Maatilojen kiertotalousratkaisut vaativat yhteistyötä, investointeja ja kestävää suunnittelua

Maatilojen kiertotalousratkaisut voivat tarjota maaseudulle uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä parantaa alueellista elinvoimaa. Kiertotalouden vauhdittaminen maatiloilla on olennainen osa pyrkimystä siirtyä kohti kestävämpää ja resurssiviisasta maataloutta. Kestävämpi maatalous on tärkeää maailmanlaajuisesti, kun pyrimme vastaamaan ympäristöhaasteisiin ja varmistamaan ruoantuotannon kestävyyden tuleville sukupolville. Kiertotalous on systeeminen muutos, jonka vauhdittaminen yhteiskunnassa vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Kokonaisvaltaisesta kiertotaloudesta maaseudun elinvoiman rakennuspalikoita -hankkeessa (KieMaRa) tarkastellut maaseudun sivuvirtojen hyödyntämisratkaisut vaativat myös toteutuakseen eri toimijoiden yhteistyötä. Pro Agria Keskusten liiton ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteisen KieMara-hankkeen tavoitteena on lisätä tietoutta maatilakohtaisen kiertotalouden mahdollisuuksista ja kehittää kiertotalouskonsepteja Kanta- ja Päijät-Hämeen alueelle. Sivu- ja jätevirtakartoitukset, hyödyntämisratkaisuiden kartoitus, kiertotalouskonseptien ideointi ja yhteiskehittäminen sekä koulutustilaisuudet ovat vieneet kohti hankkeen tavoitteita.

Hämeenlinnassa 26.9.2023 järjestetyssä työpajassa törmäytettiin eri alojen toimijoita ja yhdessä pohdittiin kiertotalouskonseptien toteutettavuutta. Työpajaan saatiin kaksitoista potentiaalista kiertotalouden vauhdittajaa tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioista, maataloudesta ja eri alojen yrityksistä arvioimaan ja kehittämään kiertotalouden konsepteja. Tilaisuutta moderoivat asiantuntijat HAMK Bio -tutkimusyksiköstä sekä ProAgria Keskusten Liitosta. Arvioitavina olivat seuraavat kiertotalouden konseptit: 1. hygienisoidusta lannasta kasvualustamateriaalia ja kuiviketta, 2. sivuvirtojen pyrolysointi biohiileksi, 3. maatalousmuovien kierrätyksen mahdollisuudet, 4. porkkanasivuvirtaa rehuksi ja 5. nurmibiojalostamo.

Työpajan tavoitteeksi määriteltiin esiteltyjen sivuvirtojen hyödyntämisratkaisuiden arviointi. Lisäksi tavoitteena oli pureutua miettimään, voisiko joku näistä ratkaisuista toteutua tulevaisuuden maaseudulla. Ulkopuolinen fasilitaattori herätteli keskustelua ja loi rennon ilmapiirin työpajaan. Pienryhmissä osallistujat arvioivat hyödyntämisratkaisuja Learning café -menetelmällä hankkeen asiantuntijoiden johdolla. Vaihtuvissa pienryhmissä ideoitiin ja punnittiin kutakin hyödyntämisratkaisua, ja lopuksi keskeiset huomiot vedettiin yhteen. Learning café- eli oppimiskahvilamenetelmää käytetään ideointiin ja uuden oppimiseen rennossa ilmapiirissä. Yleensä oppimiskahvila järjestetään niin, että osallistujat ideoivat pienryhmissä pöytien ääressä. Kukin pienryhmä kiertää pöydästä toiseen ja jatkaa ideointia siitä, mihin edellinen ryhmä on jäänyt.

Maatalousmuovien kierrätysmahdollisuuksia ja uutta kasvualustamateriaalia hygienisoidusta lannasta

Maatalousmuovi on merkittävä sivuvirta nauta- ja lammastiloilla. Maatalousmuovien kierrätysmahdollisuus uuden muovin raaka-aineeksi on tiedostettu jo pitkään, mutta tuottajavastuun ulkopuolelle jääville maatalousmuoveille ei toistaiseksi ole ollut toimivaa kuljetus- ja varastointiratkaisua. Varsinkin paalimuovien kierrätettävyys on hyvä niiden tasaisen laadun ansiosta, ja ihmetystä herättikin, ettei organisoitua keräysmallia jo ole. Kattava kierrätyskonsepti edellyttäisi, että kierrättämisestä ei koituisi lisäkustannuksia. Onneksi logistiikkaan on tulossa vapaaehtoisen tuottajavastuun mallilla maksuton keräysjärjestelmä jo tulevana vuonna.

Tuotantoeläinten lantaa muodostuu alueellisesti epätasaisesti suhteessa peltojen ravinnetarpeeseen. Paikoin pulaa on vastaanottajista, paikoin lannasta. Lannan hygienisoinnilla siitä voidaan tuotteistaa lainsäädännön mukainen lannoitemateriaali, joka toimisi lisäksi maanparannusaineena, kasvualustamateriaalina ja kuivikkeena.

Hygienisoitu lanta ja sen käyttö kasvualustamateriaalina ja kuivikkeena herätti paljon kysymyksiä pienryhmissä, mikä mahdollisesti kertoo sen vielä vähäisestä tunnettavuudesta. Pienryhmissä todettiin menetelmän kaupallistamisen edellyttävän selkeämpiä lopputuotteita ja asiakaskunnan parempaa kartoittamista. Kestävyyden näkökulmasta ratkaisun nähtiin helpottavan fosforitaseen epäsuhtaa kotieläinkeskittymissä, mutta toisaalta huolta herättivät mahdolliset typpihävikit.

Nurmibiojalostamolla tarkoitetaan laitosta, jossa nurmimassaa erottelemalla kuiva- ja nestejakeeksi voidaan jalostaa korkeamman lisäarvon jakeita. Nestejaetta voidaan edelleen jalostaa lannoite- ja valkuaisjakeeksi ja hyödyntää yksimahaisten ruokinnassa. Kuivajaetta voidaan käyttää biokaasun tuotannossa, kuivikkeena ja muina kuitutuotteina. Nurmibiojalostamon elinkelpoisuudelle nähtiin edellytyksiä, sillä se tukee lannoiteomavaraisuutta sekä maatilatasolla että kansallisesti. Toisaalta huolta herätti menetelmän energiaintensiivisyys, ja toteutettavuuden kannalta nähtiinkin oleellisena, että nurmibiojalostamo integroitaisiin biokaasulaitoksen kanssa. Lopullisessa konseptissa nurmibiojalostamo ei saisi myöskään kilpailla ruuantuotannon kanssa.

Biohiiltä voi valmistaa monenlaisista biopohjaisista sivuvirroista, ja se soveltuu mm. maanparannusaineeksi sekä infrarakentamisessa moniin käyttökohteisiin. Biohiili on ilmastopositiivinen materiaali: yksi tonni biohiiltä sitoo noin kolme tonnia hiilidioksidia. Biohiilituotannon ohella voidaan tuottaa lämpöenergiaa, joten maatilamittakaavan biohiilituotantoa pidettiin kiinnostavana vaihtoehtona tiloille, joiden lämpöenergian tarve edellyttää omaa lämpökeskusta.

Biohiilelle arveltiin olevan kysyntää lopputuotteena, mutta toimivinta liiketoimintamallia biohiilen tuottamiselle ei tunnistettu. Liiketoimintapotentiaalia ajateltiin olevan isojen toimijoiden keskuudessa, mutta yksittäisille tiloille sen arveltiin olevan hankalampaa suuriksi koettujen investointikustannusten takia. Ehkä biohiilen tuotanto voisi toimia osana maaseudulla toimivaa symbioosia? Kestävyyden kannalta biohiilen tuotanto tukisi hiilen sidontaa, ja sitä voitaisiin hyödyntää vaikkapa käytöstä poistuneiden kaivosten maisemoinnissa. Maatilojen mahdollisuudet hankkia biohiilen raaka-aineeksi soveltuvaa energiapuuhaketta kuitenkin mietitytti. Lisäksi kotieläinten lannan käyttäminen biohiilen raaka-aineena arvelutti, sillä pyrolyysiprosessissa se menettää ravinteita, ja lanta on itsessään arvokas lannoite peltokäytössä.

Elintarvikeporkkanan tuotannossa syntyy myytävän tuotteen rinnalla ns. kakkos- ja kolmoslaadun porkkanoita. Nämä ovat elintarvikekelpoisia porkkanoita, jotka jäävät kuitenkin myymättä yleensä markkinoista johtuvista syistä. Alihyödynnetyllä porkkanasivuvirralla olisikin potentiaalia rehuntuotannossa.

Kakkos- ja kolmoslaatuisen porkkanan hyödyntäminen rehuksi herätti mahdollisesti eniten hämmennystä ja sen suurta volyymia ihmeteltiin. Keskustelu painottuikin volyymin suuruuteen, sen syihin ja laatukriteereihin. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että kiertotaloutta ei ole vain sivuvirtojen jatkojalostus, vaan myös tuotannossa syntyvän ”hukan” ehkäiseminen. Porkkanan jalostaminen rehuksi vaatisi toimiakseen erityisesti panostuksia tuotteistamiseen ja brändäykseen. Potentiaalisimpana markkinasektorina pidettiin lemmikkieläinruokaa. Osallistujien keskuudessa yhtenäinen näkökulma kuitenkin oli, että tuotettu porkkana tulisi ensisijaisesti saada elintarvikekäyttöön. Toisaalta kaikkea porkkanasivuvirtaa ei välttämättä ole mahdollista ohjata elintarvikekäyttöön edes jalostamalla, jolloin sen käyttö rehukomponenttina on perusteltua.

Yhteenvetona työpajan keskusteluista voisi siis todeta, että kaikkien hyödyntämisratkaisuiden kohdalla toistuivat huomiot investointikustannuksista, tuotteen markkinoille saattamisesta ja siitä, että hyödyntämisratkaisuiden toteuttaminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä. Hyödyntämisratkaisuiden kokonaiskestävyys myös puhututti osallistujia, mikä oli ilahduttavaa. Kiertotalousratkaisut eivät automaattisesti ole kestäviä, vaan ne pitää suunnitella kestäviksi. Jotta hyödyntämisratkaisut saataisiin toimiviksi konsepteiksi, oleellisena tekijänä pidettiin myös jonkinlaista ajatteluvan muutosta.

Kuka ottaa seuraavan askeleen?

KieMaRa-hankkeessa kartoitettiin maatilojen sivuvirtoja, niiden hyödyntämisratkaisuja ja tehtiin alustavia kannattavuuslaskelmia. Mitä vaatii, että tämä viedään käytäntöön? Työpajan lopuksi virittäydyttiinkin pohtimaan tulevaisuutta ja seuraavaa askelta kohti konkreettisia konsepteja. Toimenpiteiksi ehdotettiin esimerkiksi pilotteja ja mahdollisesti uutta hanketta. Tärkeää olisi löytää ja koota motivoitunut verkosto, joka uskaltaisi ottaa ensimmäisen askeleen viemään jotakin hyödyntämisratkaisua kohti kannattavaa liiketoimintaa. Joka tapauksessa tarvitaan monialaisuutta, mutta myös asennemuutosta, jossa sivu- ja jätevirrat nähdään arvokkaana resurssina. Parhaimmillaan siis tilakohtaiset kiertotalousratkaisut parantavat maaseudun elinvoimaa, ja myös ympäristö kiittää.

---

Kokonaisvalaisesta kiertotaloudesta maaseudun elinvoiman rakennuspalikoita (KieMaRa) -hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, ja hankkeen toteutusaika on 03.01.2022–29.12.2023.

Linkki työpajan esitykseen, jossa on lyhyesti kuvattu artikkelissa esiintyneet hyödyntämisratkaisut: https://www.hamk.fi/wp-content/uploads/2023/09/Prosessoimalla-parempaa-tyopajan-diat-26.9.2023.pdf