Ruokajärjestelmän pintaremonttia pellolla vai aidosti uudistavaa toimintaa?

Elämme aikaa, jossa yllättävät muutokset haastavat ihmiskuntaa. Tiedostamme, että ilmastonmuutos etenee, mutta silti olemme yllättyneen typertyneitä, kun vaikutukset alkavatkin näkyä omassa arjessa ja omalla pihamaalla tai pellolla. Omenapuut kukkivat, mutta missä ovat pölyttäjät? Pellolle ei ole satanut kolmeen viikkoon ja sato pienenee silmissä. Viime kesän kasvukausi oli jälleen haastava, ja moni viljelijä jännittää jo ensi kevättä – varaudummeko kuivuuteen vai piiskaako rankkasade viljan tähkät taas maahan?

Tähän asti teknologiausko on lohduttanut meitä. Nykymuotoisen maatalouden aloittaneesta vihreästä vallankumouksesta asti olemme kulkeneet kemiallis-teknisen kehityksen polkua, joka on vienyt kohti suurempia satoja, kohti isompia maatalouskoneita, kohti täsmällisempää ja tarkempaa viljelyä. Tavoitteiden joukossa on myös monia tarkoituksenmukaista ja ympäristövaikutuksia minimoivia toimenpiteitä. Innovaatiot voivat auttaa meitä löytämään uusia menetelmiä, ymmärtämään ilmiöitä ympärillämme, keräämään dataa, analysoimaan oireita, syy-seuraus-suhteita ja auttamaan meitä tulkitsemaan monimutkaisten ongelmien problematiikkaa, mutta sokea uskomme teknologiaan on yksin odottanut ratkaisujen löytyvän insinööriosaamisesta ja innovaatiosta.

Toiminnan muutosta tarvitaan teknologiauskon rinnalle

Teknologisen kehityksen ja innovaatiohakuisen kehittämisen rinnalla on kuitenkin yhtä tärkeää tunnistaa, että ongelmat ja ratkaisut edellyttävät myös toiminnan muutosta. On ehkä jopa kohdattava ajatus, että meillä ei ole suunnitelmaa tulevaisuutta varten ja että ongelmiin ei voida aina rakentaa tai innovoida ratkaisua. Sen sijaan regeneratiivinen eli uudistava ajattelu ja toiminta voi auttaa meitä kysymään tarkempia kysymyksiä siitä, minne haluamme mennä ja miten ajattelimme päästä sinne. Maataloussektorille toiminnan muutosta ovatkin viime vuosien aikana tuoneet juuri regeneratiivisen eli uudistavan viljelyn periaatteet ja toimintatavat, joissa vaiheittain tehdään perusteellisia muutoksia viljelijän toimiin ja ajattelutapaan.

Uudistava viljely on opettajan pedagogisten silmälasien läpi katsottuna yhteisöoppimista, jossa havainnoidaan, tulkitaan ja tehdään yhdessä viljelijöiden, maatalousneuvojien tai elintarvikealan toimijoiden kanssa. Havaintojen perusteella muutetaan tarkoituksenmukaisesti maatilojen toimintatapoja ja jälleen havainnoidaan, toiko muutos toivotun tuloksen.

Näissä kolmessa askeleessa onkin regeneratiivisen ajattelun, suunnittelun ja toiminnan ydin. Ensimmäisessä vaiheessa ymmärretään toiminnan tarkoitus ja resurssit rajauksineen. Seuraavaksi toimintaa muunnetaan tukemaan ympäröivää ekosysteemiä, ja kolmantena vaiheena on havainnointi ja palaute, jossa tietoisen oppimis- ja osallistumisprosessin ja vuoropuhelun kautta uudistetaan jälleen toimintatapaa tai toiminnan tarkoitusta. Syntyy iteratiivinen toiminnan arvioinnin malli, jossa muutos vie kohti ekosysteemiä tukevia toimia (Reed, 2007) ja jota voidaan soveltaa useilla aloilla (Siintoharju & Jussila, 2023).

Toiminnan muutoksen lisäksi regeneratiivinen ajattelu ja toiminta herättelee pohtimaan, miten ihminen voi osallistua ympäristön toimintaan tai miten käyttää ekologisten järjestelmien luonnonvaroja ja organismeja sekä ekosysteemien terveyttä toiminnan perustana (Reed, 2007). Emme siis enää voi luoda vain kestäviä järjestelmiä, vaan meidän tulee muuttaa toimintaa niin, että vaikutukset ympäröivään ekosysteemiin myös parantavat ekosysteemin luontoarvoja ja elinmahdollisuuksia.

Tähän toimintaan perustuen esimerkiksi regeneratiivisessa viljelyssä käännetään katse maaperään ja sen ruokaverkkoon, joiden ansiosta muun muassa pellon mururakenne ja ravinteiden saatavuus ovat viljelylle ja viljelijälle suotuisat. Mitkä ovat ne viljelijän tekemät päätökset ja toimenpiteet, joilla ei vain minimoida vahinkoa, vaan myös tuetaan näiden pienien mutta merkittävien organismien elinoloja? Kyse ei siis ole yksin muokkauskoneiden uudistamisesta, vaan toiminnan muutoksesta, jossa pedagogiikalla ja oppimisen ymmärtämisellä on merkittävä rooli, ja se jopa on regeneratiivisen toiminnan onnistumisten edellytys.

UuviTila-hanke luo uudistavan viljelyn tiekarttaa

Syksyllä käynnistyneessä UuviTila-hankkeessa pyritään vastaamaan ruokateollisuuden ympäristötavoitteisiin, erityisesti ruoan alkutuotannon vähähiilisyyden edistämiseen, kehittämällä uudistavan maanviljelyn koulutusta. Kehittäminen on aloitettu sidosryhmähaastatteluilla, joissa on pyritty tunnistamaan tämänhetkiset tarpeet ja jo toimivat oppimisen välineet, työkalut ja materiaalit. Tavoitteena on kartoittaa tarpeet uudistavan viljelyn koulutuksen kehittämiselle ja luoda tiekartta ja suunnitelma uudistavan viljelyn opetusmateriaalien, työkalujen ja -tapojen kehittämisestä.

UuviTila-hankkeen kartoittamistyötä ohjaa Camrassin (2020) esittelemä havainto, jossa regeneratiivinen ajattelu ja käytäntö tarjoavat vaihtoehdon, jossa juuri osallisuus ja toimijuus luovat tekijöilleen uskon toivosta ja mahdollisuudesta ratkaista ongelmat – kieltämisen tai tulevaisuususkoa latistavien tunteiden voittamiseksi. Hankkeemme keskiössä ovat siis osallisuus ja toimijuus, mutta tukikeinona voivat ovat teknologiat sekä digitaaliset oppimisalustat ja -työkalut.

Ja jotta uudistavasta viljelystä ei tulisi vain viljelijöiden yksinäiset uudistustalkoot, on hankkeessa jo tunnistettu elintarvikeketjun muiden toimijoiden ja sidosryhmien tärkeys toiminnan muutoksen tekijöinä. Pellolta pöytään -ajatuksen mukaisesti ruokajärjestelmien uudistuminen edellyttää meidän kaikkien osallisuutta ja toiminnan muutosta. Myös sinun tulee siis pohtia, miten sinä voit olla toimijana uudistavan ruokateollisuuden eteenpäin viemisessä. Luit oikein, sinä. Emme me viljelijät yksin, vaan myös elintarvikesektorin toimijat ja sinä. Ennen kuin aloit lukea tätä tekstiä, olet varmasti ehtinyt syödä tänään vähintään aamupalan. Myslin tai puuron lautasellesi on puinut viljelijä, jalostanut elintarviketeollisuus ja tuonut ostettavaksi kaupan toimijat. Sinä olet ketjun viimeinen lenkki, joten sinulla on siis myös roolisi ruokaketjussa.

Koska regeneratiivisen ajattelun tarkoitus on löytää myös uusia näkökulmia ja toiminnan malleja, olisitko valmis miettimään ravinteiden kierrätystä ja sitä, kuinka tuhlaava ruokajärjestelmämme on? Jokaista EU-kansalaista kohden eurooppalainen ruokajärjestelmämme tuottaa 131 kilogrammaa ruokajätettä (Eurostat, 2023). Samoin käytämme panosintensiivisiä synteettisiä lannoitteita, vaikka voisimme tehostaa ravinteiden kierrätystä hyödyntämällä kierrätyslannoitteita (Viskari & Kämäri, 2020, Rutgerson ym., 2020). Tai voisitko ajatella olevasi osa agroekologista symbioosia, ruuantuotantomallia, jossa leipä tulee pöytään läheltä ja jossa alkutuotanto ja ruuan jalostus ovat ravinne- ja energiaomavaraista (Helenius ym., 2023)? Ruokajärjestelmää ei korjata pienellä pintaremontilla, vaan nyt talkoissa tarvitaan kaikkia ja yhteistä voimaa purkamiseen ja uuden rakentamiseen.

---

UuviTila – Uudistavan viljelyn Tietämyksen laajentaminen -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja.