Nykyajan työelämää havainnoimassa

Työn sanotaan olevan murroksessa. Syitä on varmasti monia, mutta yksi ja tässä artikkelissa käytetty tapa on puhua globalisaation, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation aiheuttamista haasteista ja muutostarpeista. Tässä artikkelissa keskityn erityisesti näiden haasteiden tarkastelemiseen.

Keskeinen tavoite on lisätä nykyisessä työelämässä tarvittavaan osaamiseen liittyvää ymmärrystä ja osallistua siitä käytävään keskusteluun. Tavoitteen saavuttamiseksi varjostin kolmella pirkanmaalaisella työpaikalla sovittua henkilöä noin yhden työpäivän ajan kutakin. Sen lisäksi keskustelin työpaikoilla muidenkin henkilöiden kanssa ja tein havaintoja näistä keskusteluista. Tällä tavoin pyrin lisäämään ymmärrystäni siitä, mitä on nykyinen työelämä. Tässä artikkelissa kerron havainnoistani ja johtopäätöksistäni tarkemmin.

Jäsennän havaintoni neljän kysymyksen avulla:

1. Miten maailmanlaajuiset tieto- ja tavaravirrat näkyvät työssä?
2. Miten vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävän kehityksen edistämisestä näkyvät työssä?
3. Miten digitalisaatio näkyy työssä?
4. Miten jatkuva muutos näkyy työssä?

Yhteenvetona tuloksista voisi sanoa, että kaikki näkyvät hyvin. Syvällisempi analyysi jää kuitenkin tulevien selvitysten ja tutkimusten tehtäväksi.

Johdanto ja tavoitteen asettelu

Länsimainen työelämä on murroksessa. Digitalisaatio, maailmanlaajuiset tieto- ja tavaravirrat, tekoäly ja robotiikka, monikulttuuristuvat toimintaympäristöt, tieteellisen tiedon avoin halveksunta, demokratian mahdollinen kriisi ja näiden lukuisat muut lieveilmiöt ovat muuttaneet ja muuttavat elämistämme, olemistamme ja toimintaamme radikaalisti. (Harari, 2017, 2018; Pihlström, 2018; Ollila, 2019) Muutokset näkyvät myös työelämässä ja työn tekemisessä. Työn tekemisessä korostuvat nyt spesifejä taitoja useammin geneeriset taidot, kuten ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, oppimiskyky, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen sekä tiedon arviointitaidot. (Opetushallitus, 2019; Virtanen & Tynjälä, 2013; Davies, Fidler & Gorbis, 2011)

Työn tekemisen painopisteet ovat vaihdelleet aikakausien ja yhteiskuntien tuotantorakenteiden mukaisesti. Työ on aina painottunut rakenteiden kriittisiin vaiheisiin. Maatalousyhteiskunnassa kriittiset vaiheet liittyivät alkutuotantoon eli luonnonvarojen hyötykäyttöönottoon, kuten maa- ja karjatalouteen. Teollisuusyhteiskunnassa alkutuotantoa kriittisempään asemaan nousi tuotteiden jalostaminen. Automatisaation ja koneiden kehittymisen takia inhimillistä työvoimaa vapautui muihin tehtäviin. Samanaikainen taloudellinen kasvu ja ihmisten lisääntynyt vapaa-aika tarjosivat mahdollisuuden erilaisten palveluiden kehittämiselle, kunnes palvelutuotanto saavutti nykyiset asemansa suurimpana tuotannonalana. Kriittisimmäksi resurssiksi on noussut tieto, ja siitä syystä voidaankin puhua tietoyhteiskunnasta. (Niiniluoto, 1980) Se puolestaan on mahdollistanut esimerkiksi epälineaaristen ammattien (Järvensivu & Pulkki, 2019) ja hybridiammattien (Vuorinen, 2013) nousun merkittäväksi työn tekemisen malliksi. Kyytipalvelut, valmisruokien kotiinkuljetuspalvelut ja muut vastaavat ovat nostaneet ajankohtaiseksi keskustelun siitä, ovatko palveluntuottajat itsenäisiä yrittäjiä vai työsuhteessa palveluketjun brändin omistajaan.

Nykyisin työn tekemisessä asiantuntijuus ja osaaminen painottuvat aiempaa enemmän (esim. Siltala, 2004). Asiantuntijuuden keskeinen tekijä on tieto, joka Platonin klassisen määritelmän mukaan on hyvin perusteltu, tosi uskomus (Niiniluoto, 1980). Viime vuosina totuudellisuus on kuitenkin Yhdysvaltain johdolla asettunut kaikkialla länsimaissa kyseenalaiseen valoon (Klein, 2018; Ruotsila, 2018). Myös työpaikoilla ja niiden johtamisessa on yhä enemmän niin sanottua löysää ja mitäänsanomatonta puhetta (Spicer, 2018). Nämä asettavat väistämättä asiantuntijuuteen, mutta myös muuhun osaamiseen perustuvan työn perusteellisesti uudentyyppisten haasteiden eteen.

Tässä artikkelissa haen mahdollisia vastauksia siihen, mitä nykyinen työ on. Kokonaisvaltaisen vastauksen saaminen edellyttäisi paljon mittavampaa panostusta kuin mihin tässä on mahdollisuus, joten tässä intressi on erityisesti ammatillisen opettajankouluttajan halu ymmärtää työelämää entistä paremmin kyetäkseen hyödyntämään sitä omassa työssään.

Edellä kuvatun kehityksen ja kuvausta tukevan lähdeaineiston pohjalta, nostan tähän selvitykseen neljä teemaa, joihin haluan kiinnittää erityistä huomiota. Teemojen pohjalta voidaan muodostaa myös selvityksen alakysymykset:

• Globalisaatio – Miten maailmanlaajuiset tieto- ja tavaravirrat näkyvät työssä?
• Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys – Miten vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävän kehityksen edistämisestä näkyvät työssä?
• Digitalisaatio (johon sisällytän myös tekoälyn ja robotisaation) – Miten digitalisaatio näkyy työssä?
• Jatkuva muutos – Miten jatkuva muutos näkyy työssä?

Selvityksen toteutus

Omasta työkokemuksestani muissa kuin opetustehtävissä ja niihin kiinteästi liittyvissä projektitehtävissä on kulunut jo suhteellisen pitkä aika, melkein 30 vuotta. Siksi halusin selvittää, millaista työ niin sanotussa oikeassa työelämässä nykyisin on.

Tiedonhankinnan keskeisin menetelmä oli varjostaminen, jossa tutkija tai selvityksen tekijä seuraa varjostettavaa jonkin ajanjakson ajan (Repo, 2012). Sovin varjostuksen toteuttamisesta kolmen minulle ennestään tutun henkilön kanssa ja tutustuin heidän edustamiinsa organisaatioihin varjostamalla sovitun henkilön toimintaa työpaikallaan noin yhden työpäivän ajan ja käyden keskusteluja sekä varjostettavan että hänen kohtaamiensa henkilöiden kanssa. Alun perin sovin myös neljännen varjostuspäivän, mutta se valitettavasti peruuntui.

Organisaatiot ovat keskenään suhteellisen erilaisia, mutta alkuperäisenä ajatuksena oli, aiemmasta kauppaopettajan työstäni johtuen, tarkastella osaamista liiketalouden perustoimintojen näkökulmasta. Ajatuksena oli painottaa asiakaspalvelua, myyntityötä, markkinointia ja taloushallintoa, mutta prosessin aikana huomasin, että tarkka rajanveto ei ole järkevää, joten en palaa tähän jaotteluun uudelleen. Se kuitenkin vaikutti varjostettavien yhteisöjen valintaan, joten on sen takia tärkeä asia.

Tällä selvityksellä haluan lisätä tietoa siitä, millaista on nykyinen työ ja työelämä. Tiivistäen voidaan sanoa, että selvitän ja pohdin työtehtäviä lisätäkseni ymmärrystäni niiden edellyttämistä osaamisvaatimuksista. Artikkelilla haluan osallistua erityisesti ammatillisen koulutuksen parissa käytävään keskusteluun työn osaamisvaatimuksista (Tapani, Raudasoja & Nokelainen, 2019). Aineisto on varsin rajallinen, joten tiedonhankinnalla en pyri laajaan kattavuuteen, vaan laadullisen tiedonhankinnan periaatteiden mukaiseen yhden kohdejoukon syvälliseen ymmärtämiseen (Kivistö & Pihlström, 2018; Tuomi & Sarajärvi, 2009; Eskola & Suoranta, 1998; Niiniluoto, 1980).

Varjostamani henkilöt toimivat eri nimikkeillä Tampereen ja lähikuntien organisaatioissa. Organisaatioita voisi luonnehtia seuraavasti:

• ammatillinen koulutus,
• hypermarket (Grimmeau, 2013) ja
• senioripalvelut.

Varjostettavien tehtävänimikkeet olivat lehtori, osastopäällikkö ja toimitusjohtaja. Tiedonhankinnassa hyödynsin myös muita kuin varsinaisia varjostettavia. Keskustelin heidän kanssaan työnteon lomassa. Tältä osin tiedonkeruumenetelmää voi kutsua havainnoinniksi. (Tuomi & Sarajärvi, 2009)

Mitä nykyinen työ on?

Kuten jo aiemmin totesin, otsikon kysymys on niin laaja, että yhdessä artikkelissa sitä voidaan lähestyä korkeintaan jostakin näkökulmasta. Tässä intressinä on lisätä ammatillisen opettajankouluttajan ymmärrystä siitä, mitä nykyinen työ on. Ammatillisen opettajankouluttajan työ on suoraan yhteydessä siihen, mitä on ammatillisen opettajan työ, koska se on hänen kouluttajan työnsä substanssia. (Helakorpi, 2008) Mutta ammatillisen opettajankouluttajan tulee tunnistaa myös ne keskeiset välilliset tekijät, jotka säätelevät nykyistä ja tulevaa työelämää muutoinkin.

Ensimmäisessä luvussa kuvatun jäsentelyn pohjalta kuvaisin havainnoinnin tuloksia seuraavasti.

Miten maailmanlaajuiset tieto- ja tavaravirrat näkyvät työssä?

Liiketalouden perustutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on mahdollisuus valita englanninkielinen koulutus ja osallistua kansainvälistä liikkuvuutta edistäviin vaihto-ohjelmiin. Lisäksi heillä on mahdollisuus osallistua yhteistyöoppilaitosten kanssa suunniteltuihin ja toteutettaviin yhteistyöprojekteihin, joissa he saavat osin autenttisia, osin simuloituja oppimiskokemuksia liittyen kansainvälisiin tieto- ja tavaravirtoihin. Koska Euroopan Unioni on mahdollistanut yhteistyörakenteiden syntymisen ja osin niiden jatkokehittämisenkin, nämä kokemukset rajoittuvat Eurooppaan. Olin mukana nimenomaan englannin kielellä opiskelevan ryhmän toiminnassa, jonka opiskelijat olivat valikoituneet suuremmasta hakijamäärästä ja vaikuttivat hyvin motivoituneilta.

Hypermarketissa myydään ympäri maailmaa tuotettuja ja jalostettuja fyysisiä tuotteita. Ketjuohjauksen ja alueellisen valikoimatiimin työn ansiosta yksittäisen myymälän tasolla ei valikoimiin voida juurikaan vaikuttaa, joten siinä mielessä maailmanlaajuiset tieto- ja tavaravirrat näkyvät työssä varsin vähän, vaikka asiakkaalla onkin mahdollisuus valita hyvinkin kaukaa tulleita tuotteita.

Senioriasumisen palvelutuotannossa kansainvälinen yhteistyö on vilkastunut viime vuosina selvästi. Esimerkiksi aasialaiset vierailijat ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisesta senioriasumisesta ja sen palveluista. He ovat myös esittäneet kutsuja tulla kehittämään toimintaa omissa kotimaissaan. Euroopassa yhtenä edelläkävijämaana pidetään Hollantia, josta suomalaisetkin ovat jo pitkään käyneet hakemassa malleja.

Miten vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävän kehityksen edistämisestä näkyvät työssä?

Liiketalouden koulutuksessa lajittelu on arkipäivää esimerkiksi ruuan jakelussa ja jätteiden käsittelyssä. Sen varaan myös suunnitellaan liiketoimintaa ja pohditaan muita liiketoiminnan edellytyksiä. Käytännön tasolla opiskelijat kohtaavat ilmastonmuutoksen torjunnan ja kestävän kehityksen edistämisen siinä, että he eivät hanki lainkaan uusia oppikirjoja. Kaikki tarvittava tieto on joko saatavilla sähköisessä muodossa tai lainattavissa oppilaitoskirjastosta.

Kaupassa ketjun ja aluehallinnon tasolla vastuullisuus on ns. iso arvo. Ketjun arvot perustuvat vastuulliseen toimijuuteen. Niin asiakkaille kuin henkilökunnalle halutaan viestiä, että ”kannamme vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä”. Päivittäistavarapuolella tuoreimmat esimerkit liittyvät ruokahävikin minimoimiseen ja pakastekaappien ja -altaiden valaistuksen vaihtamiseen led-lamppuihin. Työvaatetuksen pesulapalvelut hoidetaan keskitetysti.

Asumispalveluiden tuottaminen ikääntyville edellyttää asiantuntijuutta mieluiten jo rakennusten suunnittelu-, mutta viimeistään remonttivaiheissa. Materiaalivalinnoissa ja tuotantotavoissa kestävän kehityksen periaatteet on otettava huomioon sekä juridisessa mielessä että markkinoinnin ja brändäyksen näkökulmista. Konkreettisten palveluiden tuottamisessa ja organisoinnissa kierrätys on keskeinen elementti. Tämä koskee niin kotihoitoa kuin ravitsemispalveluita.

Miten digitalisaatio näkyy työssä?

Varjostuspäiväni aluksi liiketalouden opettaja antoi opiskelijoille videoanalyysitehtävän. Opiskelijat katsoivat kerrallaan muutaman minuutin pätkän kahden myyntiosaajan keskustelusta ja välissä he pohtivat, miten voisivat viedä oppeja omiin projekteihinsa, joiden varaan heidän oppimisensa rakentuu. Opiskelijoiden tulee myydä projektinsa oikealle yritykselle, joka joko lähtee tai ei lähde mukaan. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten opiskelijat hyödyntävät digitalisaatiota. Vaikka materiaali onkin koottu Moodlen työtilaan, yhteydenpito tapahtuu nuorille itselleen luontaisilla sovelluksilla. Osassa opettaja on mukana, mutta ei kaikessa. Oppilaitoksessa kehitetyn oman pedagogisen mallin mukaisesti toiminta rakentuu yhtäältä luottamuksen ja toisaalta vastuullisuuden varaan. On erittäin tärkeää, että kommunikaatio on saumatonta.

Opiskelijat käyttävät LinkedIn-sovellusta asiakaskartoitukseen ja -hankintaan. Yhteiset palaverit varataan O365-kalenterien kautta, josta ovat saatavilla myös lukujärjestykset ja opiskelijoiden sopimat asiakastapaamiset. Ne pyritään sopimaan niin, että lukujärjestykseen merkityt tapaamiset eivät häiriinny, mutta aina yhteensattumia ei voida välttää. Kaiken kaikkiaan minulle jäi sellainen vaikutelma, että näille opiskelijoille älypuhelin on keskeinen toiminnan ja ajattelun väline.

Hypermarketin edustamalla ketjulla on käytössään henkilökunnalle tarkoitettu yhteinen sovellus, jota on helppo käyttää myös mobiilisti. Sen kautta työntekijät saavat esimerkiksi työvuorolistat. Se mahdollistaa myös omien toivomusten ja palautteen esittämisen. Sovellus toimii tiedotuskanavana. Lisäksi henkilökunnalla on käytössään ketjun oma Facebook ja sen yhtenä toimintona chat-sovellus, joka kuuleman mukaan on varsin suosittu kanava työasioiden pikaviestintään.

Suurimmalla osalla henkilökuntaa on käytössään huomaamattomat korvanapit ja pienoismikrofonit, joiden avulla he ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Ajoittain viestintä tuntui varsin vilkkaalta. Muita havaintoja digitaalilaitteiden hyödyntämisestä ovat kulunseuranta avaimina toimivien ”mikrosirulätkien” avulla, verkkokaupan nopea kasvu myös päivittäistavarakaupassa, saldonhallinta ja suuressa marketissa mahdollinen tekoälyyn perustuva menekin ennakointi. Vaikka tuotteiden hyllyttäminen tehdäänkin edelleen suurelta osin käsityönä, on hyllyttäjällä käytössään Piccolink-mobiililaite, joka osaa lukea viivakoodeja ja sitä kautta todelliset saldot voidaan syöttää tietojärjestelmään.

Tulevaisuuden senioripalveluissa roboteilla on kasvava rooli niin terveys- kuin hyvinvointipaluiden tuottamisessa. Nyt niitä käytetään yleisesti ruuan ja lääkkeiden jakelussa ja määrä lisääntyy nopeasti. Etälääkäripalvelut toimivat videoyhteyksillä ja tämän tyyppinen yhteydenpito lisääntyy nopeasti. Myös senioripalveluiden tuottamisessa erilaiset mobiilisovellukset lisääntyvät nopeasti.

Miten jatkuva muutos näkyy työssä?

Liiketalouden koulutuksessa on käytössä hyvinkin työelämälähtöinen ja oppilaitoksessa kehitetty pedagoginen malli, joka perustuu työelämässä toteutettaviin projekteihin. Opiskelijat myyvät osaamistaan yrityksille ja toteuttavat projekteja. Joskus kuitenkin aloite tulee työelämästä. Lähtökohtana on, että työelämän tarpeet eivät voi odottaa, vaan koulutuksen pitää sopeutua työelämän tarpeisiin. Ei niin, että opiskelija menee oppimaan silloin, kun asia on ajankohtainen lukujärjestyksessä tai hänellä on työpaikalla oppimisen periodi.

Opiskelijat itse painottivat mallin tarjoavan erinomaisesti tarpeellisia työelämävalmiuksia, kuten epävarmuuden sietämistä, oma-aloitteisuutta, viestintää, rohkeutta, ahkeruutta. Opettajan työssä näkyi hyvin työn pirstaleisuus. Vain osa työstä on opettamista. Työhön saattaa kuulua esimerkiksi opiskelijoiden projektien vaatimia kuljetus- ja muita palveluita.

Kaupan alalla puhutaan epätyypillisistä työsuhteista, esimerkiksi nollatuntisopimuksista (Ammattiliitto Pro, 2019), jotka soveltuvat hyvin sivutoimiselle työntekijöille, esimerkiksi opiskelijoille, mutta niiden varassa elämän pitkäjänteinen suunnittelu on hankalaa. Tässä hypermarketissa jokaiselle työntekijälle luvataan vähintään 15 tuntia viikossa. Toisaalta monia tehtäviä on ulkoistettu. Yrittäjänä toimiva huoltohenkilö kertoi laskuttavansa hypermarketin omistajaa. Hän kertoi pitävänsä hypermarketin työntekijöitä työkavereinaan ja olevansa oikein tyytyväinen asemaansa.

Työpaikalla tapahtuvaa oppimista hypermarketissa oli suorittamassa opiskelijoita sekä ammatillisesta oppilaitoksesta että erityisoppilaitoksesta. Vähittäiskaupan alalla käynnissä olevista muutoksista kertoo se, että opiskelijat olivat enimmäkseen turvallisuusalalta eivätkä esimerkiksi liiketalouden alalta.

Hoitoalalla kilpailu osaavasta henkilöstöstä on kasvava haaste. Epävarmuutta lisää erityisesti puute sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisen kokonaisuudistuksen etenemiseen liittyvästä tiedosta.

Pohdinta

Tällä artikkelilla haluan osallistua työtä ja ammatillista osaamista koskeviin keskusteluihin. Artikkelin alussa kerroin tutkivani työtä lisätäkseni ymmärrystäni sen edellyttämistä osaamisvaatimuksista. Keskeinen johtopäätös on, että kaikki lähdeaineiston pohjalta nostamani neljä kysymystä näkyvät hyvin paitsi ammatillisessa koulutuksessa, myös työelämässä.

Maailman sanotaan pienentyneen tiedonkulun ja liikkumisen mahdollisuuksien parannuttua. Voimme olla reaaliaikaisessa yhteydessä lähes mihin tahansa maapallolla. Koulutuksessa tämä näkyy esimerkiksi kansainvälisten ja vieraskielisten ohjelmien lisääntymisenä ja kansainvälisenä liikkuvuutena (Välimaa ym., 2013), ei ainoastaan korkea-asteella vaan myös ammatillisessa koulutuksessa, kuten kokemukseni osoittaa. Se myös tarjoaa globaalin kaupan ja muun vuorovaikutuksen edellyttämää osaamista, jota työelämä enenevässä määrin myös odottaa. (Jolkkonen & Lemponen, 2017)

Työelämässä huoli ympäristöstä näkyy selvästi. Se näkyy niin toimintaa ohjaavissa arvoissa kuin itse toiminnassa. Jätteiden lajittelu ja käsittely, materiaalin kierrätys ja harkittu hankinta, energiaratkaisut ja palveluiden keskittäminen kävivät hyvin ilmi minunkin selvityksessäni.

Oma kokemukseni ammatillisen opettajan työssä alkoi vuonna 1990. Silloin korkeinta tekniikkaa opetuksessa edustivat lähinnä kopiokone ja piirtoheitin, jolla joko kirjantekijän, yhteistyökumppanin tai opettajan itsensä tekemiä kalvoja heijastettiin valkokankaalle. Nyt vähän yksinkertaistaen voidaan sanoa, että oppimisen aineistot (tekstit, äänitteet, videot jne.) haetaan tietoverkkojen välityksellä ja oppimisen edellytyksenä oleva reflektointi tapahtuu tietoverkkojen mahdollistamilla vuorovaikutuskanavilla. Nykytila ei olisi mahdollista ilman digitalisaatiota, jolla voidaan tarkoittaa tiedon tallentamista, siirtämistä ja käsittelyä tietokoneiden ymmärtämässä muodossa (Itkonen, 2015).

Työelämässä digitalisaation mukanaan tuomat laitteet (erilaiset tietokoneet) ovat osa normaalia arkea. Niiden merkitystä ei kyseenalaisteta eikä ihmetellä, vaan ne on otettu hyötykäyttöön. Osaaminen toki vaihtelee ja aiheuttanee viestintäkatkoksia, väärinkäsityksiä ja muutakin hämminkiä vielä pitkään. Tarvitaan paitsi tavoitteellista osaamisen kehittämistä, myös avoimia ja kehittymishakuisia asenteita.

Suurelta osin jo edellä käsiteltyjen maailmanlaajuisten tieto- ja tavaravirtojen, ilmastossa tapahtuvien kehitystrendien sekä digitalisaation johdosta myös työelämä on muuttunut nopeasti. Mikään ei viittaa siihen, että työelämä tulisi stabiloitumaan. Muutoksesta on siis tullut pysyvä asiaintila. (Teerikangas, 2018) Kaikissa havainnoimissani työpaikoissa niin sanotut epätyypilliset työsuhteet (Tieteen termipankki, 2019) olivat pikemminkin tyypillisiä.

Kysymysten ulkopuolelta esiin nousi vahvasti työelämän hektisyys. Kaikki varjostettavani tuntuivat tekevän työtä tauotta. Varjostajan roolia tekevälle se tuntui välillä kiusalliseltakin, koska se aiheutti tunteen siitä, että varjostettavalla olisi ehkä mielestään parempaakin tekemistä. Toisaalta se antoi mahdollisuuden päästää varjostettava välillä tekemään jotain kiireellisiä tehtäviä ja varjostaja saattoi keskustella työyhteisön muiden jäsenten kanssa. Vaikka luultavasti varjostettavaksi osuikin tavanomaista kiireellisempiä henkilöitä, pidän työelämän hektisyyttä ja alituista kiirettä huomionarvoisina asioina.

Lopuksi haluan esittää kiitokset valtakunnalliselle ammatillisen opettajankoulutuksen kehittämiseen tähdänneelle Opeke-hankkeelle (2019), joka mahdollisti osallistumiseni työelämään ja näin ollen myös tämän artikkelin kirjoittamisen.