Kohti ammatillisen koulutuksen uudistusta

Ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijat pääsivät lukuvuoden 2016‒2017 aikana seuraamaan läheltä ammatillisen koulutuksen reformin valmistelua. Uudistukset tulevat voimaan vuoden 2018 alusta. Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi, jossa koulutuksen tulee vastata entistä paremmin opiskelijoiden ja työelämän tarpeita (OKM 2017a). Opiskelija voi valita aiempaa yksilöllisemmin oman opiskelupolkunsa, joka suunnitellaan yhdessä työelämän toimijoiden kanssa. Oppimisympäristöt ovat aiempaa moninaisempia, ja opitaan yhä enemmän työpaikoilla. Opettajan työ uudistuu ja monipuolistuu.

Johdanto

Tässä artikkelissa kuvataan reformia opettajan osaamisen ja työelämäyhteistyön näkökulmista (kuvio 1). Aineistona on tutkimuksissa saatu tieto. Katja Kaikkonen (2017) on perehtynyt opettajan tulevaisuuden osaamiseen aiempien tutkimusten pohjalta ja Anne Ulvinen (2017) on haastatellut opettajaa ja koulutuspäällikköä reformiin liittyvistä ajatuksista. Lisäksi Sari Susi (2017) on tehnyt kyselyn ja Krista Kamunen (2017) haastattelun työelämäyhteistyön kokemuksista. Innostus tutkimus- ja kehittämistöihin on syntynyt opettajaopiskelijoiden omista työelämäkokemuksista. Töitä on ohjannut ja lopullisen artikkelin koostanut yliopettaja Leena Nikander.

Millaista osaamista ammatillinen opettaja tarvitsee tulevaisuudessa?

Kaikkonen (2017) on perehtynyt tutkimuksiin ja artikkeleihin sekä koonnut niiden pohjalta näkemyksiä opettajan osaamisen vaatimuksista tulevaisuudessa.

Opettajan työn näkökulmasta on pohdittava, millaista osaamista voidaan saada oppilaitoksissa sekä missä määrin tulevaisuuden ammatillinen osaaminen vaatii erilaisia toimintaympäristöjä ja uudenlaisia oppimisen tapoja. Koiviston, Koivusen, Korpelan, Kortelaisen, Korvenrannan ja Pakarisen (2015) selvityksen mukaan uudenlaista yhteistyötä ja yhteistyöosaamista oppilaitosten ja työelämän yhteensovittamiseksi tarvitaan, jotta opiskelijoiden osaamisen kehittymiselle saadaan parhaat mahdolliset edellytykset. Tämä merkitsee sitä, että hyödynnetään työelämän oppimisympäristöjä ja digitaalisuutta ohjauksessa, ohjaukseen osallistuvat opettaja ja työelämän edustaja yhdessä sekä opettajalla on hyvät vuorovaikutustaidot. (Koivisto ym. 2015, 51.)

Tapanin (2013) mukaan ammatillisen opettajan työtä määrittää tulevaisuudessa yhä enemmän moniroolisuus. Opettamisen lisäksi opettajan tulee toimia oppilaitoksen edustajana erilaisissa yhteisöissä. Verkostoitumisen tärkeys opettajan työssä näkyy siinä, että yritysten kanssa solmitaan erilaisia kumppanuuksia esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä sekä siinä, että osana kehitystyötä kuullaan työ- ja yrityselämää. (Tapani 2013, 37.) Verkostoituminen ympäröivään yhteiskuntaan edellyttää Paason (2012) mukaan yhteiskunnallisten muutosten ja työelämän muutosten seuraamista yhä tiiviimmin ja oman osaamisen kehittämistä tulevaisuudessa odotettavissa olevien muutosten suuntaisesti. Opettajakeskeisyys väistyy työelämälähtöisyyden tieltä. Ammatillisen opettajan tehtävänä on paitsi opettaa ja kouluttaa uutta sukupolvea myös ennakoida oman koulutusalansa muutoksia tiiviissä kumppanuussuhteessa työelämän kanssa ja samalla ottaa huomioon yritysmaailman tarpeet. (Paaso 2012, 46‒56.)

Uudenlaiset ja moninaistuvat oppimisympäristöt korostavat Oksanen-Ylikosken ja Ylikosken (2015, 8‒9) mukaan yrittäjyyskeskeisyyttä niin, että tulevaisuudessa opiskelijat ja yrittäjät voivat saada tarvitsemansa tiedot ja taidot yhteisöissä, joissa osaamista vaihdetaan kaikkien osapuolten välillä. Yrittäjyyspedagogiikka nähdään mahdollisuutena tuoda iloa oppimisen polkuun niin opiskelijoille kuin opettajille (Merkkiniemi 2013).

Opettajan osaamisen kehittäminen on jatkuvaa peruskoulutuksesta täydennyskoulutukseen. Opettajankoulutusfoorumin (OKM 2016) selvityksen mukaan opettajankoulutuksessa tulisi korostua laaja-alainen perusosaaminen, oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen sekä uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus. Oman osaamisen kehittämistä, myönteistä asennetta ja työyhteisössä toimijuutta pidettiin tärkeänä myös Eskola-Kronqvistin, Mäntylän, Mäki-Hakolan ja Nikanderin (2015) selvityksessä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammatillisen opettajan työssä ja osaamisessa korostuvat tulevaisuudessa erityisesti työelämäverkostoissa tapahtuva yhteisöllinen vuorovaikutus ja kehittäminen. Tulevaisuuden opettajan osaamiselle asetetut vaatimukset vastaavat hyvin reformin tavoitteita.

Millaisia käsityksiä reformista on oppilaitoksessa?

Reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus niin, että se pystyy aiempaa paremmin vastaamaan taloudessa, työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Reformin avulla pyritään lisäksi vahvistamaan yksilöllisiä opiskelupolkuja ja lisäämään yhteistyötä työelämän kanssa. (OKM 2017a.) Opiskelija voi hankkia osaamista joustavasti ja itselle parhaiten soveltuvalla tavalla, kun kaikille opiskelijoille tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOS). Oppisopimuksen rinnalle tuleva uusi koulutussopimusmalli mahdollistaa joustavan polun oppia käytännönläheisesti työelämässä. Osaamisen arviointia selkeytetään yhteen näyttöön perustuvaksi. Osaaminen todennetaan työelämässä käytännön työtilanteissa, ja se edellyttää oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistämistä. (OKM 2017b.)

Ulvisen (2017) case-tyyppisessä tutkimuksessa aineisto hankittiin haastattelemalla ammatillisen oppilaitoksen koulutuspäällikköä ja opettajaa. Molemmat henkilöt olivat toimineet tehtävässään jo hyvin pitkään. Koulutuspäällikkö toimii rehtorin työparina reformin jalkauttamisen suunnittelussa. Hän on siis oppilaitoksessa näköalapaikalla reformiin liittyvissä asioissa. Molempia henkilöitä haastateltiin erikseen helmikuussa 2017. Haastattelu rajattiin pääsääntöisesti tekstiili- ja vaatetusalaa koskevaksi. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastattelut analysoitiin maaliskuussa 2017.

Käsitykset reformista olivat myönteisiä, vaikka sen tavoitteet eivät opettajien arjessa vielä näy. Monet opettajat vastustavat ja ehkä jopa pelkäävät yksilöllisten oppimispolkujen tekemistä, mutta haastatelluille niiden tekeminen on tuttua, ja siitä on saatu hyviä kokemuksia. Koulutuspäällikkö toteaa:

Sellainen, että lukujärjestyksessä lukisi mitä oppitunnilla tehdään, ei meillä ole oikeastaan mahdollista, kun opiskelijat tekevät niin erilaisia asioita.

 Opettaja on samoilla linjoilla:

Olen tottunut, kun minulla on aina ollut eri tahtia meneviä opiskelijoita jo parikymmentä vuotta. Minulle se ei tuo yhtään mitään uutta. Se sujuu ihan hyvin.

Mahdollisuudet henkilökohtaisiin opintopolkuihin vaihtelevat kuitenkin paljon koulutusaloittain mm. koulutusta koskevien määräyksien, ryhmäkokojen ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän mukaan. Opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen rakentaminen laadukkaasti opiskelijat huomioon ottaen edellyttää opettajilta vahvaa pedagogista osaamista ja oman ammattialan työelämätuntemusta.

Työpaikoilla oppimisen lisäämisessä suurin haaste on löytää sopivia työpaikkoja ja varata tarpeeksi aikaa opiskelijoiden ohjaamiseen. Haastateltavien mukaan oppilaitoksen ja työelämän välillä tehtävien koulutussopimusten toteuttaminen vaatiikin hyvää suunnitelmaa ja huolellista roolien pohdintaa. Opettaja toteaa:

– – työpaikoilla on vedetty niin tiukoille, että ei niillä ole voimavaroja siihen, vaikka joillakin saattaisi intoa ja halua olla, mutta ei ne yksinkertaisesti ehdi – –

Koulutuspäällikkö arvelee, että työpaikoilla oppiminen toteutetaan tulevaisuudessa työpajatyyppisesti:

Luulen, että oppilaitoksien yhteyteen on tulossa rinnakkaistyöympäristöjä. Tyyliin työpajoja, jotka tekevät tilaustöitä.

Ihmetystä herättää se, miksi ammattitaidon opettamista ollaan siirtämässä ammatillisista oppilaitoksista enenevässä määrin yrityksille. Opettajillahan on pedagoginen osaaminen, ja he ovat opettamisen ammattilaisia.

Hyvä työssäoppimispaikka opettaa työelämän arvoja, mahdollistaa tutkintoon kuuluvia asioita laaja-alaisesti, lisää nuoren opiskelumotivaatiota ja ehkäisee opintojen keskeyttämistä. Koulutuspäällikkö pohtii myös työelämätaitojen oppimista joutuisuuden näkökulmasta:

– – nykyään 16-vuotiaat eivät ole koskaan tehneet mitään työtä ja niillä ei ole minkäänlaista työnteon aikakäsitystä – –

Työpaikan ja oppilaitoksen yhteistyö muuttuu enemmän digitaalisia yhteydenpitovälineitä hyödyntäväksi. Koulutuspäällikkö toteaa:

Digitaalisuutta voidaan kyllä siinä hyödyntää, että opiskelijat voivat olla työssä oppimassa – – Kun enää ei aina tarvitse matkustaa paikalle – – Niin kyllähän se sitten taas mahdollistaa sitä työssäoppimisen laadun parantumista.

Osaamisen arvioinnin muuttaminen yhteen näyttöön (nuoret ja aikuiset) perustuvaksi koetaan erittäin myönteisenä asiana. Se yksinkertaistaa, helpottaa ja vähentää byrokratiaa näytön suorittamisessa. Vaikka yhteen näyttöön siirtyminen koetaan isona parannuksena, niin erityisopiskelijoiden tuntityöskentelyn arvioinnin poistuminen huolestuttaa haastateltuja.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että reformissa suunniteltu työpaikalla oppimisen lisääminen huolestuttaa. Se on silti myös myönteinen uudistus. Onnistuakseen se vaatii hyvin suunniteltua opettajan ja työpaikalla ohjaavan ohjaus- ja yhteistyötä.

Miten työpaikalla oppiminen koetaan?

Reformin mukaan työpaikalla olevan ohjaajan rooli korostuu oppimisen ohjaamisessa. Hänen roolinsa ja oppilaitoksen opettajan rooli edellyttävät kiinteää yhteistyötä ja yhteisiä pelisääntöjä. Työyhteisössä ei opita vain työtehtävistä, välineistä, menetelmistä ja työn kohteista vaan myös työntekijän minuudesta, identiteetistä ja toimijuudesta työssä (Tynjälä 2010).

Työelämän muutosvauhti sekä opiskelijoiden erilaiset koulutustarpeet edellyttävät joustavuutta ja nopeutta, jotta koulutus pystyisi vastaamaan tarpeita mahdollisimman hyvin. Työelämässä vaaditaan laaja-alaista ymmärrystä sekä yleissivistystä, mutta toisaalta myös spesifistä suppean alan huipputaitoa. Ammatin vaatima osaaminen opitaan työelämässä. (Pohjonen 2005; 77, 79.) Opiskelijalle työpaikalla oppiminen antaa mielekkään ja motivoivan kokemuksen oman ammatillisuuden kehittymisestä. Motivaatio, tekeminen, palaute sekä opitun mielekkääksi kokeminen ovat keskeisiä oppimiseen vaikuttavia tekijöitä (Nummenmaa & Karila 2011, 97).

Seuraavassa tarkastellaan varhaiskasvatuksessa ja ravintotalousalalla toimivien työpaikkaohjaajien ja -kouluttajien käsityksiä oppimisen ohjaamisesta. Tutkimuksellinen aineisto on hankittu pienimuotoisella kyselyllä (Susi 2017) ja haastattelulla (Kamunen 2017). Aineiston pohjalta saadaan kuva tämänhetkisestä tilanteesta yksittäisillä aloilla.

Varhaiskasvatuksen työpaikkaohjaajat

Kyselyt saatekirjeineen lähetettiin sähköisesti neljälletoista varhaiskasvatuksen esimiehelle tammikuun 2017 lopulla. Esimiehet välittivät kyselyn yhdelle yksikössään työpaikkaohjaajana toimineelle työntekijälle. Vastausaikaa annettiin 13.2.2017 asti. Viikkoa ennen viimeistä palautuspäivää lähetettiin muistutusviesti niille, jotka eivät vielä olleet vastanneet kyselyyn. Kyselyyn vastanneita työpaikkaohjaajia oli vastausajan päättyessä viisi.

Kyselyyn vastanneet työskentelevät lastenhoitajina tai lastentarhanopettajina varhaiskasvatuksessa. Kaikilla kyselyyn vastanneilla työelämän edustajilla oli kertomansa mukaan takanaan pitkä, vähintään kahdentoista vuoden työhistoria ja runsaasti kokemusta opiskelijoiden ohjaamistehtävistä

Tutkimustulosten analysoinnissa hyödynnettiin Kyselynetti-palvelua. Se helpotti aineiston käsittelyä ja koontia. Tulokset on jaoteltu käytettävissä olleen aineiston perusteella kolmeen eri sisällölliseen teemaan:

• perehdyttäminen ja tuki työpaikkaohjaajan ohjaustehtävässä
• työssäoppiminen mahdollisuutena ja haasteena
• näkökulmia työelämän ja koulutuksen yhteistyöhön.

Seuraavassa esitellään teemoissa esiin tulleita käsityksiä.

Perehdyttäminen ja tuki

Työpaikkaohjaajat olivat pääasiassa tyytyväisiä yhteistyöhön oppilaitoksen kanssa:

Oppilaitoksen opettaja tulee jakson alussa perehdyttämään ohjaajan ja kertoo työssäoppimiseen liittyvistä asioista hyvin, kuka vastaa mistäkin osasta ja aikatauluista, jos jokin on epäselvää niin opettajalle voi soittaa.

Opiskelijoiden ohjaamisessa on nähtävissä jokaisen työpaikkaohjaajan persoonallinen tyyli. Sen tuomaa monimuotoisuutta opiskelijoiden ohjauksessa pohdiskeltiin:

Mielestäni pitäisi selkeämmin katsoa kriteereitä kuin sitä miltä itsestä tuntuu, koska meitä on niin monta ja monta tapaa tehdä työtä.

Työssäoppiminen mahdollisuutena ja haasteena

Oppimisen painottuminen työpaikoille vaatii opiskelijalta erityisesti taitoa selvittää asioita itsenäisesti ja aktiivisesti, kysyä ja kyseenalaistaa sekä entistä vahvempaa kykyä toimia yhteistyössä eri tahojen kanssa. Yksi vastaajista tiivisti näin:

Opiskelijan työssäoppimisen kokemuksesta olisi hyvä kertoa se näkökulma, että ohjaaja on rinnalla kulkija ja opiskelijaa varten. Odotamme kuitenkin opiskelijalta omaa ajattelua ja motivaatiota opiskelua kohtaan.

Yksilöllisten ja joustavien oppimispolkujen myötä opiskelu painottuu entistä enemmän työpaikoille. Tämä herätti työpaikkaohjaajissa monenlaisia, hieman ristiriitaisiakin ajatuksia. He miettivät lähinnä käytössä olevia resursseja sekä opiskelijoiden motivaatioon ja oppimisen seurantaan liittyviä asioita. Yksi vastaajista pohti näin:

– – pelottaa mitä se tarkoittaisi – – millä ajalla sen teemme, kun nytkään ei tahdo aika riittää. Pelottaa, jos opiskelija ei ole motivoitunut, niin miten me saamme hänet opiskelemaan ja ottamaan vastuuta – –

Eräs vastaaja pitää tulevaa käytäntöä hyvänä, mutta miettii sen tuomia vaikutuksia tähän tapaan:

Se (opiskelun painottuminen työpaikoille) on hyvä asia, kunhan oppimisen kehittymistä seurataan luotettavin keinoin. Ja kunhan työyksikössä on riittävästi resursseja ohjata opiskelijaa.

 Ajatus oppimisesta työpaikalla koettiin myös yksinkertaisesti hyväksi tavaksi oppia:

 Se on hyvä asia, käytännön kautta oppii parhaiten.

Näkökulmia työelämän ja koulutuksen yhteistyöhön

Seuraavaan on yhteenvedonomaisesti tiivistetty näkökulmia työelämän ja koulutuksen yhteistyöstä

1. opiskelijan aktiivisuuden ja motivaation tärkeys
2. opiskelijan perehdyttäminen työyhteisön toimintaan, aikaisempien tietojen ja työelämäjakson mukanaan tuomien tuntemusten läpikäyminen
3. työpaikkaohjaajan oman osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen
4. yhteinen kieli oppilaitoksen kanssa: selkeät vaatimukset ja tavoitteet opiskelijoille, ajankohtaisten tietojen päivittäminen ohjaajille sekä arviointikriteerien yhdenmukaisuus
5. apu ja tuki ongelmatilanteissa.

Kyselyyn vastaajat kertoivat käyneensä yhteistyöoppilaitosten järjestämissä koulutuksissa, joiden kautta he olivat saaneet tukea työssäoppimisen ohjaamiseen ja näyttöjen vastaanottamiseen. He kokivat saaneensa riittävästi tietoa ja tukea ohjaustehtäväänsä. Oppilaitoksen järjestämän koulutuksen lisäksi työpaikoilla oli varauduttu opiskelijoiden ohjaamiseen työyhteisön sisäisillä järjestelyillä.

Oppilaitoksen rooli työssäoppimisessa tuli selkeästi esiin, kun vastaajat esittivät ajatuksen yhteisestä kielestä: arvioinnin yhdenmukaisista ja selkeistä ohjeista. Työssäoppimisjakson tavoitteen toteutumisen näkökulmasta on tärkeää, että opiskelija tietää jakson alkaessa, mitä hänen tulee jakson aikana tehdä. Pääasiassa yhteistyö on tällä hetkellä riittävää ja toimivaa, mutta sen lisäämistä tapauskohtaisesti pidettiin hyvänä ratkaisuna. Lisäksi todettiin, että koulutuksen uudistukset tulisi saattaa myös työelämän edustajien tietoisuuteen.

Työpaikkaohjaaja ja opettaja voivat yhdessä tukea opiskelijan aktiivisuutta ja motivaatiota. Työpaikkaohjaajat kokivat työssäoppimisen olevan myös heille itselleen tärkeä tapa ylläpitää ja kehittää työtään sekä osaamistaan. Opiskelun painottumista työpaikoille pidettiin hyvänä suuntana, vaikka esiin nostettiin myös sen tuomia haasteita.

Opettajan tehtävänä on varmistaa työpaikkaohjaajien ohjaamistaitojen ja tietojen ajanmukaisuus sekä niiden päivittäminen. Opettajan rooli koettiin tärkeäksi myös silloin, jos opiskelija ei ole motivoitunut, hänellä on erityistä tuen tarvetta tai hän joutuu kohtaamaan työelämäjaksolla vaikeita asioita.

Ravintotalousalan työpaikkakouluttajat

Oppisopimuskoulutuksesta noin 70‒80 prosenttia annetaan työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkakouluttaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opiskeluohjelma, ja hänen opinnoistaan huolehtii vastuunalainen työpaikkakouluttaja. Hänen tulee tuntea opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet ja arviointikriteerit, jotta hän pystyy arvioimaan opiskelijaa. Lopuksi opiskelija suorittaa näytön, jonka arviointiin osallistuvat kaikki kolme tahoa: opiskelija, opettaja ja työpaikkakouluttaja. (Opetushallitus 2017.) Työpaikkaohjaaja on oman työympäristönsä asiantuntija ja täydentää opettajan arviointia. Opiskelijan ottaminen mukaan arviointiprosessiin lisää itsearviointitaitoa. (Rintala, Pylväs, Postareff, Mikkonen & Nokelainen 2015.) Työpaikkaohjaajien koulutusta kehittämällä ja pedagogisia taitoja vahvistamalla voitaisiin työelämäjaksoista tehdä entistä vaikuttavampia (Koramo 2011).

Tutkimukseen haastateltiin kahta työpaikkakouluttajaa isossa yrityksessä, johon kuuluu useita erilaisia ravintoloita, sekä yhtä toisen asteen ammatillista opettajaa. Toinen työpaikkakouluttajista oli toiminut tehtävässä vuoden ja toinen kahdeksan vuotta. Haastattelut toteutettiin puhelimitse. Oppisopimusopiskelijat kiertävät yrityksen toimipaikasta toiseen ja saavat näin laajan kuvan erilaisista työpaikoista, työyhteisöistä, työtehtävistä ja ohjaajista. Yritys saa tarvitsemiaan kokkeja, ja opiskelijat saavat opintojensa päätteeksi varman työpaikan. (Kamunen 2017.)

Haastateltujen mukaan opiskelijan ammatillisen kehittymisen kannalta olisi hyvä, että hän voisi suorittaa opintojaan useissa ympäristöissä opiskelunsa aikana. Työtehtävien tulisi olla monipuolisia. Huomiota on kiinnitettävä myös työssäoppimispaikan laatuun; siihen, millaisia asioita siellä on mahdollisuus oppia. Työpaikalla voidaan oppia paljon hyviä ammatilliseen sisältöön ja yleisiin työelämätaitoihin liittyviä käytänteitä. Työpaikkakouluttajien kokemusten mukaan työpaikalla voidaan oppia myös huonoja käytäntöjä, jotka voivat liittyä esimerkiksi annettujen määräysten noudattamiseen.

Ensiarvoisen tärkeää on, että jokaisessa työssäoppimispaikassa olisi koulutettu työpaikkaohjaaja ja yhteydenpidosta oppilaitokseen olisi selkeä suunnitelma. Opetushallituksen (2014) tekemän selvityksen mukaan riittävien resurssien varaaminen oppisopimuskoulutuksen johtamiseen, järjestämiseen, ohjaukseen, neuvontaan ja valvontaan varmistaa koulutuksen laadun.

Työpaikkakouluttajien kokemusten mukaan opiskelijan ohjaaminen ja arviointi vaikeutuu, kun hän osallistuu useiden eri toimipisteiden toimintaan. Säännöllisin väliajoin annettava kirjallinen arviointi opiskelijan edistymisestä edellyttää työpaikkakouluttajalta yhteydenottoja muihin ohjaajiin arvioinnin kirjoittamiseksi. Jatkuva yhteys opiskelijaan ei ole mahdollista työpaikkakouluttajan oman työn vuoksi, ja kuitenkin sitä odotetaan opiskelijan ammatillisen identiteetin kehittymisen tueksi. Työpaikkakouluttajien kokemukset yhteydenpidosta opettajaan olivat vaihtelevia. Yhdellä yhteydenpito oli säännöllistä ja riittävää, mutta toinen toivoi aktiivisempaa yhteydenpitoa ja roolien tarkentamista.

Oppisopimuskoulutuksessa ohjaavana opettajana toimiva opettaja näki opetuksen siirtämisessä työelämään paljon myönteisiä asioita, joista koki tärkeimmiksi ajantasaisuuden, työllistymisen ja aidon työympäristön. Haasteena hän näki opettajan roolin tarkemman määrittelyn ja riittävien resurssien saamisen opetukseen ja ohjaukseen. Työelämän vastuulla olevaa ohjausta ja oppimistehtävien arviointia tulee kohdentaa opettajien tehtäväksi. Haastateltavan mukaan työelämää ei saa tukahduttaa opiskelijoiden suurella määrällä ja heidän mukanaan tuomillaan vaatimuksilla. Tällöin riskinä saattaa olla jopa yritysten tuottavuuden lasku.

Yhteenveto

Opettajan tulevaisuuden osaamiselle asetetut vaatimukset mukailevat hyvin reformin mukanaan tuomaa uudistustarvetta. Opettajan työn sisällön muutos, osaamisperusteisuus opiskelijoiden yksilöllisten oppimispolkujen ohjaamisessa, uudenlaiset oppimisympäristöt ja digitaalisuuden hyödyntäminen sekä kiinteät suunnitelmalliset suhteet työpaikkoihin tulisi olla ammatillisen koulutuksen ydintä. Työpaikoilla opiskelijoiden oppimista ohjaavat tarvitsevat valmentamista, opettajan tukea ja pedagogista tietoa. Kuvioon 2 on koottu tutkimus- ja kehitystöissä esiin tulleita näkökulmia, jotka on hyvä ottaa huomioon reformin uudistuksissa.

Uudistuvasta ja monipuolistuvasta opettajan työstä on tutkimus- ja kehitystöiden tulosten mukaan saatu hyviä kokemuksia, vaikka myös riskit tunnistetaan. Erityisenä haasteena on onnistunut työelämäkumppanuus. Hyvien käytäntöjen jakaminen on reformin suunnittelussa ja toteuttamisessa tärkeää, ja siihen tulisi panostaa ammatillisessa koulutuksessa. Reformi sisältää mahdollisuuden työelämän osaamisvaatimusten mukaiseen koulutuksen uudistamiseen, jossa opettajien toiminnalle asetetut tavoitteet pohjautuvat viime kädessä hyvin toteutettuun muutoksen johtamiseen.