Laadukas harjoittelukokemus edellyttää tukea ohjaajalle

Terveydenhoitajakoulutuksessa ammattitaitoa edistävä harjoittelu on oleellinen osa opintoja. Opettajan rooli opiskelijan harjoittelun ohjauksessa ja ammatillisen kehittymisen tukena on merkittävä. Tämän artikkelin kirjoittajilla on pitkä kokemus terveydenhoitajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaajina, ja kiinnostus ohjaamisen kehittämiseen käynnisti tämän kirjoitusprosessin, vaikka ohjausvastuuta ei enää ole.

Terveydenhoitaja on hoitotyön ja erityisesti terveydenhoitajatyön, terveyden edistämisen ja kansanterveystyön asiantuntija, jonka ammatillinen osaaminen perustuu vahvaan sairaanhoitotyön osaamiseen. Terveydenhoitajan tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä (1 opintopiste = 27 tuntia). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) laillistaa valmistuvan terveydenhoitajan hakemuksesta sekä terveydenhoitajana että sairaanhoitajana.

Terveydenhoitajatyön ammattiopintoja on 60 op, joista harjoittelua on vähintään 20–25 op. Harjoittelussa opiskelija tutustuu tulevaan ammattiinsa ja soveltaa käytäntöön teoriatietoaan, näyttöön perustuvia käytäntöjä ja aiemmin hankittua osaamistaan. (Haarala, 2022) Terveydenhoitajaopiskelijat harjoittelevat terveydenhoitajatyötä monipuolisesti sosiaali- ja terveydenhuollon julkisissa, yksityisissä ja järjestöjen tarjoamissa palveluissa. Harjoittelutilanteessa läsnä on yksittäinen asiakas tai perhe, jonka itsenäistä ohjaamista terveyteen ja hyvään vointiin opiskelijat harjoittelevat. Ohjaavilla opettajilla on ohjaavien terveydenhoitajien rinnalla suuri vastuu tulevien ammattilaisten oppimisesta.

Artikkeli perustuu vuoden 2021 lopussa tehtyyn kyselyyn, jolla kartoitettiin terveydenhoitajaopiskelijoiden harjoittelua ohjaavien terveydenhoitajien näkemyksiä ohjauksesta. Kysely tehtiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 297 eri terveydenhoitajatyön sektoreilla työskentelevää kokenutta terveydenhoitajaa. Vastaajista suurin osa oli toiminut terveydenhoitajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaajina yli viisi vuotta. Kyselyn tuloksista nousi esiin haasteita ja kehittämisehdotuksia terveydenhoitajakoulutukselle ja terveydenhoitajatyön opettajan työhön.

Opettajan tärkeä, mutta vähäinen ohjaustuki

Kyselyyn vastanneet ohjaajat pitivät opettajan osallistumista oppimisen ja ohjaamisen tukemiseen harjoittelujaksolla tärkeänä. Opettaja koettiin kuitenkin näkymättömäksi harjoittelujaksoilla. Useimmiten opiskelijan kanssa on pärjättävä itsenäisesti ohjaajana.

Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei opettajalta saanut riittävästi tukea eikä hänellä ollut aikaa olla ohjaajan tukena edes haasteellisissa ohjaustilanteissa. Opettaja on harjoittelujakson aikana yhteydessä ohjaajaan yleensä vain kerran, arvioinnissa, eikä aina silloinkaan. Suuri osa terveydenhoitajista kaipasi opettajaa arviointitilanteisiin, joka useimpien vastaajien mielestä voidaan käydä myös digitaalisesti. Loppuarviointien pintapuolisuutta kuitenkin kritisoitiin.

Harjoittelujaksojen tavoitteet koettiin teoreettisiksi, epärealistisiksi ja vaikeiksi toteuttaa harjoittelun aikana. Opettajan kanssa koettiin tärkeäksi keskustella tavoitteista ja niiden toteuttamisesta sekä toteutumisesta. Vaikeaksi koettiin myös opiskelijan osaamistason arviointi, koska yleensä opiskelijasta ei ollut käytössä muuta ennakkotietoa kuin suoritetut opintopisteet. Ohjaajat toivoivat, että opettajilla olisi nykyistä enemmän resursseja ohjaamiseen.

Opiskelijoiden harjoittelulähtökohtien heikentyminen

Opiskelijoiden asennoitumisen harjoitteluun koettiin olevan vaihtelevaa ja ohjauksen haastavampaa kuin ennen. Ohjaajat kokivat, että terveydenhoitajaopiskelijat ovat yleensä motivoituneita, mutta on myös yhä enemmän opiskelijoita, joilla on motivaation puute. Se näkyy tehtävien väistelynä, myöhästymisinä, mielenkiinnon puuttumisena ja osallistumattomuutena asiakkaan kanssa keskusteluun.

Ohjaajien mukaan opiskelijoilla oli asiakastyön edellyttämien valmiuksien puutetta. Opiskelijat tulevat harjoitteluun välillä huonoilla perustaidoilla ja myös ilman teoriatietoja. Vastaajissa huolta herätti oppilaitosten lähiopetuksen määrän vähäisyys, sillä sen katsottiin heikentävän osaamista. Vastaajien mielestä myös lisääntyneet etäopinnot ovat heikentäneet opiskelijoiden harjoittelun edellyttämiä valmiuksia. Ohjaus koettiin silloin turhauttavaksi. Terveydenhoitajien näkemyksen mukaan perusasioiden opettaminen ei kuulu harjoittelupaikkojen eikä ohjaajien vastuulle. Monet toivat esiin huolen harjoittelujaksojen lyhyydestä, koska kuva terveydenhoitajan työstä saattaa jäädä suppeaksi asiakastilanteista riippuen.

Ohjaajien kokemuksen mukaan ammattikorkeakoulukohtaiset erot opiskelijoiden osaamisessa olivat huomattavia, samoin kuin opintojen samassa vaiheessa olevien opiskelijoiden valmiudet.

Päätelmiä ja kehittämisajatuksia harjoittelun ohjauksen kehittämiseen

Opettajan tehtävänä on terveydenhoitajaopiskelijoiden ohjauksen, tukemisen ja arvioinnin lisäksi mahdollistaa ja varmistaa yhdessä ohjaavien terveydenhoitajien kanssa opiskelijalle laadukas harjoittelu. Ohjaajien mielestä harjoittelun kokonaisprosessiin liittyy kehittämisen tarpeita, sillä vastuu käytännön taitojen oppimisesta tai oppimattomuudesta jää liikaa heidän varaansa. Opettajan osallistumista oppimisen ja ohjaamisen tukemiseen harjoittelujaksolla pidettiin erittäin tärkeänä ja häntä kaivattiin näkyvämmin yhteistyöhön. Opettajilta toivottiin lisää tukea ja aikaa ohjaukseen, sen kehittämiseen ja haasteellisiin ohjaustilanteisiin. Nykyistä parempi yhteistyö voisi ehkäistä myös informaatiokatkoksia. Rintalan ja Tervajärven (2021) mukaan opettajalla on ohjauksellinen sekä hoitotyön substanssin osaaminen, mikä on merkityksellistä, kun opiskelijaa tuetaan muodostamaan teorian ja käytännön yhteyttä. Harjoittelujaksoilla opettaja tukee myös ohjaajaa hahmottamaan koulutuksen kokonaisuutta ja sisältöjä. Opettajan ja ohjaajien yhteistyön on mahdollista edistää ja kehittää terveydenhoitajatyötä.

Opettajan rooli käytännön harjoittelussa tarvitsee uudelleen määrittelyä opiskelijakeskeisen oppimisen tukemisen lähtökohdista ja uudenlaisten yhteydenpidollisten mahdollisuuksien vuoksi. Opettajien supistuneiden harjoittelun ohjaukseen suunnattujen resurssien vuoksi on erittäin tärkeää lisätä voimavaroja terveydenhoitajille kohdennettuun ohjaajakoulutukseen. Ohjaajakoulutus parantaa tutkimusten (Tuomikoski, 2019) mukaan opiskelijan ohjauksen laatua. Tähän kyselyyn vastanneista kolmella neljästä ei ollut mahdollisuutta osallistua ohjaajakoulutukseen. Ohjaajat kaipasivat myös lisää perehdytystä. Hyvä perehdytys ja tieto siitä, mitä ohjaajalta vaaditaan, auttavat vähentämään ohjaamisen aiheuttamaa kuormitusta.

Ohjauksen laadun kehittämisen tarve tuli selvästi esiin ohjaajien huolessa opiskelijoiden eritasoisesta ammatillisesta osaamisesta. Terveydenhoitajatyöhön kaivataan selkeitä yhteisiä käytäntöjä opiskelijaohjaukseen, jotta turvallinen, opiskelijaa osallistava ja opiskelijalähtöinen ohjaus toteutuu. Kirjalliset ja sähköiset ohjauksen oppaat ja laatusuositukset eivät tavoita ohjaajia.