Satu Kivimäki & Leila Tuomiala-Mäkelä
Mitä tulee, kun pistetään yhteen 56 insinööriopiskelijaa, 3 vaihto-opiskelijaa ja 6 pienyritystä, joiden tavoitteena on kestävän kehityksen vastuullisuusviestintä kansainvälisyyttä korostaen? Mielenkiintoisia yritysvierailuja, kielitaidon lisääntymistä, kestävän kehityksen ymmärtämistä, viestintätaitojen kehittymistä ja insinööreille uudenlainen oppimisprosessi, out of the box.
Insinöörit out of the box
Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) bio- ja elintarviketekniikan koulutuksen Sustainable bioeconomy -moduulin ja etenkin siihen sisältyvän projektityöosuuden yhtenä keskeisenä tavoitteena on tukea opiskelijoiden geneeristen taitojen kehittymistä insinöörikoulutuksen perinteisten oppiaineiden, kuten matematiikan, kemian, fysiikan ja laboratoriotyöskentelyn sijaan. Näitä taitoja tässä opintojaksossa ovat muun muassa projektimainen tiimityöskentely, viestintä, kansainvälisyys, projektinhallinta, yritysyhteistyö sekä englannin kielen käyttöön rohkaiseminen projektin joka vaiheessa.
Syksyn 2022 toteutuksen projektina oli Kestävä RuokaHäme -hankkeen kansainvälisyysosaaminen, ja se toteutettiin englanniksi. Opiskelijaryhmän projekti- ja hankeyhteistyö oli ensimmäinen laatuaan, ja se toteutettiin opintomoduulin eli kahdeksan viikon aikaraamissa. Yhteistyöyrityksinä oli kuusi kanta- ja päijäthämäläistä ruokasektorin pienyrittäjää.
Opiskelijatiimien keskeisimpinä tehtävinä oli perehtyä yritysten toimintaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet huomioiden ja miettiä yritysten vastuullisuuden näkyvyyttä muun muassa englanninkielisten blogien, infograafien, tietoiskujen ja yritysten nettisivujen päivittämisen muodossa. Insinöörit ovat tavallisesti orientoituneet enemmänkin ratkaisemaan ongelmia kaavojen, testien ja koneiden maailmassa, kun taas oman itsereflektion jäsentäminen oppimisprosessista sekä vastuullisuuden kehittäminen kommunikatiivisin keinoin onkin monelle uudenlainen näkökulma. Siis out of the box – jotakin sellaista mitä ei aina lasketa kuuluvaksi insinööriopiskelijan työsarkaan.
Positiivinen ja kannustava ilmapiiri sekä yhdessä tekeminen on projektityöskentelyssä parasta
Projektissa koettiin sekä ilon että epätoivon hetkiä, niin opiskelijoiden kuin ohjaajienkin osalta. Ensimmäisten parin viikon jälkeen meillä ohjaajilla oli pieni huoli siitä, mitä tästä tulee. Kaikki vaikutti olevan liiankin hyvin ja epätavallisen rauhallista, koska olimme varautuneet radikaaleihinkin reaktioihin liiallisesta kiireestä sekä projektityön kunnianhimoisista tehtävänannoista ja tavoitteista. Opintojakson kolmannella viikolla projektityöskentelylle ominainen epätietoisuus siitä, mitä pitää tehdä, kasvoi ja tavoitteet tuntuivat hajoavan käsiin. Kaikesta kuitenkin selvittiin ohjeistamalla opiskelijoita lisää, maltilla ja rauhoittelulla.
Tiivis yhteistyö ohjaajien kesken, viikoittaiset palaverit ja viikkotiedotteet, mahdollisuus kysyä ohjaajilta aina kun oli tarpeen sekä erilliset ohjauskerrat Zoomissa koettiin hyvinä käytänteinä opintokokonaisuuden aikana. Onnistumiset konkretisoituivat moduulin lopussa järjestettyyn vaihto-opiskelijoiden luotsaamaan ”grande finale” -loppuwebinaariin, johon osallistui toista sataa kuulijaa. Hankkeen yritysten edustajia, heidän kommenttejaan sekä palautettaan kuultiin tietenkin englanniksi.
Opiskelijoiden tuotoksissa ohjaajille tuotti iloa opiskelijoiden innovatiivisuus sekä syvällinen perehtyminen yrityksen tarpeisiin. Englanninkielisessä viestinnässä kehittyminen aikaansai opiskelijoille positiivisia kokemuksia. Projektille tyypillisiä haasteita tuottivat aikataulujen yhteensovittaminen ja jatkuva ohjaamisen tarve. Positiivisena koettiin kannustava ilmapiiri ja toistensa tukeminen sekä toisilta oppiminen. On ymmärrettävää, että uudenlaiset oppimis- ja työskentelymenetelmät saavat aikaan monenlaisia ajatuksia ja herättävät tunteita ja jakson palautteissa emme välttyneetkään kommentilta ”tällaista insinöörit eivät tarvitse”, kun taas toiset pitivät moduulia parhaana ikinä.
Miten mitata opiskelijan kokonaisvaltaista geneeristen taitojen kehittymistä?
Kun oppiminen on jatkuva prosessi, mutta ohjaaja ei välttämättä tunne opiskelijoita yksilöinä riittävän hyvin, jäävät arvioinnissa mitattaviksi osaamisen näytöt Moodle-tentteinä, ryhmätehtävinä, yksilötuotoksina, hissipuheina sekä loppuseminaaripäivän tiimituotoksien esityksinä. Vertaisarviointiin sekä yksilöreflektointiin voidaan tukeutua arvioinnin perustana, mutta miten määritellään osaamisen optimaalinen taso esimerkiksi vitosen arvoiseksi, kun kyse on prosessista? Omaatuntoa kolkuttelee arvioinnin validius ja kuinka pitkälti se perustuu mututuntumaan. Voiko geneeristä taitoa ylipäätään arvioida numeraalisesti vai ajatellaanko sen arviointia tasolla ”riittävän hyvä”? Tai onko arviointi liian subjektiivinen, mikäli erinomaiseksi luonnehditun arvioinnin perustana voisi käyttää adjektiiveja kehityskelpoinen ja viestintätaitoinen hyvä tyyppi? Tuleeko kaikkia kohdeltua tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti?
Opiskelijan on vaikea hahmottaa omien geneeristen taitojen kehittymistä, mutta palautteista, vertaisarvioinneista ja oman osaamisen reflektoinnista, esimerkiksi englannin kielessä, nousi esiin asioita, jotka tukevat käsitystä, että oppimista on tapahtunut.
On tärkeää, että opiskelijoita perehdytetään havainnoimaan ja sanoittamaan selkeästi omaa oppimistaan. Mitä tällä viikolla opin tai opittiin? Jotta voimme tukea opiskelijan oman osaamisen kehittymistä, on oppimisprosessista hyvä teettää itsereflektiotehtävä, joka perustuu osin johdatteleviin kysymyksiin tiimin työskentelytavoista ja taidoista, projektin hallinnasta, vastuun ottamisesta sekä ongelmanratkaisutaitojen kehittymisestä. Lisäksi tavoitteiden selkeä asettelu sekä onnistumisten ja epäonnistumisten kokemusten esiin tuominen ovat nekin tärkeitä asioita, jotka helpottavat oppimisprosessin hahmottamista.
Summa summarum
Projektinohjaus ja aidot työelämän hankkeet ovat ehdottomasti suositeltavia. Epätietoisuuden sietäminen ja halu oppia uutta ja uudella tavalla ovat nekin arvokasta pääomaa. On luonnollista, että projektin alkumetreillä vallitsee sekasortoiset tunnelmat, mutta loppua kohden tästäkin saatiin hyvät lopputuotokset. Tiimihenki ja huumori auttoivat meitä kaikkia pinnistelemään moduuliprojektin loppuun asti. Ensi vuonna uudelleen, uusia mielenkiintoisia hankkeita odotellen.
Kirjoittajat
Satu Kivimäki, tutkija/opettaja, HAMK Bio
Leila Tuomiala-Mäkelä, lehtori, oppikirjailija, HAMK, Kestävä kehitys, BIOS