Digitaaliset työkalut – ratkaisu kieltenopetuksen haasteisiin?

Tässä artikkelissa pohditaan kieltenopetuksen problematiikkaa sekä ammattikorkeakoulutuksen että ammatillisen toisen asteen koulutuksen näkökulmista. Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan, miten opettajat voivat hyödyntää digitaalisia työkaluja vieraiden kielten opetuksessa. Viitekehyksenä hyödynnetään Euroopan komission vuonna 2018 julkaisemaa uutta toimintasuunnitelmaa avaintaitojen ja digitaalitaitojen edistämiseksi koulutuksessa.

Johdanto

Kieltenopettajat työskentelevät suurten muutosten keskellä olevissa organisaatioissa. Uusi ammattikorkeakoulutuksen rahoitusmalli ja -perusteet korostavat entistä enemmän toiminnan tuloksellisuutta. Perusrahoituksen määrärahat jaetaan ammattikorkeakoulujen kesken koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan suoritteiden perusteella. Ammatillisen koulutuksen suurin muutos on nuorten ja aikuisten koulutukset yhdistävä uusi lainsäädäntö, joka vaikuttaa koulutuksen rahoitukseen, ohjaukseen, tutkintorakenteeseen, toteuttamismuotoon sekä järjestäjärakenteeseen. (OKM 2018.)

Ammattikorkeakoulujen toiminnan tehostamisen ja ammatillisen koulutuksen reformin myötä kontaktitunteja vähennetään ja etäopetuksen sekä työssä oppimisen määrät lisääntyvät. Tavoitteena on yhdistää eri aineiden opiskelua suunnittelemalla opintokokonaisuuksia, joissa opiskellaan sekä ammatillisia aineita että kaikille yhteisiä aineita integroidusti, esimerkiksi ilmiöpohjaisesti tai osana työelämäprojektia. Vieraiden kielten opinnot kuuluvat kaikille yhteisiin aineisiin: ammatillisessa koulutuksessa ne kuuluvat yhteisiin tutkinnon osiin ja ammattikorkeakoulussa niistä käytetään nimitystä ydinosaamiset.

Kieltenopetuksen ja ammattiaineiden integroinnin myötä opettajista saattaa tuntua, että kielten ja viestinnän opetuksen sisällöt ovat pirstaloituneet muiden opetuskokonaisuuksien sisään ammatillisten opettajien opetettavaksi (ks. Pyykkö 2017, 49). Integrointi saattaa vaikeuttaa opiskelijan osaamisen arviointia ja oppimisen tukemista sekä vähentää kieli- ja viestintäopintojen näkyvyyttä, ellei niiden merkitystä osana ammattitaitoa selvästi korosteta.

Pyykön (2017, 126) Suomen kielivarannon tilaa ja tasoa arvioivassa selvityksessä korostetaan tarvetta parantaa kielten opettajien digitaalisia valmiuksia. Digitaaliset työkalut voivat tarjota keinoja pitää kielten ja viestinnän opintojen kokonaisprosessi hallinnassa. Digisovellusten avulla voidaan luoda oppimisympäristö, joka kulkee oppijan mukana ja on läsnä myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana. Tämä vaatii opettajilta tietoa olemassa olevista mahdollisuuksista ja taitoa käyttää erilaisia palveluita ja ohjelmistoja tukemaan opetusta siten, etteivät välineet mene sisältöjen edelle, ja että opetus on tarkoituksenmukaista.

Artikkelin pohjana käytettiin kahden Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijan tutkimus- ja kehitystyöraportteja, jotka liittyivät opettajakorkeakoulun ja tanskalaisen Via University Collegen opintoprojektiin lukuvuonna 2017–2018. Opintoprojektissa kielten opettajiksi suuntautuvat opiskelijat ideoivat, miten digitaalisuutta voidaan hyödyntää kielten opetuksessa. Lisäksi haastattelimme keväällä 2018 ammatillisessa ja korkea-asteen oppilaitoksessa työskenteleviä kieltenopettajia. Tavoitteena oli selvittää opettajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita he kohtaavat kielten opetuksessa ja miten he hyödyntävät digitaalisia työkaluja opetuksessaan. Haastatteluihin osallistui kaksi opettajaa ammattiopisto Tavastiasta ja kaksi Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Taustaa

Avaintaidot ja digitaalisuus

Euroopan komissio (2018a) julkisti vuonna 2018 uuden toimintasuunnitelman avaintaitojen ja digitaalitaitojen edistämiseksi koulutuksessa. Toimintasuunnitelmassa kannustetaan oppilaitoksia mukautumaan työ- ja arkielämän digitalisaatioon hyödyntämällä digitaalisia työkaluja entistä paremmin opetuksessa ja oppimisessa, kehittämällä soveltuvia digitaalisia kompetensseja ja kehittämällä koulutusta tulevaisuutta ennustavilla analyyseillä.

Samalla komissio julkisti uuden ehdotuksen elinikäisen oppimisen avainkompetensseista (Euroopan komissio 2018b; 2018c, 38). Kuusi niistä liittyy kielten opetukseen:

1) Lukutaito on välttämätön muiden kompetenssien kehittämisessä.
2) Kielten oppiminen on tärkeää erityisesti monikielisissä yhteisöissä ja työympäristöissä.
3) Digitaalinen kompetenssi sisältää digitaaliset ympäristöt ja työkalut sekä medialukutaidon ja kriittisen ajattelun.
4) Persoona-, sosiaalisiin ja oppimisen taitoihin sisältyvät kyky luoda sosiaalisia suhteita, ryhmätyötaidot, interkulttuuriset taidot ja ongelmanratkaisukyky.
5) Kansalaistaitokompetenssi korostaa medialukutaitoa ja interkulttuurisia taitoja.
6) Kulttuurisen tietoisuuden ja ilmaisutaidon kompetenssi korostaa positiivista ja avointa asennetta muita kulttuureita ja kulttuurien eroja kohtaan. (Euroopan komissio 2018b; 2018c.)

Euroopan komissio (2018b) halusi muuttaa avainkompetenssien kuvauksia siksi, että aiemmat versiot oli jäsenmaissa tulkittu vanhoja oppiainerajoja mukaillen. Uusissa kuvauksissa korostetaan integraatiota: kaikkien oppijoiden oppimiskokemuksia tulee rikastaa vahvistamalla yhteistyötä formaalien ja nonformaalien oppimisympäristöjen kesken. Tämä voidaan saavuttaa korostamalla oppiainerajoja rikkovia opetusmenetelmiä, tutkivalla oppimisella ja työssä tapahtuvalla oppimisella. (Emt., 4.)

Tulevaisuudessa tärkeitä taitoja on pohdittu myös muissa kansainvälisissä selvityksissä ja erilaisilla yhteistyöforumeilla. Vuonna 2009 julkaistiin P21 Viitekehys (P21 2018), jota käytetään kouluissa laajasti Yhdysvalloissa, mutta myös muualla. Viitekehyksessä esitetään neljä päätavoitetta (4C:tä) oppijan kehitykselle: elämä- ja urataidot, oppimis- ja innovaatiotaidot, informaatioteknologiataidot ja avainoppiaineet. Tavoitteiden joukosta nousee esiin samoja teemoja kuin komission esityksessä: elämäntaidot, kielitaito ja kriittinen lukutaito, yhteistyötaidot sekä ICT-taidot. Vastaaviin avaintaitoihin on päädytty myös World Economic Forumin 21st Century Skills -jäsentelyssä (WEF 2018). Tässä elinikäisen oppimisen taitojen jaottelussa on löydetty kolme pääkategoriaa: perustason lukutaidot, kompetenssit ja henkilökohtaiset ominaisuudet, joihin sisältyy lukutaidon alla myös numerotaito, tieteellisen lukemisen taito, ICT-lukutaito, talouslukutaito ja kulttuurinen ja yhteiskunnallinen lukutaito sekä henkilökohtaisten ominaisuuksien alla yhteisöllinen ja kulttuurinen avoimuus.

Avaintaitojen huomiointi kieltenopetuksessa on keskeisessä asemassa juuri nyt, kun koulutuksen reformin myötä kieltenopetus integroituu ammattiaineisiin ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitys kasvaa. Digitaalisten kompetenssien tulisi integroitua kaikkeen opetukseen ja kaikkien opettajien tulisi olla tietoisia niistä välineistä, joilla opetusta voi digitalisoida. Perinteisten lähiopetuksessa käytettävien opetus- ja opiskelumenetelmien rinnalle ja tilalle on tuotava digitaalisia työkaluja, joiden avulla opettaja pystyy viemään opetuksen opiskelijoiden luo.

Perinteisiä opetus- ja oppimismenetelmiä ei voi suoraan siirtää verkkoympäristöihin, vaan opetus on suunniteltava uudelleen oppimisympäristön ehdoilla. Kyse on siis laajemmasta opetusmenetelmällisestä muutoksesta. Vielä 2013 tehdyn selvityksen (Euroopan komissio, 2013) mukaan Suomi oli EU:n huonoimpien joukossa siinä, miten paljon tietokoneita ja digitaalisia työkaluja käytettiin opetuksessa ja oppimisessa. Selvityksen (emt., 139–141) mukaan toisella asteella on voimakas tahtotila tietotekniikan hyödyntämiseksi ja se lukee oppilaitosten strategioissa. Opettajat kaipaavat tukea uusien työkalujen opiskeluun ja käyttöönottoon.

Kieltenopetuksen lähtökohdat

Miten kieltenopetus sitten pystyy vastaamaan yllä esitettyihin haasteisiin? Kielitaidon merkitys on todettu useissa tutkimuksissa: mm. Predigerin ym. (2013) mukaan lukutaito ja koulussa käytetty kielitaito olivat tärkeimmät tekijät, jotka selittivät menestystä opinnoissa. Toisaalta toisen asteen reformi vie lähiopetustunteja kielten opiskelulta ja opetus integroidaan muiden aineiden opintosisältöihin ja etäopinnoiksi työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohessa. Pystyvätkö digitaaliset työkalut kuromaan umpeen tämän aukon ja varmistamaan opintomenestyksen kannalta tarpeellisen kielitaidon kehittymisen?

Kieltenopetuksen historia voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen:

1) perinteisiin lähestymistapoihin 1960-luvun loppuun saakka
2) klassiseen kommunikointiin pohjautuvaan opetukseen (1970–1990) ja
3) nykyiseen kommunikatiiviseen kieltenopetukseen.

Perinteisessä lähestymistavassa kielioppi oli etusijalla, kun taas klassisessa kommunikointiin pohjautuvassa opetuksessa korostettiin kommunikointikompetenssia ja tehtävissä korostuivat pari- ja ryhmätyö sekä erilaiset aktivoivat opetusmenetelmät. Modernissa näkemyksessä korostuu kommunikaation mielekkyys, merkityksien määrittely ja kommunikaation holistisuus. (Richards 2006.) Opiskelijoista on tullut yhteisö, jossa opitaan yhteistyöllä ja jakamalla. Opettajan rooli on muuttunut tiedon jakajasta oppimisen tukijaksi ja fasilitaattoriksi.

Tätä artikkelia varten haastatellut opettajat korostivat myös kommunikatiivista opetusta:

Ammatillisen opiskelijan on uskallettava avata suunsa työssään myös vieraalla kielellä, siksi kielen opetusta ei voi laittaa ainakaan kokonaan digitaaliseksi. Esimerkiksi ei tarjoilija pyydä ravintolassa tilauksia asiakkaalta sähköisesti ja lähettele tekstiviestejä asiakkaille… Pitää uskaltaa ja pystyä puhumaan sekä ymmärtää asiakasta. [Ammattiopiston opettaja]

Kommunikatiivinen opetusmalli sopii hyvin yhteen integratiivisen pedagogiikan kanssa: kielten opiskelun mielekkyys korostuu, kun kieltä käytetään jonkin sisällön käsittelyssä, kuten muiden oppiaineiden opiskelussa. Opetuksen uudelleenjärjestely siten, että kielten opettaja olisi mukana ammattiaineiden opetustilanteissa on kuitenkin ongelmallinen eikä vastaa reformin tuomaan uuteen haasteeseen, eli etäopiskelun määrän kasvuun. Sekä kielten- että ammatillisten opettajien haaste on pitää yllä opiskelijoiden välinen yhteisö ja tukiverkosto silloinkin, kun opiskelijat eivät ole lähiopetuksessa.

Tapscottin (2010) mukaan korkeakoulujen kielten opettajien haasteena ovat Z-sukupolvien (90-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvun alussa syntyneet) nuoret, joille on tyypillistä mm. vapaudenhalu, kyseenalaistaminen, yksilölliset ratkaisut, yhteispeli ja innovointi. Z-sukupolvi on syntynyt maailmaan, jossa elektroniikkaa on kaikkialla, ja heitä on vaikeaa yllättää uusilla digitaalisilla ratkaisuilla. He käyttävät älylaitteita rutinoituneesti ja ovat tottuneet olemaan yhteyksissä ihmisiin ympäri maailman.

Åhman (2012) puolestaan käyttää nuorten maailmankuvasta nimitystä MENU-maailma. MENU-maailmalla hän tarkoittaa monimutkaista, epävarmaa, näkökulmanvaihteluja sisältävää monimerkityksistä maailmaa, jossa nuoret elävät. Opiskelijat odottavat opettajilta räätälöityä 24/7-palvelua, ja opettajien pitäisi pystyä huomioimaan opiskelijoiden väliset yksilölliset erot niin opiskelumotivaation, oppimistavoitteiden kuin oppimistulosten osalta.

Haastatellut opettajat kokivat suurimmiksi haasteiksi opetustyössään suurentuneet ryhmäkoot, vähentyneen lähiopetuksen määrän ja entistä eritasoisemmat ja -taustaisemmat opiskelijat. Lisäksi huomiota herätti pienentynyt kielten opetuksen opinto- tai osaamispistemäärä, vaikka osaamistavoitteita ei kielten oppimisessa ole kuitenkaan vähennetty.

Samassa opetusryhmässä on superhyviä ja tosi heikkoja ja kaikkea tältä väliltä eli miten suunnittelen kaikille näille erilaisille oppijoille opetusta, on iso haaste. [Ammattiopiston opettaja]

Tätä taustaa vasten on tärkeää, että opettajat saavat tietoa digitaalisten työkalujen mahdollisuuksista ja vaatimuksista. Verkossa tapahtuva opetus ei nykyään tarkoita yksittäistä oppimisympäristöä, jonne opettaja syöttää opiskelumateriaalit ja jonne opiskelijat palauttavat tehtävät. Opiskelijat myös itse peräänkuuluttavat monipuolisempaa opetusta (Pyykkö 2017, 49). Modernit työkalut pystyvät tukemaan hyvinkin vuorovaikutteisia ja virikkeellisiä opetusmenetelmiä – ja kenties myös ylläpitämään oppimisyhteisön tukiverkkoa.

Digitaaliset työkalut kieltenopetuksessa

Kieltenopetukseen soveltuvia digityökaluja on olemassa monia, ja sovelluksia voi kehittää myös itse. Opiskelijoita voi pyytää vaikkapa valmistelemaan videoesityksen, jonka opettaja tai opiskelutoverit voivat arvioida ja jonka avulla opiskelija itsekin pääsee arvioimaan osaamistaan ja sen kehittymistä. Esimerkiksi Shotcut on helppokäyttöinen ja ilmainen videoeditointityökalu, joka löytyy useina kieliversioina. Kahoot on hauska interaktiivinen tietokilpailutyökalu, ja Youtubesta löytyy runsaasti esimerkiksi sanojen lausumisen harjoitteita englannin kielen itseopiskeluun.

Koska haasteena on kuitenkin kehittää kommunikatiivista opetusta etäopetustilanteissa ja vastata integraatiovaatimuksiin, esittelemme seuraavassa sellaisia etäopetukseen soveltuvia interaktiivisia työkaluja, jotka kielten opettajat näkivät omalle työlleen parhaiten soveltuvina ja joita voisi siinä soveltaa.

Padlet on ilmainen verkkosovellus, joka toimii kuten ilmoitustaulu. Ilmoitustaululle voi kerätä kuvia, linkkejä ja videoita ja sen avulla on helppo koota yhteen ympäristö, jonka kautta opiskelijat pääsevät käsiksi muihin digityökaluihin. Padletiä voi käyttää kaikilla moderneilla välineillä, joilla on mahdollista käyttää verkkoselainta. Mosconi (2018) perusti Padlet-ilmoitustaulut erikseen aloitteleville ja kehittyneille kieltenopiskelijoille. Aloittelijoille suunnitellussa Padlet-työtilassa hän jakoi ilmoitustaulun neljään sarakkeeseen. Ensimmäiseen sarakkeeseen hän koosti hyödylliset linkit itsenäisiin tehtäviin ja harjoitteisiin. Toiseen sarakkeeseen tuli Youtube-video ja siihen liittyvä kuullun ymmärtämiseen liittyvä kysymyspatteri. Kolmanteen sarakkeeseen hän kokosi Quizlet-testilinkit liittyen oppikirjan luvuissa opittuun sanastoon. Neljännessä sarakkeessa oli Thinglink-aktiviteetti.

Quizlet on tarkoitettu sanastojen oppimiseen ja sillä voi tehdä esim. sanakortteja ja -listoja, mutta myös digitaalisia sanakokeita. Sanakokeiden tuloksista syntyy niissä parhaiten pärjänneiden opiskelijoiden rankinglistoja eli opiskelijat voivat kilpailla tuloksissa toisiaan vastaan. Rankinglistat sopivat työkalua käyttäneiden opettajien mukaan erityisesti kilpailuhenkisille pojille. Quizlet-työkalussa on valmiita aineistoja monilta eri aloilta, mutta uusia voi luoda myös helposti.

Thinglinkin avulla mihin tahansa kuvaan voi lisätä haluamansa määrän klikattavia pisteitä, joiden kautta voi kuunnella äänitiedostoja, katsoa videoita, vierailla muilla verkkosivuilla jne. Rahkala-Simberg (2018) toteutti työkalulla mm. aktiviteetin, jossa harjoiteltiin kahvilaan liittyvää sanastoa ja kulttuuria. Hän käytti työkalua myös opiskelijoiden ryhmäharjoitteisiin, joissa opiskelijat pääsivät itse luomaan kuvitteellisen kahvilakeskustelun.

LearningApps.org on Web 2.0 -sovellus, jonka avulla voi luoda ja jakaa toisille käyttäjille pieniä interaktiivisia oppimistehtäviä ja -aktiviteetteja. Alustalta löytyy jo paljon tehtäviä eri kielten opetuskäyttöön. Tehtävät ovat yksinkertaisia ja toimivat parhaiten upotettuna suurempaan kokonaisuuteen (esim. Padlet tai Thinglink).

Kieltenopetuksessa puhuttu kieli on välttämätön elementti myös etäopetuksessa. BigBlueButton on ilmainen verkkopohjainen ryhmäneuvottelutyökalu, jonka saa integroitua perinteisiin verkkoympäristöihin, kuten Moodleen, tai jota voi käyttää suoraan palvelun kotisivun kautta. Ohjelmisto on täysin selainpohjainen ja siten alustariippumaton.

TogetherTube on kätevä työkalu tilanteissa, joissa verkkoistunnossa on tarkoitus katsella yhdessä Youtube-videoita. Palvelussa avataan huone, ja videot voi laittaa valmiiksi soittolistalle ennen session alkua. Videoita voi katsella yhdessä ja niistä voi keskustella chat-keskustelunäkymässä.

Käyttökokemuksia

Digityökaluja on olemassa paljon. Opettaja voi tyrmistyä vaihtoehtojen runsaudesta. Edellä esiteltyjen työkalujen lisäksi ammattikorkeakoulussa hyödynnetään kielten opetuksessa Moodlea ja O365-palveluita. Ammattiopistossa puolestaan käytetään Edu.fi-palvelun valmiita opetusmateriaaleja, jotka on kehitetty opetuksen ja oppimisen sekä niiden kehittämisen tueksi.

Kaikki haastatellut opettajat hyödyntävät digityökaluja, mutta ammattikorkeakoulussa niitä hyödynnetään enemmän kuin ammattiopistossa. Yhteinen vahva näkemys kaikilla opettajilla on, ettei digiä pidä ottaa opetukseen vain sen itsensä vuoksi, vaan sen on aidosti tuettava opetusta ja kielen oppimista.

Haastatellut ammattikorkeakoulun kielten opettajat hyödyntävät opetuksessaan BYOD-periaatetta (Bring Your Own Device), mutta ammattiopiston opettajat eivät voi sitä systemaattisesti hyödyntää: ei voida vaatia, että kaikilla opiskelijoilla on tarvittavan tasoiset älylaitteet. Tarvittaessa ammattiopiston opettaja varaa opetukseen tietokoneluokan.

Haastatteluiden mukaan ammattikorkeakouluissa opiskelijat tekevät Youtube-videoita, jotka liittyvät oppimistehtävien aiheiseen. Videot jaetaan toisille opiskelijoille ja sisältöjä käydään yhdessä opettajien kanssa läpi. Ammattiopistossa on todettu, että opiskelijat ujostelevat videoiden tekoa ja opettajat käyttävät lähinnä opetettavaan aiheeseen liittyviä valmiita videoita.

Rahkala-Simberg (2018) kertoo, että hänen opiskelijansa pitivät Padletistä eniten ryhmälle luodun Facebook-ryhmän ohella. Se nähtiin monipuolisena ja se antoi opiskelijoille keinon tutustua materiaaleihin näiden omaan tahtiin. Haastatellut kielten opettajat pitivät myös Padletistä ja näkivät sen helppokäyttöisenä:

Opiskelijat tekevät Padletiin mm. ryhmätöitä. Esitykset kasataan samalle Padlet-seinälle kaikkien nähtäville. Siellä voidaan sitten kommentoida toisten esityksiä. Padlet:iin voimme tehdä myös kysymyksiä ja erilaisia keskusteluharjoituksia. Opiskelijat vaikuttavat skarppaavan enemmän työskentelyyn, koska tulokset tulevat näkyviin kaikille. [Ammattikorkeakoulun opettaja]

Maahanmuuttajien perusopetuksessa on ryhmällä oma Padlet-pohja. Kaksi vuotta kestävän koulutuksen aikana sinne lisätään erilaisia tehtävänantoja. Seinällä opiskelijat julkaisevat tehtäviä toistensa nähtäväksi. [Ammattiopiston opettaja]

Rahkala-Simberg (2018) toteaa, että Thinglink koettiin haastavaksi työkaluksi, mutta opiskelijat olivat ylpeitä ryhmätyönsä tuloksista ja kiittivät palautteessaan tehtävää aktiiviseksi ja osallistavaksi.

Rahkala-Simberg (2018) ja haastatellut opettajat toteavat digitaalisten työkalujen olevan joillekin opiskelijoille haaste. Rahkala-Simberg totesi, että vanhemmat opiskelijat eivät aina käyttäneet Padlet-sivustoa tai Facebookia kotikoneiltaan, vaikka suhtautuivat muuten työkaluihin positiivisesti. Haastatellut opettajat totesivat myös, että jotkut nuoremmatkin opiskelijat kokevat oppivansa kieliä paremmin perinteisillä opetusmenetelmillä. Tällainen palaute opiskelijoilta saattaa hillitä opettajan halua kokeilla uusia digitaalisia menetelmiä opetuksessaan.

Ei ole tarkoitus, että opettaja heittää romukoppaan kaikki vanhat menetelmänsä ja omaksuu tilalle digitaaliset vaihtoehdot. Haastattelujen perusteella uskomme, että tutustuminen kannattaa aloittaa kollegoiden hyviksi havaitsemista työkaluista. Sellaisten käyttöön on saatavissa lähipiiristä apua ja tukea. Myös verkosta löytyy useille yllämainituille työkaluille opetusvideoita ja opettajien esittelemiä käyttötapoja ja ideoita.

Pohdinta

Artikkelissa esiteltiin mahdollisuuksia korvata tai täydentää perinteistä kieltenopetusta erilaisilla etäopetukseen soveltuvilla digitaalisilla työkaluilla. Artikkelin kirjoittajien omien kokemusten ja haastattelujen perusteella on ilmeistä, että digitaaliset opetusmenetelmät ovat tulleet jäädäkseen ja niiden merkitys on vain kasvamassa. Kun digitaalisia työkaluja käytetään suunnitelmallisesti ja perustellusti, ne tekevät oppimisesta multimodaalista ja kannustavat oppimisyhteisöä monipuoliseen vuorovaikutukseen.

Digivälineiden käytössä on pidettävä mielessä kunkin opiskelijan osaaminen ja varmuus työkalujen käytössä sekä varmistettava, että saatavilla on tukea ja ohjeistusta eri tasoisille opiskelijoille. Työkalujen käyttöön on sovittava yhteiset pelisäännöt ja varmistettava, että opiskelijatkin ovat tietoisia siitä, miksi digitaalisia opetusmenetelmiä käytetään ja miten ne tukevat heidän oppimistaan.

Oppilaitosten olisi suunnattava resursseja ammattiaineiden ja kielten opettajien yhteiseen suunnitteluun digilaitteiden ja -sovellusten hyödyntämiseksi opetuksessa. Näin opettajista muodostuu parhaimmillaan digioppimisyhteisö, jossa taidot kehittyvät ja leviävät, kun tutustutaan erilaisten työkalujen sovellusmahdollisuuksiin kannustavassa ilmapiirissä.

Kirjoittajat uskovat, että digitaaliset työkalut tarjoavat ratkaisuja koulutuksen uudistuksen tuomiin haasteisiin. Digitaaliset työkalut antavat opettajille uusia mahdollisuuksia rakentaa ja ylläpitää oppimisyhteisöä silloinkin, kun opiskelijat eivät ole lähiopetuksessa. Niiden avulla oppimisprosessia voidaan pitää yllä myös työpaikoilla tapahtuvan oppimisen ja etäopiskelun aikana.