Pihasuhde ja sen muutokset koronakeväänä

Keväällä 2020 koronapandemia johti myös Suomessa poikkeusoloihin, rajoitustoimiin ja linjauksiin, jotka muuttivat ihmisten arkea monin eri tavoin. Sosiaalisten kontaktien vähentäminen ja elämän keskittyminen kotiin näkyivät lehtien otsikoissa esimerkiksi leivontabuumina, digitaalisten viihdepalvelujen kasvuna sekä rakennus- ja remontointiprojekteina. Koronakeväänä kuluttajat ostivat myös ennätysmäärän puutarhaan liittyviä tuotteita, kuten kukkia ja hyötykasveja (Kauppapuutarhaliitto, 2020). Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityisten pihojen ja puutarhojen merkitystä koronakevään aikana.

Johdanto

Koronapandemia on tuonut esiin luonnon ja viheralueiden merkityksen useasta eri näkökulmasta. Yksityisten ja julkisten viheralueiden eli kaupunkivihreän roolia on tarkasteltu erityisesti hyvinvoinnin näkökulmasta (ks. esim. Lades ym., 2020; Sachs, 2020; Samuelsson ym., 2020), mutta pandemia on tehnyt näkyväksi myös elintarvikejakelujärjestelmän häiriöt sekä ruokaturvan ja omavaraistumisen merkityksen (ks. esim. Deveraux, Béné, & Hoddinott, 2020; Kallio & Lehtinen, 2020). Nämä näkökulmat on myös tuotu yhteen (ks. Lal, 2020), sillä yksityisten pihojen ja puutarhojen sekä kaupunkiviljelyn on todettu edistävän ruoka- ja ravintoturvaa, tarjoavan taloudellisia hyötyjä (esim. säästöjä), rikastuttavan ympäristöä (esim. tukemalla luonnon monimuotoisuutta) sekä vaikuttavan laajempaan ekosysteemiin (esim. parantamalla veden laatua tai edistämällä terveyttä ja hyvinvointia). Vaikka kaupunkivihreän terveyshyötyjä on tutkittu ja tunnistettu laajasti (ks. esim. Nutsford ym., 2013; Twohig-Bennett & Jones, 2018), yksityisten pihojen ja puutarhojen merkitystä on tarkasteltu vähemmän (Dennis & James, 2017). Yksityisten pihojen merkitys myös lienee korostunut erityisesti pandemiaolosuhteissa, joissa julkisten viheralueiden yhteisöllisyys kääntyy epidemiologisista syistä päälaelleen – vahvuudesta tartuntariskiksi.

Aiemmat tutkimukset ovat tuoneet esiin pihoihin ja puutarhoihin liitettyjä koettuja merkityksiä ja arvoja, joihin myös tämä tutkimus keskittyy. Dunnett ja Qasim (2000) tarkastelivat pihoja ja puutarhoja erityisesti suhteessa hyvinvointiin. Kyselytutkimuksessaan he havaitsivat, että ihmiset arvostivat erityisesti pihojen ja puutarhojen luomaa miellyttävää ympäristöä sekä niiden tarjoamia virkistysmahdollisuuksia. Tämän lisäksi tutkimuksessa korostuivat oman pihan pitäminen siistinä, raitis ilma ja liikuntamahdollisuudet, kasvit, luonnon läheisyys sekä mahdollisuus olla luova. Freeman ym. (2012) tarkastelivat erityisesti pihan- ja puutarhanhoidon arvoa. He esittivät, että vaikka ihmisten pihasuhde on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä, sitä voidaan kuvata usein toistuvien teemojen kautta. Freemanin ym. (2012) teemat perustuivat myös aiempiin tutkimuksiin (Gross & Lane, 2007; Kiesling & Manning, 2010), ja ne tarkastelivat pihaa paikkana, johon liittyy pako kiireisestä arjesta, hyvinvointi, omistajuus ja identiteetti, sosiaaliset suhteet, luonnosta välittäminen ja luontoyhteyden kokeminen. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, miten ihmiset kokivat pihasuhteensa koronapandemian aikana keväällä 2020.

Aineisto ja menetelmät

Tämä artikkeli perustuu kevään ja kesän 2020 aikana toteutettuun laajempaan tutkimukseen, jonka aineistoa on kerätty eri vaiheissa. Aineistonkeruun ensimmäisessä vaiheessa hämeenlinnalaisille suunnattiin pihan ja puutarhan käyttötarkoituksia kartoittava Webropol-kysely. Kysely oli osa laajempia tutkimus- ja kehittämishankkeita. Osaksi kyselyä lisättiin avoin kysymys, johon vastaajat pystyivät halutessaan pohtimaan koronapandemian aiheuttamia pihasuhteen muutoksia (”Voit halutessasi lopuksi arvioida, miten suhteesi pihaan on muuttunut koronaepidemian aikana”). Verkkokyselyyn vastaaminen oli täysin vapaaehtoista ja vastaajat antoivat suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta. Huhti-kesäkuun 2020 aikana kyselyyn osallistui 120 vastaajaa, joista 81 (67,5 %) vastasi kysymykseen koronaepidemian vaikutuksesta omaan pihasuhteeseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme näiden 81 vastaajan avoimia vastauksia. Sekä koko kyselyn että koronakysymykseen vastanneiden sukupuolijakauma oli vahvasti naispainotteinen (n=81, 14 miestä (17 %), 65 naista (80 %), 2 ei kertonut sukupuoltaan). Iältään vastaajat olivat 28–74-vuotiaita. Koronakysymykseen vastanneiden keski-ikä oli 50 vuotta. Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti olevansa ylempiä tai alempia toimihenkilöitä. Suhteessa yli 18-vuotiaisiin hämeenlinnalaisiin nähden työllisten voidaan nähdä olleen vastaajien joukossa yliedustettuja, kun taas opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset olivat aliedustettuja (Suomen virallinen tilasto [SVT], Työssäkäynti, 2018). Selvästi suurimmalla osalla vastaajista oli käytössään oma piha, sillä vain kahdella vastaajalla ei ollut täysin omaa pihaa (2,5 %). Omakotitaloasujat hallitsivat vastaajajoukkoa: koronakysymykseen vastanneista 84 prosenttia asui omakotitalossa, 13 prosenttia pari- tai rivitalossa ja 2 prosenttia kerrostalossa.

Aineistonkeruun toinen vaihe perustui haastatteluihin. Webropol-kyselyn lopussa vastaajan oli mahdollista ilmoittaa olevansa kiinnostunut vapaaehtoisesta osallistumisesta pihojen seurantatutkimukseen. Seurantatutkimukseen kannustettiin tarjoamalla pihaneuvontaa sekä pihapuuntaimi, mutta lopullisen valinnan osallistujista tekivät tutkijat. Seurantatutkimukseen osallistui yhteensä 21 pihaa, joiden hallinnoijista tutkijat harkinnanvaraisesti valitsivat osan vapaaehtoiseen alkuhaastatteluun. Alkuhaastattelut litteroitiin sanatarkasti. Alkuhaastatteluun osallistuneista 12 henkilöä pohti pihan ja puutarhan merkitystä haastattelun aikana (”Millainen merkitys pihallasi on koronaepidemian aikana?”).

Artikkeli perustuu kyselyn avovastausten ja haastattelujen aineistolähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin (ks. esim. Schreier, 2013; Vaismoradi & Snelgrove, 2019). Sisällönanalyysi aloitettiin kyselyaineistosta. Kyselyn koronakysymykseen vastanneista osa ilmoitti, että oma pihasuhde ei ollut muuttunut koronapandemian aikana. Muut kysymykseen vastanneet (n=58) kuvasivat kyselyssä pihasuhdettaan ja sen muutoksia. Avovastausten analyysissa analyysiyksikköinä toimivat pihan merkitystä tai merkityksen muutosta kuvaavat ajatuskokonaisuudet (esim. sana, virke). Nämä ajatuskokonaisuudet ryhmiteltiin lopulta neljään luokkaan, joissa korostuivat arjen toiminnan ja ajankäytön muutokset sekä pihan merkitys hyvinvoinnin, omavaraisuuden ja luontosuhteen näkökulmasta. Kyselyaineiston avovastausten alustavassa analyysissa huomioitiin myös luokkafrekvenssit, joiden avulla kuvattiin havaintojen määrällinen jakautuminen eri luokkiin trendien tunnistamiseksi. Kyselyaineiston luokkien perusteella muodostettiin väljä analyysirunko, jota hyödynnettiin haastatteluaineiston tarkastelussa. Haastatteluaineisto syvensi analyysirungon luokkia ja luokista muodostettiin tulososion teemat.

Arki mullistui – mikä muuttui suhteessa pihaan?

Tulososiossa esittelemme vastaajien pihasuhdetta neljän teeman kautta. Teemat kuvaavat vastaajien pihasuhdetta ja sen muutoksia keväällä 2020, ja ne tuovat esiin arjen muutokset sekä hyvinvointiin, omavaraisuuteen ja luontosuhteeseen liittyviä näkökulmia. Jokaisen teeman alkuun on nostettu teemaa kuvaava aineistositaatti haastattelusta tai kyselystä. Tutkimuksen aineisto ja teemat on esitetty kootusti kuviossa 1.

Arjen disruptio

Suuri osa kyselyyn vastanneista ja haastatteluun osallistuneista koki merkittävänä pihasuhteeseen vaikuttavana tekijänä arjen toiminnan ja ajankäytön muutokset, sillä ajankäytön koettiin poikkeusaikana muuttuneen muun muassa etätöiden ja peruuntuneiden tapahtumien myötä. Tutkimukseen osallistuneet kuvasivat aikaa vapautuneen pihassa ja puutarhassa vietetylle ajalle ja tekemiselle. Toisaalta yksi kyselyvastaajista koki, että ajankäyttö pihalla oli vähentynyt etätöiden kuormittavuuden takia. Pihalle ja puutarhalle vapautunut aika yhdistettiin myös vahvempaan motivaatioon tehdä pihasta viihtyisä. Vastaajat kokivat käyttäneensä enemmän aikaa pihan suunnitteluun ja kehittämiseen esimerkiksi pihan yhtenäisyyden, toimivuuden ja ekosysteemin näkökulmasta. Suunnittelun lisäksi aikaa koettiin olevan enemmän uuden oppimiseen ja osaamisen syventämiseen sekä käytännön toimiin, kuten pihan kunnostukseen, puiden leikkaukseen, uusien istutusalueiden luomiseen ja vieraslajien hävittämiseen. Samalla vastaajat raportoivat lisänneensä pihan viihtyisyyttä kasvi- ja muilla hankinnoilla (esim. kesäkukat, perennat, terassi, trampoliini).

No ei se [piha] ole muuttanut merkitystä, —, sen merkitys on aina ollut suuri, mutta että se on muuttanut sitä, että on pystynyt hyödyntämään sitä paremmin. Eli tavallaan että muuna aikana on ehkä ollut sellainen vähän huono omatuntokin siitä tai semmoinen turhautunut olo, että meillä on tämä [piha] tässä näin, mutta että me vaan juostaan sen ohi. (haastattelu)

Hyvinvoinnin tuki(kohta)

Toisena teemana kysely- ja haastatteluvastauksissa painottui pihan merkitys erityisesti psyykkiseen terveyteen. Piha koettiin erityisesti paikkana, jossa korostuvat kiireettömyys ja rauhoittuminen. Vastaajat kuvasivat pihaa onnellisuuden, ilon ja virkistyksen lähteenä, lepo- ja taukopaikkana sekä olohuoneena. Koronapandemian aikana pihan olemassaolo koettiin myös rauhoittavana, mikäli karanteenit tai ulkonaliikkumiskiellot osuisivat kohdalle. Toisaalta pihan merkitys korostui myös fyysisen hyvinvoinnin kannalta, sillä ulkona koettiin olevan tilaa liikkua ja puuhastella sekä pihatöiden tarjoavan hyötyliikuntaa. Hyvinvointiin liitettiin vahvasti myös turvallisuusnäkökulma: pihan nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia oman perheen ja muiden läheisten kanssa vietettyyn aikaan, mikä koettiin merkitykselliseksi myös sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Ihan fyysinen läsnäolo ja touhuaminen tuolla puutarhassa, mutta sitten se toinen, että se [piha] on olemassa ja mä voin koska tahansa mennä sinne. Sekin yhtä lailla edesauttaa sitä hyvinvointia ja jaksamista. (haastattelu)

Omavaraisuuden noste

Osa kyselyyn vastaajista toi esiin pihan ja puutarhan merkityksen omavaraisuuden näkökulmasta. Pandemiatilanteessa vastaajat olivat erityisesti alkaneet pohtia omavaraisuutta ja sen mahdollisuuksia tulevaisuudessa esimerkiksi kasvivalintojen näkökulmasta. Toisaalta osa kuvasi jo edistäneensä kotivaraviljelyä rakentamalla uusia viljelyalueita, lisäämällä hyötykasveja sekä esimerkiksi yrttiviljelmiä.

Ei käytännön muutosta; mielessä käy kuitenkin välillä ajatus ruuan ja sen tuotannon riittävyydestä suurissa kriiseissä, joten tietty omavaraisuus olisi hyvästä. (kysely)

Luontosuhteen vahvistuminen

Kyselyyn vastaajat korostivat pandemia-aikana luonnon merkitystä ja vuorovaikutusta luonnon kanssa. Vastaajat kokivat, että luonnon arvostus oli kasvanut ja luonnon havainnontiin ja luonnossa liikkumiseen yleisesti oli enemmän aikaa. Myös oman pihan monimuotoisuutta ehdittiin suunnitella ja kasvi- ja eläinlajien tarkkailuun tarjoutui mahdollisuuksia myös omalla pihalla. Vastaajat raportoivat esimerkiksi rakentaneensa hyönteishotelleja sekä seuraavansa lintuja, jäniksiä ja muita eläimiä sekä yleisesti luonnon heräämistä ja kevään vihreyttä.

Pihan monimuotoisuus ilahduttaa, ja se lisää mm. lintujen määrää pihalla. Niitäkin on ilo seurata. (kysely)

Pohdinta ja johtopäätökset

Artikkelissa tarkasteltiin hämeenlinnalaisten pihasuhdetta ja sen muutoksia koronapandemian aikana. Kyselyyn ja haastatteluun osallistuneet kokivat erityisesti arjen muutosten vaikuttaneen pihasuhteeseen ja pihasuhde liitettiin vahvasti hyvinvointiin. Kyselyaineistossa pihasuhde näyttäytyi myös omavaraisuuden ja luontosuhteen näkökulmasta. Myös Freeman ym. (2012) ja Dunnett ja Qasim (2000) korostivat tutkimuksissaan pihan merkitystä pakopaikkana sekä psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukena, mutta myös luontoyhteyden vahvistajana. Verrattuna näihin aiempiin tutkimuksiin tässä tutkimuksessa pihasuhdetta ei kuitenkaan liitetty vahvasti omaan identiteettiin tai mahdollisuuteen olla luova, mikä saattaa johtua suhteellisen pienestä aineistosta, mutta toisaalta myös poikkeuksellisesta pandemiatilanteesta. Tässä tutkimuksessa esiin nostetut hyvinvoinnin ulottuvuudet sekö omavaraisuus ja luontosuhde ovat tulleet vahvasti esiin myös muissa pandemiatilanteen pohdinnoissa (ks. esim. Kallio & Lehtinen, 2020; Lades ym., 2020; Lal, 2020).
Yksityisten piha-alueiden suureksi koettu merkitys pandemiatilanteessa haastaa pohtimaan myös yhdenvertaisuutta. Omaa pihaa ei ole kaikkien saatavilla, joten kaupunkivihreään on syytä kiinnittää huomiota. Vaikka myös julkisilla viheralueilla on mahdollisuus tuottaa hyvinvointivaikutuksia pandemiatilanteessa, kuten Samuelsson kollegoineen (2020) esittää, on niillä vähemmän mahdollisuuksia tukea omavaraisuutta. Jatkotutkimuksissa voidaankin tarkastella, kuinka kaupunkirakenteen tiivistyminen heijastuu koettuun pihasuhteeseen sekä kuinka pysyviä erilaiset trendit sekä pihasuhteen muutokset ovat koronapandemian ja kriisitilanteen jälkeen.