Luomussa vara parempi -hankkeesta vetoa luomun kehittämiseen Hämeessä

Luonnonmukaisen (jäljempänä luomu) tuotannon lisääminen on ollut kansallinen tavoite jo pitkään. Kirjauksia luomun edistämiseksi löytyy niin Kataisen, Sipilän, Rinteen kuin Marininkin hallitusohjelmista. Valtioneuvosto hyväksyi 16.5.2013 periaatepäätöksen, jonka tavoitteena on lisätä luomutuotantoa, monipuolistaa kotimaisten luomutuotteiden valikoimaa sekä parantaa luomuruoan saatavuutta vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä. (Maa- ja metsätalousministeriö, 2014)

Tavoitteeksi asetettiin, että vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia Suomen viljelyalasta on luonnonmukaisesti viljeltyä peltoa ja samoin 20 prosenttia ammattikeittiöiden hankinnoista on luomua. Vuonna 2018 luomuviljellyn pellon pinta-ala oli noin 13 prosenttia eli lähes 297 000 hehtaaria. Maatiloista luomutuotannossa oli noin 5 000 eli 10,6 prosenttia kaikista maatiloista. Luomukotieläintiloja oli noin tuhat. (Maa- ja metsätalousministeriö, 2018; Ruokavirasto, 2018) Luomutuotannon viljelyala maakunnittain on esitelty kuviossa 1.

Hämäläinen luomu tilastojen valossa

Hämeessä luomuviljellyn pellon osuus vuonna 2018 oli keskiarvoa vähäisempi (kuvio 1). Luomuviljeltyä peltoa oli 240 maatilalla 9 504 hehtaaria, joka on 7,5 prosenttia viljelyalasta. Yllättävää oli, että vuonna 2019 sekä luomupellon että maatilojen lukumäärä kasvoi ilman uusia luomusopimuksia. Luomuun on siirtynyt 10 uutta maatilaa ja peltoala on kasvanut 11 624 hehtaariin, joka on 8,6 prosenttia viljelyalasta. Vuositason kasvu on ollut 22 prosenttia, joka on merkittävä. Luomutiloista pääosa on kasvinviljelytiloja (kuvio 2). Eläintiloja on 53 kappaletta, joista pääosa (28) on emolehmätiloja. Vaikka luomun määrä on kasvussa, ollaan vielä kaukana tavoitteesta. (Ruokavirasto, 2018)

Luomun kehittämistä Luomussa vara parempi -hankkeessa

Hämäläisen luomun kasvuun tarvitaan koko ruokajärjestelmän yhteistyötä. Tähän haasteeseen on tartuttu Luomussa vara parempi -hankkeessa. Kolmivuotinen kehittämishanke käynnistyi tammikuussa 2019. Rahoituslähteenä on EU-osarahoitteinen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (2014–2020). Hankkeen tavoitteena on lisätä tuotantoa, jalostusta ja käyttöä sekä rakentaa menetelmiä, joiden avulla digisovellusten ja -tekniikoiden tuottamaa tietoa hyödynnetään. Hankkeessa on kolme työpakettia: Luomualusta HAMK Mustiala, luomutuotanto maatiloilla sekä luomuruoka ammattikeittiöissä.

Hanke on yhteishanke, jonka toteuttajina ovat Luonnonvarakeskus, ProAgria Etelä-Suomi, Koulutuskeskus Salpaus sekä hankkeen koordinaattorina toimiva Hämeen ammattikorkeakoulu. Hanke kattaa koko ruokajärjestelmän kehittämisen alkutuotannosta ruokalautaselle yhdistäen alan tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen ja yritykset.

Kokeilukulttuuri, laaja yhteistyö ja yhteissuunnittelu tuottaa tulosta

Laaja-alaista luomuosaamista rakennetaan koe- ja kokeilutoiminnan avulla. Yhteinen suunnittelu ja uuden tiedon tuottaminen niin tuottajille, jatkojalostajille kuin ammattikeittiölle toimii hankkeen kantavana ideana. Hankkeessa luodaan koko ketjun kattavia verkostoja ja uutta tietoa.

Alkutuotantoon liittyvien kokeiluiden alustana toimii Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Mustialan opetus- ja tutkimusmaatila, joka on siirtynyt vuoden 2019 marraskuussa kokonaan luomuun. Koe- ja kokeilutoiminnan tuloksia voidaan hyödyntää myös tavanomaista tuotantoa harjoittavien tilojen neuvonnassa ja toiminnan kehittämisessä.

Jo ensimmäinen vuosi on osoittanut, että luomutuotannon kehittämisessä riittää selvitettävää. Asioiden tarkastelu koko ruokajärjestelmän näkökulmasta tuo esille niitä pullonkauloja, joiden ratkomiseen tarvitaan laajaa yhteistyötä. Käytännön viljelyssä tarvitaan tietoa esimerkiksi tuotantomenetelmistä, luomuun soveltuvista lajikkeista ja lannoitteista. Luomun käyttö ammattikeittiöissä edellyttää lisää tuotantoa, jalostusasteen nostoa, uusia tuotteita ja pakkauskokoja. Kokeiluiden toteuttamiseksi tarvitaan tutkimusta, koulutuksen ja neuvonnan kautta uusi tieto voidaan viedä käytäntöön. Yritykset ovat avainasemassa sopivien tuotteiden kehittämisessä.

Kasvukausi 2019 ja kesän luomukokeilut pähkinänkuoressa

Kasvukausi 2019 oli toinen luomumenetelmin viljelty vuosi Mustialassa. Pelloilla viljeltiin nurmea, leipä- ja rehuviljaa, härkäpapua sekä rehumaissia. Kahden vuoden keskiarvojen perusteella näyttää siltä, että luomuviljelyssä päästään tavanomaisen viljelyn satotasoihin, jos viljelyssä käytetään lietelantaa tai muuta täydennyslannoitusta, ja kasvuolosuhteet ovat otolliset. Parhaimmilla lohkoilla on päästy kauralla jopa yli 6 000 kilon, ohralla ja seosviljoilla yli 5 000 kilon satotasoihin. Viljoilla vuosien 2018 ja 2019 keskisato on ollut 3 500 kilon molemmin puolin. Taloudellisesti luomuun siirtyminen on tarkoittanut noin 200 euroa parempaa tulosta hehtaaria kohden. Tämä selittyy luomutuotannon tuella sekä pienemmillä tuotantopanosten määrällä. Vuonna 2020, kun maidontuotantokin on ensimmäistä vuotta luomussa, päästään analysoimaan koko maatilan taloudellinen tulos.

Vuonna 2019 aloitettu luomutuotannon koe- ja kokeilutoiminta rakennettiin sekä erillisinä kokeina että talousviljelyn osaksi. Kokeissa oli mukana nurmiviljelyn erikoisuuksia, laiduntamisen kaistakokeiluja, erilaisten kalvojen alle kylvettyä rehumaissia, viljojen laji- ja lajikekokeita, maatiaiskasveja, luomulannoitus- ja rikkakasvikokeita sekä pölytyskaista ja pieni luomulannoitettu perunamaa.

Viljojen lajikekokeissa oli mukana kauroja, ohria ja vehniä. Maatiaisviljoista oli oma koekenttä. Kylvössä käytettiin peittaamatonta siementä, eikä ruutuja lannoitettu. Kasvukauden aikana ei tehty mitään toimenpiteitä. Kesän havaintojen perusteella voidaan todeta, että viljakasvien lajikevalinnassa merkittäviä asioita ovat viljelykasvin varjostavuus, taudinkestävyys, hyvä juuristo sekä ravinteiden hyväksikäyttökyky. Viljelyvarmuuden takia ääripäiden lajikkeita kannattaa välttää. Esimerkiksi orgaanisia ravinteita käytettäessä kasvuaika helposti pitenee.

Rikkakasvikoe oli jatkoa vuonna 2018 aloitetulle kokeelle. Koe osoittaa, että juolavehnän määrä kasvaa ja jauhosavikan määrä vähenee kasvukauden edetessä. Rikkakasvit eivät kuitenkaan vaikuttaneet sadon määrään alentavasti.

Laidunnuksessa kokeiltiin rotaatiolaidunnusta ja yrttikaistaa. Rotaatiolaidunnuksessa pyritään laidun pitämään koko ajan hyvässä kasvussa, jolloin lehmät valikoivat vähemmän. Suotuisan kevään vuoksi laidunnus olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Laidunnuksen alkaessa nurmi oli päässyt jo osin vanhenemaan. Kesän kuumuudesta johtuen lehmät olivat laiskoja, ja koska navetassa riitti syötävää, lehmät eivät liikkuneet ulos.

Yrttikaistassa yrttien osuus oli näytteiden mukaan yhdestä viiteen prosenttia kasvustosta. Ulkomailla yrttikasveista on ulkomailla saatu taloudellista etua kivennäisten saannissa. Kokeilu perustettiin pikalaidunmenetelmällä ja suojakasvina käytettiin ruista. Yrttiseos sisälsi kuminaa, keltamaitetta, heinäratamoa ja sikuria.

Kasvukauden kehitystä seurattiin digitaalisten järjestelmien avulla. Dataa on kerätty muun muassa droonilla sekä sääaseman ja maahan asennettujen anturien avulla. Saatua dataa hyödynnetään tulevien kasvukausien suunnitelmia tehdessä. Säähavaintoaseman avulla pystytään seuraamaan muun muassa tarkkaa paikallista tehoisaa lämpösummaa. Mittausten mukaan termisen kasvukauden pituus oli 192 vrk (18.4.–26.10.2019) ja tehoisaa lämpösummaa kertyi yhteensä 1406 °C. Maahan sijoitetut anturit antavat tietoa mm. lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta sekä maan pinnasta että eri syvyyksistä. Droonilla tehtyjen kuvausten avulla pystytään arvioimaan kasvimassaa, ja satokarttakuvista voidaan päätellä jopa satotasoa tai maalajieroavaisuuksia.

Kokeilut ja tulokset avoimesti saatavilla

Kokeiluiden tuloksista kerrotaan hankkeen nettisivuilla http://bit.ly/luomuhame ja teemawebinaareissa. Kasvukauden aikaiset tulokset on kiteytetty koekohtaisiin tuloskortteihin. Kokeiden kuvaukset ovat kaikille avoimia ja sijoitettuna digitaaliseen karttaan. Kasvukauden aikana kokeisiin on mahdollisuus tutustua omaehtoisesti tai järjestetyissä tapahtumissa paikan päällä.