Keitä ne ovat ne tuutorit – miksi korkeakouluopiskelijat hakeutuvat tuutoreiksi?

Tuutoreilla on suuri merkitys uusien opiskelijoiden korkeakouluyhteisöön integroitumisessa ja opintojen sujuvassa aloittamisessa. HAMKissa aloittaa vuosittain monia uusia tuutoreita, jotka hakeutuvat tehtävään erilaisista syistä. Tärkeimpänä asiana tuutorit kokevat sen, että tuutorin rooli on itselle tärkeä esimerkiksi muiden auttamisen, yhteishengen nostattamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Monilla tuutoreilla aiempaa ohjauskokemusta on kertynyt jo töistä tai muiden opintojen myötä. Tuutoriksi hakeutuu ihmisiä monista eri taustoista, mutta lopulta tärkeintä on yhteinen tavoite: johdattaa uudet opiskelijat yhdessä korkeakoulumaailman saloihin.

Johdanto

Tuutorien rooli on varsin keskeinen korkeakoulutaipaleensa aloittavien opiskelijoiden integroimisessa osaksi uutta korkeakouluyhteisöä. Tuutorina toimii usein saman koulutuksen ylemmän vuosikurssin opiskelija, joka pyrkii tukemaan uusien opiskelijoiden ryhmäytymistä, tutustuttamaan heidät korkeakoulun ja oman koulutuksensa opiskelutapoihin sekä tarjoamaan vertaistukea uudenlaiseen arkeen sopeutumisessa. (Skaniakos ym., 2011) Suomalaisella korkeakoulukentällä tuutorin vastuu painottuu ensisijaisesti psykososiaalisen tuen antamiseen samaa alaa opiskelevana vertaisena.

Käsillä olevassa tutkimuksessa tarkastelemme tuutoriksi hakeutumisen motiiveja HAMKin tuutorien kertomana. Tuutoriksi hakeutumisen motiiveja on tutkittu jonkin verran aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Esimerkiksi Noufoun ym. (2014) mukaan korkeakouluorganisaation auttamiskulttuuri ja oma subjektiivinen halu auttaa ohjaavat olennaisesti tuutoriksi hakeutumisen päätöstä. Tuutorien motiiveihin yhdistetty auttamisenhalu havaittiin myös Terrionin ja Leonardin (2010) tutkimuksessa, jossa tuutoriksi hakeutuneita motivoi sen lisäksi myös kokemus tuutoroinnin hyödyllisyydestä tulevaisuuden työuralle sekä erinäiset sosiaaliset hyödyt, joita tuutoroinnin nähtiin tarjoavan. Brownin ym. (2013) tutkimuksessa etenkin sosiaalisten suhteiden, tuutorien omien arvojen ja uratoiveiden sekä uuden oppimisen todettiin vaikuttaneen päätökseen hakeutua tuutoriksi. Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, onko samankaltaisia motiiveja havaittavissa myös suomalaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkimuskysymyksemme on: Mitä motivaatiotekijöitä tuutoritehtävään hakeutumisen taustalla on?

Tuutorointi Hämeen ammattikorkeakoulussa

Tuutorisopimus tehdään HAMKin ja tuutoriksi valitun opiskelijan kanssa vuodeksi kerrallaan. Tuutori työskentelee oman koulutuksensa ohjaustiimissä tuutoroinnin vastuuhenkilön eli käytännössä koulutuksen opinto-ohjaajan ohjauksessa ja saa tuutoroinnista opintopisteitä. Tuutorisopimuksessa tuutorin perusvelvoitteisiin on kirjattu muun muassa tuutorikoulutukseen ja koulutuksen tuutoritapaamisiin osallistuminen sekä toimiminen aktiivisena viestijänä korkeakoulun ja opiskelijoiden välillä. Tuutorin tehtäviin kuuluu muun muassa luotettavan vertaistuen tarjoaminen, HAMKin, opiskelijakunta HAMKOn ja tuutorien toiminnan esitteleminen, opintoihin sitouttamisessa tukeminen ja hyvän ilmapiirin edistäminen. Tuutorisopimuksessa opinto-ohjaajien velvollisuuksiksi määritellään tuutorien valmentaminen ja ohjaaminen, sekä opintosuoritusten hyväksyminen ja kirjaaminen opintorekisteriin. HAMK korvaa tuutoritoiminnasta aiheutuvat (ennalta sovitut) kulut.

HAMKissa tuutorihaku ajoittuu joka vuosi vuodenvaihteeseen. Opiskelijakunnan asiantuntija haastattelee tuutorikandidaatit yhdessä koulutuksen opinto-ohjaajan kanssa ja tekee valinnat uusista tuutoreista. Uusia tuutoreita valitaan tehtävään noin 90 joka vuosi. Suurin osa hakeutuvista valitaan tehtävään, mutta joissakin koulutuksissa on ylitarjontaa mutta joissakin koulutuksissa on ylitarjontaa eivätkä kaikki halukkaat mahdu uuteen tuutoriryhmään. Keväällä tuutorit osallistuvat opiskelijakunnan järjestämälle koulutusleirille, jossa kahden päivän aikana opetellaan erilaisia tuutoroinnin taitoja. Vuonna 2023 myös opinto-ohjaajat osallistuivat leirille ja pääsivät näin mukaan tuutorien matkalle heti alkutaipaleelta asti. Syksyllä ennen uusien opiskelijoiden saapumista opiskelijakunta järjestää tuutorikoulutuksen toisen osan ja tämän jälkeen vastuu tuutorien ohjauksesta siirtyy koulutuksille.

Aineisto ja menetelmä

Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Voimala-hankkeessa syksyllä 2022. Voimala-hanke (2022–2023) keskittyy opiskelijahyvinvoinnin tukemiseen HAMKissa. Sen yhtenä tärkeänä tavoitteena on tuutoritoiminnan kehittäminen ja tuutoritoimintojen yhtenäistäminen (HAMK, n.d.). Kehittämistyöhön liittyen hankkeessa tehdään tutkimusta tuutoritoiminnan hyvistä käytänteistä sekä tuutoroinnin haasteista ja mahdollisuuksista.

Voimala-hankkeen yhteydessä tehtävää tutkimustyötä varten on haastateltu sekä tuutoreita että heitä ohjaavia opinto-ohjaajia puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Teemahaastatteluissa haastattelukysymyksiä lähestytään nimensä mukaisesti temaattisesti (Hirsjärvi & Hurme, 2008). Teemahaastattelu rakentuu tyypillisesti tutkimustehtävästä johdettujen teemojen varaan, jotka käydään läpi kaikkien haastateltavien kanssa (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Tuutorien haastattelut sisälsivät neljä pääteemaa: odotukset tuutoroinnilta, kokemukset tuutorikoulutuksesta, tuutoritoiminnan järjestäminen sekä tuutoritoiminnan kehittäminen. Opinto-ohjaajien haastattelut rakentuivat seuraavien teemojen varaan: tuutoritoiminnan järjestäminen, opinto-ohjaajan rooli, vastuut ja tuen tarve, opiskelijakunnan rooli tuutoritoiminnassa ja tuutoroinnin tulevaisuuden kehityskohdat ja toiveet. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin vain tuutorien haastatteluja, joita tehtiin yhteensä 14 kappaletta.

Haastateltujen tuutorien iät vaihtelivat 20 ja 50 ikävuoden välillä. Heistä kymmenen on naisia ja neljä miehiä. Kaikki olivat vähintään toisen vuoden opiskelijoilta ja he edustivat monipuolisesti eri koulutuksia ja kampuksia HAMKissa. Haastattelut järjestettiin verkkototeutuksena tai kasvokkain ja ne tallennettiin tuutorien luvalla. Haastattelujen kestot vaihtelivat 18 ja 80 minuutin väliltä ja kestivät keskimäärin noin 40 minuuttia. Yhteensä haastatteluaineistoa kertyi noin yhdeksän tuntia.

Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyyttisesti ja teemoitellen. Laadullisessa tutkimuksessa, jota käsillä oleva tutkimus edustaa, sisällönanalyysiä pidetään yhtenä perusanalyysitapana (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Tällöin tutkijan kiinnostuksenkohde on ensisijaisesti aineiston sisällöllisessä aineksessa, eikä esimerkiksi siinä, miten eri asioita on kielellisesti ilmaistu. Teemoittelu puolestaan on yksi sisällönanalyysin tarkemmista menetelmistä. Siinä on käytännössä kyse siitä, että aineistosta paikannetaan tutkimustehtävän kannalta olennaiset aiheet eli teemat, jotka muodostetaan aineistolähtöisesti (Eskola & Suoranta, 2008).

Aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta etsittiin pääteemoja, jotka liittyivät tuutoriksi hakeutumisen motiiveihin. Seuraavassa analyysin vaiheessa tutkimustehtävään soveltuvat haastattelukatkelmat koottiin yhteen ja tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut, lausahdukset ja pohdinnat analysoitiin ja niistä tehtiin yhteenvetoja. Vielä viimeiseksi tehtiin päätös tutkimuksen tuloslukuun nostettavista haastattelukatkelmista.

Tulokset

Tutkimusaineistosta tehtyjen havaintojen mukaan syyt hakeutua tuutoriksi olivat jaettavissa kolmeen eri teemaan: sosiaalisiin tekijöihin, aiempaan ohjaustaustaan ja omaan kiinnostukseen tuutoritehtävää kohtaan. Tuutoriksi hakeutumisen taustalla oli yleensä useita syitä, jotka myös tukivat toisiaan: useat tuutoritehtävää kohtaan kokemastaan kiinnostuksesta puhuneet tuutorit kertoivat myös tuutoroinnin sosiaalisista hyödyistä, kuten ystävyyssuhteiden muodostamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa.

Sosiaalisia tekijöitä pohtiessaan haastatellut tuutorit kertoivat, että tuutorina muun muassa pääsee tutustumaan moniin eri ihmisiin niin uusien opiskelijoiden kuin oman tuutoriryhmänkin sisältä. Samalla he kokivat pääsevänsä rohkaisemaan tuutoroitavia opiskelijoita osallistumaan kampuksen opiskelijaelämään ja oppimaan korkeakoulun opiskelukäytännöistä. Joidenkin mielestä oli erityisen motivoivaa päästä kohottamaan opiskelijoiden yhteishenkeä kampuksilla ja tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Tuutorit toimivat ryhminä ensisijaisesti omalla koulutusalallaan, mutta tekivät yhteistyötä myös yli koulutusrajojen, mikä miellettiin myös varsin motivoivaksi ja tuutorien välistä yhteisöllisyyttä parantavaksi toimintatavaksi.

”Oon toiminut myös yhdistystoiminnassa, niin kiinnostaa ylipäätään esimerkiksi tapahtumanjärjestäminen ja yhteishengen nostattaminen ja ihmisten toisiinsa tutustuttaminen.” (nainen, 23 vuotta)

Sosiaalisia tekijöitä lähestyttiin myös mahdollisuudella kehittää itseään edelleen ja kokeilla siipiään ohjaustehtävien parissa, vaikka moni tuutori koki olevansa jo rohkea ja sosiaalinen. Alla oleva katkelma ilmentää tuutorien taipumusta lähestyä tuutorointia myös itsensä kehittämisen näkökulmasta, jonka esimerkiksi kyseinen miespuolinen tuutori liittää tuutoritehtävän sosiaaliseen luonteeseen. Haastattelunsa aikana hän kertoi olevansa sosiaalinen ja ”hyvä uusien ihmisten kanssa”, mutta tästä huolimatta koki itsensä kehittämiselle olevan vielä tilaa. Alla oleva katkelma kiteyttääkin tuutoroinnin sosiaaliset hyödyt oivallisesti:

”Mä koen olevani hyvä uusien ihmisten kanssa ja halusin myös kehittää sosiaalista taitoani, koska sitä ei voi ikinä kehittää liian paljon. Tykkään kertoa uusille ihmisille, miten toimitaan missäkin tilanteissa ja jollakin tavalla viedä [heitä] eteenpäin tietyissä asioissa.” (mies, 24 vuotta)

Myös aiempi ohjauskokemus vaikutti motivaatioon hakeutua itsekin tuutoriksi. Aiempien kokemustensa perusteella jotkut tuutorit kertoivat esimerkiksi saaneensa itse ideoita ja ylipäätään innokkuutta lähteä mukaan toimintaan, johon heillä olisi jo oman taustansa vuoksi jotakin annettavaa. Jotkut tuutoreista olivat myös olleet jo aiemmin ohjaamisosaamista vaativassa vastuutehtävissä, kuten peruskoulun tukioppilaana tai partiotoimijana, ja osalla oli aiempaa koulutusta liittyen ohjaukseen tai opetukseen. Yksi tuutoreista kertoi tuutoritaustastaan peruskoulusta toiselle asteelle asti ja koki ympyrän niin sanotusti sulkeutuvan korkea-asteen tuutoritehtävän puitteissa. Haastatelluista tuutoreista suurella osalla oli aiempaa kokemusta, jota he pystyivät hyödyntämään tuutoroinnissa, kuten alla olevassa katkelmassa ilmenee. Samainen tuutori kertoo tuutoritehtävää kohtaan nousseen kiinnostuksensa syntyneen jo ennen korkeakouluopintoja.

”Mä tykkään olla kaikessa mukana. Kun olin lukiossa ja amiksessa, niin siellä hain tuutoriksi, mutta en sitten päässyt. Mutta mua pyydettiin tekemään hirveesti tuutorin hommia, eli käytännössä toimin kuitenkin tuutorina siellä. Se oli kivaa.” (nainen, 24 vuotta)

Tärkein tekijä, joka vaikutti tuutoriksi hakeutumiseen, oli kuitenkin oma kiinnostus tehtävää kohtaan. Erityisesti tästä teemasta kertoneiden tuutorien luonnehdinnat, kuvailut ja perustelut olivat melko samankaltaisia. Monet odottivat pääsevänsä järjestämään tapahtumia ja auttamaan uusia opiskelijoita erilaisten opiskelijaelämää ja uudenlaiseen arkeen sopeutumista koskevien asioiden parissa. Joitakin tuutoreita olisi omien sanojensa mukaan jäänyt kaduttamaan, jos he eivät olisi lähteneet mukaan tuutoritoimintaan. Se, että haluaa kokeilla, kantaa jo pitkälle.

Tuutorien ilmaisemaa kiinnostusta siivitti myös omien taitojen kokeileminen ja omaan itseen tutustuminen osana ryhmää. Jotkut tuutorit pohtivat haastatteluissaan, että tuutorointi voi auttaa esimerkiksi johtamistaitojen kehittymisessä ja itseluottamuksen kasvattamisessa. Maininta johtamistaidoista voi kertoa esimerkiksi tuutorin halusta kehittää omia urataitojaan, minkä voidaan katsoa ilmentävän eteenpäin osoittavaa katsetta ja pohdintoja siitä, mitä tuutorina toimiminen antaa tuutorille itselleen. Jo pelkästään uusien opiskelijoiden auttamisesta ja opastamisesta syntyvä ilo tuutorin roolissa toimiessa motivoi monia, kuten eräät tuutorit pohtivat:

”Mä rakastan ihmisten kanssa olemista. Must on ollu aivan ihana tutustua näihin kaikkiin uusiin ykkösiin. Osalle mä oon varmaan vähän ehkä äiti ja osalle kaveri ja osalle jotain muuta. Mä oon ihan mielelläni kaikkia niitä rooleja.” (nainen, 42 vuotta)

”Mun syyt miks mä hain tuutoriksi oli, että pystyn olemaan apuna, pystyn auttamaan löytämään oikeita henkilöitä tai opintoja ja auttamaan ryhmäytymisessä.” (nainen, 21 vuotta)

Pohdittaessa haastatteluaineistoa kokonaisuutena koemme, että tuutoritehtävään lähtemisen taustalla olleet motiivit olivat varsin ihmislähtöisiä. HAMKissa tuutorina toimiminen on opinnollistettu eli tuutorit saavat opintopisteitä tekemästään työstä. Tästä huolimatta opintopisteiden saamista ei mainittu tuutoriksi hakeutumisen syyksi yhdessäkään haastattelussa. Myös yksilön ja yhteisön hyvän ja edun yhdistävät näkökulmat näkyivät haastatteluissa vahvasti: tuutoroinnin koettiin palvelevan sekä tuutorien henkilökohtaisia tavoitteita että koko korkeakouluyhteisön hyvinvointia ja yhteistä hyvää.

Pohdinta ja johtopäätökset

Tämän tutkimuksen mukaan tuutorien tehtävään hakeutumista taustoittavat motiivit olivat jaettavissa kolmeen teemaan, joista etenkin sosiaaliset tekijät ja kiinnostus tuutorointitehtävää kohtaan heijastelevat aiempaa tutkimuskirjallisuutta (mm. Noufou ym., 2014; Brown ym., 2013). Tässä tutkimuksessa löydetyistä motiiveista aiempi ohjaustausta näyttäytyy kiinnostavana, sillä se kertoo tuutorien taaksepäin suuntautuneesta katseesta, kun aiemman ohjauskokemuksen tarjoama hyöty oli huomattu. Tämä havainto osoittautui kiinnostavaksi lisäykseksi suhteessa aiempaan tutkimukseen. Vastaavasti aineistosta oli löydettävissä myös viitteitä eteenpäin suuntautuvista, osaamisen kehittymiseen liittyvistä toiveista suhteessa muun muassa johtamisosaamiseen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Vaikka tämänkaltaiset taidot ymmärretään usein työelämätaidoiksi, tämän tutkimuksen haastatteluissa ei sivuttu työelämää tai työelämässä vaadittua osaamista. Aiempi tutkimuskirjallisuus on kuitenkin toistuvasti osoittanut tuutorien työelämään kohti tekevästä peilauksesta pohtiessaan tuutorina toimimisesta saatuja hyötyjä (mm. Noufou ym., 2014; Brown ym., 2013; Terrion & Leonard, 2010).

Tuutorien kertomuksista oli havaittavissa, miten yksilön ja yhteisön hyödyt nivoutuivat monien tuutorien puheissa yhteen (myös Noufou ym., 2014). Tuutori samanaikaisesti antaa itsestään ohjatessaan, neuvoessaan ja tukiessaan uusia opiskelijoita ja toisaalta saa tästä vastineeksi esimerkiksi uusia ystäviä ja itseluottamusta. Tämän lisäksi haastatteluissa kerrottujen näkökulmista oli erotettavissa erilaiset aikatasot, joita sivuttiin hieman aiemmin. Siinä, missä menneisyyteen sijoittuneet omat kokemukset tuutoroinnista innostivat tuutoreita hakeutumaan tehtävään, tuutorien nykyhetken nähtiin mahdollistavan itselle mielenkiintoisten ja innostavien asioiden tekemisen aiempaa ohjauskokemusta hyödyntäen. Myös tulevaisuuden näkökulma oli läsnä tuutorien pohdinnoissa: korkeakouluyhteisön halutaan olevan toimiva, hyvinvoiva ja yhtenäinen jatkossakin.

Korkeakoulussa tuutorien rooli uusien opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisessä ja hyvän yhteishengen luomisessa on mittaamattoman arvokas. Tärkeintä tuutoroinnin onnistumisen kannalta on yhteinen halu ja tavoite tehdä asioita uusien opiskelijoiden hyväksi. Tuutoriksi hakeudutaan eri taustoista ja eri syistä: jokainen tuo ryhmään jotakin uutta, josta on hyötyä kokonaisuuden kannalta. Tästä syystä myös tuutoroinnin toimijoiden, kuten opinto-ohjaajien, opiskelijakunnan ja koulutuspäälliköiden, olisi omilla tahoillaan tärkeää korostaa tuutoriksi lähtemistä pohtiville opiskelijoille, kuinka tuutoroinnin avulla voi myös haastaa itseään. Vaikka tässä tutkimuksessa tuutoriksi hakeutuneet mielsivät itsensä melko rohkeiksi ja sosiaalisiksi, jotkut heistä pohtivat esimerkiksi tietävänsä tuutorin, joka introverttina ja sosiaalisten tilanteiden jännittäjänä kuitenkin hakeutui tuutoriksi haastamaan itseään. Tuutoroitavalle opiskelijalle itselleen voi olla hyvin merkityksellinen kokemus nähdä itsensä tuutorissaan, joka on esimerkiksi hieman rauhallisempi tai hiljaisempi suhteessa muihin tuutoreihin. Kun tuutorit uskaltavat olla omia persoonallisia itsejään, he viestivät samalla myös tuutoroitavalle ryhmälleen, että erilaisuus on rikkaus ja jokainen on hyvä ja riittää juuri sellaisena kuin on. Omana itsenään jokainen on arvokas.