ja nopeuttaa aiemman oravaelämän työkokemuksen ja opintojen perusteella. Uutinen oli mahtavaa kuultavaa tupsukorville!

Tarinan kuvauksissa HAMKiin oli tehty valmiiksi pehmoinen sammalvuode (PAKKI-sovellus), johon oli kerätty kaikki oravaoppilaiden opiskelussaan tarvitsemat asiat. Sammalvuoteelta löytyi myös hyvät ohjeet siihen, miten oravaelämässä hankitun osaamisen ja kokemuksen voi hyödyntää uuden oppimisessa (AHOT-työkalu).

Tarinankerronnassa keskeistä oli myös stooripuun (story tree) tekeminen. Kalliomäen kehittämän stooripuu-menetelmän avulla on mahdollista tunnistaa keskeiset ydintarinat ja timantit, joiden varaan tarinan elementit voidaan koota kiteytetysti ns. yrityksen ympärille (Kalliomäki, 2014). Opiskelija hyödynsi AHOT-tehtävässään stooripuuta, joka auttoi löytämään oman yrityksen tarinaelementit. Stooripuun juuristo kuvaa opiskelijan aikaisemmin hankkimaa osaamista eli osaamisen timantteja. Opiskelija kuvasi timanttien nimeämistä: ”Osaamistavoitteet ja kompetenssit ovat perusta AHOT-prosessissa osaamisen tunnistamisessa.” Osaamisen taustalla ovat opiskelijan yli 30-vuotinen työkokemus lähiesihenkilötyöstä terveydenhuollossa sekä useat aikaisemmat tutkinnot, jotka ovat vahvistaneet osaamisen kehittymistä.

Osaamisen tunnistamisen perusteluissa opiskelija totesi: ”Esihenkilön tehtäväkuvaani kuuluu päivittäisen toiminnan organisointi ja strateginen johtaminen yhdessä yksikön ylilääkärin kanssa. Toiminnan ja henkilöstön osaamisen johtaminen ovat esihenkilötyötäni. Hallitsen muutoksen johtamisen ja osaan hyödyntää muutosprosessin tekijöitä. Asiakaspalveluprosessien analysointi, kehittäminen ja koordinointi johtamisen menetelmiä soveltaen kuuluvat johtamistyöhöni.”

Stooripuun runko kuvaa opiskeluympäristöä ja sen palveluja. Rungon muodostaa opiskelijan osaaminen tunnistamisen kuvaus, näytön suunnittelu, toteutus ja arviointi. AHOT-prosessia tukee opiskelijan ohjaus ja sen kuvaus PAKKI-ohjelmassa. Opiskelija totesi, että ”näytöt olivat erilaisia tehtäviä, joita opettajat antoivat, ja jotka liittyivät opintojaksojen sisältöihin, ja joissa oli mahdollista hyödyntää omaa osaamista.” Näyttöihin tietoperusta ja erilaisia kehittämismenetelmiä. Opiskelija suunnitteli, toteutti ja arvioi mm. laajan täydennyskoulutuksen työorganisaatiossaan.

Stooripuun oksistossa ovat opiskelijan osaamisen tarinaelementit, joita oli kuvattu jo puun juuristossa. Oksiston eli opiskelijan osaamisen kehittymisen mahdollisti korkeakoulun toimintaympäristö arvoperiaatteineen. Oksistossa oli se osaaminen, jota opiskelijalla oli osaamisen tunnustamisen jälkeen. Opiskelija kuvasi, että ”mm. Työelämän murros- ja tulevaisuuden ennakointi -opintojakso laajensi osaamistani sote-alan vaatimuksista. Sote-palvelujärjestelmä ja sen ohjaus -opintojakso kehitti osaamistani analysoida järjestelmän toimivuutta ja ymmärtää lainsäädännön merkitys palvelujen hallinnassa.”

Tarina luovana menetelmänä AHOT-prosessissa ylemmässä ammattikorkeakoulussa

Tarinaa ja tarinallistamista hyödynnettiin tässä artikkelissa opiskelijan aikaisemmin hankitun osaamisen kuvaamisessa visuallisesti ja sanallisesti. Matka HAMKin aikuisopiskelijaksi oli kerrottu Aino-oravan hahmossa mielikuvitusta hyödyntäen, jonka lisäksi tarinassa oli sovellettu Stooripuu-menetelmää, jossa puun juuristoon, runkoon ja oksistoon oli kuvattu keskeinen aikaisempi osaaminen, opiskeluympäristö ja tarinaelementit. Tarina välitti lukijalle mielikuvia, loi tunnelmia ja arvoja aikuisopiskelijan osaamisen kehittymisen matkasta. Tarinassa korostui konstruktivistinen oppiminen, kun opiskelija integroi oppimaansa uuteen asiaan.

Yleisesti voidaan todeta, että opiskelijan aikaisempi työkokemus tai nykyinen asema työelämässä eivät sellaisenaan kuvaa tutkintoon vaadittavaa osaamista tutkintoon vaadittavalla alalla. Osaamisen tunnistamisen lähtökohta on, että osaamisen käsite ja sen sisältö on ymmärretty. Osaamisen sanoittaminen edellyttää opiskelijalta reflektointia, kriittisyyttä, aikaisemmin hankitun osaamisen sanoittamista ja kuvaamista siitä, mitä hän jo osaa suhteessa tutkintoon sisältyviin osaamiskuvauksiin ja opintojakson osaamistavoitteisiin. Tähän ei riitä, että osaamista kuvataan esimerkiksi opintojaksojen sisältöjen avulla, vaan osaamista tulee konkretisoida ja havainnollistamalla työelämän aitoja johtamis- ja kehittämistilanteita. Näiden ilmentämiseen tarina ja tarinallistaminen sopivat hyvin. Opiskelijan tarina voi olla todellinen tai fiktiivinen kuvaus oppimistarinasta eli kuvaus osaamisesta jälkeenpäin tehtynä. Opiskelijalle on tärkeää, että hän pääsee sanoittamaan omaa oppimis- ja osaamistarinaansa itsearvioinnin kautta.

Opettajan tulee kannustaa opiskelijoita tunnistamaan omaa aikaisempaa osaamistaan sekä hyödyntämään näytöissä erilaisia menetelmiä perinteisten kirjallisten tehtävien sijaan. Tarinallistaminen menetelmänä tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden tuoda esille työelämän moninaisia tilanteita, oppimiskokemuksia sekä ongelmien ratkaisuja. Vastuu suunnittelusta ja toteutuksesta tulee ohjata opiskelijalle itselleen, mutta opettajan tuki, ohjaus ja kannustus AHOT-prosessissa on opiskelijalle tärkeää sekä yhteinen keskustelu siitä, mitä ahotoinnissa opiskelijalta edellytetään. Opettaja arvioi opiskelijan osaamista osaamistavoitteiden ja arviointikriteereiden perusteella. Tarinan ja tarinallistamisen elämyksellisyys, vuorovaikutuksellisuus ja reflektoiva ote opiskelijan oppimisesta ja osaamisesta voivat auttaa opettajaa arvioimaan tarinaa.

Sosiaali- ja terveysalan yamk-koulutuksessa ammattikorkeakoulut toimivat AHOT-käytännöissä ammattikorkeakoulunsa ohjeiden mukaisesti, ja toimintatavat poikkeavat toisistaan kansallisella tasolla. Sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen valtakunnallisessa verkostossa on laadittu suositukset yamk-opiskelijan aiemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen perusteista, prosessista ja käytettävistä menetelmistä.