Syökö hevosesi kauraa, kauralesettä vai kaurankuorta?

Onko hevosesi rehussa kauraa, kauralesettä vai jauhettua kaurankuorta – vai onko se kokonaan kauraton? Jo useampana vuonna Hämeen ammattikorkeakoulussa hevosten ruokinnan opetukseen on sisältynyt rehuvertailutehtävä. Opiskelijat ovat selvittäneet teollisten väkirehujen valikoimaa. Vaikka energia-arvo rehuissa on kutakuinkin sama, valmistusaineissa löytyy kirjavuutta, kuten hinnoissakin.

Jotta käytetään oikeita termejä, pitää teollisten väkirehujen kohdalla puhua täydennysrehuista. Puhekielessä täydennysrehu ja täysrehu saattavat sekoittua. Käytännössä kaikki hevosten valmisrehut ovat täydennysrehuja, koska täysrehulla tarkoitetaan rehuseosta, joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi. Rehuihin liittyvien määritelmien mukaan täydennysrehulla taas tarkoitetaan “rehuseosta, jossa on korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi vain, jos sitä käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa” (Ruokavirasto, 2022, s.7). Ja näinhän on hevosten kohdalla – (toivottavasti) suurin osa hevosen dieetistä koostuu muusta, eli karkearehusta, ja teollisilla rehuilla vain täydennetään ruokavaliota.

Rehumerkkien vertailuja

Vertailussa oli satunnaisesti seitsemän eri tuotemerkin tai tuotesarjan rehua, jotka olivat kutakuinkin samankaltaiseen käyttötarkoitukseen suunnattuja. Energia-arvot vaihtelivat 9–11 MJ/kg. Kyseisten rehujen kohdalla ei tarvinnut muuntaa sulavaa energiaa muuntokelpoiseksi, vaikka niitäkin tilanteita voi tulla käytännössä vastaan. Rehuarvot ilmoitetaan valmistusmaan rehuarvojärjestelmän mukaisesti, ja toisinaan maahantuojat tai jälleenmyyjät surutta kopioivat lukeman katsomatta tarkemmin, mikä energiajärjestelmä on käytössä (ks. Thuneberg, 2022). Suomessa rehuarvot pohjautuvat ns. muuntokelpoiseen energiaan.

Tarkastelussa mukana olleiden rehujen hintaskaala on laaja: hinnat vaihtelivat 0,90–2,04 €/kg. Hintaerot samankaltaisten rehujen välillä ovat siis suuret. Keskiarvo oli 1,58 €/kg. Todettakoon vertailun vuoksi, että kotimaisen rehukauran ostohinta keväällä 2023 oli alle 22 snt/kg (0,180–0,215 €/kg) (Vilja-alan yhteistyöryhmä, 2023). Energian ja valkuaisen suhteen kaura on kilpailukykyistä useimpien teollisten rehujen kanssa – sen sijaan kivennäispitoisuus (esim. Ca:P-suhde) on suotuisa teollisissa rehuissa.

Valmistusainelistaukseen otettiin viisi ensimmäistä valmistusainetta tuoteselosteesta (kuva 1). Rehuaineiden nimet on mainittava painon mukaan alenevassa järjestyksessä rehuaineen tuorepainon perusteella (Ruokavirasto, 2022, s.13). Eli listan ensimmäisiä rehuaineita on eniten, ja hännänhuippuna tulevat ne, joita on vähiten.

Tutuista viljoista kaura, ohra, vehnä ja maissi löytyivät usean rehun valmistusaineista, myös erilaisina hiutale- ja suurimomuotoina. Kaurapohjaisia valmistusaineita olivat esim. kaura, kaurankuorijauho ja kauralese.

Myös sinimailasta (luserni, alfalfa) oli useammassa rehussa, samoin sokerijuurikasteollisuuden tuotteita. Soijaa ei esiintynyt kuin yhden rehun koostumuksessa. Yksi kotimainen rehuvalmistaja uutisoi jo useita vuosia sitten soijattomasta reseptistään siirtyessään käyttämään härkäpapua, perunaproteiinia, rypsirouhetta ja pellavansiemenpuristetta valkuaisen lähteenä.

Samoja valmistusaineita, erilaisia mainoslauseita

Viiden eniten käytetyn rehuaineen lista on suhteellisen samankaltainen, vaikka jokaisen rehufirman ja rehun reseptit ovat varmasti jossain määrin toisistaan poikkeavia. Kuluttaja kuitenkin tekee lopullisen päätöksen, mitä rehua ja millaisin perustein käyttää. Painavatko valinnassa esimerkiksi tietyt valmistusaineet? Vai valitaanko rehu myyvän mainoslauseen vuoksi, vaikka kyseinen spelttilese tai oluthiiva olisikin vasta kahdenneksikymmenenneksi käytetyin ainesosa ja kokonaisuuden kannalta aika merkityksetön.

Siitä päästään sujuvasti miettimään, millaisilla mielikuvilla rehuja markkinoidaan. Mainoksissa rehuja kuvaillaan mm. sanoilla laadukas, monipuolinen, maittava, täysipainoinen, riittoisa. Eräs rehumerkki taas kertoo kierrätyskelpoisesta paperisäkistä ja ilmastomerkistä.

Jokainen hevostaan ruokkiva voisi pysähtyä pohtimaan tarkemmin, millä perusteilla valitsee rehuja. Onhan teollisissa rehuissa ilman muuta etunsa: ne ovat tasalaatuisia, yleensä maittavia, helppokäyttöisiä, puhtaita (hygieeninen laatu) ja ravintosisällöiltään analysoituja (ravitsemuksellinen laatu). Jos laajennan ajattelua kestävään kehitykseen, haluaisin itse suosia kotimaisia rehuja: sellaisia, joissa on mahdollisimman paljon Suomessa tuotettuja rehuaineita. Kestävän kehityksen kannalta näitä seikkoja voidaan pohtia esimerkiksi työllisyyden ja logistiikan kannalta. Suomalainen rehuketju pellolta kaupan hyllylle työllistää ihmisiä niin maatalous- ja kuljetussektorilla kuin kaupan alalla. Kotimaisten rehujen käyttö myös minimoi kuljetuksista johtuvia päästöjä. Nostetaan paikallisuus ja lähiruoka-ajattelu esiin myös hevosten ruokinnassa!