Näkökulmia saavutettavan digitaalisen oppimateriaalin laatimiseen ja hyödyntämiseen ammatillisessa koulutuksessa

Digitalisaatio on tuonut ammatilliseen koulutukseen uusia mahdollisuuksia jo pitkään. Koronaviruspandemiasta palautumisen aikana ja digitalisaation kehittymisen myötä opetus on yhä voimakkaammin siirtynyt luokkahuoneista ja työsaleista verkkoon (kts. esim. Koramo ym., 2018; Tammilehto, 2021). Verkossa tapahtuvaa oppimisprosessia suunniteltaessa on erityisen tärkeää varmistaa, että opetusmateriaali on saavutettavaa. Saavutettavuudella (Saavutettavuusdirektiivi, 2016/2102) ja saavutettavalla digitaalisella oppimateriaalilla tarkoitamme tässä artikkelissa kaikille opiskelijoille tasa-arvoisia, yhdenvertaisia ja helposti käyttöön otettavia digitaalisia oppimiseen suunnattuja palveluita. Näkemyksemme mukaan digitaalisen aineiston tulisi edellä mainitun lisäksi olla esteetöntä. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön esteettömyys voidaankin nähdä yhtenä saavutettavuuden osa-alueista (kts. esim. Ikonen ym., 2018).

Käsityksemme mukaan koronapandemian aikana ammatillisen koulutuksen opettajat siirsivät omaa, lähinnä luokkahuoneisiin tai työsaleihin alun perin tarkoittamaansa oppimateriaalia nopealla aikataululla verkkoon. Aikaa digipedagogisille pohdinnoille ei useinkaan jäänyt, vaan osa opetusmateriaaleista digitalisoitiin (Eriksson, 2019) ja siirrettiin sellaisenaan erilaisille verkko-oppimissovelluksille, jotta opetusta voitiin edes osittain toteuttaa suunnitellun aikataulun puitteissa (kts. esim. Tammilehto, 2021).

Tässä artikkelissa pohdimme keinoja, joiden avulla digitaaliseen muotoon siirrettyä opetusmateriaalia voisi muokata ja laatia siten, että se palvelisi oppimisprosessia mahdollisimman tehokkaasti ja olisi saavutettavaa kaikille oppijoille. Nielsenin (2000, ss. 124–126) mukaan lukeminen näytöltä saattaa joillekin henkilöille olla paperille painettua tekstiä vaikeampaa. Näin ollen olemassa olevaa opetusta ja opetusmateriaalia ei kannata siirtää suoraan sellaisenaan verkkoon, vaan opetusmateriaali tulisi muokata verkkoon soveltuvaksi. Ammatillisen opettajan digipedagogiset taidot, kuten tieto- ja viestintätekniikan työvälineiden soveltaminen, nousevatkin keskeiseen rooliin (Kullaslahti ym., 2015). Digipedagogiikka tuo opettajille ja opiskelijoille uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Se näyttäytyy uudenlaisena tapana toteuttaa ja suunnitella opetusta.

Pyrimme artikkelissa tuomaan esiin muutamia näkökulmia siitä, miten ammatilliset opettajat voivat laatia oppijoille helposti omaksuttavaa digitaalisessa muodossa olevaa opetusmateriaalia.

Saavutettavan digitaalisen opetusmateriaalin laatiminen ja valinta

Opetusmateriaalin digitaalista muotoa suunniteltaessa on hyvä huomioida kaikki opiskelijat. Erityisen valppaana kannattaa olla, kun opettaja käyttää ulkopuolisia verkkolähteitä osana opetusmateriaaliaan. Tällöin tulisi tarkistaa huolellisesti, että saavutettavuus toteutuu myös esimerkiksi ulkopuolisten sivujen kielen, visuaalisten elementtien sekä käytettävyyden osalta. Esimerkiksi ruudunlukuohjelman käyttämisen tulisi olla mahdollista. Mikäli materiaalissa olevat kuvat on nimetty koodeilla nimien sijaan, eikä kuviin ole lisätty kuvailevia, niin kutsuttuja alt-tekstejä, on materiaalin ymmärtäminen lähes mahdotonta. Myös muiden kuin näkövammaisten huomioimiseksi on tärkeää käyttää selkeää asettelua. Lisäksi värejä käyttäessä on huomioitava muun muassa punavihervärisokeat, eikä sivun ainoina väriteemoina tulisi käyttää näitä kahta väriä (Saavutettavuusdirektiivi, 2022). Tekstin ja taustan kontrastieron tulee olla riittävä, ettei teksti huku taustaan. Yhtenäinen tausta helpottaa lukemista, esimerkiksi kuva tekstin taustalla vaikeuttaa tekstin luettavuutta. Suositeltava väriasettelu on tumma fontti vaalealla pohjalla tai vaalea fontti tummalla taustalla (McKay, 2013, ss. 157–158). Saavutettavuuden vuoksi myös fonttikoon tulisi olla säädettävissä, jotta käyttäjä voi tarvittaessa suurentaa tai pienentää tekstiä (Chaffey & Smith, 2017, s. 236).

Jos opetukseen tarkoitetuissa sovelluksissa on videoita, tulee huomioida käyttäjät, jotka eivät mahdollisesti kuulonsa tai käyttämänsä laitteen takia kykene kuuntelemaan videoiden ääntä. Nämä käyttäjät tulisi huomioida lisäämällä videoihin tekstitykset (Aluevirasto, 2020). Lisäksi digitaalisten oppimateriaalien laatimisessa on erityisen tärkeää käyttää selkeää kieltä (Klaara-verkosto, 2022). Selkeä ilmaisu hyödyttää sovelluksen käyttäjää, julkaisijaa ja ammatillisen koulutuksen opettajaa, sillä saavutettu informaatio vähentää kyselyitä, kun käyttäjät saavat helpommin tarvitsemansa tiedon itse (Saavutettavuusdirektiivi, 2022).

Sovelluksen sivujen rakenne saavutettavuutta varmistamassa

Opetusmateriaalin suunnittelu lähtee usein opetuksen rakenteen suunnittelulla. Ammatillisen opettajan tulisikin laatia kurssilleen selkeä rakenne, jota opiskelijan olisi helppo seurata kurssin suorittamisen aikana. Kurssin rakenteen suunnittelu vaikuttaa osaltaan oppimiskokemukseen. Kun rakenne on selkeäksi muokattu, on sen pohjalta helpompaa rakentaa saavutettavaa opetusmateriaalia.

Krug ja Ketola (2006, ss. 11, 14) kehottavat tekemään sovellusten sivuista mahdollisimman selkeitä ja keskittymään itsestäänselvyyksiin. Tämä koskee myös opetuksessa käytettäviä sovelluksia ja sivuja. Käyttökokemuksen suunnittelussa tulisi keskittyä sivun ja käyttäjän kommunikointiin (kts. kuva 1). Vuorovaikutuksen on oltava helposti ymmärrettävissä, luontevaa ja ystävällistä (McKay 2013, s. 11), lisäksi käyttäjäystävällisiltä sivuilta löytää helposti etsimänsä (Chaffey & Smith 2017, s. 297).

Tavoitteeksi voidaan myös asettaa, että sovellus on käytettävissä kaikilla tarkoitukseen sopivilla laitteilla. Kaikkien sivujen on skaalauduttava oikein tietokoneen, puhelimen ja tabletin näytölle. Videoiden tulee olla katsottavissa ja ymmärrettävissä, vaikkei ääntä voisikaan kuulla, eli videoiden on oltava tekstitettyjä (Aluevirasto, 2020).

Tärkeässä osassa saavutettavien palvelujen ja oppimissovellusten suunnittelussa on kokonaisuuden suunnittelu ja erilaisten käyttäjäryhmien huomioiminen (kuva 2). Lähtökohtana saavutettavuudelle voidaan pitää yksinkertaista ja toimivaksi suunniteltua palvelua (Saavutettavuusdirektiivi, 2022). Ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa käytettävä oppimisalusta on usein päätetty organisaatiotasolla. Ammatillinen opettaja voi kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi siihen, että navigointi oppimisalustalla on kaikille oppijoille vaivatonta. Suunnittelussa on tärkeintä huomioida sovelluksen vuorovaikutus (McKay, 2013, s. 3) eli kuinka sovellus ohjaa käyttäjäänsä. Jos käyttäjä haluaa päästä A:sta C:hen, on sovelluksen tehtävä ohjata hänet sinne. Kun vihjeet ovat yleisesti käytössä olevien käytänteiden mukaisia, on käyttäjien helpompi ymmärtää, mitä heiltä vaaditaan tehtävien suorittamiseksi. Kun käyttäjät pääsevät helposti tavoitteisiinsa, he ovat tyytyväisempiä ja onnellisempia. Tällöin he myös käyttävät sovellusta mielellään ja suosittelevat sitä todennäköisesti muille (Cooper ym., 2014, s. 3). Asianmukaisesti suunniteltu rakenne ja navigointi helpottavatkin sovelluksen käyttöä. Rakenne määrittää, kuinka sivut on sovelluksessa aseteltu ja miten ne linkittyvät toisiinsa. (Chaffey & Smith, 2017, s. 340.) Kun opetusta viedään ja opetusmateriaalia laaditaan esimerkiksi Moodlen ja Itslearningin kaltaisille oppimisalustoille, voi opettajan olla vaikeaa puuttua itse sovelluksen toimintaan, mutta opettaja voi kuitenkin tarkistaa, että sovelluksessa annettavan tehtävän ohjeistus on riittävä ja rakenne selkeä.

Nielsenin (2000, s. 188) mukaan osatakseen edetä sovelluksessa on käyttäjälle selvittävä, missä hän on, mistä hän tuli ja mihin hän voi edetä. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että käyttäjän on löydettävä sovelluksesta kolmella klikkauksella jotain mielenkiintoista, esimerkiksi verkkokaupassa mielenkiintoisia tuotteita ja siten osattava luontevasti toimia löytääkseen kohdat, joista edetä (Chaffey & Smith, 2017, s. 342). Käyttäjät eivät yleensä pidä sovelluksesta, jotka vaativat perehtymistä (Nielsen, 2000, s. 164). Kun käyttäjät silmäilevät sovellusta he haluavat nopeasti ymmärtää, mistä siinä on kysymys ja mitä siellä voi tehdä. Jos opetuksessa hyödynnettävän sovelluksen käyttäminen vaatii oppijalta liikaa ponnistelua, jää sivusto todennäköisemmin käyttämättä, ja jos verkko-opetus kyseistä sovellusta hyödyntäen on ainut tarjolla oleva vaihtoehto, saattaa myös opiskelumotivaatio loppua.

McKayn (2013, ss. 130, 136) mukaan sovelluksen sivun asettelun pitäisi johdattaa käyttäjää tärkeimpiin kohtiin niin, että käyttäjälle luodaan selvä ja luonteva linja, jota pitkin voi edetä. Lukiessaan esimerkiksi Suomessa, kuten muillakin läntisillä kielialueilla, ihmiset aloittavat usein sivun lukemisen vasemmasta yläkulmasta edeten riviä myöten oikealle, päätyen oikeaan alakulmaan. Silmäiltäessä sivun tutkiminen aloitetaan vasemmasta yläkulmasta ja siirrytään suoraan oikeaan alakulmaan. Tosin matkalla oikeaan alakulmaan silmäilijä saattaa huomioida oikean yläkulman, mutta yleisesti vasen alakulma jää heikommalle huomiolle. Vasen alakulma saa paremmin huomiota, jos sinne sijoittaa käyttöliittymiä tai painikkeita (kts. kuva 2), mutta informaatiolle alue on McKayn (2013, s. 136) mukaan osoittautunut epäsuotuisaksi. McKay (2013, ss. 139–140) toteaa myös, että tekstiosuuksissa tulisi välttää monologimaisia kirjoituksia. Tekstiosuuden pitäisi olla jaoteltu niin, että käyttäjä voi valita, haluaako vain tärkeimmän tiedon vai haluaako hän lukea todella oleellisten tietojen lisäksi syventävän tiedon. Tietoa olisikin tarjottava käyttäjälle porrastetusti (kts. kuva 3). Sovelluksen sivun rakentaminen selkeän hierarkian mukaan helpottaa tarjolla olevien toimintojen ymmärtämisessä. Kun sivun hierarkia on suunniteltu valmiiksi, on tieto priorisoitu käyttäjälle valmiiksi, ja hän voi todennäköisemmin ymmärtää sen heti sivun nähdessään. (Krug, 2006, ss. 31, 33.) Ammatillisen opettajan kannattaakin oppimisalustalle opetusmateriaalia laatiessaan kiinnittää huomiota tiedon esittämistapaan. Pitkien leipätekstillä laadittujen osuuksien sijaan voikin olla järkevämpää kuvata aiheesta video, jolla teoriaosuus esitetään.

Käyttämiemme sovellusten tulisi olla ymmärrettäviä ja helposti käytettäviä, hankalat ja epäjohdonmukaiset asiat turhauttavat ja kuluttavat aikaa, kun pyrimme opettelemaan niiden käyttöä (Norman 2002, ss. 2, 11). Kun sivulla on tekstiä, on huomioitava, että se on selkeää ja erottuu taustasta (McKay, 2013, s. 130). Värien käyttö otsikoinnissa herättää huomiota ja se on kannattavaa. Leipätekstissä puolestaan värinkäyttö voidaan virheellisesti ymmärtää linkiksi. Väriä leipätekstissä tulisikin välttää, jollei kohteena ole linkki. Värejä voi käyttää myös sovelluksen käyttäjien ohjaamiseen ja hierarkian korostamiseen. Korostuksien tulisi olla selkeitä ja useampien korostuskeinojen käyttö on usein suositeltavaa. Krugin (2006, ss. 75, 31) mukaan tärkeimpiä elementtien korostustapoja ovat koko, lihavointi, värit ja asian tärkeyden korostaminen tyhjällä tilalla elementin ympärillä ja käyttäjän huomion kiinnittäminen. Voimakkaammilla väreillä on mahdollista korostaa sovelluksen tietyn sivun osan tärkeyttä tai herättää käyttäjän huomio, mikäli tältä vaaditaan toimia tai reagointia. Käyttäjälle tuleekin antaa toimintaohjeita visuaalisin keinoin. (McKay, 2013, s. 155) Kun jokin asia on tärkeä ja sen painoarvo suuri, on sitä korostettava tarpeeksi. Usein käyttöliittymissä ollaan hienovaraisia ja korostukset ovat olemattomia. Vapaa tila tulee käyttää järkevästi ja tehokkaasti ensisijaisesti käyttäjän tavoitteen saavuttamiseksi. (McKay, 2013, s. 145)

Pohdinta

Pakarisen (2022) tutkimuksessa havaittiin, että varsinkin mobiililaitteilla tietoa etsittäessä käyttäjät hakevat informaatiota mielellään kuvista ja kuvamateriaalista. Tässä artikkelissa pohdimme miten myös oppimisalustoilla tarjottavasta opetusmateriaalista ja sen käyttämisestä voitaisiin melko pieninkin muokkauksin tehdä saavutettavaa, miellyttävää käyttää ja helposti löydettävää. Koska ammatillisen toisen asteen opiskelijat ja ammattikorkeakoulussa opiskelijat käyttävät vapaa-aikanaan erilaisia sovelluksia, joissa kuvamateriaali näyttelee isoa roolia, voisi myös opetusmateriaalissa hyödyntää entistä enemmän kuvia ja videoita informaation tukena. Onkin tärkeää muistaa, että saavutettavan opetusmateriaalin on tarkoitus tukea kaikkia opiskelijoita, ei pelkästään heitä, joilla on esimerkiksi näköön tai kuuloon liittyvä vamma.

Tarkastelimme tässä artikkelissa muutamia mahdollisuuksia ja haasteita, joita ammatillinen opettaja kohtaa siirtäessään tai luodessaan opetusmateriaalia digitaaliseen oppimisympäristöön.

Kuten Chaffey ja Smith (2017, s. 340) toteavat, asianmukaisesti suunniteltu rakenne ja navigointi helpottavat sivuston käyttöä. Rakenne määrittää, kuinka sivut on aseteltu ja miten ne linkittyvät toisiinsa. Pelkät sovelluksen sivun rakenteelliset ratkaisut eivät kuitenkaan riitä, mikäli opetusmateriaali ei muutoin täytä saavutettavuuden vaatimuksia. Ammatillisen opettajan on ensiarvoisen tärkeää tuntea omat opiskelijansa, heidän tarpeensa ja toiveensa digitaaliselle opetusmateriaalille. Oppijoiden ottaminen mukaan digitaalisen opetusmateriaalin suunnitteluun ja kehittämiseen aktiivisina toimijoina voisikin auttaa ammatillisia opettajia kehittämään omaa opetusmateriaaliaan.

Me kaikki käytämme useita erilaisia sovelluksia vapaa-ajallamme. Useat sosiaalisen median kanavat ja esimerkiksi verkkokauppojen sivustot ovat panostaneet käyttäjäystävällisyyteen ja vaivattomuuteen. Kehotammekin kaikkia opetusalan toimijoita pohtimaan, miten samaa vaivattomuutta saataisiin myös opetuksessa käytettäviin opetusmateriaaleihin. On tärkeää, että opiskelijat kokevat oppimiseen tarkoitetun sovelluksen tai oppimisalustan käyttämisen vaivattomaksi. Tavoitteeksi voisikin asettaa sen, että jokainen opiskelija pystyy käyttämään valittua oppimisalustaa ja opetusmateriaalia mahdollisimman vaivattomasti ja saavutettavasti opintojensa eri vaiheissa.