Ismo Turve
Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö muuttui. Lainsäädännön muutokset asettavat opetus- ja ohjaushenkilöstön uraohjausosaamisen vaatimustason uudelle asteikolle. Tämä artikkeli aloittaa kolmen artikkelin sarjan, jossa tarkastellaan ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön näkemyksiä uraohjauksesta ja -suunnittelusta.
Tässä artikkelissa esitellään ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön näkemystä siitä, minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen. Erityisessä tarkastelussa on kysymys, missä määrin ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstö tunnistaa uravalinnastaan epävarmat opiskelijat.
Työuralle-hankkeen (ESR) toiminta-alue on Kanta-Häme. Hankkeen toiminta-aika on 1.2.2018–31.7.2020. Hankkeessa selvitetään, tarkastellaan ja luodaan erilaisia uraohjauksen keinoja, joilla toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden nuorten siirtyminen työelämään olisi mahdollisimman helppoa ja luontevaa. Kiipulan ammattiopiston hallinnoimaan hankkeeseen osallistuvat lisäksi Hyria Koulutus, Ammattiopisto Tavastia, Forssan ammatti-instituutti ja Hämeen ammattikorkeakoulu.
Urasuunnitelma ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä
Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittelee ammatillisen koulutuksen tehtäväksi tukea opiskelijoita kehittymään hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Ammatillisen koulutuksen tulisi lisäksi antaa opiskelijoille tietotaitoa ammatillisen identiteetin, jatko-opintovalmiuksiin sekä opiskelijan persoonallisuuden monipuoliseen kehittämiseen.
Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta (673/2017) vahvistaa ohjauksen asemaa osana opiskelijan henkilökohtaistamista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Asetustekstiin on sisällytetty myös maininta opiskelijalle laadittavasta urasuunnitelmasta. Asetuksen mukaan koulutuksen järjestäjä merkitsee opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS) ainakin opiskelijan tavoitteen, suunnitelman jatko-opintoihin siirtymisestä, suunnitelman työelämään siirtymisestä sekä suunnitelman työuralla etenemiseksi. Opintojen keskeytyessä tai opiskelijan uudelleen ohjauksessa merkitään suunnitelman opintojen jatkamiseksi.
Urasuunnitelma merkitään koulutuksen aloittamisesta lähtien tutkinnon suorittamisen loppuun saakka. Opiskelijan tavoite voi olla esim. yrittäjyys tai ammatillisen osaamisen syventäminen tai jatko-opintoihin siirtyminen tai tietty ammatti. Tavoite vaikuttaa koulutuksen sisällön ja toteutuksen suunnitteluun ja yksilöllisiin valintoihin. (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta 673/2017)
Opetushallituksen julkaisun, Ammatillisen koulutuksen reformi – Tietopaketti ohjaajille (OPH, 2018), mukaan urasuunnittelutaitojen oppiminen sitouttaa opiskelijoita opiskeluun sekä edistää jatko-opintoihin hakeutumista ja työllistymistä. Julkaisun mukaan urasuunnittelutaitojen oppimisen myötä opiskelijoiden oppimiskyky paranee, opinnot edistyvät ja työelämään siirtyminen sekä työelämässä eteneminen edistyy.
Ura, urasuunnittelu ja erilaisia urasuunnittelijoita
Ammatillisen koulutuksen lainsäädännön urasuunnitelma on herättänyt paljon keskustelua käsitteen ”ura” merkityksestä. Vanhalakka-Ruohon mukaan käsitteellä ”ura” tarkoitetaan kapeimmillaan professionaalista nousujohteista työuraa. Englanninkielinen käsite ”career” nähdään laaja-alaisempana. Career eli elämänura viittaa ihmisen elämään kokonaisuutena sisältäen opiskelun, koulutuksen, ammatit ja työn. (Vanhalakka-Ruoho, 2015, s. 40)
Lerkkasen mukaan urasuunnittelu on omiin kykyihin, mahdollisuuksiin, kiinnostuksiin sekä tulevaisuuden odotuksiin yhteydessä olevaa tavoitteellista elämänsuunnittelua. Urasuunnittelu on myös opiskelijan koulutus- ja uravalintoihin liittyvän toimijuuden kehittämistä. (Lerkkanen, 2013, s. 8)
Kattelus (2002) puolestaan kuvailee urasuunnittelun yksilölliseksi suunnitteluprosessiksi, jonka aikana opiskelijan tulisi tulla tietoiseksi omista uramahdollisuuksistaan ja -tavoitteistaan sekä omista elämän päämääristään. Urasuunnittelun aikana opiskelijan tulisi oppia määrittelemään henkilökohtaisen urapolun, jolla omat tavoitteet voidaan saavuttaa. (Kattelus, 2002, ss. 21–23)
Vaatimuksena onnistuneeseen uran suunnittelemiseen (career management) on opiskelijan kiinnostus, asenne sekä halu oppia realistista suunnittelua. Onnismaan (2003) mukaan onnistunut uran suunnitteleminen vaatii opiskelijalta sitoutuneisuutta elinikäiseen oppimiseen, joka perustuu jatkuvaan realistiseen itsearviointiin. Muina vaatimuksina onnistuneelle uran suunnittelemiselle Onnismaa (2003, s. 64) mainitsee aktiivisuuden uusille mahdollisuuksille, valmiuden pitää useita mahdollisuuksia avoinna, sopeutuvaisuuden, joustavuuden, sitkeyden, optimismin, suunnitelmallisuuden ja riskinoton. Yksilön tarpeiden lisäksi uraohjaukseen kohdistuu yhteiskunnallisia koulutus- ja työllisyyspoliittisia odotuksia (Vanhalakka-Ruoho, 2015, ss. 39–54).
Kuurila (2014) tunnistaa väitöskirjassaan kolmenlaisia urasuunnittelijoita; epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Tietoinen kokee valinneensa koulutusalansa oikein ja hänellä on kyky suunnitella tulevaa työelämäänsä ja opintojansa. Tietoiselle urasuunnittelijalle riittää hänen itseohjautuvuutensa tukeminen. Uteliaalle urasuunnittelijalle tulisi ohjauksen avulla avata erilaisia mahdollisuuksia tukien ohjattavan päätöksentekovalmiuksia. Epävarman urasuunnittelijan koulutusalavalintaan on vaikuttanut sattuma, kaverit, sukulaiset, paikkakunta tai jonkinlainen opinto-ohjaus. (Kuurila, 2014, ss. 3, 216–232)
Epävarmalle urasuunnittelijalle tulisi taata syvempää, vuorovaikutukseen perustuvaa, tehostettua uraohjausta heti opintojen alkuvaiheesta lähtien. Tehostetussa uraohjauksessa ohjaaja tarkastelee vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa opintojen suunnittelua ja edistymistä tiiviimmin kuin tietoisen urasuunnittelijan kanssa. (Kuurila, 2014, ss. 3, 216–232) Riittävällä ja oikein kohdennetulla ohjaustarjonnalla henkilökohtaisen ohjauksen tarve ei kasva liian suureksi. Ohjauksen niukkoja resursseja voidaan säästää nimenomaan kohdennetulla, oikea-aikaisella ohjauksella, sillä ohjaustarpeen pitkittyessä ohjaukseen käytettävän ajan tarve kasvaa moninkertaiseksi. (Illeris, 2007, ss. 246–247)
Aineistonhankinta ja menetelmät
Työuralle-hanke kartoitti hankkeeseen osallistuvien oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstön uraohjausosaamisen lähtötilannetta. Kartoitus toteutettiin webropol-kyselyllä 1.5. –15.9.2018. Webropol-kyselyyn päädyttiin, koska kysymyksiä, joihin haluttiin vastauksia, oli paljon ja haluttiin tavoittaa mahdollisimman suuri joukko vastaajia eri oppilaitoksista. Perinteinen haastattelu olisi ollut menetelmänä liian raskas ja aikaa vievä. Sama uraohjausosaamisen kartoitus laajennettiin syksyllä 2018 myös Koulutuskeskus Salpauksen hallinnoimalle Kettu-hankkeelle (ESR). Kyselyyn vastasi kaikkiaan 248 opetus- ja ohjaushenkilöstön jäsentä.
Kyselyssä kerättiin vastaajien taustatietoja, kvantitatiivista tutkimusaineistoa likertin 5-portaisen asteikon (täysin eri mieltä, osittain eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, osittain samaa mieltä, täysin samaa mieltä) sekä kvalitatiivista tutkimusaineistoa avoimien kysymysten muodossa. Avoimien kysymysten avulla voidaan saada esiin näkökulmia, joita tutkija ei mahdollisesti ole aiemmin osannut ajatella. Avoimien kysymysten käyttöä voidaan perustella muun muassa sillä, että avoimet kysymykset antavat vastaajalle mahdollisuuden sanoa, mitä heillä on todella mielessään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2009, ss. 198–201)
Kvantitatiiviset kysymykset johdettiin jokaisen ammatillisen perustutkinnon tutkinnon perusteiden yhteisissä tutkinnon osissa, yhteiskunta- ja työelämäosaamisen kokonaisuudessa olevan 1 osp:n laajuisen “Opiskelu- ja urasuunnitteluvalmiudet” osa-alueen osaamistavoitteiden mukaisiksi (Opintopolku, n.d.).
Avoimia kysymyksiä kyselyssä oli kaikkiaan yhdeksän. Tässä artikkelissa keskitytään avoimeen kysymykseen ”Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen?”.
Aineiston käsittely ja analyysi
Sisällönanalyysissä aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja tiivistäen. Sisällönanalyysi on tapa järjestää ja kuvailla tutkittavaa ilmiötä ja jolla pyritään rakentamaan malleja, jotka esittävät tutkittavaa ilmiötä tiivistetyssä muodossa. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, s. 105) Tuomen ja Sarajärven (2002, ss. 107–108) mukaan sisällön erittelystä puhuttaessa tarkoitetaan kvantitatiivista dokumenttien analyysia, jossa kuvataan määrällisesti jotakin tekstin tai dokumentin sisältöä.
Kerätty kirjallinen aineisto analysoitiin käyttämällä apuna MS Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Kysymyksen ”Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen?” osa vastauksista pilkottiin, jotta jokainen erillinen vastaajan ajatus tulee luotettavasti esille pois lukien ne vastaukset, jossa vastaaja on vastannut, että kaikki opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen. Vastauksista etsittiin samankaltaisuuksia ja poikkeavuuksia. Asioista tehtiin havaintoja niiden toistuvuuden ja erityisyyden perusteella.
Selvityksen tulokset
Avoimeen kysymykseen ”Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen?” saatiin yhteensä 143 vastausta, jotka pilkottiin yksittäisiksi vastauksiksi. Vastausten pilkkomisen jälkeen lopullinen vastausten määrä oli 201 vastausta.
Taulukko 1. Vastaukset kysymykseen ”Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen?”.
| Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen | ||
|---|---|---|
| Erityistä tukea tarvitsevat | 51 | 25,4 % |
| Omasta alastaan epävarmat opiskelijat | 37 | 18,4 % |
| Opiskelijat, joilla sosiaalisten taitojen puute | 15 | 7,5 % |
| Kaikki opiskelijat | 14 | 7,0 % |
| Opiskelijat, joilla heikot opintosuoritukset | 13 | 6,5 % |
| Maahanmuuttajataustaiset | 13 | 6,5 % |
| Opiskelijat, joilla ongelmia elämänhallinnan kanssa | 12 | 6,0 % |
| Suoraan peruskoulusta tulleet nuoret | 10 | 5,0 % |
| Aikuiset, alan vaihtajat, pitkään poissa työmarkkinoilta olleet | 10 | 5,0 % |
| Opiskelijat, joilla motivaation puute | 10 | 5,0 % |
| Muut: Opiskelijat, joilla mielenterveys- tai päihdeongelmia, syrjäytyneet ym. | 10 | 5,0 % |
| Hyvät opiskelijat, erityislahjakkaat, jatko-opintoihin tähtäävät | 6 | 3,0 % |
Oheisessa taulukossa 1 on kuvattu vastaajien vastaukset kysymykseen ”Minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen?”. Vastaajat löytävät tehostetun uraohjauksen tarpeen syiksi opiskelijan erityisen tuen tarpeen, sosiaalisten taitojen puutteen, heikot opintosuoritukset, maahanmuuttajataustaisuuden, elämänhallinnan ongelmat, motivaation puutteen sekä epävarmuuden omasta alasta. Myös suoraan peruskoulusta tulleet nuoret, aikuiset, alan vaihtajat sekä pitkään poissa työmarkkinoilta olleet nähdään tarvitsevan erityisen paljon tukea uraohjaukseen. Osa vastaajista oli myös sitä mieltä, että kaikki opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen. Erillisinä syinä on mainittu mielenterveyden ongelmat, syrjäytyminen päihdeongelmat ym. Muutama vastaaja oli lisäksi sitä mieltä, että hyvät opiskelijat, erityislahjakkaat ja jatko-opintoihin tähtäävät tarvitsevat lisätukea uraohjaukseen.
Erityisen tuen tarpeessa olevat opiskelijat tarvitsevat myös erityisen paljon tukea uraohjaukseen 51 vastaajan (25 %) mielestä. Vastauksissa mainittiin mm. oppimisvaikeudet ja heikot opiskeluvalmiudet.
”Erityisen tuen opiskelijat, joilla hankala työllistyä avoimille markkinoille, mutta eivät täytä esim. vammaispalvelun tuetun työllistymisen kriteerejä, ja jotka eivät ole päässeet TE-palvelujen tuetun työllistymisen asiakkaiksi.”
Vastaajista 37 (18 %) tunnistaa omasta alastaan epävarmojen opiskelijoiden tarvitseman uraohjauksen erityisen tuen tarpeen.
”Sellaiset, jotka epäilevät uravalintaansa ja opintojensa etenemistä. Yleensä työelämäsääntöjen oppiminen ja tulevaisuuden uskon valaminen auttaa myös.”
”Sellaiset, joilla ei ole erityisiä kiinnostuksen kohteita ja jotka eivät edes tíedä, ovatko omalla alallaan.”
”Ovat alalla esim. kun kaverikin on täällä, äidin toiveesta, hyvän työllistymisen toivossa.”
Kaikki opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen 14 vastaajan (7 %) mielestä. Vastauksissa erotellaan niin erityistä tukea tarvitsevat kuin lahjakkaammatkin opiskelijat. Vastauksissa ilmenee myös opiskelijan opiskelumotivaation vaikutus uraohjauksen tarpeeseen. Kuusi vastaajaa eli kolme prosenttia vastaajista mainitsee erikseen hyvät opiskelijat, erityislahjakkaat ja jatko-opintoihin tähtäävät.
“Erityistä tukea olevat opiskelijat tarvitsevat kädestä pitäen ohjausta. Nopeutetussa tahdissa olevat opiskelijat tarvitsevat niin ikään ohjausta ja tietoa, miten uraohjaus toimii, miten he itse pystyvät vaikuttamaan ja opettajan /kouluttajan tukea omien päätösten kanssa. Opiskelijat, jotka menevät kultaista keskitietä tekevät uraohjaustaan opettajan/kouluttajan valvovan silmän alla, jotta kaikki tulee tehdyksi.”
“Jos ei ole kiinnostusta, niin ei ole myöskään opiskelutuloksia ja siitä sitten pahimmassa tapauksessa seuraa, ettei ole uraakaan. Tärkeintä oppilaitoksessa olisi ymmärtää, että löytämällä opiskelijan kiinnostuksen kohteet ja kouluttamalla häntä niissä, saadaan huipputuloksia.”
“Kaikenlaiset opiskelijat tarvitsevat tukea. Vain harvalla on selkeä suunta ja tavoite, tietämys ja tuntemus alan yksityiskohdista. Ja vaikka olisikin menestynyt opiskeluissa moitteetta, voi silti tarvita tukea työelämän haasteisiin lähtiessään.”
Sosiaalisten taitojen puutteen nimeää 15 vastaajaa (7,5 %), heikot opintosuoritukset 13 vastaajaa (6,5 %), samoin 13 vastaajaa (6,5 %) maahanmuuttajataustaisuuden. 12 vastaajaa (6 %) löytää uraohjaustarpeen syyksi elämänhallinnan ongelmat. Kymmenen vastaajaa (5 %) näki suoraan peruskoulusta tulleiden nuorten tarvitsevan tukea, samoin 10 vastaajaa (5 %) aikuisten, alan vaihtajien tai pitkään poissa työmarkkinoilta olleiden. Mielenterveyden ongelmat, syrjäytymisen tai päihdeongelmat nimeää niin ikään 10 vastaajaa (5 %).
”Mitä tarkoitetaan uraohjauksella ylipäätään? Itse ymmärtäisin uraohjauksen pitkäkestoiseksi ja suunnitelmalliseksi tapahtumaksi, mistä harvan kohdalla on kyse. Jos ajatellaan lähinnä opintojen jälkeistä sijoittumista jatko-opintoihin tai työelämään, niin tukea tarvitsevat toiminnanohjauksen, mielenterveyden tai päihdeongelmista kärsivät nuoret, joilta puuttuu tulevaisuusorientaatio tai se on heikko.”
”Heikon kielitaidon tai heikot oppimisvalmiudet omaavat opiskelijat tarvitsevat paljon tukea työssäoppimispaikan etsinnässä. Lisäksi heillä olisi toisinaan tuen tarvetta myös työpaikalla.”
”Henkilöt, jotka ovat kokeneet epäonnistumista aiemmin. Koulut ovat jääneet kesken ja / tai kiusatut (usein heillä oppimisvaikeuksia) sekä pitkään työttömänä olleet.”
Kymmenen vastaajaa (5 %) nimesi motivaation puutteen syyksi uraohjauksen tehostettuun tarpeeseen. Mielenkiintoa ei herättänyt se, että motivaation puute nousi syiden joukkoon vaan negatiivinen tapa, jolla vastaajat asiaa esittivät.
”Ja/tai he joilta puuttuu motivaatio, tosin heihin ei kannata haaskata liikoja resursseja, sillä aika opiskelijaa kohden on aina rajallinen. Oltava realisti.”
”EVVK opiskelijat.”
”Ne joilla ei ole motivaatiota edes siihen tutkinnon suorittamiseen.”
”Ihan sama, en mä tiedä, en mä viitsi, en mä välitä ja en mä jaksa -opiskelijat.”
Pohdinta
Tämän artikkelin tarkoituksena oli tuoda esille ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön näkemystä siitä, minkälaiset opiskelijat tarvitsevat erityisen paljon tukea uraohjaukseen. Erityisessä tarkastelussa oli kysymys, missä määrin ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstö tunnistaa uravalinnastaan epävarmat opiskelijat.
Urasuunnittelun tarkoituksena on ensisijaisesti tukea opiskelijan näkemystä valitsemastaan ammattialasta, työllistymisestä tai jatko-opinnoista. Uraohjauksessa tulisi esittää opiskelijalle tulevaisuuden mahdollisuuksia opintojen jälkeen. Urasuunnittelun toisena, vähemmän huomioituna tavoitteena on opiskelijan urataitojen; itsetuntemuksen, minäpystyvyyden, ammatti-identiteetin, osallisuuden, aktiivisuuden, suunnittelun sekä ennakointi- ja päätöksentekotaitojen vahvistaminen.
Selvityksen mukaan ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstö tunnistaa epävarmat urasuunnittelijat. Selvityksessä ei kuitenkaan selviä missä vaiheessa opintoja epävarmat urasuunnittelijat tunnistetaan. Oppilaitoksissa tulisi varmistaa, että epävarmat urasuunnittelijat tunnistetaan välittömästi opintojen alkuvaiheessa, jotta heille voidaan kohdistaa syvempää, vuorovaikutukseen perustuvaa ohjausta eli tehostettua uraohjausta. (Kts. Kuurila, 2014, ss. 3, 216–232)
Toisena esille nostettavana asiana on aineistosta nouseva motivaation puute syynä erityiseen uraohjauksen tuen tarpeeseen. Motivaation puute näyttää tämän selvityksen perusteella herättävän opetus- ja ohjaushenkilöstössä negatiivisiakin tunteita; turhautumista ja voimattomuutta. Voidaankin kysyä, onko opiskelijan motivaation puute seuraus pitkittyneestä ohjauksen puutteesta, jolta voitaisiin ainakin joiltain osin välttyä epävarmoille urasuunnittelijoille kohdistetulla, oikein ajoitetulla tehostetulla uraohjauksella. Ennalta ehkäisevällä tehostetulla uraohjauksella voitaisiin välttää tilanteet, että henkilökohtaisen ohjauksen tarve kasvaa liian suureksi, jolloin sillä on myös ohjaukseen kohdistettuja resursseja säästävä vaikutus.
Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa tulisi pohtia yhteistyön lisäämistä ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä perusasteen opinto-ohjauksen välillä. Yhteistyön tavoitteena tulisi olla perusasteen opinto-ohjaajien tietoisuuden lisääminen toisen asteen ammatillisen koulutuksen koulutusaloista. Yhteistyön tuloksena perusasteen päättävillä olisi paremmat tiedot koulutusaloista alan valitsemisen mahdollistamiseksi.
Abstract in English
The purpose of career planning is primarily to support the student’s view of the chosen profession, employment or postgraduate studies. Career guidance should present the student with future opportunities after the studies. The second aim, less taken into account in career planning, is the student’s career skills; strengthening self-knowledge, self-empowerment, professional identity, inclusion, activity, planning, and anticipation and decision-making skills.
According to the study, VET teaching and training staff identify uncertain career planners. Educational institutions should ensure that precarious career planners are identified immediately at the beginning of their studies, so that they can be given deeper, interacting guidance, ie enhanced career guidance.
The second point to be raised is the lack of motivation that comes from the material as a reason for the particular need for career guidance. The lack of motivation, on the basis of this study, seems to provoke negative emotions in teaching and guidance staff; frustration and powerlessness. One might ask whether a lack of student motivation is the result of a prolonged lack of guidance that, at least in some respects, could be avoided by a well-timed intensified career guidance directed at uncertain career planners. Preventive Enhanced Career Guidance could avoid situations where the need for personal guidance increases too much, thus also having a control-oriented resource-saving effect.
This article begins with a series of three articles on Vocational Training and Guidance for Vocational Education and Guidance staff. This article introduces the vision of Vocational Education and Training staff about what type of students need special support for career guidance. The particular issue is the extent to which VET teaching and guidance staff identify students who are uncertain about their career choices.
This article was carried out as part of the Työuralle – Career guidance – a new regional framework project. The duration of the project is 1.2.2018-31.7.2020. The project explores, examines and creates a variety of career guidance tools that make it easier and more natural for students and young graduates from upper secondary vocational education to enter the world of work. The project managed by Kiipula vocational school is also attended by Hyria vocational school, Tavastia vocational school, Forssa vocational school and Häme University of Applied Sciences.
Kirjoittaja
Ismo Turve, FM, toimii lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja asiantuntijana HAMK Edu -tutkimusyksikössä. Työuralle-hankkeessa (ESR) hän toimii uraohjauksen asiantuntijana.
Lähteet
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2009). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Illeris, K. (2007). How We Learn. Learning and non-learning in school and beyond. London and New York: Routledge. Haettu 24.4.2019 osoitteesta https://aprender.ead.unb.br/pluginfile.php/98518/mod_folder/content/0/%5BKnud_Illeris%5D_How_We_Learn_Learning_and_non-lear.pdf?forcedownload=1
Kattelus, R. (2002). Uran monet ulottuvuudet. Teoksessa R. Kattelus, M. Tammeaid & T. Jokinen (toim.), Uraopas omasta urastaan kiinnostuneille (ss. 20–46). Helsinki: Primacarrera-instituutti.
Kuurila. E, (2014). Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 384. Haettu 19.4.2019 osoitteesta https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/98607/AnnalesC384KuurilaVK.pdf
Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017/531. Haettu 19.4.2019 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170531
Lerkkanen, J. (2013). Tarvelähtöinen ohjaus ammatillisten valintojen tukena. Haettu 19.4.2019 osoitteesta http://docplayer.fi/6156956-Jukka-lerkkanen-jamk-14-2-2013.html
Onnismaa, J. (2003). Epävarmuuden paluu. Ohjauksen ja ohjausasiantuntijuuden muutos. Akateeminen väitöskirja. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja N:o 91. Haettu 19.4.2019 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:952-458-304-6
OPH. (2018). Ammatillisen koulutuksen reformi – Tietopaketti ohjaajille. Haettu 19.4.2019 osoitteesta https://www.oph.fi/download/189707_infopaketti_reformista_ohjaajille.pdf
Opintopolku. (n.d.). ePerusteet. Haettu 19.4.2019 osoitteesta https://eperusteet.opintopolku.fi
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta 673/2017. Haettu 19.4.2019 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2017/20170673
Vanhalakka-Ruoho, M. (2015). Toimijuus ja suunnanotto elämässä. Teoksessa P. Kauppila, J. Silvonen & M. Vanhalakka-Ruoho (toim.), Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku (ss. 39–56). Haettu 19.4.2019 osoitteesta http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1747-8/urn_isbn_978-952-61-1747-8.pdf
