Luovuus on taitoa, kykyä ja uskallusta heittäytyä

Luovuus on kyky nähdä asioita uusista ja erilaisista näkökulmista sekä muodostaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja itselle tärkeää. Luova toiminta on tapa ilmaista itseä, kehittyä ja saada vahvistusta omasta identiteetistään. Luovuus voi olla myös ihmettelyä ja kyseenalaistamista sekä uudenlaista käytännön toimintaa arjessamme. Muutos toiminnassa tarkoittaa oppimista, kasvamista, kehittymistä ja uudistumista. Luovuuden herättäminen voi olla haastavaa, mutta se voi olla saavutettavissa taidelähtöisten menetelmien avulla.

Taiteella sekä taide- ja kulttuurilähtöisellä toiminnalla on todettu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja koettuun terveyteen, omaan mielen hyvinvointiin, elämänlaatuun sekä minäpystyvyyteen. Taiteella ja kulttuurilla on erityisen vahvoja vaikutuksia silloin, kun oppija on itse mukana osallistujana ja toimijana. Tutkimukset vahvistavatkin, että taidetoiminta voi lisätä monenlaisia taitoja ja valmiuksia, jotka vahvistavat arjessa selviytymistä. Taidelähtöisissä menetelmissä hyödynnetään ja käytetään luovuutta sekä taiteellisia keinoja edistämään yksilön tai ryhmän hyvinvointia ja kehitystä. Nämä menetelmät voivat sisältää erilaisia taiteen muotoja, kuten maalaamista, piirtämistä, musiikkia, tanssia, teatteria ja niin edelleen. Menetelmien kautta ei ole niinkään tarkoitus luoda taidetta, vaan auttaa yksilöä muun muassa ilmaisemaan tunteitaan, löytämään merkitystä elämään, kehittämään luovia taitoja, lisäämään sosiaalista vuorovaikutusta ja parantamaan psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Menetelmien katsotaan myös tukevan oppimista, kuten kognitiivisten taitojen kehittymistä, kykyä tehdä havaintoja ja soveltaa hankittua osaamista monin tavoin. Monenlaiset oppijat hyötyvätkin taidelähtöisten menetelmien käytöstä. (Korhonen, 2022; SITRA, 2017a; SITRA, 2017b)

Koulutuksen kentällä oppijoiden moninaisuus vaatii opetus- ja ohjaushenkilöstöltä jatkuvaa uudistumista, monipuolisia pedagogisia menetelmiä ja taitoja, jotka saavat oppijan motivoitumaan, omaksumaan uutta sekä innostumaan uuden oppimisesta. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta tarjoaa mahdollisuuksia kehittää innovatiivisuutta ja luovaa ajattelua oppimisessa. Oppilaitoksilla ja opettajilla on myös tärkeä rooli nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Nuoren tulee kokea itsensä nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, jotta hän voi kehittää myönteistä käsitystä itsestään ja tuntea yhteenkuuluvuutta yhteisönsä kanssa. Hyväksytyksi tulemista ja ryhmään kuulumisen tunnetta voidaan vahvistaa taidelähtöisen toiminnan avulla ja siten ehkäistä syrjäytymistä. Taidelähtöinen työskentely tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia ja keinoja kehittää empatiakykyä, erilaisuuden hyväksyntää sekä muiden huomiointia, kunnioittamista ja kannustamista. Osallisuus muodostuu erilaisista kokemuksista, niiden yhteisestä jakamisesta sekä mahdollisuudesta vaikuttaa itsensä ja yhteisön hyväksi. (SITRA, 2017c)

Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä -hanke

Opetushallituksen rahoittaman Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä –täydennyskoulutushankkeentavoitteena oli kehittää sekä vahvistaa opetus- ja ohjaushenkilöstön valmiuksia hyödyntää taidelähtöisiä menetelmiä työssään. Tavoitteena tukea ja ohjata monenlaisten oppijoiden hyvinvointia sekä minäkuvan positiivista rakentumista hyödyntämällä pedagogisia luovia taidelähtöisiä menetelmiä.

Olemme toteuttaneet kolme erillistä Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä –täydennyskoulutuskokonaisuutta. Koulutukset toteutettiin kokonaisuudessaan verkossa vuosina 2021–2022, ja koulutuksiin osallistui 77 henkilöä. Koulutukseen osallistujat olivat ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön opetushenkilöstöä hyvinkin erilaisista työtehtävistä: mukana oli esimerkiksi tanssin ja musiikin opettajia, luovan toiminnan ohjaaja ja yhteisöpedagogi. Täydennyskoulutusten yhteydessä meillä oli hyvä mahdollisuus kehittää ja toteuttaa luovia, innovatiivisia opetusmenetelmiä sekä mahdollistaa yhteistyö erilaisten oppilaitosten ja eri alojen ohjaus- ja opetushenkilöstön kanssa.

Taidelähtöisiin menetelmiin osallistumisen kautta pyrittiin vähentämään oppijan kokemaa yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä. Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisää elämään merkityksellisyyttä tukien myös positiivisten sosiaalisten suhteiden rakentumista ja nähdyksi, kuulluksi sekä hyväksytyksi tulemista (THL, 2023). Katsotaankin, että taidelähtöiset tapahtumat ja toiminnat vaikuttavat yksilön ohella positiivisesti koko yhteisön hyvinvointiin.

Mielen hyvinvointia ja hyvää elämää tukemassa yhdessä

Mielen hyvinvointia voidaan tukea edistämällä ja vahvistamalla psyykkisiä voimavaroja. Lisäämällä elämään asioita, jotka tuottavat itselle hyvää oloa, vahvistavat näitä. Tietoisuus omasta arvosta ja mahdollisista heikkouksista tukee hyvää itsetuntoa sekä elämänhallintaa yksilö- sekä yhteisötasolla. Vaikuttamalla lähiympäristön turvallisuuteen ja viihtyvyyteen sekä lisäämällä sosiaalista tukea ja mahdollisuutta osallisuuteen voidaan myös vähentää syrjintää ja epätasa-arvoa (THL, 2021). Taide- ja kulttuurilähtöisten soveltavien menetelmien hyödyntäminen onkin lisääntynyt hyvinvointia tukevana keinona.

Mielenterveys ei ole muuttumaton tila, vaan se voi vaihdella elämän eri vaiheissa ja aiheuttaa tilapäisiä psyykkisiä mielialan vaihteluja (THL, 2021). Koska monet mielen oireet kuuluvat ajoittaisina myös tavalliseen elämään, on mielenterveyden häiriöiden tarkka määritteleminen haasteellista tai joskus jopa mahdotonta (Huttunen, 2017). Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä -koulutushankkeen tarkoituksena oli saada tuntumaa erilaisten taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien vaikutuksista monenlaisten opiskelijoiden mielen hyvinvointiin. Taiteen vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti, ja tutkimusten perusteella voidaan todeta taiteen eri muotojen pidentävän elinikää, ehkäisevän ei-toivottua käyttäytymistä sekä vahvistavan itsetuntemusta, minäpystyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Tutkimusten valossa taiteen arvo, merkitys ja vaikuttavuus hyvinvoinnin edistämisessä tulisi ymmärtää ja hyödyntää entistä paremmin. (Jansson, 2014)

Taidelähtöiseen toimintaan voi sisältyä myös terapeuttinen ulottuvuus. Yhteisöllisen sekä osallistavan taidelähtöisen toiminnan on havaittu lisäävän sosiaalista vuorovaikutusta, osallisuutta, luottamusta sekä tarjoavan kokemuksia nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisesta. Toimintaan liittyy usein itsetuntoon ja onnistumiseen rikastavia kokemuksia. Taidetoiminnassa osallistuja voi löytää itselleen korjaavia ja voimistavia taidelähtöisiä tapoja, joiden avulla voi vahvistaa omaa identiteettiään sekä rakentaa positiivista minäkuvaa (Rösenlöf, 2022). Taiteen kokemisen itsessään on todettu lisäävän osallistujan hyvinvointia. Maailman terveysjärjestön WHO:n (2019) julkaiseman artikkelin mukaan osallistuminen taidetoimintaan voi ehkäistä fyysisiä sekä psyykkisiä sairauksia sekä hoitaa ja auttaa selviytymään kroonistenkin sairauksien kanssa.

Työskentelymenetelmänä reflektio

Koulutushankkeessa osallistujat pääsivät kehittämään luovien ja taidelähtöisten menetelmien soveltamista monenlaisten oppijoiden ohjauksessa ja opetuksessa. Samalla opittiin ymmärtämään ja hyödyntämään yhteisöllisen työskentelyn mahdollisuuksia erilaisten luovien opetusmenetelmien suunnittelussa. Työskentelyn kautta osallistujat saivat eri alojen osaajilta ideoita ja virikkeitä omiin opetusmenetelmiin. Koulutus loi mahdollisuuden oman pedagogisen taidelähtöisen ohjausosaamisen rikastamiselle sekä reflektiolle. Koulutuskokonaisuuden yhteydessä osallistujat tekivät kehittämistehtävän, jonka yhteydessä he suunnittelivat ja pilotoivat kehittämänsä luovan opetusmenetelmän. Kehitetty luova menetelmä jaettiin muille osallistujille päätöswebinaarin yhteydessä.

Koulutuksen aikana itsearvioinnin yhtenä työskentelyvälineenä käytimme reflektiota. Taidelähtöinen kokemus voi olla hyvin merkityksellinen yksilölle, koska se tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään luovasti ja löytää uusia tapoja tarkastella maailmaa. Tämä voi auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin omia tunteitaan ja kokemuksiaan sekä kehittämään itsetuntemusta. Kun yksilö kokee taidelähtöisen kokemuksen, on tärkeää käyttää aikaa sen reflektointiin. Reflektointi voi auttaa yksilöä ymmärtämään, mitä hän on oppinut kokemuksesta ja miten se vaikuttaa häneen henkilökohtaisella tasolla.

Parhaimmillaan reflektio oli silloin, kun käsittelimme osallistujien kokemuksia ja oivalluksia kehittämistehtävästä. Usein käytettyjä ilmaisuja reflektiivisestä toiminnasta ovat pohdiskelu, tutkiskelu, uudenlainen ymmärtäminen, vaihtoehtojen esille ottaminen, kriittinen arviointi, priorisointi, ongelman ratkaisu, merkitysten muodostaminen ja kokemuksien tutkiminen. Nämä voivat sisältää päätelmien tekemistä ja erilaisia tunteita sekä teorian ja käytännön integroimista. Reflektiolle annettuja merkityksiä voi jäsentää tarkastelemalla, millaisissa yhteyksissä ja suhteissa käsitettä käytetään. (Karjalainen, 2012)

Vuosien saatossa reflektiota on määritelty erilaisin, toisistaan hieman eroavin määritelmin. Reflektion on nähty olevan aktiivista, säännöllisin väliajoin toistuvaa, jossakin tietyssä ympäristössä tapahtuvaa toimintaan kohdistuvaa tutkiskelua. Reflektio kuvaa kognitiivisia ja tunteisiin liittyviä toimintoja, joissa ihmiset sitoutuvat tarkastelemaan kokemuksiaan uuden ymmärryksen ja arvostuksen aikaansaamiseksi. (Boud, 1994). Reflektointi on siis ajan kuluessa kehittyvää toimintaa, joka vaatii tietoisuutta itsestä ja omasta toiminnasta. Reflektio perustuu kokemukselle, joka yhdistyy muihin merkityksellisiin kokemuksiin. (Quinn ym., 2010). Reflektio on toiminnan ja tiedon määrätietoista tarkastelua, jonka tavoitteena on saavuttaa toiminnan syvempi ymmärrys. Monia reflektioon liittyviä määritelmiä yhdistää se, että reflektiivisyys perustuu taitoon tarkastella ja tutkiskella omaa toimintaa. (Tiuraniemi, 2002)

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppijan pitäisi olla tietoinen aikaisemmista kokemuksista syntyneistä ajattelun malleista, jotta voisi oppia uutta. Tämä aiempiin kokemuksiin pohjautuva tiedostaminen tapahtuu reflektion avulla (Jeskanen, 2012). Danielowich (2007) nostaa myös esiin näkemyksen, että reflektiota käytetään liian usein pelkästään koulutuksen välineenä, kun merkityksellisempää olisi tutkia reflektiota kompleksisena käsitteenä ja sitä, millaiset mahdollisuudet sillä on kehittää työssään toimivan opettajan ammattitaitoa.

Reflektiokeskustelujen anti osana koulutusprosessia

Reflektiokeskustelut olivat Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä –koulutushankkeen kaikissa toteutuksissa hyvin monipuolisia ja antoisia. Ne kohdentuivat myös opettajaidentiteettiin liittyviin kysymyksiin. Osallistujat reflektoivat esimerkiksi kysymyksiä ”millainen opettaja olen” ja ”miten kehitän omaa työtäni sekä ammattitaitoani opettajana”. Reflektiokeskusteluissa käsiteltiin osallistujan aikaisempiin kokemuksiin perustuvaa käsitystä itsestä ammattilaisena, omaa suhdetta työhön ja opettajuuteen sekä millaiseksi hän haluaa työssään kehittyä. Opettajan ammatti-identiteetti kehittyy ja kasvaa kokemuksen karttuessa läpi elämän. Reflektiokeskustelujen lopputulemana syntyikin ajatus, että opettajan ammatti-identiteetti sisältää myös ymmärryksen siitä, mihin opettaja tuntee kuuluvansa ja samaistuvansa sekä mitä hän pitää työssään tärkeänä. Käsitteeseen voidaan liittää myös opettajan työhön ja ammattiin liittyvät arvot, tavoitteet, uskomukset sekä eettiset näkökannat. (Eteläpelto & Vähäsantanen, 2006)

Reflektiiviselle ajattelulle onkin luonteenomaista myös epävarmuus, epäily, hämmennys, kyseleminen, kyseenalaistaminen ja ääneen ihmettely. Se on usein ennemminkin erilaisten vaihtoehtojen pohtimista ja testaamista kuin johtopäätösten tekemistä. Vuorovaikutuksessa sekä kielellinen että kehollinen viestintä ovat yhtä tärkeitä: yksistään kirjallisen dokumentoinnin perusteella on vaikeaa muodostaa ja tulkita merkityksiä, vaan siihen tarvitaan myös vuorovaikutusta. Tämä toteutui parhaiten osallistujaryhmiemme kohtaamisessa, jolloin olimme kaikki yhdessä samassa tilassa.

Reflektio on parhaimmillaan toimintaa, jolla jäsennetään ja opitaan tapahtuneesta. Kokemusten pohjalta kertyy tietoa, jota jäsennetään ja josta voi löytyä itselle uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Alati muuttuvissa oppimisympäristössä tulee opettajan osata pysähtyä ajattelemaan ja tarkastelemaan tilannetta hieman etäämmältä (Takamäki, 2019). Reflektio on erittäin hyödyllinen tapa – ja monesti myös edellytys – yksilön ja organisaation oppimiselle sekä etenkin toiminnan kehittämiselle. Reflektointi on oman kehittymisen näkökulmasta tärkeää. Oman toiminnan tarkastelu ja kehittäminen auttavat parantamaan työskentelyn laatua. (Martela, 2020)

Näkemyksemme koulutusprosessista oli, että oppiminen on parhainta silloin, kun osallistuja kokee opittavan asian itselleen merkitykselliseksi. Kokemuksesta on merkityksellistä löytää oppimisen arvoiset asiat ja miten ne liittyvät aiemmin opittuun. Tavoitteellinen oppiminen edellyttää itsereflektiivisiä valmiuksia. Koulutustoteutuksissa osallistuja teki itselleen ja toisille näkyväksi itsereflektion avulla omaa toimintaansa. Parhaimmillaan se oli oman toiminnan tutkimista ja tiedostamista, omakohtaista oivaltamista. Reflektiiviseen prosessiin kuului kokemusten mieleen palauttaminen ja kertaaminen tai sanoittaminen muille. Näin prosessiin sisältyi osallistujien kokemusten uudelleenarviointi sekä myönteisten ja negatiivisten tunteiden huomioon ottaminen.

Osallistuja pääsi pohtimaan omaa ja toisten toimintaa sekä ottamaan vastaan palautetta. Koulutukseen osallistuja tuli tietoisemmaksi omasta toiminnastaan ja pystyi kehittämään toimintaansa omien pohdintojensa sekä saamansa palautteen pohjalta. Näin hän kykeni myös soveltamaan aiempaa kokemustaan uusissa tilanteissa.

Asiantuntijuuden vahvistaminen ja opettajan ammattitaidon kehittäminen edellyttävät kriittistä ja uudistavaa asennetta omaan työhön. Ammatillinen reflektio on pysähtymistä ja rauhoittumista oleellisten asioiden ja tuntemusten äärelle siten, että tavoitteena on ymmärryksen lisääminen ja oman osaamisen kehittäminen. Reflektiivinen toimintatapa auttaa tulemaan tietoiseksi myös rutiinimaisista, ehkä joskus kapeutuneistakin toiminta- ja ajattelutavoista, jotka saattavat vaikeuttaa oman osaamisen arviointia tai kehittymistarpeiden tunnistamista. Tilanteita, kokemuksia ja ajattelua voi pohtia itse tai ottaa niitä puheeksi keskustellen yhdessä kollegojen tai työyhteisön jäsenten kesken. Valmius ja taito tarkastella omaa opettajuutta ja asiantuntijuutta uuden oivaltamisen ja syvällisemmän tietämisen näkökulmasta liittyy kiinteästi esimerkiksi kehittävään palautteen antoon. Näkemyksemme mukaan reflektiivinen toimintatapa rakentaa avointa palaute- ja kehitysmyönteistä toimintakulttuuria ja tukee näin laadukasta opiskelijalähtöistä ohjaustyötä.

Miten sitten avataan opettajan omaan toimintaan liittyvää ajattelua, kerrotaan siitä ja pohditaan ongelmakohtia ja oivalluksia? Reflektio tulee parhaiten näkyviin, kun reflektointi tapahtuu ääneen ja yhdessä toisten kollegoiden kanssa, jotka joko ovat olleet mukana samassa toiminnassa tai ovat muuten vertaistoimijoita. Sanoilla eritellään, avataan, kyseenalaistetaan ja täsmennetään osaamista. Konkreettisesti tätä tapahtuu monenlaisten oppijoiden kohtaamisissa, ohjauksessa tai moniammatillisissa palavereissa. Keskusteltaessa kriittisesti ja luovasti opitaan kuuntelemaan, kertomaan, kysymään, tarkentamaan ja ehdottamaan yhdessä. Kun kollega tekee ajatteluaan näkyväksi puhumalla, voi siitä seurata reflektiivistä ajattelua, ja itsekin saattaa sen myötä rohkaistua tekemään samaa. Tämän vuoksi myös kollegojen esimerkillä on väliä.

Yhteisen reflektion hienous on siinä, että ihminen tulee tietoiseksi omista ajatuksistaan ja näkemyksistään. Keskustelu toisten kanssa on hedelmällisintä, kun pyritään aitoon yhteiseen ymmärrykseen, uskalletaan irrottautua omista kätketyistä intresseistä ja heittäydytään kuulemaan mitä toiset ajattelevat. Opettajat tiedostavat, että on tärkeää vaikuttaa aktiivisesti oppilaitosyhteisön toimintatapoihin, asenteisiin ja rakenteisiin. He haluavat kehittää opettajan ammatillisessa osaamisessa muun muassa luovuutta, reflektiotaitoa, yhteistyön kehittämistä, eettistä ajattelua sekä oppilaitosyhteisön keskustelun herättelemistä. Reflektiivinen ajattelu on aina opettajan oma teko, mutta sillä on myös yhteisöllinen puoli. Reflektiivisesti toimivien opettajien oma osaaminen kehittyy samalla, kun se hyödyttää koko toimintaympäristöä. Reflektion tarkoitus on sanoittaa osaaminen muiden kuultavaksi ja nähtäväksi siten, että koko työyhteisöllä on mahdollisuus tunnistaa kehittymistarpeita ja sitä kautta hankkia puuttuvaa osaamista ja luoda entistä toimivampia käytänteitä yhdessä. Reflektion keskeinen etu onkin syvällisemmässä oppimisessa.

Reflektion käyttö opetushenkilöstön täydennyskoulutuksessa ei varmastikaan ole uusi ajatus. Arjen kiireen tunne, liialliseksi koettu työmäärä ja toistuvat keskeytykset ovat monissa selvityksissä tavallisia opetushenkilöstön työhön liittyviä haasteita. Oman työhyvinvoinnin vuoksi kannattaa opetella reflektoinnin ammattilaiseksi, varata sille pieni aika joka päivä tai suunnitellusti vaikkapa kerran viikossa. Toimintakulttuurin, työtapojen sekä pedagogisten menetelmien pohtiminen kollegan kanssa on erityisen antoisaa. Tosin lienee selvää, että opettajan hyvätkään reflektointitaidot eivät aina ratkaise oppilaitosorganisaation rakenteisiin ilmestyneitä ongelmia, joita voivat esimerkiksi olla suuret opetusryhmät tai tiuhaan vaihtuva opetus- ja ohjaushenkilöstö. Pysähtyminen arjen keskellä on joskus vaikeaa mutta välttämätöntä. Rauhoittuminen ja keskittyminen olennaiseen, yhdessä ääneen ajattelu sekä työn tekemisen ja toimintatapojen avoin tarkastelu ovat hyvä perusta opettajan asiantuntijuuden kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.

”Ilman itsetutkiskelua toimisin niin kuin ennenkin.”

Luovasti osallisiksi – taidelähtöiset menetelmät hyvinvointia edistämässä –koulutushankkeessa rakensimme yhteistyötä positiivisten asioiden ja onnistumisten ympärille. Hyödynsimme aktiivisesti osallistujien reflektiota kehittymisen välineenä. Osallistujat reflektoivatkin hyvin monipuolisesti ja aktiivisesti kehittämistyöskentelyään, jolloin yhteinen keskustelu ja ajatusten vaihtaminen oli monella tapaa antoisaa. Lisäksi he antoivat arvostavaa kehittävää palautetta toinen toisilleen, josta syntyi positiivisia ajatuksia ja onnistumisen kokemuksia. Positiivisesti liikkeelle lähtenyt yhteistyö loi hyvän pohjan arvostavalle vuorovaikutukselle kannatellen osallistujia erilaisissa työtehtävissä sekä ohjauksen ja opetuksen haastavissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan saimme kaikista kolmesta eri toteutuksesta hyvää palautetta, mikä osoittaa, että tällaiselle opetushenkilöstön osaamisen täydentämiselle olisi tilausta jatkossakin.

Luovuuden ja innovatiivisuuden rohkea hyödyntäminen koko oppilaitosyhteisön toiminnassa voi edistää oppijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia ja siten myös vahvistaa koko toiminnan laatua. Oppilaitosyhteisön toimintatapoihin voidaan rohkeasti etsiä ja kehittää uusia ratkaisuja hyödyntämällä taidelähtöisiä toimintatapoja. Voidaankin ajatella, että taidelähtöinen luova osaaminen on organisaation ja työelämän menestystekijä tulevaisuudessa. Haluammekin kannustaa oppilaitosyhteisöjä rohkeasti kokeilemaan luovia taidelähtöisiä menetelmiä ja ideoita opettamiseen sekä koko työyhteisön kehittämiseen. (SITRA, 2017d)