Musiikkiopiston opettajan osaamispositiot

Tässä artikkelissa kuvataan taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opettajien uranaikaisia osaamisvaatimuksia opetussuunnitelma­uudistuksen yhteydessä. Edellä mainituista lähtökohdista OPEKE – ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen -hanke lähti selvittämään musiikin laajan oppimäärään opettajien näkemyksiä uranaikaisista osaamispositioista suhteessa uuteen opetussuunnitelmaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017; Valtioneuvoston kanslia, 2015, s. 17). Uranaikaisen osaamisen tukeminen ja kehittäminen ovat opettajien identiteettipositioiden sekä toimijuuden kannalta merkittäviä. Tulosten mukaan muutoksen aikana johdolta edellytetään vahvaa pedagogista johtajuutta sekä uudenlaisen toimintakulttuurin kehittämistä yhdessä opettajien kanssa.

Musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman uudistaminen

Musiikin opettamisen ja oppimisen tavat ovat perinteisiä ja vakiintuneisiin käytäntöihin sisäänkirjoitettuja, mutta uudistuvassa opetussuunnitelmassa (myös OPS) niitä kuvaillaan osittain uusin termein (Kuosmanen, 2017, s. 1). Kuosmasen (emt., s. 78) mukaan OPS:n perusteiden uudistamisen tarkoituksena on pedagogisen kehitystyön kautta tuottaa käytäntöjä, jotka palvelevat muuttuvassa ja moninaisessa musiikkimaailmassa kaikkia kasvatuksen piirissä olijoita.

Taulukko 1. Musiikin laajan oppimäärän syventävien opintojen tavoitteiden vertailu vuosien 2002 ja 2017 OPS:ien välillä (Opetushallitus, 2002 ja 2017).

VANHA OPS – TAVOITTEET	UUSI OPS – TAVOITTEET
Instrumentti- ja yhteismusisointitaidot	Esittäminen ja ilmaiseminen
– soittotekninen hallinta ja ohjelmiston tuntemus – itsenäinen työskentely ja musiikillisen ajattelun kehittäminen	– syventävä musiikin ilmaisu – musiikillisen tulkinnan ja esittämisen kehittäminen oppilaan haluamien painopisteiden mukaisesti – musiikin käyttäminen monipuolisen ilmaisun välineenä – muiden taiteenalojen ilmaisutapojen soveltaminen omassa ilmaisussa
Musiikin teoria	Oppimaan oppiminen ja harjoittelu
– musiikin hahmottaminen notaation ja kuulemisen avulla sekä luku- ja kirjoitustaito – musiikin historian sekä tyylien tuntemus ja sen soveltaminen musiikkia esitettäessä	– tavoitteiden asettaminen sekä oman osaamisen suuntaaminen – oman oppimisen arviointiin opastaminen sekä osaamisesta nauttiminen – taitoja kehittävän ohjelmiston harjoitteleminen itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä
	Kuunteleminen ja musiikin hahmottaminen
	– kuuntelemisen ja muusikkouden kehittäminen solistina ja ryhmän jäsenenä – soivan ja nuotinnetun musiikin tarkastelu monipuolisesti eri näkökulmista – musiikin rakenteiden ja lainalaisuuksien hahmottaminen – kuuntelu- ja hahmotustaitojen sekä musiikin historian tuntemuksen hyödyntäminen muusikkouden kehittämisessä
	Säveltäminen ja improvisointi
	– improvisoitujen ja itse sovitettujen osuuksien toteuttaminen teoksissa sekä oman musiikin säveltäminen – musiikkiteknologian mahdollisuuksien ja työvälineiden hyödyntäminen

Ideaali opettajuus on useiden tekijöiden summa ja vaatii vahvaa ammattitaitoa sekä opetustyöhön sitoutumista, jotta opettaja pystyy vastaamaan uuden OPS:n tavoitteisiin. Opettajalla tulee olla asiantuntijuutta hahmottaa niin opetuksen kokonaisuus kuin ydinaineskin, minkä lisäksi on osattava pedagogisesti sopivalla ja tehokkaalla tavalla suunnitella sekä toteuttaa opetuksensa. Käytännössä tämä tarkoittaa oppilaan henkilökohtaisen oppimistavan ja vahvuuksien sekä kasvun kehitysvaiheiden tunnistamista. Opettajan tehtävänä on tunnistaa, millaisia taitoja meneillään olevassa oppimisen vaiheessa tulisi harjoitella, jotta osaaminen ja taidot pääsisivät kehittymään. Näin opettaja määrittää oppilaan kanssa yksilölliset tavat oppia. (Koski-Heikkinen, 2013, s. 166)

Musiikin laajan oppimäärän opettajan identiteettipositiot

Mahlakaarron (2010, s. 15) mukaan identiteetti voidaan määritellä vuorovaikutuksen ja minuuden välisessä suhteessa syntyväksi, jatkuvasti muotoutuvaksi prosessiksi. Olosuhteiden muutoksista johtuen identiteetti ei pysy samana, vaan muuttuu koko ajan (Koski-Heikkinen 2013, s. 44).
Positio on vakiintunut käsitteenä, joka analysoi identiteettiä ja siihen liittyvää sosiaalista toimijuutta (Sutela, 2018, s. 25). Positio-sana kuvaa tapaa, jolla ihminen pyrkii ymmärtämään yksilöllisyyttä ja työroolia (Andreouli, 2010, 14.4). Positio tuo mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia, joita täytyy noudattaa esimerkkinä opetussuunnitelma opettajan työssä. Se tuo myös oikeuksia, kuten opettajien pedagoginen vapaus (Andreouli, 2010, 14.2–14.4).

Kukkonen (2018) on laatinut taulukkomallin opettajien identiteettipositioista, jossa huomioidaan opettajien substanssin, didaktinen ja pedagoginen asiantuntijuus suhteessa yksilölliseen, yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen tasoon.

Taulukko 2. Musiikkiopiston opettajan identiteettipositiot (soveltaen Kukkonen, 2018, 33).

	IDENTITEETIN YKSILÖLLINEN TASO	IDENTITEETIN YHTEISÖLLINEN TASO	IDENTITEETIN YHTEISKUNNALLINEN TASO
Substanssin asiantuntemus	Alansa ammattilainen	Integroija	Taiteidenvälinen edistäjä
Uskottavuus alan osaajana	Alalla tarvittavan osaamisen ja tiedon ajantasaisuuden varmistaminen.	Opintokokonaisuusrajoja ylittävä yhteistyö.	Taiteidenvälinen yhteistyö ja kehittäminen.
Didaktinen asiantuntemus	Kriittinen arvioija	Organisaation uudistaja	Kehittäjä
Arvostus opettajana ja ohjaajana	Oman oppimiskäsityksen ja toiminnan pohtiminen.	Uusien käytänteiden kehittäminen yhdessä eri ryhmien kanssa.	Oppimisympäristöjen ja ohjauskäytänteiden kehittäminen.
	Opetus- ja ohjaustyön roolien, käytänteiden ja odotusten tiedostaminen ja kriittinen arviointi.	Joustava ja menetelmällisesti monipuolinen toiminta oppilaiden kanssa.
Pedagoginen asiantuntemus	Elämismaailman ymmärtäjä	Ilmapiirin rakentaja	Kasvattaja
Luottamus kasvun tukijana	Oppilaan potentiaalin, elämäntilanteen ja tulevaisuusodotusten merkityksen ymmärtäminen.	Kasvun kannalta myönteisen toiminnan ja vuorovaikutuksen edistäminen.	Oppilaan hyvän elämän ja kansalaisena toimimisen taitojen edistäminen.
	Kohtaamistilanteiden eettiset ja moraaliset kysymykset.	Yhteistyötilanteiden eettiset ja moraaliset kysymykset.	Koulutuksen eettiset ja moraaliset kysymykset.

Positio määrittää usein myös toimijuutta, joka työelämässä liitetään aktiivisuuden, aloitteellisuuden, osallisuuden sekä työn ja elämän hallinnan kokemuksiin (Vähäsantanen, Paloniemi, Hökkä & Eteläpelto, 2017, s. 7). Toimijuuden työstäminen ja päivittäminen ovat opettajille tärkeää erityisesti muutoksen keskellä.

Tutkimuksen tavoitteet ja tehtävä

Tämän selvityksen tavoitteena on tarkastella musiikin laajan oppimäärän opettajien uranaikaisia osaamisvaatimuksia OPS:n muuttuessa. Selvityksen aineisto kerättiin toimittamalla musiikkioppilaitoksiin ja yksittäisille musiikkioppilaitosten opettajille kyselylomake. Kysely toteutettiin syys-lokakuun 2018 aikana ja vastauksia saatiin yhteensä 74.

Selvityksessä tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta. Lähtökohtana kvalitatiivisessa tutkimuksessa on kuvata todellista elämää ja tutkia ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Kvalitatiivisena menetelmänä käytettiin survey-tutkimusta, jolla kerätään tyypillisesti tietoa käyttäen kyselylomaketta. Aineisto on strukturoimaton, sillä se muodostuu avoimista kysymyksistä OPS:n sisältöön liittyen. Avoimilla kysymyksillä haluttiin saada yleiskuva siitä, miten musiikin laajan oppimäärän opettajien näkemyksiä ja uran aikaista osaamista kehitetään. Samalla saatiin tietoa musiikin laajan oppimäärän opettajien identiteettipositioista. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2004, ss. 127, 152)

Aineisto luokiteltiin vastausten perusteella, jolloin sitä pelkistettiin ja ryhmiteltiin teemoittain havaintoja yhdistelemällä. Teemoittelu on aineiston jakamista samankaltaisuuksia sisältäviin alustaviin sisältöluokkiin, joiden perusteella aineistosta muodostetaan analyysirunko. Analyysirungon avulla nostetaan aineistosta esille tietoja, jotka kuvaavat tutkittavaa ilmiötä. (Tuomi & Sarajärvi, 2004; Eskola & Suoranta, 2005, ss. 149–152)

Tulokset

Tässä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen päätulokset identiteettipositioista suhteessa substanssin, didaktiseen ja pedagogiseen asiantuntemukseen, jotka saatiin analysoimalla opettajien vastauksia (n=74) OPS:n sisältöalueista.

Substanssin asiantuntemus

Substanssin asiantuntemus (vrt. taulukko 2) näkyy taiteidenvälisessä yhteistyössä ilmiöpohjaisena opetuksena. Omaan opetukseen lisätään muita taiteenaloja, jotta voidaan luoda oppilaalle vahvempaa mielikuvaa musiikin aikakaudesta, tyylisuunnasta, kappaleen tulkinnasta sekä kehon käytöstä soitettaessa. Taiteidenvälinen yhteistyö voi olla erilaisia projekteja ja yhteisesityksiä esimerkiksi tanssijoiden ja kuvataiteilijoiden kanssa.

Runous ja muu kirjallisuus jo lauluissa; inspiroituminen esim. maalauksista ja niiden tunnelmasta, tanssi ja muu kehon käyttö esim. rentoutumisissa tai rytmin hahmottamisessa; yhteiskonsertteja, joissa esim. runoja ja taideprojisointeja. (Opettaja 48)

Opettajat kokivat, että taiteiden välistä yhteistyötä tapahtuu vähän tai se ei näy opettajien työssä ollenkaan. Moni toivoikin tähän täydennyskoulutusta ja käytännön työkaluja sen tekemiseen.

Didaktinen asiantuntemus

Didaktinen asiantuntemus (vrt. taulukko 2) haastaa opettajat pohtimaan omaa toimintaansa ja odotuksiaan suhteessa opetussuunnitelman uudistuksiin. Kriittinen arviointi omasta oppimiskäsityksestä, hyvistä käytänteistä ja kehittämistarpeista tulee jokaisen opettajan tehdä yksilöllisen tason lisäksi yhteisöllisellä tasolla. OPS-uudistus on tuonut opettajille lisää vapautta tehdä oppilaiden kanssa joustavia ja menetelmällisesti monipuolisempia opintokokonaisuuksia ja muutenkin lisännyt oppilaslähtöistä opetusta. Luovia opetusmenetelmiä voi helpommin liittää osaksi oppitunteja ja muutenkin vapautta opettamisessa on enemmän kuin aiemmin. Kun työnkuva monipuolistuu, vaatii se opettajalta laajempaa osaamista kuten improvisaatiota, säveltämistä tai kykyä käyttää erilaisia oppimisympäristöjä. Opettajat odottavat enemmän mahdollisuuksia yhteistyölle kollegoidensa kanssa OPS-uudistuksen myötä ja toivovat, että siihen riittäisi resursseja.

Opettajat käyttävät opetuksensa oppimisympäristöinä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ympäristöjä. Perinteisiä fyysisiä tiloja ovat oma luokkatila ja musiikkioppilaitoksen tarjoamat salit, joiden lisäksi käytetään musiikkioppilaitoksen ulkopuolisia tiloja. Osa opettajista koki tärkeäksi viedä oppilaansa oppilaitoksen ulkopuolelle konsertteihin ja tapahtumiin, jotta oppilaat näkisivät missä ja miten musiikkia tehdään päivittäin. Sosiaalisissa oppimisympäristöissä painotettiin ryhmäopetustilanteita, jotka koettiin oppilaan motivoinnin kannalta tärkeiksi tapahtumiksi. Tässä yhteydessä mainittiin myös viihtyisä, rauhallinen ja turvallinen ympäristö, joka viittaa nimenomaan psyykkisen turvan tunteeseen opetustilanteissa.

Opetussuunnitelman mukaan oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja ja paikkoja sekä yhteisöjä ja käytäntöjä, joissa musiikin opiskelu tapahtuu. Itse koen tärkeinä juuri käytännöt sekä yhteisön, toki tilat ja paikat ovat myös merkityksellisiä. Tärkeintä mielestäni on, että oppimisympäristö eli luokkatilanne on turvallinen, kannustava ja innostava. Käytäntöjä pyrin kehittämään niin, että yhdessä oppimista tapahtuisi yhä enemmän. (Opettaja 74)

Didaktista asiantuntemusta tulisi päivittää oppimisympäristöjen osalta, koska osalle vastaajista käsite oli vaikea. Opettajilla meni oppimisympäristö sekaisin opetusmenetelmien ja -välineiden kanssa. Jotkut opettajista eivät ymmärtäneet kysymystä ollenkaan vaan vastasivat, etteivät käytä oppimisympäristöjä opetuksessaan.

OPS-uudistus tuo mukanaan muutoksen arviointiin. Arviointi nousi esille tasosuoritusten poistumisena sekä oppimisen uudenlaisena dokumentointina. Muutoksesta opettajat olivat hyvin vähäsanaisia sekä itse- ja vertaisarvioinnin että oppimisen arvioinnin osalta. Arviointiin liittyvien muutosten vieminen käytäntöön mietityttää opettajia ja he toivovat, että arvioinnin osalta työyhteisön toimintatavat yhtenäistyisivät mahdollisimman pian.

Oppilaiden osaamisen tunnustamista ja opintojen hyväksilukua opettajat tekivät vaihtelevasti. Useimmiten opetuksen lähtökohtana oli oppilaan sen hetkinen taitotaso. Osa opettajista otti oppilaan osaamisen kokonaisvaltaisemmin huomioon esimerkiksi hyödyntämällä oppilaiden muita erityistaitoja kuten toista instrumenttia tai omia sävellyksiä.

Katsotaan mitä oppilas osaa ja jatketaan siitä eteenpäin opiskeluja. (Opettaja 20)

Kaikilla opettajilla ei ollut tullut vastaan oppilasta, jonka osaamista olisi tarvinnut tunnustaa tai opintoja hyväksilukea, mutta he tiesivät miten toimia kyseisessä tilanteessa. Osa opettajista ei tuntenut käsitettä ollenkaan, joten arviointiin liittyy laajaa täydennyskoulutuksen tarvetta.

Jotkut opettajista kokivat, että heidän opetuksensa on ollut uuden OPS:n tavoitteiden mukaista jo aiemmin. Uudistuksen myötä he saavat kuitenkin tuen ja vahvistuksen tälle työlleen opetussuunnitelmasta. Toisten mielestä uudistus ei muuta heidän työtään ollenkaan ja osa koki, ettei vielä voi tietää minkälaisia muutoksia uudistus tuo tullessaan opetustyöhön. Tulosten perusteella voidaan todeta, että didaktinen osaaminen on opettajien keskuudessa hyvin erilaista ja sen kehittämiseen kannattaa panostaa, jotta OPS:n tavoitteet toteutuvat.

Pedagoginen asiantuntijuus

Pedagoginen asiantuntijuus (vrt. taulukko 2) korostuu, kun opettajan on tärkeä oppia tunnistamaan ja ymmärtämään oppilaan yksilöllinen potentiaali, elämäntilanne sekä tulevaisuudenodotukset. Vuorovaikutuksessa luodut yhteiset tavoitteet tekevät oppimisesta kasvun kannalta merkityksellistä ja lisäävät oppijan motivaatiota.

Opettajat rohkaisevat oppilaitaan asettamaan omia oppimistavoitteita ja tekemään opintoihin liittyviä valintoja keskustelemalla oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Keskustelua pidettiin tärkeimpänä vaihtoehtona oppilaan mielipiteiden ja toiveiden selvittämiseksi.

Keskustelemalla. Annan valinnanvaraa ohjelmistoa suunniteltaessa ja pyrin yhdistämään heidän toiveitaan itse tärkeänä pitämiini asioihin. (Opettaja 53)

Tavoitteiden asettamisessa yhteissuunnittelu oppilaan kanssa koettiin mielekkääksi, koska tällöin on mahdollisuus tarjota päämäärätietoista opetusta oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Yhteissuunnittelu rakentuu opettajien mukaan palautteen annosta, oppilaan itsearvioinnista sekä vaihtoehtojen antamisesta tulevaisuutta suunniteltaessa. Toisaalta vastaajien joukosta löytyy vielä mainintoja perinteisestä opettajajohtoisesta opetuksesta, jossa opettaja asettaa oppilaan tavoitteet itse. Näissä vastauksissa useampi opettaja kuitenkin toteaa, että muutoksia omilla oppitunneilla tulisi tehdä, eli he tiedostavat muutostarpeen.

Ilmapiirin kehittämistä ja oppilaiden oppimisen iloa opettajat tukevat kannustamalla oppilaitaan eri tavoilla. Positiivisen palautteen antaminen, myönteinen ja turvallinen ilmapiiri oppitunneilla sekä huumori koettiin tärkeiksi. Oppimisen ilo liitetään merkityksellisyyteen, joka tukee motivaatiota ja luovuutta. Niitä tukevat yhdessä tekeminen, projektit, konsertit ja improvisointi. Oppilaiden edistymisen kannalta on tärkeää huomata pienet kehitysaskeleet ja antaa niistä palautetta.

Ryhmäsoitto!! Se on kivaa, me hassutellaan koko porukalla, joskus vähän improtaan, käydään keikoilla, tehdään reissuja ulkomaita myöten jne. Antaa kummasti virtaa myös soolobiisien tekemiseen. Opellakin on hauskempaa! (Opettaja 71)

Pohdinta

Yksilöllisellä tasolla musiikkioppilaitosten tulisi tukea opettajien asiantuntijuutta ja toimijuutta vahvasti, koska ne edistävät uudistusta ja opettajien hyvinvointia työssä. Varsinkin OPS-uudistuksen alkupuolella ohjeistusten ja yhteisten pelisääntöjen tulee olla selkeitä, jotta ne tukevat opettajien uranaikaista osaamista muutoksen keskellä.

Uusi taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma haastaa opettajia työssään laajasti. Opettajien tulee osata OPS:n sisältö ja siihen liittyvät käsitteet hyvin. Opettajien tulee päivittää omaa opetusta, ohjausta sekä arviointia uuden OPS:n mukaisesti, ettei voimassa olevan OPS:n sijasta noudateta piilo-opetussuunnitelmaa.

Yhteisöllisellä tasolla musiikkioppilaitosten tulee kehittää toimintakulttuuria, jotta opettajat kykenevät toimimaan organisaation uudistajana ja ilmapiirin rakentajana. Uusien käytänteiden kehittäminen vaatii yhteistä suunnitteluaikaa. Tämä antaa opettajille mahdollisuuden kehittää omaa didaktista sekä pedagogista osaamistaan kollegoiden kanssa.

Mikäli musiikkioppilaitokset eivät huolehdi riittävästä perehdytyksestä uuteen opetussuunnitelmaan, on vaarana, että opettajat verhoavat vanhan opettajalähtöisen toimintakulttuurin uuden OPS:n käsitteillä muuttamatta toimintaansa. Tämän takia jokaisessa oppilaitoksessa tulee määritellä käsitteiden sisällöt, jottei niitä tulkita oma osaamisen ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää musiikkioppilaitosten esimiehiltä vahvaa pedagogista johtajuutta, jotta opetus muuttuu OPS:n tavoitteiden mukaisesti.

Yhteiskunnallisella tasolla taiteidenväliseen yhteistyöhön tulee panostaa, koska se tukee oppilaiden kriittistä ajattelua ja auttaa tarkastelemaan taidetta historiallisena ja ajankohtaisena ilmiönä. Taiteiden välisessä yhteistyössä verkostoja tulee kehittää sekä organisaatioiden että opettajien tasolla, sillä ilman niitä projektien tekeminen ja toteuttaminen ei moniammatillisesti ole mahdollista.

Artikkeli on kirjoitettu osana OPEKE-hanketta.