Muuttunut tietoyhteiskunta on luonut uudenlaisia tarpeita opetukselle. Käytössä olevat virtuaalimaailmat, sosiaalinen media ja älylaitteet on valjastettu oppimisen ja opetuksen käyttöön.
Johdanto
Tietoyhteiskunnassa toimittaessa tarvitaan uudenlaisia taitoja teknologian monipuoliseen hyödyntämiseen. Tieto‑ ja viestintätekniikan monimuotoinen opetuskäyttö pitää ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Päästäksemme laajempaan oppimisympäristöjen käyttöön, meidän tulee miettiä sovellusten ja teknologian parempaa hyödyntämistä sekä integrointia osana opettajankoulutuksen opetusta.
Opetuksen ja oppimisen henkilökohtaistaminen on esillä lähes jokaisessa kehittämisen asiakirjassa. Wheeler (2015, 118) perää opiskelijoiden liikkuma‑ ja toimintavapautta oman oppimispolkunsa rakentamiseen. Organisaatioiden omat oppimisympäristöt ovat hyvin oppilaitoslähtöisiä. Wheeler kuvaa navigoinnin vievän aikaa oppimiselta sen sijaan, että oppimista voisi tapahtua opiskelijoiden omissa henkilökohtaisissa ympäristöissä (Personal Learning Environment, PLE). Wheeler (2015) ja Cejudo (2013) määrittelevät henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE) sisältävän henkilökohtaisen oppimisyhteisön (Personal Learning Network, PLN) ja henkilökohtaiset verkkotyökalut (Personal Web Tools, PWT). Siihen kuuluvat elämän kokemukset (informaali oppiminen) ja oppiminen formaalissa sekä nonformaalissa kontekstissa. Verkkotyövälineillä tarkoitetaan tässä yhteydessä Web 2.0 ‑työkaluja, jotka tukevat henkilökohtaisia oppimisympäristöjä. (Wheeler 2015, 124–125.) Oma oppimisympäristö voi koostua avoimista sisältövirroista, työkaluista ja vuorovaikutuksen välineistä (Suominen & Nurmela 2011, 99).
Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisella opettajakorkeakoululla aloitti elokuussa 2015 ammatilliset opettajaopintonsa 20 opiskelijan ryhmä. Heistä vain vajaa puolet toimii opettajan tehtävissä. Koulutuksen oppimisympäristöjen valinnan taustalla on se, että pyrimme integroimaan erilaisia tieto‑ ja viestintätekniikan ympäristöjä ja toimintamalleja opetukseen, jotta valmistuvat opettajat saavat uusia mahdollisuuksia toimia tulevaisuuden digiopettajina omilla opetusaloillaan. Mielekkääksi ja elinikäistä oppimista tukevaksi toimintamalliksi tämän tekee se, että valmistuttuaan opettajalla on oman oppimisen omistajuus käsissään eivätkä oppimisprosessit jää oppilaitoksen suljettujen ympäristöjen sisälle HAMKin käyttäjätunnuksien sulkeuduttua. Tavoitteena on myös saada opettajaopiskelijoiden ammatillinen osaaminen opettajina näkyväksi digitaalisissa ympäristöissä, tukien uran jatkumoa ja elinikäistä oppimista.
Digitaaliset henkilökohtaiset oppimisympäristöt (PLE)
Oppimisympäristöjen henkilökohtaistuessa oppimisen ohjaamisen ympäristöt muuttavat opettajan työskentely‑ympäristöjä, ja oppimisen omistajuus siirtyy entistä vahvemmin opiskelijalle itselleen. Järvilehto (2014, 152) kuvaa oppimisen olevan tehokkaimmillaan silloin, kun se on monikanavaista ja sosiaalista. Oppiminen ei tule paranemaan yksin uusilla työvälineillä, vaan tarvitaan oppimisprosessin muutosta. Sosiaalinen media tarjoaa mielekkäitä opetuksen mahdollisuuksia, mutta soveltamiseen tarvitaan opettajan pedagogista osaamista, opiskelijoiden halua oppia ja opettajan kykyä ohjata opiskelijoitaan oppimaan. (Kalliala & Toikkanen 2012, 7.)
Myös Ryymin (2014, 10) visioi tulevaisuuden opettajan toimivan joustavasti avoimissa oppimisympäristöissä, joissa opetus ei ole sidottu koulurakennukseen tai luokkahuoneeseen. Hän kuvaa opettajan roolin olevan työelämän ajattelu‑, ongelmanratkaisu‑ ja yhteistyötaitojen mallintaja. Opettaja toimii valmentajana myös opiskelijoiden henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä.
Uudenlaisen henkilökohtaisen oppimisympäristön tavoitteena on rakentaa opiskelijan henkilökohtaista digitaalista ympäristöä, portfoliota, jota hän kuljettaa koko elämän ajan mukanaan (Valtioneuvosto 2012). Attwellin (2007) mukaan teknologia valjastaa henkilökohtaisen oppimisympäristön siten, että opiskelijat voivat itse muokata omia oppimisympäristöjään, liittyä erilaisiin yhteisöihin sekä käyttää ja uudelleen järjestellä omaa oppimistaan. Henkilökohtainen oppimisympäristö on jokaisella erilainen, ja sen omistajuus on opiskelijalla (Wheeler 2015, 118).
Vuojärvi (2013, 79) esittää omassa tutkimuksessaan, että asenteet henkilökohtaisia oppimisympäristöjä tukevaan pedagogiseen lähestymiseen ovat nykyään regressiivisiä ja konservatiivisia. Toimiminen henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä edellyttääkin mielekkään oppimisen mukaan opiskelijalta aktiivista työskentelyotetta, henkilökohtaista vastuuta oppimisestaan ja suurempien kokonaisuuksien hahmottamista kuin yksittäinen oppimistehtävä. Toimintakulttuurin muutos vaatii opettajalta opiskelijalähtöistä ohjaamista, halua ja sitoutumista toimia opiskelijoiden omissa oppimisympäristöissä. (Korhonen 2013, 84.) Parhaimmillaan yhdessä tekeminen ja oppiminen tuovat pedagogista hyötyä, sillä näin oppimisprosessin omistajuus siirtyy opiskelijalle (Suominen & Nurmela 2011, 166).
Henkilökohtaiset verkkotyövälineet (PWT)
Kun työskentely tapahtuu opiskelijoiden itse valitsemissa avoimissa tai suljetuissa ympäristöissä, syntyy oppimisen omistajuus sekä henkilökohtaisuus. Reflektiivisyys korostuu opintojaksojen alussa ja päättyessä. Opettajaksi kasvun prosessi on koko opintojen ajan mukana kulkeva reflektiivinen ote ja sitä rakennetaan omaan oppimisympäristöön. Työvälineenä useimmat käyttävät blogipalveluita, vaikka osaaminen tehdään yleensä näkyväksi staattisemmissa ympäristöissä, kuten wikit (Wheeler 2015).
Tulevaisuudessa opiskelijalle on tärkeää oppimisen ja oppimisympäristöjen käytön helppous, vuorovaikutteisuus sekä mobiilius. Oppimisen sanotaan tapahtuvan useissa sosiaalisen median ympäristössä, joiden valintaa ja käyttöä ohjaa opiskelijan oma mieltymys. Tehokas oppiminen ei Arinan (2012, 85) mukaan toteudu enää keskitetysti, vaan hajautettuja resursseja hyödyntäen. Tarvitaan taitoa informaation käsittelyyn, visualisiointiin sekä verkostojen hyödyntämiseen. Bassanin & Barbosan (2016) mukaan opiskelijan valintakriteereitä henkilökohtaisen oppimisympäristönsä valitsemiseen ovat digitaalisuus, ilmaisuus, käyttäjän ikä (ikärajat eri palveluissa rajoitteena), laiteriippumattomuus, kommunikoinnin tapa (asynkroninen/synkroninen) ja avoimuus (minä/me/julkinen). Kunkin opiskelijan oppimisympäristöstä muodostuu siis erilainen ja omaa persoonaa sekä parhaimmillaan omaa ammattialaa ilmentävä.
Digitaaliset henkilökohtaiset oppimisympäristöt haltuun
HAMKin ammatillisella opettajakorkeakoululla on kolmen vuoden ajan toteutettu opiskelua ja opettamista henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä. Opintojaksojen oppimisprosessit on suunniteltu yhteistoiminnallisiksi, yhteisöllisiksi, vuorovaikutteisiksi ja reflektiivisiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppimisprosesseja tukemassa on ryhmän opintopiirimäinen vertaistyöskentely koko opintojen ajan. Tietoa rakennetaan opintopiireissä yhteisöllisesti ja vuorovaikutteisuuteen pyrkien. Alla olevassa kuviossa on kuvattu kaikkia verkkotyövälineitä, joita ryhmän kanssa on käytössä.
Opintojen päätteeksi opettajaopiskelijoita opastetaan vielä työstämään työportfolioistaan näyteportfolioita. Työportfolioon kerätään opintojen aikana kaikenlaista kiinnostavaa opetusmateriaalia, tuotetaan opettajan ohjaamia oppimistehtäviä ja tuodaan muita mahdollisia itselle tärkeitä materiaaleja aiheeseen liittyen. Nämä jäävät opiskelijan työvälineiksi opettajan työhön ja elinikäisen oppimisen perusalustaksi, johon on hyvä jatkaa myöhemmin. On kuitenkin tärkeää päästä näyttämään muillekin osaamistaan opettajana. Tämän vuoksi opettajaopiskelijaa opastetaan valitsemaan olennaisia ja tärkeimpiä osaamisen osoittamisen töitä ns. näyteportfolioon. (Barret 2010.)
Paitsi opiskelija, myös opettaja tarvitsee henkilökohtaiset oppimisympäristöt. HAMKissa on muodostettu käsitys oppilaitoksen opettajien avuksi erilaisista verkko-opetuksen ympäristöistä ns. sipulin malliin (Kuvio 2).
Kullaslahden (2015) kehittämässä mallissa kuvataan digitaalisia palveluita sipulin ytimestä lähtien kohti sen ulkokuoria. Ytimessä ovat sovellukset, joita jokaisen opettajan odotetaan käyttävän opetustyössään, ja joiden käyttöön tukea ja opastusta saa tietohallinnolta. Tällaisia sovelluksia ovat mm. Moodle, Kyvyt.fi ja erilaiset oppilashallintajärjestelmät. Sipulin seuraavalla kehällä ovat niin ikään tietohallinnon tukemat palvelut, joiden käyttöönotosta päätetään yksiköissä. Näitä palveluja ovat mm. verkkoneuvotteluvälineet (Webex/AC/Skype) ja Youtube. Sipulin kahden uloimman kehän käyttöönotosta päättää kukin opettaja henkilökohtaisesti, ja hän on myös itse vastuussa täysin palvelun käyttöönotosta ja opastuksesta opiskelijoille. Tähän lukeutuvat sosiaalisen median palvelut, kuten Google eri sovelluksineen, Twitter, Pinterest, Slideshare, Dropbox, WhatsApp, Facebook ja Prezi. Seurattavia, mutta jonkin verran jo käytössä oleviakin ilmiöitä ovat mm. MOOCit, pelillisyys ja lisätty todellisuus (AR).
Opettajalle henkilökohtaisten oppimisympäristöjen käyttö oppimisprosesseissa oli perusteltua HAMKin sipulimallin mukaan. Opettajan ympäristö suunniteltiin täysin avoimeksi. Otimme käyttöön WordPress‑palvelun, jossa jaetaan koko opiskeluaikainen prosessi, 60 op. WordPressiin tallennettiin opetusmateriaalit ja oppimistehtävien ohjeistukset. Lisäksi opettajan tärkeäksi työkaluksi osoittautui ns. Open blogi. Sitä kautta opiskelijat saivat suurempia ohjeistuksia ja lisämateriaaleja sekä selvityksiä oppimisprosessin eri vaiheisiin liittyen. Opettajan on mahdollista myös reflektoida opintojen aikaisia tapahtumia suhteessa oppimistavoitteisiin blogissaan. Teksteissä tulee reflektoitua ryhmän toiminnan lisäksi opettajan omaa toimintaa, joka edistää myös ryhmän opettajan ammattitaidon kasvua edelleen.
Kallialan ja Toikkasen (2012, 21) mukaan kurssiblogi voi toimia koordinoinnin tukena, ja sitä tukevat opiskelijoiden omat blogit. Opettajaopiskelijat saivat itse valita henkilökohtaiset oppimisympäristönsä sen jälkeen, kun olivat oppineet ylipäätään hahmottamaan nykyaikaisia digitaalisia oppimisympäristöjä. Tämä tapahtui itsenäisenä opiskeluna Oppiminen Online ‑konseptin (oppiminenonline.com) avulla. Jokainen opettajaopiskelija suoritti Some-Ekspertti ‑taitotason heti opettajaopintojensa alussa. Kaikki opettajaopiskelijat päätyivät perustamaan blogin itselleen. Se onkin osoittautunut varsin toimivaksi, sillä staattisten sivujen lisäksi siihen saadaan yhdistettyä oppimispäiväkirja blogitekstein. Opettajaopiskelijoiden blogilinkit lisättiin opettajan ohjausblogiin, joten opettajan ja vertaisoppijoiden on varsin helppoa löytää jokaisen ryhmän jäsenen blogiin. Opettajan oppimisympäristön ollessa avoin, kukin opiskelija päätti tahollaan, miten julkiseksi halusi bloginsa tehdä. Vähimmillään opettajan ja oman opintopiirin piti päästä lukemaan opiskelijan blogia ja muita töitä.
Opettajan ohjauskanavana pelkkä blogi ei ole riittävä. Yhteisöllinen keskustelu koko ryhmän kanssa päätettiin pitää salatussa Facebook‑ryhmässä. Tämä avulla saadaan tieto nopeasti kaikkien ulottuville, ja opettajaopiskelijoiden kynnys kysyä sekä kommentoida on varsin matala. Lisäksi oli tärkeää erikseen ohjata Facebookin käyttöä oppimisprosesseissa ja luoda opettajaopiskelijoille ymmärrystä siitä, että Facebook‑ryhmässä jokainen on tasavertainen tiedontuottaja − se ei toimi yksisuuntaisena tiedotuskanavana.
Ohjauskanavina kokeiltiin myös WhatsApp‑ryhmää ja Twitteriä. Kumpikin oli yksittäisellä opintojaksolla viestintäkanavana eri tehtävien kautta. Twitterin käyttöönotto oli haastavampaa, mutta siitä innostuneet twiittaavat edelleen ryhmän omalla hashtagilla opettajan ammattiin liittyvää tietoa jakaen. WhatsApp toimi hyvänä muistuttamisen ja pikaviestinnän kanavana. Opiskelijat saivat helposti yhteyden opettajaan ja päinvastoin. Koettiin, ettei viestejä kuitenkaan tullut häiritsevän paljon, vaikka helppo viestintämahdollisuus olikin käytössä. Ryhmän perustaminen oli alussa suurehko työ, mutta sen jälkeen ryhmä toimi vaivatta.
Opettajankouluttajan rooli on tukea opintojen alkuvaiheessa aktiivisuutta ja itseohjautuvuutta. Lisäksi koulutuksen alun opintojaksojen opetusteemoilla pyritään tukemaan dialogista työskentelyä sosiaalisen median ympäristöissä.
Lopuksi
Sosiaalisen median palvelut mahdollistavat henkilökohtaiset ja henkilökohtaistetut joustavat oppimisen mahdollisuudet. Vuojärvi (2013) toteaa, että opettajien on kehitettävä pedagogisia lähestymistapojaan oppimisessa. Opettajankouluttajat ovat merkittävässä asemassa mahdollistamassa mielekkäitä tieto‑ ja viestintätekniikan toimintamalleja omalla esimerkillään. Valmistuvan ammatillisen opettajan rooli oman ammattialansa edustajana opiskelijoiden henkilökohtaisten oppimisympäristöjen ja portfolioiden ohjauksessa on merkityksellinen. Opettajankoulutuksen aikana mielekkääksi koettujen oppimisympäristöjen ja ohjauksen kautta nämä mallit siirtyvät osaksi ammatillisen koulutuksen käytänteitä. Näin ammattiin valmistuvat opiskelijat saavat digitalisoituvan yhteiskunnan kansalaistaitoja ja samalla osaavat tehdä omaa osaamistaan näkyväksi kiristyvillä työmarkkinoilla.
Monimuotoinen tieto‑ ja viestintätekniikan hyödyntäminen lähtee opiskelijaryhmästä sekä yhdessä luoduista oppimisprosesseista ja ‑tuloksista. Näin syntyy tavoitteellisia ja yhteisöllisiä oppimisen omistajuuksia. Myös autenttisuuden mahdollistaminen luo perustaa mielekkäälle opettamiselle, oppimiselle ja oppimistuloksille. Opiskelijat tarvitsevat joka tapauksessa valmennusta ja ohjausta vuorovaikutteisuuden ja dialogisuuden osa-alueille oppimisprosessien alussa, kuten Hakkarainen ym. (2007) omassa tutkimuksessaan toteavat.
Merkityksellinen oppiminen koostuu henkilökohtaisuudesta, joustavuudesta, omasta kiinnostuksesta, oikea-aikaisesta ohjauksesta, vertaisuudesta ja motivaatiosta. Henkilökohtaisten oppimisympäristöjen avulla on mahdollista tukea sekä tehdä näkyvämmäksi sosiaalisen oppimisen elementteihin kuuluvaa yhteisöllistä tiedon rakentamista, tiedonhankintaa, vuorovaikutteisuutta ja keskustelumuotoisuutta, kriittistä ajattelua ja oman oppimisen arvioimista. Näiden toteutumisen tueksi vaaditaan oppimisprosessien pedagogista suunnittelua.
Artikkeli on osa Oppimisen digiagentit II -kokoelmaa.
Lähteet:
Arina, T. (2012). Pilvioppiminen ja nuori sukupolvi verkossa. Teoksessa H. Niemi & R. Sarras (toim.) Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median arjessa. Juva: Bookwell.
Attwell, G. (2007). Personal Learning Environments – the Future of Learning? Haettu 22.3.2016 osoitteesta http://personal.crocodoc.com/s0Ssb96
Barrett, H. (2010). Balancing the Two Faces of ePortfolios. Educação, Formação & Tecnologias 3(1), 6−14. Haettu 9.5.2016 osoitteesta http://eft.educom.pt/index.php/eft/article/viewFile/161/102
Bassani, P. & Barbosa, D. (2016). Experiences with the use of web 2.0 in school settings: a framework to select web tools based on a personal learning environment perspective. Julkaisuprosessissa.
Cejudo, M. (2013). Assessing Personal Learning Environments (PLEs). An Expert Evaluation. Journal of New Approaches in Educational Research 2(1), 39−44.
Hakkarainen, P., Saarelainen, T. & Ruokamo, H. (2007). Towards meaningful learning through digital video-supported case-based teaching. Australasian Journal of Educational Technology, 23(1), 87−109. Haettu 14.12.2015 osoitteesta http://ajet.org.au/index.php/AJET/article/download/1275/648
Kalliala, E. & Toikkanen, T. (2012). Sosiaalinen media opetuksessa. Helsinki: FinnLectura.
Kullaslahti, J. (2015). Opettajan digiosaaminen – yksilöllistä ja yhteisöllistä työskentelyä. Teoksessa J. Levonen (toim.), Virtuaalitiimien johtaminen – oppivat tiimit ja osaamisen rakentaminen. HAMKin e‑julkaisuja 38/2015. Haettu 24.4.2016 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103830/HAMK_virtuaalitiimien_johtaminen_2015.pdf?sequence=1
Ryymin, E. (2014). Tulevaisuuden opettaja. Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit. HAMKin e‑julkaisuja 40/2014. Haettu 20.10.2015 osoitteesta https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85417/HAMK_Oppimisen_digiagentit_ekirja.pdf
Suominen, R. & Nurmela, S. (2011). Verkko-opettaja. Helsinki: WSOYpro.
Valtioneuvosto (2012). Millaista Suomea tavoittelemme? Tulevaisuus 2030. Tulevaisuusselonteko. Haettu 19.10.2015 osoitteesta http://tulevaisuus.2030.fi/millaista-suomea-tavoittelemme/tulevaisuuden-tyoeelaemae/elaemaen-hallinta-on-verkossa/
Vuojärvi, H. (2013) Conceptualising Personal and Mobile Learning Environments in Higher Education. Focus on Students’ Perspective. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 133. Haettu 26.4.2016 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-679-0
Wheeler, S. (2015). Learning with ’e’s. Educational theory and practice in the digital age. Gomer Press: Llandysul.
Kirjoittajat
Anne-Maria Korhonen, KTM, työskentelee HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla lehtorina. Hän kehittää ja opettaa oppimisen uusia digitaalisia ympäristöjä ammatillisille opettajille. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sosiaalinen media opetuksessa ja ohjauksessa, mobiiliulottuvuuden tarkastelu oppimisessa sekä niihin kytketty pedagoginen oppimis- ja ohjausprosessin suunnittelu. https://fi.linkedin.com/in/annemariakorhonen
Sanna Ruhalahti toimii lehtorina HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla. Hän on toiminut ammatillisen koulutuksen verkko-opetuksen uranuurtajana vuosia. Viime vuosina verkkopedagogiikan rinnalle ovat vahvasti nousseet sosiaalisen median opetuskäyttö ja mobiilien hyödyntäminen oppimisen kentässä. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat avoimet opetusympäristöt, dialoginen oppiminen ja autenttinen opettajuus. https://fi.linkedin.com/in/sannaruhalahti
Viittausohje:
Korhonen, A.-M. ja Ruhalahti, S. (2016). Kohti digitaalista osaamista – valokeilassa opettajankoulutuksen toteutusmalli. Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit II. HAMK Unlimited Professional 9.6.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/kohti-digitaalista-osaamista-valokeilassa-opettajankoulutuksen-toteutusmalli/
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111991981
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
[button href=”http://www.hamk.fi/ohjeita/digitaalisuus/Sivut/default.aspx” target=”_blank” bg_color=”#FF0066″ text_color=”#ffffff”]digitaalisuus hamkissa »[/button]
