Digitalisaation on uskottu mullistavan koulutuksen. Odotuksista huolimatta suuria mullistuksia ei opetuksessa juurikaan ole tapahtunut. Oppilaitosten onkin nähty vastaavaan digitaaliseen murrokseen liian hitaasti. Vaikuttaa siltä, että opettajien odotetaan ottavan keskeinen rooli digiloikkien vaatiman osaamisen jalkauttamisessa. Opettajien keskeinen rooli muutoksen katalysaattoreina näkyy sekä hallitusohjelmassa ja sen toimeenpano-ohjelmassa että OAJ:n selvityksessä. Tämä vaatii ammatilliselta opettajilta motivaatiota ja kykyä muutoksen jalkauttamiseen sekä vahvaa digiosaamista.
1. Johdanto
Teknologian hyödyntämistä opetuksessa on kuvattu termein tietokoneperustainen opetus, tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö, verkko-opetus ja verkkopedagogiikka, mobiilioppiminen ja sosiaalisen median opetuskäyttö sekä viime vuosina koulutuksen ja opetuksen digitalisaatio (esim. Kullaslahti, Karento & Töytäri 2015, 6). Digitalisoituminen opetuksessa ja oppimisessa tarkoittaa, että tieto- ja viestintäteknologia tulee mukaan kaikkeen oppimiseen (Mutka, Laitinen-Väänänen, Maunonen-Eskelinen & Laakso 2015, 12). Digitalisoituminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan kyse on enemmän toimintatapojen ja -kulttuurin uudistamisesta. Digitalisaatio haastaa koko oppilaitoksen rakenteet, toimintatavat sekä välineet. Erityisesti se haastaa opettajan arjen käytänteet sekä asiantuntijuuden ja edellyttää opettajalta uudenlaista osaamista. Keskeisessä asemassa opetuksen siirtymisessä digiaikaan ovat opettajat.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaista digiloikkaa ammatillisessa koulutuksessa tavoitellaan ja millaista osaamista opettajalta edellytetään. Miten itse olemme kokeneet ammatillisen opettajan digimaailman ja millaisia mahdollisuuksia teknologia tarjoaa lähivuosina. Lisäksi pohdimme, miten itse ammatillisina opettajina voimme varmistaa digiajan osaamisemme tulevaisuudessa.
2. Digiloikka – mitä odotuksia ammatilliselle koulutukselle?
Hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta moderni ja innostava oppimisen kärkimaa. Koulutuksen digitalisaation tavoitteet konkretisoituvat selvimmin perusopetuksen uusien oppimisympäristöjen ja digitaalisen materiaalin kärkihankkeessa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformia koskevassa kärkihankkeessa digitalisaatio näkyy toimenpiteessä, jonka tavoitteena on vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Uudistetaan ja digitalisoidaan koulutuksen järjestäjien toimintaprosesseja ja oppimisympäristöjä. Keskeisenä ovat työpaikalla tapahtuvan opiskelun lisääminen ja monipuolistaminen, ohjaus opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyössä sekä yksilölliset opintopolut. Tarkoituksena on kehittää ja ottaa laajasti käyttöön näitä tavoitteita tukevia digitaalisia palveluita ja oppimisympäristöjä sekä vahvistaa opetushenkilöstön osaamista. (Valtioneuvosto 2016a; 2016b.)
Korkeakouluja koskevan kärkihankkeen tavoitteena on nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä työelämään. Digitalisaatio konkretisoituu toimenpiteessä, jossa kehitetään korkeakoulujen digitaalisia oppimisympäristöjä, verkko-opetustarjontaa ja digitaalista koulutusyhteistyötä opintojen sujuvoittamiseksi. Konkreettisina toimenpiteinä on esitetty korkeakoulun kurssitarjonnan avaamista toisen asteen opiskelijoille sekä täysin avoimia MOOC-tyyppisiä kursseja. Lisäksi tulisi mahdollistaa joustavat opinnot yli korkeakoulurajojen ja kehittää käytännöt opintojen saamiseksi helposti osaksi tutkintoa. Korkeakoulujen tulisi tuottaa yhteistä pedagogisesti laadukasta verkko-opetustarjontaa ja sopia keskinäisestä yhteistyöstä sekä työnjaosta verkko-opetuksessa. Monipuolista digitaalisten välineiden hyödyntämistä opetuksessa tulisi lisätä, arviointikäytänteitä tulisi monipuolistaa digitaalisin menetelmin sekä opetustiloja tulisi varustaa tukemaan digitaalisia opetusmenetelmiä. Lisäksi tulisi kehittää oppimisanalytiikkaa tukemaan opiskelua ja ohjausta. Korkeakoulujen välistä yhteistyötä tulisi lisätä jakamalla keskenään hyviä käytäntöjä. Ennen kaikkea on kuitenkin parannettava opetushenkilöstön digitaalista osaamista sekä huolehdittava, että kaikilla korkeakoulutuksen aloilla ja tutkinnoissa opiskelijat hallitsevat digitalisaation edellyttämät perustaidot. (Valtioneuvosto, 2016a; 2016b.)
Perusopetus, toinen aste ja korkeakoulutus vaativat omanlaisensa digitaaliset ratkaisut. Yhteistä kärkihankkeiden kuvauksessa on sekä opiskelijoiden että opettajien digitaalisen osaamisen varmistaminen eri kouluasteilla. Opettajien ammattijärjestön (OAJ) tekemän selvityksen (Hietikko, Ilves & Salo 2016) mukaan erot digitalisaation etenemisessä ovat suuria eri kouluasteiden mutta myös eri oppilaitosten välillä. Ammattijärjestö esittääkin digitalisaation kansallista ohjausta ja tukea läpi koko koulutusketjun oppijoiden koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiseksi.
Vaikuttaa siltä, että opettajilta odotetaan keskeistä roolia digiloikan vaatiman osaamisen jalkauttamisessa. Opettajien keskeinen rooli muutoksen katalysaattoreina näkyy sekä hallitusohjelmassa ja sen toimeenpano-ohjelmassa että OAJ:n selvityksessä. Tämä vaatii ammatillisilta opettajilta motivaatiota ja kykyä muutoksen jalkauttamiseen sekä vahvaa digiosaamista. Pystyvätkö ammatilliset opettajat vastaamaan tähän kutsuun? Mikä on nykytilanne oppilaitoksissa? Millaista osaamista digiloikan tukeminen vaatii ammatilliselta opettajalta? Millaisia osaamistarpeita tulevaisuus tuo tullessaan? Näihin kysymyksiin etsitään seuraavaksi vastauksia ajankohtaisten selvitysten, tutkimustiedon sekä ammatillisen koulutuksen verkostojen ylläpitämien verkkosivustojen pohjalta. Kirjoittajien eli digiopettaja-koulutuksen opiskelijoiden omat kokemukset ammatillisen opettajan digimaailmasta esitetään tekstissä suorina lainauksina.
3. Digitaalisuus mahdollisuutena ammatillisessa koulutuksessa
OAJ:n tuoreen Askelmerkit digiloikkaan -selvityksen (Hietikko ym. 2016) mukaan yli puolet opettajista suhtautui myönteisesti digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin. Digitalisaatio ja tietotekniset viestintävälineet sekä innostavat että antavat uusia eväitä pedagogiseen ajatteluun ja opetusmenetelmiin. Myös johtotasolla asenteet olivat myönteisiä. Toisaalta ammatillisen koulutuksen opettajat pohtivat sitä, reagoidaanko digitalisaation haasteisiin riittävän nopeasti.
Opettajien täydennyskoulutuksella näyttäisi OAJ:n selvityksen mukaan olevan vaikuttavuutta niin digiosaamisen kuin asenteiden kehittämisen suhteen (emt., 40). Näin ollen edellytykset opettajien osaamisen kehittämiselle näyttäisivät olevan kunnossa, sillä oppiminen vaatii asennetta. Sisäisesti motivoitunut opettaja lähtee itse aktiivisesti ja omaehtoisesti kehittämään digiosaamistaan sekä työssään että mahdollisesti myös vapaa-aikanaan. Hänelle muodostuu myös halu kokeilla oppimiaan uusia taitoja ja käyttää digitaalisia ratkaisuja omassa työssään ja parhaassa tapauksessa laajentaa osaamistaan myös työyhteisössään sekä erilaisissa asiantuntijaverkostoissa.
Selvitysten mukaan ammatillisen oppilaitoksen sekä ammattikorkeakoulujen opettajat arvioivat tieto- ja viestintätekniikan osaamisensa melko hyväksi tai hyväksi (Hietikko ym. 2016; Mutka ym. 2015). Opettajien välillä on kuitenkin eroja, ja osaaminen, digitaalisuuden hyödyntäminen opetuksessa sekä suhtautuminen digitaalisuuteen painottuvat alakohtaisesti eri tavoin (Kullaslahti ym. 2015). Opettajat näkevät tieto- ja viestintätekniikan tärkeänä välineenä työssään. OAJ:n selvityksessä korostetaan sitä, että tekniikalla voidaan täydentää opetusta, mutta hyväkään tekniikka ei voi korvata huonoa opetusta. Suurin osa opettajien saamasta täydennyskoulutuksesta on ollut juuri tvt-välineiden ja erilaisten palvelujen käytön opiskelua.
Opettajien osaamisessa puutteita näyttäisi olevan kuitenkin erityisesti tieto- ja viestintätekniikan pedagogisessa käytössä. Sekä ammatillisen koulutuksen että ammattikorkeakoulun opettajat kaipaavat enemmän tukea ja koulutusta juuri pedagogiseen käyttöön. (Hietikko ym. 2016.) Opettajat kokevat tarvetta oman osaamisensa kehittämiseen. Koska opettajat ovat keskeisiä digiloikan edistäjiä, on tärkeää tunnistaa digitalisaation mukanaan tuomat osaamisvaatimukset sekä kehittää opettajien osaamista suunnitelmallisesti.
Opettajat haluaisivat käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessaan enemmänkin, mutta kokevat haasteeksi löytää hyviä tapoja sen hyödyntämiseen erilaisissa oppimistilanteissa (Hietikko ym. 2016). Digitaalisten ratkaisujen löytäminen oman alan oppimistilanteisiin osoittautui arvaamattoman haastavaksi myös digiopettaja-opiskelijoiden opetusharjoittelussa.
“Opintomme olivat kyllä tuottaneet meille tietoa erilaisten palvelujen olemassaolosta, mutta minulle ei opintojen aikana ollut muodostunut kuvaa siitä, mikä digitaalisista ratkaisuista olisi pedagogisesti käyttökelpoinen/ tarkoituksenmukainen missäkin opetustilanteessa. Minulla ei myöskään juurikaan ollut aikaisempaa kokemusta/osaamista digitaalisten ratkaisujen käytöstä oppimisprosessin tukena. Kuten kaikki menetelmät ja välineet, muodostuu ymmärrys niiden käytön plussista ja miinuksista eri konteksteissa vasta kokemuksen kautta. Onko tämä kenties sitä osaamista, mitä opettajat tarvitsisivat. Hyvien käytäntöjen jakamista?”
“Opetusharjoittelussa olen pohtinut sitä, miten omat opettajaopintomme ovat pystyneet vastaamaan erilaisiin digitaalisuuden osa-alueisiin ammatillisen opettajan työssä. Olen sitä mieltä, että opintomme ovat antaneet hyvät lähtökohdat käyttää erilaisia digitaalisia sovelluksia ja palveluja opetustyössä. Opinnot ovat myös kehittäneet jossain määrin digitaalisten välineiden ja oppimisympäristöjen osaamista. Kehitettävää olisi mielestäni juurikin “digi-opettajien” pedagogisista taidoissa.”
“Opiskelu digiopettajaryhmässä on ollut hyödyllistä, sillä se antaa hyvän läpileikkauksen tärkeimmistä digisovelluksista ja ennen kaikkea se antaa digialoittelijalle rohkeutta käyttää näitä sovelluksia. Mielestäni opinnot antavat hyvän pohjan digitaitoihin, mutta niiden käyttäminen opettamisessa jää kunkin opettajan omaan harkintaan. Oppilaitosten ja koulujen toimintakulttuuri vaihtelee suuresti. Joissakin oppilaitoksissa digimaailmasta ollaan todella kiinnostuneita ja niitä hyödynnetään, joissakin tämä prosessi on vasta aluillaan. Voisi olettaa, että joillakin aloilla on enemmän ennakkoluuloisuutta tai arkuutta käyttää digisovelluksia. Paljolti tämä on myös kokemattomuutta ja jopa epävarmuutta omasta osaamisesta. Toisaalta digisovellusten käyttäminen ei ole itseisarvo, vaan ne ovat välineitä, joilla oppimista voidaan helpottaa.”
4. Opettajan digiosaaminen – mitä se on?
Yleisessä keskustelussa puhutaan opettajan digiosaamisesta ja sen eri osatekijöistä yhtenä kokonaisuutena. Lisäksi samasta ilmiöstä puhutaan erilaisin käsittein, jolloin yhteistä ymmärrystä on vaikea muodostaa. Käsitteet ovatkin muuttuneet teknologian kehittymisen myötä ja edelleen eri käsitteitä käytetään rinnakkain. Kun aiemmin puhuttiin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä ja myöhemmin verkkopedagogiikasta, niin nyt käytössä ovat erilaiset digiyhdistelmät kuten digipedagoginen osaaminen, pedagoginen digiosaaminen (vrt. Kullaslahti 2015, 44–47; Kullaslahti ym. 2015, 7–9) tai lyhyesti opettajan digiosaaminen.
Digiajan ammatillisen opettajan osaamisessa yhdistyy ammattialaspesifinen, pedagoginen sekä digitaalinen/tieto- ja viestintätekninen osaaminen. Ammatillisen opettajan digipedagoginen osaaminen (Kuva 1) on näiden kolmen osa-alueen leikkauskohdassa, jossa yhdistyy vahva alan pedagoginen ja ammattialaspesifinen tietämys ja työelämän toimintakulttuurin tuntemus, pedagoginen monipuolisuus sekä näihin liittyvä jatkuvasti päivitettävä tieto- ja viestintätekninen ymmärrys ja sen tarkoituksenmukainen käyttö. (Kullaslahti 2011; Kullaslahti 2015, 44–47; Kullaslahti ym. 2015, 7–9.)
Työelämässä tapahtuvat tieto- ja viestintäteknisten taitojen osaamistarpeet viitoittavat tietä ammatillisen opetuksen kehittämiselle. Opettajan tulee näin ollen olla varsin hyvin ajan tasalla ja tietoinen oman alansa ammattilaisten digiosaamisesta ja osaamistarpeista.
“Reflektoidessani omia digiope-opintojani nyt opintojen loppusuoralla hahmotan sen, että minulle on muodostunut opintojen aikana omakohtainen käsitys ja ymmärrys siitä, mitä kaikkea digiosaaminen opettajan työssä tarkoittaa. Ymmärrys on auttanut minua ymmärtämään miten voin hyödyntää tvt-/digitaalista osaamista opettajan työssä ja auttanut hahmottamaan kokonaan tai osittain virtuaalisesti toteutettavan oppimisprosessin ohjaukseen liittyviä erikoispiirteitä.”
“Ymmärrän nyt, valmistumisvaiheessa ollessani, että olen läpi opintojen tehnyt pääni sisällä käsiteanalyysia ja pyrkinyt luomaan kokonaiskuvaa digiosaamisen käsitteestä. Nyt opintojen loppusuoralla koen, että minulle on muodostunut kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, mitä kaikkea digiosaaminen on ja mitä se ei ole ja minkälaisista osatekijöistä osaaminen muodostuu. Hahmotan myös, että olen vuoden aikana oppinut todella paljon uutta tällä saralla.”
Seuraavassa taulukossa on esitetty ammatillisen opettajan digiosaamisen osaamisvaatimuksia. Kuvaus on syntynyt koulutuksessa digiopettajaksi kehittymisen tuloksena (Hämäläinen 2016).
Ammatillisen opettajan digiosaamisen vaatimuksia
| 1. Opettajan osaamisen ja “menetelmäpakin” laajentaminen digitaalisiin ratkaisuihin | • Verkko-oppimisympäristöjen tuntemus ja tarkoituksenmukainen käyttö. • Digitaalisten palvelujen tuntemus ja käyttö (esim. Instagram, Pinterest, Twitter, Facebook). • MOOC ym. kurssitarjonta ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö. • Sosiaalisen median osaaminen (mm. erilaiset verkostot, vuorovaikutuksen ja oppimisprosessin tukeminen). |
| 2. Välineosaaminen | • Valmiudet käyttää erilaisia tvt-laitteita ja eri välineille kehitettyjä ohjelmia. • Kyky opettaa tieto- ja viestintäteknisten laitteiden käyttöä opiskelijoille (tvt-välineiden opetuksen didaktiikka). |
| 3. Lainsäädännöllinen osaaminen | • Tekijänoikeudet. |
|
4. Digi-pedagoginen osaaminen (digitaalisten ratkaisujen ja ympäristöjen sekä välineiden ja menetelmien käytön osaaminen) |
• Kyky hahmottaa, mitä erilaisia digitaalisia ratkaisuja ottaa käyttöön ja missä vaiheessa oppimisprosessia. • Kyky hahmottaa, milloin digitaalisten ratkaisujen käyttö on oppimistavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista. • Kyky hahmottaa, miten verkkovälitteisyys ja erilaisten digitaalisten ratkaisujen käyttö vaikuttavat oppimisprosessiin ja oppimisyhteisöön sekä kyky tukea oppimisprosesseja. • Valmiudet tukea oppimisprosessia, joka on osittain verkkovälitteinen ja osittain perinteinen vrt. blended learning. • Menetelmäpakki”-osaaminen, keskiössä erilaiset opiskelijan oppimisprosessia tukevat ratkaisut. Sopivat käytettäviksi kokonaan tai osittain virtuaalisesti toteutettavissa opinnoissa (mm. PLE-ratkaisut) . • Kyky valita oppimistavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukaiset digitaaliset ratkaisut. |
| 5. Digi-open tiedonhaku ja verkostoituminen | • Tiedonhaku-osaaminen. • Verkostojen hyväksikäyttö opetuksessa ja koulutuksen suunnittelussa eli kyky pyytää ja antaa apua sekä rakentaa pedagogista osaamista yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. • Työelämäyhteistyö ja tiedonhaku työelämässä käytettävissä olevista digivälineistä, ja palveluista. |
5. Pedagogiikan haasteet ja digiajan mahdollisuudet
Tulevaisuudessa opettajan tehtävä on hallita erilaisia oppimisympäristöjä ja hyödyntää näitä opintojaksoillaan sekä ottaa huomioon opiskelijan yksilölliset tarpeet. Oppiminen tapahtuu enenevässä määrin blended learning -periaatteella. Oppilaitokset pyrkivät lisäämään opiskelijan mahdollisuuksia valita online-opetuksen ja face-to-face -opetuksen välillä. Näin virtuaalisten ratkaisujen avulla pystytään edistämään myös opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita. Virtuaalisten ratkaisujen käytön nähdään joustavuuden lisäksi myös edistävän oppimista, kun oppiminen on yhä helpommin saavutettavissa ja vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. (NMC 2016, 18–19.) Opettajan näkökulmasta asiaa katsottuna blended learning luo ammatillisille opettajille osaamistarpeita. Opettajalla tulee olla valmiudet ohjata ajasta ja paikasta riippumatonta oppimisprosessia. Lisäksi opettajan tulee hallita sekä digitaaliset ratkaisut ja menetelmät että face-to-face -menetelmät. Opettajan tulee myös osata asettaa rajat työlleen, jotta hän ei uuvu.
Vaikuttaisi myös, että ammatillisen opettajan tehtävät vaativat tulevaisuudessa syvällistä pedagogista osaamista, jotta opettajan on mahdollista suunnitella ja ohjata oppimisprosesseja hyvinkin erilaisissa konteksteissa erilaisten menetelmien ja välineiden avustamana. Lisäksi ammatillisen opettajan tehtävä vaatii myös hyvää tutkinnon osaamistavoitteiden tuntemusta, jotta hän voi pitää huolta niiden saavuttamisesta. (vrt. Ammattipeda n.d.)
Tulevana ammatillisena opettajana, joka on opiskellut digiryhmässä, menin opetusharjoitteluun intoa ja ideoita puhkuen. Tunteja suunnitellessani ajattelin, että käytän muutamia omassa koulutuksessa esiteltyjä menetelmiä, kuten kahoot-peliä, googlen-alustoja ja QR-koodeja opetuksessa. Siinä uskossa, että opiskelijat osaavat digiä paremmin kuin minä ja minua vanhemmat. Hämmästyin, että asia ei näin ollutkaan. Opiskelijoiden digin käyttö keskittyy enemmänkin yhteydenpitoon liittyviin pikasovelluksiin. Se, että puhelin on osana nuorten kokoaikaista elämää ei tarkoita, että nuoret olisivat jotenkin “digivalmiimpia” kuin aikuiset, kun ajatellaan opiskelua verkossa tai erilaisia oppimissovelluksia. Sanoisin, että opiskelijat ottivat näitä uusia tuomiani menetelmiä innolla vastaan, mutta kaipasivat siihen koulutusta ja harjoittelua ennen kuin päästiin niitä käyttämään.
“Kokemukseni mukaan opiskelijoiden ja opettajien digiosaamisen taso vaihtelee suuresti ammatillisissa oppilaitoksissa. Erot ovat yllättävänkin suuria. Ikä ei välttämättä ole ainoa tekijä osaamisessa vaan aiemmin hankittu tieto-taito ja opiskelijan oma motivaatio oppia uutta. Ylipäätään pedagoginen haaste on siinä, että tasoerot ja motivaatioerot ovat suuria. Yksilölliset oppimispolut ja kiinnostuksen kohteet asettavat monia haasteita aidolle oppimiselle. Saman ryhmän sisällä on erilaisia oppijoita. Nämä kaikki tekijät luovat haasteita opettajalle, miten saada kaikille mahdollisimman yksilöllinen ja motivoitunut tie oppimiseen. Digisovellusten valinnassa on tärkeää poimia ne sovellukset, jotka ovat aluksi riittävän helppoja kaikille, lisäksi täytyy antaa edistyneimmille opiskelijoille mahdollisuus haasteellisimpiin tehtäviin.”
Digitaalisuus ei ole ratkaisu pedagogisiin haasteisiin, vaan oikein hyödynnettynä se voi tukea uutta oppimista hauskalla ja innovatiivisella tavalla. Opettaja on enemmänkin valmentaja tai ohjaaja eikä vain tiedon ja taidon jakaja. Opiskelijan rooli nähdään entistä enemmän aktiivisena toimijana kuin tiedon vastaanottajana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita ohjataan tiedon äärelle ja he itse ottavat selvää asioista, erottelevat faktat ja pohtivat kysymyksiä eri näkökulmista. Oleellista on, että opiskelijoita tuetaan kehittämään itse aktiivisesti omaa osaamistaan. Tunnustetaan myös opiskelijan osaaminen ja hyödynnetään sitä. Tällä tavoin oppimisesta tulee oppimiskumppanuutta: opiskelija voi jakaa osaamistaan ja tietouttaan ryhmässä sekä yhteisön muille jäsenille, esimerkiksi opiskelijoille, mutta myös opettajille ja työelämässä. Mahdollisuus hyödyntää ja jakaa omaa osaamistaan voimaannuttaa opiskelijoita ja samalla tukee ammatillisen identiteetin kasvua sekä vahvistaa itsetuntoa. Sosiaalisen median osaaminen, kansainvälinen toiminta sekä verkostoitunut työskentely ovat tyypillisiä nuorten usein hyvin hallitsemia alueita, joita voidaan hyödyntää opetuksessa. (Pedagoginen kehittäminen n.d.)
Oppimisympäristön on mahdollisuuksien mukaan oltava innostava, ja sen tulee mahdollistaa oppiminen. Opetettavan aiheen mielenkiintoiseksi tekeminen on tärkeää, mutta tärkein tekijä on oppijan kiinnostuksen herättäminen. Opettajan tulisikin keskittyä opiskelijoihin ja heidän kiinnostuksen kohteisiin tai sitoa opetettava aihe konteksteihin, jotka kiinnostavat opiskelijoita. Opettajan omalla innostuksella ja intohimolla on merkittävä rooli opetuksessa. Hyvä opettaja innostaa ja herättää kiinnostuksen. Digisovellusten ja applikaatioiden hyödyntäminen opetuksessa on hyvä tapa saada opetukseen hauskuutta ja pelillisyyttä. (Järvilehto 2014, 165–171.)
Tulevaisuudessa oppiminen edellyttää vuorovaikutustaitoja, itseohjautuvuutta ja motivaatiota. Huolestuttavaa on, että Suomi on pärjännyt huonosti kouluviihtyvyyden kansainvälisissä vertailuissa. Viihtymisen mittaaminen on tärkeää siksi, että se ennustaa koulumenestystä sekä jatko-opintoja. Syitä huonoon viihtymiseen ovat esimerkiksi opiskelijoiden odotukset (liittyvät sosiaalisiin suhteisiin), suuri sosiaalinen ja emotionaalinen etäisyys opiskelijoiden ja opettajien välillä sekä se, että menestyjien ja opetuksesta putoavien välinen kuilu on yhä suurempi. Opettajat voivat vaikuttaa suuresti pedagogiseen viihtymiseen kouluissa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota kolmeen seikkaan: turvallisuuteen, joka on edellytys kaikelle oppimiselle, uteliaisuuteen, joka on ihmiselle luontaista sekä vuorovaikutukseen, koska se varmistaa oppimisen. Pedagoginen viihtyminen on myös opettajan kannalta oleellista, sillä se kasvattaa opettajan motivaatiota ja auttaa häntä kehittämään osaamistaan koko työyhteisön kannalta. (Haapaniemi & Raina 2014, 11–15.)
Opetuksen onnistumista yhteiskunnallisesti voidaan määritellä seuraavalla tavalla: ”Opetus on onnistunut, jos sen seurauksena kansalaiset kykenevät osallistumaan menestyksellisesti globaaliin talouteen, kykenevät syntetisoimaan ja hyödyntämään digitaalista informaatiota sen eri muodoissaan, olemaan yhteydessä tähän informaatioon eri oppiaineissa sekä tiedon alueilla, kykenevät vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten kanssa sekä toimivat vastuullisina jäseninä niin omassa organisaatiossaan kuin muissakin yhteisöissä, joihin he ovat liittyneet” (Weigel, James & Gardner 2009).
Digitaalisuuden hyödyntäminen opetuksessa on suuri mahdollisuus tulevaisuudessa. Jos kykenemme yhdistämään opetettavan aiheen sisällön opiskelijan kiinnostuksen kohteeseen, voimme helpommin saavuttaa parempia oppimistuloksia oppilaan motivaation edistämiseksi. Monipuoliset digitaalisen oppimisen sovellukset ja välineet takaavat myös helpommin sen, että oppiminen on hauskaa ja oppimista ei tarvitse rajoittaa tiettyyn aikaan tai paikkaan. Tämä kaikki antaa oppilaalle omia valinnan mahdollisuuksia sekä tilaisuuden oppia asioita ilmiöpohjaisesti.
6. Tulevaisuuden näkymiä opetusteknologian osalta
Jotta opettaja voi hyödyntää digitaalisuutta työssään, hänellä tulee olla tarvittavat työvälineet. Sekä ammatillisten oppilaitosten että ammattikorkeakoulujen opettajilla on käytössään työnantajan tarjoama älypuhelin sekä tabletti tai kannettava tietokone. Suurin osa ammattikorkeakoulun opettajista ja opiskelijoista sekä yli puolet ammatillisen oppilaitoksen opettajista käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa joka päivä. Ammattikorkeakouluissa on viime vuosina yleistynyt käytäntö, että opiskelijat tuovat oman laitteensa mukanaan (BYOD, bring your own device). Sen sijaan ammatillisissa oppilaitoksissa ei juurikaan käytetä opiskelijoiden omia laitteita ja puolet opettajista kertoo, ettei tietokoneita ole riittävästi opiskelijoiden käyttöön. Lisäksi oppilaitoksissa ja korkeakouluissa on käytettävissä langaton verkko. (Hietikko ym. 2016; Kullaslahti ym. 2015.)
Vuosittain ilmestyvän kansainvälisesti tuotetun Horizon-raportin (NMC 2016) mukaan keskeisimmät teknologiset kehitysaskeleet seuraavan vuoden aikana korkeakouluissa ovat BYOD (bring your own device) ja oppimisanalytiikka sekä adaptiivinen oppiminen. Kahden, kolmen seuraavan vuoden kuluessa opetuksessa hyödynnetään lisättyä ja virtuaalista todellisuutta ja maker-kulttuuria, ja viiden vuoden kuluttua käytössä on affektiivinen tietotekniikka sekä robotiikka.
Opettajat opettelevat parhaillaan pilvipalveluiden hyödyntämistä, jossa olemme vasta alkutaipaleella. Yhä useammat palvelut siirtyvät pilveen, ja pilvipalvelut tulevat lisääntymään entisestään opetuksen maailmassa. Se tuo mukanaan monia etuja. Tieto on saatavilla ajasta tai paikasta riippumatta, mutta olemme yhä riippuvaisempia internetin toimivuudesta. Sovellusten ja ohjelmiston paikallinen asentaminen tietokoneelle vähenee ja ohjelmistot avautuvat pilvestä. Nyt jo oppilaitoksiin on tullut tietokoneita, joissa kaikki toiminnot toimivat pilvestä käsin. Tekniikan kehittyessä nämä tulevat varsinaisiksi haastajiksi perinteisille PC- ja MAC-tietokoneille. Paikallisesta asentamisesta emme pääse kuitenkaan pois pitkään aikaan, sillä kaikkien ohjelmistojen toiminnan pyörittäminen pilvestä ei onnistu tällä tekniikalla. Pilvipalvelut lisääntyvät, mutta eivät tule vielä lähitulevaisuudessa korvaamaan kaikkia ohjelmistoja.
Tietokoneissa tulevat kehittymään prosessori-, muisti ja näyttötekniikat. Entistä tehokkaammat prosessorit sopivat yhä pienempään tilaan. Muistit sopivat entistä pienempään tilaan ja tulevat nopeammiksi. Näyttötekniikalta sekä näytönohjaimen teholta vaaditaan yhä enemmän. Tulevaisuudessa tulee lisääntymään näytöissä 3D-tekniikka. Näyttäisi siltä, että pelkkä kaksiulotteinen näkymä jää osittain historiaan, joskaan ei kokonaan poistu. On paljon myös puhuttu kolmiulotteisen internetin tulosta. Emme osaa ennustaa tulevaisuuteen, milloin se tulee tapahtumaan. Kaikki tietokoneet tulevat kevenemään ja ohenemaan. Kannettavissa tietokoneissa koko ei enää tule paljon pienenemään. Näppäimistön koko täytyy olla sellainen, että sillä sujuvasti kirjoittaa, eikä näyttö voi olla liian pieni.
Virtuaalitodellisuus tulee olemaan lähitulevaisuuden trendi opetuksen maailmassa (esim. NMC 2016). Useita vuosia tehtiin opetusmateriaalia kolmiulotteiseen maailmaan, jossa liikuttiin tietokoneen näytöllä. Nyt on otettu askel eteenpäin ja virtuaalilasien kanssa voidaan siirtyä liikkumaan aidommalta tuntuvaan maailmaan ja päästään kokemaan läsnäolon tuntu aidon oloisena. Voidaan myös käsiä liikuttamalla toimia virtuaalimaailmassa. Silloin käsiin tarvitaan erityiset ohjaimet. Virtuaalitodellisuuteen satsataan paljon yritysmaailmassa, ja sen mahdollisuuksia opetusmaailmassa tutkitaan parhaillaan. Vielä nopeammin on tulossa erilaiset 360 asteen oppimisympäristöt. Nyt pystytään jo kuvaamaan helposti 360 asteen kuvaa siihen tarkoitetuilla kameroilla. Jatkossa verkko-oppimisympäristöissä tullaan liikkumaan kolmiulotteisissa ympäristöissä, joita voidaan katsoa 360 asteen kulmasta mistä tahansa. Tällä hetkellä virtuaalitodellisuuteen pääsyyn tarvitaan virtuaalilasit tai erillinen cave-tila, jossa koko näkymä näkyy 180-asteisella valkokankaalla. Seuraava askel on, että kolmiulotteisuus syntyy erilaisten hologrammien avulla, ilman erillisiä laseja.
Jo pitkään on markkinoilla ollut älylaseja (Kuva 2), joissa on pieni näyttö, jota voi ohjailla silmien liikkeillä ja äänikomennoilla. Tällaisia laseja on jo jossakin määrin hyötykäytössä, mutta varsinaista läpimurtoa ne eivät vielä ole tehneet. Tällä hetkellä yritykset kehittävät samaa ominaisuutta piilolinsseihin. Kännyköissä seuraava kehitysaskel on se, että iso virtuaalinen näppäimistö voidaan heijastaa lasertekniikalla pöydän pintaan kosketuksen tunnistuksella, jolloin kirjoittaminen helpottuu, eikä erillistä näppäimistöä tarvita. Kännyköihin saadaan lasertekniikalla myös projektori, joka heijastaa kuvan seinälle, jossa on samalla kosketusnäyttö. Nämä tulevat varmasti myös samaan aikaan tabletteihin. Nykytiedolla emme voi ennustaa, mihin tekniikka kehittyy ja mitä on tulossa. Voimme vain kuvitella ja olettaa. Kymmenen vuoden päästä tulevaisuus voi olla aivan toinen.
Mielenkiintoinen kysymys ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden saralla on, miten hyvin yritysmaailma pystyy tuottamaan välineitä ja oppimisympäristöjä, jotka ovat paitsi markkinakykyisiä, myös pedagogisesti tarkasteltuna oppimisprosesseja tukevia. Tällä hetkellä innovatiiviset ja aikaansa seuraavat yritykset ovat edellä ammatillisen koulutuksen realiteetteja. Kestää muutamia vuosia, ennen kuin yritysten kehittämät välineet ja oppimisympäristöt tulevat koulutuksen arkipäivään. Se, mikä koulutuksessa näkyy uutena, on jo yrityksissä kokeiltu, ja huonoimmat innovaatiot ovat ehkä tippuneet pois. Aina ei kehityksessä ole kuitenkaan pysytty perässä. Esimerkkinä voisi sanoa, että kun erilaiset mobiililaitteet tulivat nopeasti markkinoille, niin kaikki ohjelmistoyritykset eivät ennättäneet muuttaa ohjelmistojaan siten, että ne toimisivat päätelaiteriippumattomasti. Yritykset joutuvat kehittymään vauhdilla sitä mukaa kun välineet ja ohjelmistot kehittyvät ja vielä siten, että heidän kehittämänsä välineet ja ohjelmistot tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla nykyaikaista oppimista.
7. Matkalla digiaikaan
Olemme tarkastelleet artikkelissamme ammatilliselle koulutukselle ja opettajille asetettuja tavoitteita digimaailmassa. Olemme pohtineet, miten nämä tavoitteet näkyvät ammatillisen opettajan arjessa sekä minkälaista osaamista opettajuus digimaailmassa ammatillisilta opettajilta vaatii. Lisäksi olemme hahmotelleet sitä teknologista kehitystä, jonka suunta ja vauhti vaikuttavat omalta osaltaan vahvasti ammatillisen koulutuksen toimintamalleihin ja oppimisympäristöihin.
Kaikkien muutosten ja kehityksen keskellä tulee meille valmistumisen kynnyksellä oleville ammatillisille opettajille mieleen kysymys: miten me itse ammatillisina opettajina voimme varmistaa digiajan vaatiman osaamisemme tulevaisuudessa? Tämän hetkinen tilanne näyttää ammatillisen opettajan silmiin hieman sekavalta. Hallituksen konkreettiset toimet digiloikkaan eivät näyttäydy ainakaan vielä kentällä. Ennemminkin siellä voi tulla vastaan yritysten tarjoamia uusia sovelluksia tai palveluita. Näihin on vaikea tarttua, jos teknologinen perusosaaminen ei ole hallussa.
Toisen asteen tavoitteeksi on asetettu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen (Valtioneuvosto 2016a). Tämä on haastava tehtävä, koska vaatii erittäin vankkaa hahmotusta siitä, minkälaisia osaamistarpeita omien ammattialojemme työmaailmassa on. Myös digitaaliset ratkaisut voivat olla työelämässä jotain muuta kuin mitä oppilaitoksella on tarjota. Näin ollen varmistaaksemme osaamisemme tulevaisuudessa työelämätaitojen osalta, meillä tulee olla hyvät verkostot alamme työpaikoille. Parhaassa tapauksessa teemme myös saumatonta yhteistyötä työelämän kanssa esimerkiksi erilaisten opintoja tukevien projektien ja tutustumiskäyntien muodossa. Osaamisemme ylläpitämiseksi on myös tärkeää tehdä välillä oman alan töitä ja huolehtia siitä, että oma myös omalla alalla käytetyn teknologian osaaminen pysyy ajan tasalla.
Blended learning vaatii puolestaan opettajalta laaja-alaisuutta ja kykyä suunnitella ja toteuttaa yhtä lailla face-to-face ‑opetusta kuin verkkovälitteistä opetusta. Se vaatii myös erilaisten digitaalisten välineiden haltuunottoa. Erityisesti se vaatii opettajalta kykyä hahmottaa opetuksen tavoitteet ja etsiä tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, olivat ne sitten perinteisiä tai digitaalisia, tukemaan opiskelijan oppimisprosessia mahdollisimman yksilöllisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti ja vaikuttavasti. Varmistaaksemme oman osaamisemme tulevaisuudessa tältä osin, meidän tulee kehittää osaamistamme jatkuvasti ja monipuolisesti. Lisäksi meidän tulee oppia verkostoitumisen jalo taito, jotta voimme tehdä yhteistyötä ja etsiä parhaita käytäntöjä kollegoiden kanssa.
Meillä tulee olla kyky toimia opettajina ajasta ja paikasta riippumattomien oppimisprosessien ohjaajina. Verkkovälitteisten opintojen tukeminen vaatii verkkopedagogisen osaamisen lisäksi opettajalta kykyä laittaa raja työn ja vapaa-ajan välille oman jaksamisensa vuoksi. Tämä taito korostunee entisestään, kun tehokkuusvaatimukset kasvavat, mutta samalla opettajan tulisi kyetä ohjaamaan yksilöllisiä oppimispolkuja.
Digiloikan tukeminen vaatii meiltä ammatillisilta opettajilta kaikkia niitä digiosaamisen taitoja, joita artikkelissamme olemme esitelleet. Opettajat ovat keskiössä digimaailman muutoksessa. Lisäksi vaaditaan tietynlaista rohkeutta kokeilla uutta ja heittäytyä. Meillä valmistuvilla “digiopeilla” on ollut etuoikeus ottaa opettajaopintojen ohessa haltuun myös ammatilliselta opettajalta tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin vaadittavaa digiosaamista. Näin ollen lähdemme luomaan opettajan uraamme hyvä digityökalupakki kainalossa. Uskomme, että meille on opintojen aikana muodostunut suhteellisen hyvä käsitys siitä, missä tilanteissa mitäkin työkalua on hyvä käyttää. Osaamme ohjata opiskelijoiden oppimisprosessia yksilöllisesti, työelämälähtöisesti ja ennen kaikkea oppimiselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Artikkeli on osa Oppimisen digiagentit II -kokoelmaa.
Lähteet:
AMKE (2016). Ammattiosaaminen 2025. Haettu 23.4.2016 osoitteesta http://www.amke.fi/ammattiosaaminen2025_yhteistyofoorumi-002.pdf
Ammattipeda (n.d.). Haettu 20.4.2016 osoitteesta http://www10.edu.fi/ammattipeda/index.php
Haapaniemi, R. & Raina, L. (2014). Rakenna oppiva ryhmä. Juva: Bookwell.
Hietikko, P., Ilves, V. & Salo, J. (2016). Askelmerkit digiloikkaan. Haettu 20.3.2016 osoitteesta http://www.oaj.fi/cs/oaj/OAJn%20askelmerkit%20digiloikkaan
Hämäläinen, M. (2016). Haettu 25.4.2016 osoitteesta http://digiopeksi.blogspot.fi/?zx=15541193d4a8d439
Järvilehto, L. (2014). Hauskan oppimisen vallankumous. Juva: Bookwell.
Koehler, M.J. & Mishra, P. (2009). What is technological pedagogical content knowledge? Contemporary Issues in Technology and Teacher Education 9(1), 60–70.
Kullaslahti, J. (2011). Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1613. Tampere: Tampere University Press.
Kullaslahti, J. (2015). Opettajan digiosaaminen – yksilöllistä ja yhteisöllistä työskentelyä. Teoksessa J. Levonen (toim.) Virtuaalitiimien johtaminen – oppivat tiimit ja osaamisen rakentaminen. Haettu 24.4.2016 osoitteesta https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_virtuaalitiimien_johtaminen_20
Kullaslahti, J., Karento, H. & Töytäri, H. (2015). Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittouman ammattikorkeakouluissa. Haettu 24.4.2016 osoitteesta http://issuu.com/hamkuas/docs/fuas_opetajien_digipedagoginen_osaa?e=17381678/32015382
Mutka, U., Laitinen-Väänänen, S., Maunonen-Eskelinen, I. & Laakso, H. (2015). “Se ei ole tietotekniikan opetusta koulussa, vaan se on tietotekniikan hyödyntämistä elämässä”. Verkko-oppimisen strateginen johtaminen ja kehittäminen 2015. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Haettu 24.4.2016 osoitteesta http://www.theseus.fi/handle/10024/98042
The NMC Horizon Report: Higher Education Edition (2016). Haettu 22.3.2016 osoitteesta http://cdn.nmc.org/media/2016-nmc-horizon-report-he-EN.pdf
Pedagoginen kehittäminen (n.d.). Haettu 20.3.2016 osoitteesta http://pedagoginenkehittaminen.purot.net/opettajuus_ja_ohjaus
Valtioneuvosto (2016a). Osaaminen ja koulutus. Haettu 19.4.2016 osoitteesta http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen
Valtioneuvosto (2016b). Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015–2019. Haettu 24.4.2016 osoitteesta http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/karkihankkeiden-toimintasuunnitelma
Weigel, M., James, C. & Gardner, H. (2009). Learning: Peering backward and looking forward in the digital era. International Journal of Learning and Media 1(1), 1–17.
Kirjoittajat
Paula Ahola työskentelee tällä hetkellä ravintolapäällikkönä Järvenpäässä ja sijaistaa Keudan aikuisoppilaitoksessa silloin tällöin. Ahola opiskelee myös näyttötutkintomestariksi HAMKin opettajakorkeakoulussa. Koulutukseltaan Paula on restonomi, AmO.
Miia Hämäläinen, KM, AmO, toimii erikoisasiantuntijana Kansaneläkelaitoksen Kehittämispalvelujen tulosyksikössä hoitaen mm. henkilöstön osaamisen hallintaan ja kehittämiseen sekä koulutussuunnitteluun liittyviä tehtäviä. Hän toimii myös kouluttajana sekä tulosyksikön koulutusvastaavana.
Pasi Mustonen, KM, AmO,, työskentelee Edutukku Oy:n koulutuspäällikkönä. Hän vetää Edutukun koulutustoimintaa, jota kutsutaan nimellä Edutaito. Pasilla on laaja kokemus tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä koulu- ja oppilaitosmaailmassa. Osaamisalueina ovat laitteet mobiileista työasemiin, ohjelmistot, sosiaalinen media, verkko-oppimisympäristöt, tulevaisuuden oppimisympäristöt ja virtuaalimaailmat. https://fi.linkedin.com/in/pasimustonen
Tommi Mäkelä työskentelee keittiöpäällikkönä Norlandia Tampere hotellissa. Hänellä on pitkäaikainen kokemus majoitus- ja ravitsemusalan päällikkö- ja asiantuntijatehtävistä mm. ruokatuotekehityspäällikkönä. Hän on myös kouluttaja ja toiminut kokkikoulun pääkouluttajana sekä opettajana vapaan sivistystyön piirissä. Tommi on koulutukseltaan restonomi AMK, AmO. https://fi.linkedin.com/in/tommimakela1
Jaana Kullaslahti toimii tutkijayliopettajana HAMK Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä sekä uudet oppimisratkaisut ja digiosaaminen ‑tutkimusryhmän päällikkönä. Lisäksi hän on mukana HAMKin opetuksen digitalisoinnin kehittämisessä vastaten eCampus‑tiimin toiminnasta. Mielenkiinnon kohteena ovat opettajien digipedagoginen osaaminen, henkilökohtaiset ja organisaation oppimisympäristöt, osaaminen ja sen kehittäminen, coaching kehittämistyössä sekä osaamisperustaisuus opetussuunnitelmassa. http://fi.linkedin.com/in/jkullaslahti
Viittausohje
Ahola, P., Hämäläinen, M., Mustonen, P., Mäkelä, T. ja Kullaslahti, J. (2016). Digiaika – oletko opettajana valmis tulevaisuuteen? Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit II. HAMK Unlimited Journal 9.6.2016. Haettu [pvm]osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/digiaika-oletko-opettajana-valmis-tulevaisuuteen/
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111991974
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
[button href=”http://www.hamk.fi/ohjeita/digitaalisuus/Sivut/default.aspx” target=”_blank” bg_color=”#FF0066″ text_color=”#ffffff”]digitaalisuus hamkissa »[/button]
