Ohjaamomaista uraohjausta etsimässä

Ohjaamojen työntekijöiltä edellytetään monialaisen uraohjauksen toteutumista nuorten ohjauksessa. Monien eri ammattilaisten yhteistoiminnan tavoitteena on synnyttää yhteistä ymmärrystä, mutta todellisuus on tavoitetta karumpaa. Aikaa yhteiselle keskustelulle tai käsitteiden jäsentämiselle ei näytä olevan, jolloin osa Ohjaamojen työntekijöistä kokee jäävänsä yksin. Tämä kokemus on noussut esille monissa uraohjauskoulutuksissa, joissa on yhdessä keskusteltu ohjaamolaisten arjesta. Yksin jäämisen tunnetilassa, turvaudutaan oman taustaorganisaation toimintatapoihin ja- rooleihin, kun pitäisi juuri toimia toisin.

Ohjaamojen monialainen uraohjauksen toimintatapa on vielä rakentumassa. URAA! -projekti toteutti Ohjaamoille 2018–2020 monialaisen uraohjauksen koulutuksia. Koulutuksia toteutettiin eri Ohjaamoille kaiken kaikkiaan 71 kertaa siten, että koulutuskerrat vaihtelivat yhdestä kuuteen kertaa/Ohjaamo. Keskimääräisesti koulutuspäiviä oli kolmesta neljään. Koulutukseen osallistuneet Ohjaamot olivat eri kokoisia ja sijaitsivat eri puolilla Suomea.

Tarkastelemme tässä artikkelissa URAA! -projektin kouluttajien havaintoja monialaisen uraohjauksen koulutuksista.

Ohjaamo-konseptin kirjavat käytännöt uraohjauksessa

Ohjaamojen tilanne on varsin moninainen. Osa Ohjaamoista on toiminut jo pitkään, kun taas toiset ovat vielä käynnistysvaiheessa. Pidempään toimineissa Ohjaamoissa työntekijöiden vaihtuminen on ollut runsasta ja joissakin Ohjaamoissa lähes koko henkilökunta on vaihtunut. Henkilökunnan vaihtuminen vaikuttaa vahvasti monialaisen toiminnan rakentumiseen ja hioutumiseen. Tämä näkyi myös koulutustilaisuuksissa siten, että niissä toivottiin mm. aikaa yhteiselle keskustelulle ja tutustumiselle. Tämä osoittautui koulutusten suhteen haasteeksi, sillä ennakkoajatuksena koulutuksen sisällöistä oli paneutua monialaisen uraohjauksen teorioihin, ilmiöihin ja käytänteisiin, mutta varsinkin isompien Ohjaamojen koulutuksissa aloitettiin paneutumalla mm. ryhmäytymisen menetelmiin, jotta osallistujien kanssa päästiin koulutuksen alussa pureutumaan sovittuihin sisältöihin.

Pienemmissä Ohjaamoissa monialainen ohjaus oli isompia Ohjaamoja vahvasti edellä. Ohjaamossa toimivat asiantuntijat tunsivat hyvin toistensa osaamisen, heillä oli yhteistä aikaa keskustella ja ideoida uusia kokonaisuuksia. Koulutuspäivien aikana käydyt keskustelut nostivat esille, miten näissä Ohjaamoissa oli havaittavissa ohjaamolaista ajattelua ja työotetta. Heillä oli kehittymässä ME-henki.

Monialaisen toimintatavan rinnalla myös uraohjaus-käsite on vielä jäsentymätön ja se nähdään hyvin kapea-alaisena. Yleisesti uraohjaus nähdään uraohjauksissa vain koulutukseen ja työhön ohjaamisena kuin koko nuoren elämäntilanteeseen kokonaisvaltaisesti vaikuttavana lähestymisenä. Uraohjaus näytetään tulkitsevan jonkin tietyn ammattiryhmän tekemäksi spesifiksi työksi, eikä koko Ohjaamon henkilökunnan yhteiseksi työksi ja palveluksi.

Uraohjauksen menetelmänä käytetään Ohjaamoissa pääsääntöisesti yksilöohjausta ja keskustelua. Vaikka erilaisista työkaluista oltiin kiinnostuneita, niitä ei juurikaan käytetty. Vain harva osallistuja kertoi käyttävänsä aktivoivia menetelmiä, kuten kortteja, piirustusta tai kirjoittamista. Koulutuspäivien aikana osallistujien esittelemät menetelmät ja työkalut olivat vahvasti käytössä kunkin asiantuntijan taustaorganisaatiossa, mutta Ohjaamoon tultiin kohtaamaan asiakas kasvotusten ja keskustelemaan.

Ohjauksen menetelminä nostettiin esille erityisesti dialogiset ja ratkaisukeskeiset menetelmät. Dialogista menetelmää avatessa havaittiin, miten toiminta perustuu dialogisuuden sijaan kysymys-vastaus-tematiikkaan, jossa ohjaaja kysyy, odottaa ohjattavan vastausta ja vastaa itse, jos ohjattava ei pysty vastaamaan. Samansuuntaisia havaintoja tehtiin myös ratkaisukeskeisen menetelmän kanssa, jossa toiminta keskittyi puhumiseen ja ratkaisukeskeiselle menetelmälle ominaisia välineitä ei ohjauksessa hyödynnetty.

Uraohjauskoulutuksella tasalaatuisuutta palveluihin

Koulutuksien aikana syntyi vaikutelma siitä, että Ohjaamojen tilanne on hyvin monivivahteinen. Osassa päästiin syventymään koulutuksen teemoihin todella hyvin, osallistujat olivat aktiivisia ja heistä peilautui selkeä halu oman toiminnan ja yhteisen ymmärryksen lisäämiseen. Tämä näkyi koulutuksissa mm. syvällisinä keskusteluina ja ajatusten vaihtamisena, haluttiin kuulla toisten näkökulmia ja kuulla kokemuksia. Toisissa Ohjaamoissa näkyi vastahakoisuus ja passiivinen osallistuminen koulutukseen ja päivien sisältöihin. Monissa isommissa Ohjaamoissa osallistujat kertoivat, että heidät oli määrätty koulutukseen, mikä sitten peilautui negatiivisena asenteena itse koulutuspäivään. Näissä tilanteissa osallistujat tulivat hakemaan koulutuksesta työkaluja ja menetelmiä.

Monialainen uraohjaus kuitenkin kuuluu kiinteänä osana Ohjaamojen toimintaan. Tämä toki edellyttää sitä, että Ohjaamossa toimivat asiantuntijat yhdessä ja erikseen ymmärtävät, mitä monialaisella uraohjauksella tarkoitetaan ja miten se toteutuu heidän Ohjaamossaan. Yhteisen käsityksen ja toimintatavan rakentaminen edellyttää asiantuntijalta rohkeutta, uskallusta irrottautua omista ennakkorooleistaan, jotka peilautuvat kuhunkin Ohjaamo-työntekijään asiantuntijan taustaorganisaatiosta. Edellisen lisäksi tämä edellyttää kunkin taustaorganisaation esimieheltä laaja-alaista ja ennakkoluulotonta kannustusta siihen, että Ohjaamossa ollaan rakentamassa uudenlaista ja eri ammattialojen rajat ylittävää toimintaa. Ohjaamoissa tapahtuvaa toimintaa tulisi vielä terävöittää ja kehittää, niin että suositukset jalostuisivat käytännöiksi kaikkialla. Nyt Ohjaamot näyttäytyvät keskenään hyvin erilaisina kokonaisuuksina, eivätkä missään nimessä tasalaatuisina ja samaa palvelua tarjoavina tahoina.