Muotoiluajattelulla takkeja, taidetta ja jalkineita yrityksille

Tuntuu hienolta nähdä oma kädenjälki tuotteessa, joka on käynyt läpi perusteellisen ja valikoivan prosessin ennen tuotantoon saattamista.
Muotoilun koulutuksessa kolmannen vuoden opiskelijat kohtaavat työelämän tarpeet ja ongelmat kahden moduulin mittaisessa osaamiskokonaisuudessa. Moduuleissa muotoilun tutkimus- ja kehitystyö sekä tuotantoprosessi ja valmistuttaminen (30 op) yhdistyvät ilmiöoppimisen periaatteet sekä työelämä- ja muotoiluosaaminen. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa ongelmat ovat laajoja, konkreettisia sekä monenlaisia taitoja vaativia. Ilmiöpohjainen oppiminen toteutuu opiskelijan ratkaistessa työelämän ongelmia, jotka liittyvät pääosin tuotesuunnitteluun ja -kehitykseen. Työelämä eli yritykset, yhteisöt tai organisaatiot sitoutuvat prosessiin muun muassa kommentoimalla tehtyjä ehdotuksia ja ratkaisuja opiskelijoille. Opettajan rooli on ohjata ja antaa menetelmiä ja teorioita työn sujuvan etenemisen tueksi.

Moduuleissa oli opiskelijoita muotoilun koulutuksen kolmelta opintopolulta: vaatetuksesta, jalkinemuotoilusta sekä lasi- ja keramiikkamuotoilusta, ja lukuvuonna 2016–2017 yritysyhteistyötä tehtiin viiden yrityksen kanssa. Tuolloin moduulitiimin opettajien tehtävänä oli suunnitella kokonaisuus toimivaksi ja integroida työelämän ongelma muotoilun koulutuksen osaamisiin. Osaamiset palvelivat ilmiön tarkastelua ja ratkaisemista. Työskentely opiskelijatiimeissä oli sekä yksilöllistä että yhteisöllistä, osaamista jaettiin ja kokonaisuus luotiin yhdessä. Opiskelijoiden osaamista kehitettiin myös vahvistamalla heidän henkilökohtaisia tavoitteitaan, tähtäimenä tuleva urapolku.

Ongelma ratkaistaan muotoiluajattelulla

Yritysten ongelmia lähdettiin ratkaisemaan muotoiluajattelulla (design thinking). Muotoiluajattelua pidetään prosessina, jolla voidaan ratkaista haastavia ongelmia liittyen esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai globalisaatioon. Sillä voidaan myös ratkaista yritysmaailman ongelmia ja suunnittelutehtäviä. Muotoiluajattelu on noussut viime vuosina yhdeksi mielenkiintoiseksi työvälineeksi. Sitä hyödynnetään muun muassa yritysjohtamisen työkaluna. Muotoiluajattelu liittyy myös muotoilun ja muotoilijan aseman muutokseen yrityksissä ja yhteiskunnassa. Miettinen (2014, 11) kuvaa muutosta seuraavasti: “Muotoilijan koulutus, toimenkuva ja osaaminen on laaja-alaistunut, muuttunut yhtäältä tutkimusorientoituneemmaksi ja toisaalta sekä sosiaalisia että viestintätaitoja korostavammaksi. Muotoilijan rooli tutkijana, koordinaattorina, fasilitaattorina, konkretisoijana ja projektin johtajana tuo uusia sisältöjä muotoilun koulutukseen. Muotoilun perinteiset ja vahvat muodonannon ja luonnostelun tehtävät ovat yhä ajankohtaisia ja muotoilijan osaamisen ytimessä.”

Muotoiluajattelu ei ole “ajattelua”, vaan se on monimutkainen ja hienostunut taito, joka on opetettavissa ja opittavissa. Tulevat muotoilijat oppivat harjoittelemalla muotoiluajattelun prosessin. Muotoiluajattelussa ongelmaa lähestytään usealla otteella. Yhteistyötä tehdään monialaisissa tiimeissä. Rajoitteet koetaan muotoiluajattelussa mahdollisuuksiksi. Prosessiin kuuluu ratkaisukeskeisyys, epävarmuuden sieto sekä normien ja käytänteiden haastaminen. Työskentely on innovatiivista, visuaalista, kokeellista ja usein tulevaisuusorientoitunutta. Muotoiluajattelun ytimessä on käyttäjä ja se, miten hänet kohdataan. Siksi muotoiluajattelussa korostetaan empatiaa, käyttäjätiedon hankinnan monia tapoja sekä elinympäristön huomioimista.

Kaikki edellä mainitut seikat ovat muotoilijan ammatillista osaamista. Muotoilun koulutuksessa on luontevaa sisällyttää tämä ajattelutapa monella tapaa koulutuksen rakenteisiin. Osaaminen osaamiselta tämä rakentuu taidoksi, jota opiskelija ammatissaan hyödyntää. Opintojen aikana muotoilun opiskelijoilta odotetaan muun muassa uteliaisuutta, ideoiden runsautta ja laajuutta, päätöksentekokykyä, systemaattisuutta, tulevaisuusorientoitumista sekä empatiakykyä ymmärtää tuotteen käyttäjää.

Muotoiluajattelu on myös tekoja, se sisältää kognitiivisen ja konkretian; ajattelun tekemisen kautta (ks. Matveinen 2011, 19–21). Muotoilija kykenee havainnollistamaan idean konkreettiseksi erilaisilla mallintamisen, visualisoinnin ja prototypoinnin keinoilla. Esimerkiksi konseptisuunnittelun menetelmällä tuodaan näkyväksi jotain, jota ei vielä ole olemassa. Mallinnusta, visualisointia, sanallistamista ja tarinallistamista sisältävän havainnollisen konseptin avulla saadaan haluttu tulevaisuus näkyviin kaikille päätöksentekoa varten. Mitä laadukkaammin muotoilun keinoin konsepti tuotetaan, sitä selvemmin saadaan ymmärrys kehiteltävästä tuoteideasta esille ja varmemmin toteutuspäätös aikaiseksi.

Miten ilmiöpohjaisuus rakennettiin moduuleihin? Kahden moduulin yhdistäminen jatkumoksi, jossa osaamiset tulevat opiskelijalle opintopisteiksi ja kokonaisuus pysyy hallinnassa, ei tapahdu itsestään. Moduulitiimien opettajien tuli ymmärtää kahden moduulin osaamisten sisällöt, muotoilualan ajankohtaiset ilmiöt, menetelmät ja yrityksen tarpeet sekä pystyä visioimaan prosessia ja tulosta etukäteen. Opiskelijoille ei kuitenkaan annettu valmiita toimintamalleja tai ratkaisuja, vaan heidät jaettiin moduulin alussa ryhmiin ja ryhmät ratkaisivat ongelman eli ilmiön omalla prosessillaan. Prosessiin kuului muun muassa epävarmuuden sietoa, ihmettelyä, tutkivaa otetta, tavoitteellisuutta ja vastuunottoa.

Takkeja, taidetta ja jalkineita

Moduuleissa ratkaistavat ilmiöt olivat viideltä yritykseltä saatuja muotoilutehtäviä. Vaatetusalan yritykset tarvitsivat takkimallistoja naisille, kaksi jalkinealan yritystä jalkinemallistoja naisille ja koulutusalan organisaatio tarvitsi taideteoksia työympäristöönsä. Opiskelijat opiskelivat moduuleissa sekä yhteisiä ydinosaamisia että profiilikohtaisia osaamisia. Yhteiset osaamiset liittyivät viestintään, tuotteistamiseen, projektinhallintaan, menetelmiin ja käyttäjätiedon hankintaan. Profiilikohtaisia osaamisia olivat tuotteiden valmistamiseen ja tuotantoon liittyvät alakohtaiset osaamiset, kuten materiaali- ja valmistusosaaminen. Suunnittelutaidot, sisältäen taustatiedon keruun, käyttäjätiedon hankinnan, kohderyhmän analysoinnin, ideoinnin, konseptoinnin, moodboardit, luonnostelun ja suunnittelun, syvenivät myös (artikkelin pääkuva). Mallintamisosaamisen eri tavat olivat myös tärkeässä osassa. Tuotteita visualisoitiin, mallinnettiin, prototypoitiin (kuva 1) ja testattiin. Nämä kaikki muotoilijan taidot voidaan yhdistää yläkäsitteellä muotoiluajattelu.

Tuloksena syksyn mittaisesta työskentelystä tuli osaavia opiskelijoita, tyytyväisiä yrityksiä, sekä muotoiltuja takki- ja jalkinemallistoja ja taidetta työympäristöön (kuvat 2, 3 ja 4).

Artikkelin pääkuva. Lasi- ja keramiikkaopiskelijoiden 3D-mallinnus Fotosynteesi-taideteoksen osasta. © Lake14-työryhmä.