Ammatillisen koulutuksen tehtävä hyvinvoinnin haasteiden kasvaessa

Ammatillinen koulutus on ollut muutosten pyörteissä jo useamman vuoden ajan. Lainsäädännöllisten muutosten lisäksi opiskelijoita, työelämää ja koulutuksen järjestäjiä ovat koetelleet niin pandemia kuin Ukrainan sota. Muuttuviin olosuhteisiin ja toimintatapoihin on jouduttu sopeutumaan nopealla aikataululla. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen toimintakenttään vaikuttavat pitkäjänteiset muutostekijät tai megatrendit, kuten väestönkehitys, teknologinen kehitys, ilmastonmuutos, työn murros ja julkisen talouden epätasapaino. Ne tulevat vaikuttamaan tulevina vuosina niin eri tehtävien osaamisvaatimuksiin, ammatillisen koulutuksen palveluverkkoon, koulutuksen toteutustapoihin kuin resurssien kohdentamiseenkin.

Koulutuksen kehittämisen osalta uusi hallitusohjelma linjaa askelmerkkejä tuleville vuosille; yhtäältä asiat tulevat jälleen muuttumaan, toisaalta taas moni asia pysynee myös ennallaan. Merkittävimmät kehittämislinjaukset liittyvät ammatillisen koulutuksen tuottamaan osaamiseen, keskeyttämisen vähentämiseen, läpäisyn parantamiseen, opetuksen ja ohjauksen järjestämiseen sekä ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamiseen.

Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu ja HAMK Edu -tutkimusyksikkö järjestivät perinteisen kumppanitapaamisen ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa syyskuussa. Hämeenlinnan kampukselle kokoontui viisitoista ammatillisen koulutuksen rehtoria, johtajaa, päällikköä ja asiantuntijaa sekä saman verran oman talon asiantuntijoita. Iltapäivän tarkoituksena oli tunnistaa ajankohtaisia ja lähitulevaisuuden haasteita sekä yhteistyömahdollisuuksia. Tapaamisen ajankohta oli varsin osuva esimerkiksi tuoreen hallitusohjelman reflektoimiseksi. Sovelsimme tapaamisessa ilmiöpöytä-menetelmää (Hiilamo ym., 2023), joka sopii dialogiseen tiedontuottamiseen ja nopeaan olennaisen tunnistamiseen monimuotoisissa ja laajoissa ilmiöissä, kuten ammatillisen koulutuksen kokonaisuudessa. Vieraamme kävivät ohjattua keskustelua, ja asiantuntijamme olivat kuuntelijan roolissa tunnistamassa merkityksellisiä teemoja.

Huolena hyvinvoinnin heikentyminen

Ilmiöpöytään osallistuneita keskusteluttivat etenkin hyvinvointiin liittyvät asiat. Osallistujat arvioivat, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden pahoinvointi on lisääntynyt. Opiskelijoilla esiintyy yhä moninaisempia ja vaikeampia ongelmia, jotka vaikeuttavat oppimista ja opiskelua (muun muassa mielenterveysongelmat, elämänhallinta, kiusaaminen ja yhteisöjen ulkopuolelle jääminen). Keskustelijat arvioivat, että kyse on kuitenkin huomattavasti pidempiaikaisesta kehityksestä, joka on osin jäänyt pandemian aiheuttamien poikkeusolojen katveeseen. Hyvinvointiteema näkyy myös opettajakunnassa: työkuorma on lisääntynyt, kun yhä useampi opiskelija tarvitsee tukea oppimiseensa ja opintoihinsa. Lisäksi tarvitaan yhä laajempaa ja vahvempaa tukea. Samaan aikaan tulee huolehtia ammatillisen koulutuksen päätehtävästä eli siitä, että opiskelijat saavuttavat työelämään siirtymisen ja siellä toimimisen edellyttämän ammattiosaamisen. Tämän ohella on huolehdittava myös siitä, että opettajien oma osaaminen pysyy ajan tasalla työelämän osaamisvaatimusten muuttuessa. Keskustelijat nostivat esiin, että yhä useammalla opettajalla on jaksamisongelmia, kun kaikkiin näihin vaatimuksiin yritetään vastata olemassa olevilla resursseilla.

Resurssien niukkuuden lisäksi tilannetta pahentavat osaltaan palvelujärjestelmän uudelleenorganisoinnin kipuilut: opiskeluhuoltopalveluiden saatavuus on todellinen ongelma monilla alueilla. Vaikka uusien hyvinvointialueiden vastuulla on järjestää tarvittavat kuraattori- ja psykologipalvelut toisen asteen koulutuksen opiskelijoille, käytännössä vastuun näistä katsottiin siirtyneen koulutuksen järjestäjille. Ammattiopistot näyttävät siten hoitavan yhä enemmän myös sellaisia tehtäviä, jotka eivät suoranaisesti kuulu niiden lakisääteisiin tehtäviin. Lisäksi työvoima- ja elinkeinopalveluja koskeva TE24/25-uudistus muuttaa toimintaympäristöä ja voi myös tuoda ammatillisen koulutuksen hoidettavaksi tehtäviä, joita siellä ei ole aiemmin hoidettu. Tämän katsottiin toisaalta tarjoavan uusia mahdollisuuksia ammatillisen koulutuksen järjestäjille kehittää toimintaansa ja palveluvalikoimaansa, toisaalta oltiin huolestuneita siitä, voiko järjestäjien hoidettavaksi vyöryä asioita, joihin heillä ei ole välttämättä resursseja eikä osaamistakaan.

Ammatillisen koulutuksen toimintakulttuuri on muutoksessa

Toimintakulttuurin koettiin olevan muutoksessa: yhteisöllisyyden hapertuminen sekä koulutuksen arvon ja merkityksen rapautuminen huolettivat keskustelijoita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten opiskelijat kiinnittyvät opiskeluyhteisöön tai millä tavoin he suhtautuvat koulutukseen. Myös ammatillinen opettajuus on murroksessa: tehtäväkuva muuttuu ja esimerkiksi kasvatuksen merkitys korostuu. Opettajan tehtävän vetovoima uhkaa heiketä, kun työstä tulee yhä raskaampaa ja vaativampaa.

Työelämän murros edellyttää ammatilliselta koulutukselta yhä tiiviimpää yhteistyötä työelämän kanssa, mikä ei aina onnistu. Jatkuva muutos haastaa sekä koulutuskenttää että työelämää sanoittamaan osaamistarpeita toisilleen ja opiskelijoille. Syntyy ristipaine työelämän osaamistarpeiden ja opiskelijoiden kasvavien tarpeiden välille. Haasteet ovat heijastuneet myös julkiseen ammatillisesta koulutuksesta käytävään keskusteluun usein negatiivissävytteisinä uutisina. Ammatillisen koulutuksen viestintätyölle on siten yhä enemmän tarvetta, jotta erityisesti todellisuuteen perustumattomia negatiivisia mielikuvia ammatillisesta koulutuksesta voidaan muuttaa.

Edellä esitetyt muutokset luovat haasteita opettajankoulutuksen uudistamiselle. Mikä on tulevaisuuden ammatillisen opettajan työnkuva ja millaisella ”osaamispaketilla” tehtävään siirrytään? Kaikkiaan keskustelijat arvioivat, että osaamistarpeisiin kyetään vastaamaan ammatillisessa koulutuksessa edelleenkin hyvin ja sen eteen tehdään paljon työtä. Yksi konkreettinen yhteinen tavoite ja toive on vahvistaa opettajankouluttajien ammatillisen koulutuksen nykytilan konkreettista tuntemusta jalkautumalla nykyistä enemmän oppilaitosten arkeen.

Perusta on vahva – kohti tulevaa

Vaikka ammatillisen koulutuksen asiantuntijoiden puheenvuoroissa tulivat korostetusti esiin erilaiset huolenaiheet ja ongelmat, moni asia ammatillisessa koulutuksessa on edelleen hyvin hoidettu. Koulutuksen perusta on vahva, ja sen päälle voi rakentaa uutta ja parempaa.

Parhaimmillaan ammatillinen koulutus tuottaa edelleenkin huippuosaajia, mistä on osoituksena esimerkiksi Suomen nuorten ammattitaitomaajoukkueen menestys Gdanskissa järjestetyissä EuroSkills2023 -ammattitaidon Euroopan mestaruuskilpailuissa (SkillsFinland, n.d.). On siis edelleen tärkeää huolehtia siitä, että opiskelijalähtöisyys toteutuu ja että oppilaitoksissa tehdään monipuolista yhteistyötä niin opettajien kuin työelämän kanssa. Moniammatillinen tiimityö oppilaitoksissa ja työpaikkojen kehittäminen laadukkaina oppimisympäristöinä auttavat vastaamaan erilaisten oppijoiden ohjaushaasteisiin. Huomio ja resurssitarpeet näyttäisivät kohdistuvan yhä enemmän opiskelijoiden oppimisedellytysten rakentamiseen ja oppijoiden tukeen ja vastaavasti vähemmän työelämän eri toimialojen osaamisvaatimuksiin vastaamiseen. On myös muistettava, että enemmistö opiskelijoista ja työntekijöistä kuitenkin voi keskustelijoiden mielestä hyvin.

Ammatilliset opettajat ovat työelämän ja yritysten keskustelukumppaneita ja koulutuskielen ”tulkkeja”. Opettajia tarvitaan linkiksi tunnistamaan työelämän muutoksia ja niistä nousevia osaamistarpeita. Myös opettajankoulutuksen on pystyttävä vastaamaan opettajan toimintaympäristön kehitykseen ja tarjottava siinä tarvittavaa osaamista. Ammatillisen koulutuksen ja opettajankoulutuksen yhteisenä tehtävänä on pitää huolta opettajan ammatin vetovoimasta. Ammatillisen koulutuksen uudistaminen tarvitsee tuekseen pitkäjänteistä ja tutkimusperusteista kehittämistä, jossa huomioidaan ja yhteensovitetaan opiskelijoiden, opettajien ja työelämän näkökulmat.