Mistä syntyy onnistunut opetusharjoittelu?

Opettajaksi opiskelevalle asiantuntijalle opetusharjoittelu voi olla (työ)elämän h-hetki. Siitä voi aueta uusia uria, voi löytää itsensä uudella tavalla, arvomaailma voi vahvistua tai se voi järkkyä. Asiantuntija voi siirtyä uusiin tehtäviin, poistua alalta tai kiinnittyä entistä vahvemmin omaan työhön. Opetusharjoittelu voi vahvistaa ”kutsumusta” ammattialan kehittämiseen tai innostaa tutkimaan opettajan työtä lisää. Joskus voi käydä niin, ettei opettajaopiskelija pysty osoittamaan mitä konkreettista on tapahtunut. Tuntuu vain, että on ollut mukana tulevaisuuden tai osaamisen kannalta merkityksellisessä. Opetusharjoittelua ohjaavalle opettajalle ja opettajankoulutuksen vastuuopettajalle matka voi olla yhtä merkityksellinen – kuten tämän tekstin tapauksessa. Opettajaopiskelijan, ohjaavan opettajan ja vastuuopettajan tapaamisissa opettajan työn sisällöistä avautui kerta toisensa perään uusia ulottuvuuksia. Aloimme odottaa yhteisiä kohtaamisia, ja joka kerta saimme uusia näkökulmia ja pohdittavaa oppimiseen, ohjaukseen ja opettamiseen. Prosessin tuloksena kokosimme ajatuksia siitä, mistä onnistuneessa opetusharjoittelussa on kysymys.

Opettajankoulutuksen yhtenä viitekehyksenä on ns. integratiivinen, asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikka (mm. Tynjälä, 2010, ss. 86–88.; Tynjälä ym., 2020, ss. 65–69). Asiantuntijuuden kehittämisen mallissa on kyse asiantuntijuuden eri elementtien yhdistämisestä oppimisen ja työskentelyn aikaiseen toimintaan muun muassa harjoitusten tai teoreettisen tiedon käytäntöön soveltamisen avulla. Tynjälän ym. (2020, ss. 65–69) mukaan asiantuntijuuden keskeisiä elementtejä ovat 1) käsitteellinen ja teoreettinen ymmärrys, 2) käytännöllinen osaaminen, 3) itsesäätelytaidot ja -tiedot sekä 4) sosiokulttuurinen tieto. Tiedon ja ymmärryksen yhdistämisen lisäksi emotionaaliset tunnetilat, tunteiden merkitys oppimisessa sekä kokemus ammatillisesta toimijuudesta oppimisprosessin aikana liittyvät keskeisesti asiantuntijaksi kehittymiseen. Vaikka nämä elementit voidaan analyyttisesti erottaa toisistaan, korkeatasoisessa asiantuntijuudessa ne ovat tiiviisti toisiinsa sulautuneita. Asiantuntijuutta kehitettäessä on tärkeä pyrkiä luomaan yhteyksiä näiden elementtien välille ja integroimaan niitä toisiinsa. (Tynjälä ym., 2020, s. 66)

Opettajankoulutuksessa erityisesti opetusharjoittelu yhdistää asiantuntijuuden elementit toisiinsa. Opetusharjoittelun tavoitteena on, että opettajaopiskelija osaa suunnitella ja toteuttaa opetusta sekä arvioida opiskelijoidensa osaamista ja antaa palautetta. Tämä tapahtuu harjoitteluoppilaitoksessa, sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, joka on yksi keskeinen osa aikuisten oppimista (Murtonen & Lehtinen, 2020, s. 97) Harjoittelu tekee näkyväksi opettajaopiskelijalle itselleen kuka ja millainen hän on, kun hän siirtyy ammattityöntekijästä ja asiantuntijasta alansa opettajaksi ja oppimisen ohjaajaksi. Siirtymä ei välttämättä, eikä useinkaan, ole yksinkertainen. Tuki ja kollegiaalinen kannustus kokeneemmalta, ohjaavalta opettajalta edistävät parhaimmillaan tietoisuuden ja osaamisen kehittymistä ja näkyväksi tulemista. Lähikehityksen vyöhykkeellä (Vygotsky, 1978) myös aikuisen on mahdollista kehittyä. Ekspansiivista oppimista ja laadullista muutosta ihmisen suhteessa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaansa voi tapahtua. (Engeström, 2004, ss. 18–19)

Tässä tekstissä harjoitteluoppilaitoksen (Careeria) ohjaava opettaja, opettajaopiskelija (Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy) ja vastuuopettaja (Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajankoulutus) kertovat kokemuksia opetusharjoittelusta, sen edellytyksistä, prosesseista ja tuloksista. Harjoitteluoppilaitoksen ohjaava opettaja korostaa mentorointikeskustelua ja jo olemassa olevan osaamisen tunnistamista. Opettajaopiskelijan näkökulmat liittyvät itsensä kehittämiseen ja hyvään yhteistyöhön eri organisaatioiden kanssa. Onnistunut harjoittelu toimii oman osaamisen tunnistamisena. Aikaisempaa osaamista ja oppimista voi yhdistää harjoittelun aikana syntyviin oivalluksiin. Onnistumisen kokemus rakentuu palkitsevasta tunteesta opetustaitojen ja opettajuuden kehittymisessä. Turvallinen ja asiantunteva ohjaus on avaintekijä onnistumisen kokemuksiin.

Opettajankoulutuksen näkökulmasta keskeisiä tekijöitä ovat harjoitteluprosessin selkeys, opetusharjoittelupaikan sopivuus sekä ohjaavan opettajan halu, asenne ja motivoituneisuus ohjata opettajaopiskelijan harjoittelua. Pedagogisesti rakennettu prosessi ja kolmen toimijan sujuva yhteistyö luovat perustan jokaisen roolille ja tehtävälle. Selkeät, ajantasaiset ohjeet ja tietopaketit sekä sopimukset ovat osa onnistunutta harjoittelua, ne luovat raamit ja yhteisen ymmärryksen. Prosessin alkuvaiheessa tärkeää on varmistaa opettajaopiskelijan omat tavoitteet ja urasuunnitelmat.

Suunnitteluvaihe

Suunnitteluvaiheessa kannattaa huomioida opettajaopiskelijan aikaisemmat tiedot ja taidot sekä motivaatio harjoitteluun. Harjoitteluprosessi, eli toteutus, aikataulut, arviointi ja muu yhteistyö, tulee tehdä läpinäkyväksi harjoittelun alkuvaiheessa. Toteutuksen ja aikataulujen suunnittelu korostuu, mikäli opettajaopiskeija on työelämässä. Työn ja opetusharjoittelun yhteensovittaminen mahdollistaa sen, että opettajaopiskelija pääsee aidosti suunnittelemaan ja muotoilemaan opetussisältöjä sekä valmistautumaan omaan opetukseensa.

Opetettava ryhmä, ohjaavan opettajan palautteet ja organisaatioiden tarpeet vaikuttavat opetussisältöjen suunnitteluun. On tärkeää, että opettajaopiskelija pääsee tutustumaan opiskelijaryhmään etukäteen sekä suunnittelemaan, miten hän kerää palautetta toiminnastaan.

Opetusharjoittelu

Harjoittelun aikana keskeistä on tukea opettajaopiskelijan reflektiota ja ymmärrystä oman osaamisen kehittymisestä. Tärkeä väline on oppimispäiväkirjan pitäminen. Myös ohjaava opettaja voi pitää oppimispäiväkirjaa, johon hän kerää havaintoja ja palautteita opetustilanteiden jälkeen. Tällöin myös arviointi on laadukkaampaa. Onnistunut harjoittelu edellyttää, että opetuksen toteutusta tuetaan niin pedagogisesti kuin didaktisesti.

Ohjaustilanteissa voi tapahtua asioita, jotka muuttavat opetuksen alkuperäistä suunnitelmaa. Muutoksen voi aiheuttaa esimerkiksi ajankäyttö, opiskelijaryhmän dynamiikka, tietotekniset asiat tai ryhmän erilaiset vuorovaikutustarpeet. Tällöin opettajaopiskelijalla pitää olla valmius ja tuki muuttaa opetustilannetta ”lennosta”. Tarvitaan pedagogista silmää, joka kehittyy kokemuksen ja tuen kautta.

Ohjaava palaute ja reflektointi

Asiantuntijuuden kehittymisessä oman toiminnan reflektoinnin lisäksi keskeistä on muilta saatu palaute. Harjoittelun aikana on varmistettava, että opettajaopiskelija saa opiskelijaryhmältä välittömän palautteen opetustuokioiden aikana tai jälkeen. Pedagogisia taitoja kehittää muun muassa palaute siitä, mitä osaamista opiskelijat ovat saaneet, mistä innostuneet, mitä oivaltaneet tai missä huomanneet itsessään kehittymisen tarpeita. Oppimistehtävät ja palautekeskustelut kertovat opettajaopiskelijalle, miten opetus on onnistunut.

Ohjaavan opettajan kanssa arvioidaan lisäksi mitä tavoitteita harjoittelussa saavutettiin ja mitä jäi kehitettäväksi tulevan työuran aikana. Osapuolet pohtivat tuloksia yleisesti ja arvioivat yhteistyötä tulevaisuudessa. Opettajaopiskelija tuo oman osaamisensa harjoitteluoppilaitokseen, ja tämän tietotaidon hyödyntäminen harjoitteluorganisaatiossa on tärkeää.

Tuloksena ymmärrystä, osaamista ja asiantuntijuutta

Ammatillisen opettajakorkeakoulun näkökulmasta onnistunut harjoittelu tuottaa yhteistyökumppanuuksia, ammatillisia verkostoja ja mahdollisia harjoittelupaikkoja tulevaisuudessa. Onnistunut harjoittelu vaikuttaa suoraan opettajaopiskelijan opiskelukokemukseen ja mielikuvaan opettajakorkeakoulusta. Opettajaopiskelija toimii nimittäin opiskeluaikaisensa opettajakorkeakoulun edustajana ja saattaa kaksi erilaista organisaatiota toimimaan yhdessä. Harjoitteluoppilaitos arvioi yhteistyön tuloksia myös oppimisen ja harjoittelusta saadun hyödyn näkökulmista. Harjoitteluiden kautta syntyy uutta ajantasaista ”kenttätietoa”, ymmärrystä, kokemuksia ja näkökulmia sekä parhaimmassa tapauksessa uusia yhteisiä työn kohteita tulevaisuudessa.

Opettajaopiskelijalle onnistuneesta opetusharjoittelusta syntyy ymmärrys omasta osaamisesta, oppimisesta ja kehityskohteista. Ymmärryksen myötä opettajaopiskelija saa pystyvyyden kokemuksen opettajuudesta. Ohjaavan opettajan näkökulmasta harjoittelun tuloksena opettajaopiskelijan työorganisaation ja harjoitteluoppilaitoksen välille syntyy entistä laadukkaampi ja tiiviimpi yhteistyö. Tässä tapauksessa oppisopimusopiskelijoiden työssä oppiminen, näyttöjen toteutus ja työpaikkaohjaaminen vahvistuivat. Yhteistyön tuloksena mahdollistui Careerian opettajan työelämäjakso Kierrätyskeskuksessa. Onnistuneesta harjoittelusta kehittyy parhaimmillaan ohjaavan opettajan ja harjoittelijan välille kollegiaalinen, luottamuksellinen ja ohjauksellinen suhde, mikä on myös arvokas, ylläpidettävä asia.

Opetusharjoittelussa ohjaavan opettajan tärkein tehtävä on toimia opettajaopiskelijalle mentorina tai kokeneempana kollegana, joka tarjoaa mahdollisuuden paneutua ja kehittää opettajan työssä tarvittavaa osaamista. (Hannula, 2019) Tähän kiteytyy asiantuntijuuden kehittämisen ydin. Se tapahtuu yhteistyössä, yhteistoiminnassa ja voidaan ymmärtää kollektiivisena prosessina, jossa oppimista tapahtuu kulttuurisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kontekstissa (Murtonen & Lehtinen 2020, ss. 97–98, 111–113) ja jossa hiljaista tietoa ja ymmärrystä (Toom & Husu, 2020, ss. 141–142) siirtyy ihmiseltä ja yhteisöltä toiselle vahvistaen kaikkien toimijoiden osaamista. Tieto ei ole täten yksilöllinen voimavara, vaan organisoitunut ympäristöön, työkaluihin ja ihmisten välisiin suhteisiin (Heinonen, 2021, s. 170). Asiantuntijuudeksi se muuttuu yhteisen ajattelun, vuorovaikutuksen, kohtaamisten, tekemisen ja prosessien kautta. Tulevaisuudessa kriittistä on se, miten osaamme kohdata toisemme ja hyödyntää toistemme osaamista. Tietää ja ymmärtää yhdessä.