Ammatillisen erityisopettajan monimuotoinen ja vaativa rooli

Ammatilliset erityisopettajat toimivat hyvin monenlaisissa työtehtävissä. Ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa ammatillisen erityisopettajan tehtäviin kuuluu erityisen tuen tarpeen arviointia, suunnittelua ja toteuttamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Työnkuvat vaihtelevat oppilaitoskohtaisesti ja opiskelijoiden tarpeiden mukaisesti.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tavoitteena on tarjota kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet onnistua opinnoissaan (Valtioneuvosto, 2021). Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) velvoittaa koulutuksenjärjestäjiä laatimaan jokaiselle opiskelijalle yksilöllisen henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS). HOKS:aan laaditaan suunnitelma tutkinnon osaamisen hankkimisen tavoista ja sisällöistä. Siinä huomioidaan opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen, ja se sisältää tarvittaessa suunnitelman opiskelijan tuki- ja ohjauspalveluista. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017)

Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittelee, että ”erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyjä.” Erityisen tuen päätökseen perustuvilla yksilöllisillä tukitoimilla vahvistetaan opiskelijan mahdollisuuksia onnistua opinnoissaan. Opiskelijan yksilölliset tarpeet ovat siis opetus- ja ohjausjärjestelyjen sekä pedagogisen tuen suunnittelun lähtökohtina. Väliaikaisesti annettu tuki ja ohjaus eivät täytä erityisen tuen kriteerejä vaan ovat osa ammatillista koulutusta ja jokaisen opettajan ydinosaamista. (ePerusteet, 2024; Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017)

Erityisen tuen päätöksiä tehdään vuosittain noin 16 prosentille ammatillisen koulutuksen opiskelijoista (Opetushallinnon tilastopalvelu, n.d.). Oppimisen tukea tarvitaan vuosittain yhä enemmän, mikä näkyy myös opettajien erityispedagogisen osaamisen kasvavana tarpeena. Ammatillisten erityisopettajien koulutuksen sisäänottomääriä onkin lisätty kymmenessä vuodessa noin 20 prosenttiyksiköllä (Opintopolku.fi, n.d.). Heistä vain osa sijoittuu varsinaisiin erityisopettajien tehtäviin, ja monet jatkavat ammatillisen opettajan tai muissa oppilaitoksen työtehtävissä.

Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia odotuksia kohdistuu ammatillisten erityisopettajien työtehtäviin ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillinen erityisopettajankoulutus

Ammatillista erityisopettajankoulutusta järjestetään viidessä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa (AOKK). AOKK:n toimintaa ohjaa ammattikorkeakoululaki, mutta jokaisella opettajakorkeakoululla on oma opetussuunnitelma. Ammatillisen erityisopettajan koulutusta määrittävät opetussuunnitelmat, jotka samalla heijastelevat yhteiskunnassa sillä hetkellä voimassa olevia arvoja ja arvostuksia. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen pitkään tekemä yhteistyö erityisopettajakoulutuksen laadun varmistamiseksi näyttäytyy opetussuunnitelmien rakenteiden yhdenmukaisuutena. Eroavaisuudet löytyvät pääasiassa toteutuksissa ja erilaissa ajan myötä muuttuvissa painopistealueissa. (Takala ym., 2021) Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opettajakorkeakoulusta valmistuu vuosittain noin 45 ammatillista erityisopettajaa (kuvio 1).

Ammatillisen erityisopetuksen kenttä on viime vuosina ollut jonkinasteisessa myllerryksessä yhteiskunnassamme tapahtuneiden muutosten ja koulutuksen lainsäädäntöuudistusten myötä. Ammatillisen koulutuksen uudistuksissa korostuvat työelämässä oppiminen sekä digitaaliset oppimisympäristöt. Nämä molemmat vaativat opettajilta uudenlaista osaamista sekä vankkaa asiantuntemusta eri oppimisympäristöjen muokkaamiseksi kunkin oppijan tarpeisiin. Erityisopettajan työ painottuu entistä enemmän myös konsultatiiviseen toimintaan oppilaitoksissa sekä erilaisissa verkostoissa. Erityisopettaja toimii opiskelijan tuen ja inklusiivisten oppimisympäristöjen asiantuntijana. Opiskelijoiden yksilölliset opintopolut sekä koulutusorganisaatioiden kehittämistarpeet asettavat myös odotuksia erityisopettajan osaamiselle. (Hakala ym., 2020; Hirvonen, 2015)

Ammatillisella koulutuksella on katsottu olevan nimenomainen vastuu kouluttaa nuoria, joiden kiinnostus ei kohdistu korkeakouluopintoihin ja joilla saattaa olla erilaisia haasteita oppimisessaan ja elämässään. Ammatillisen koulutuksen yleissivistävä tehtävä näyttää jäävän tehokkuutta, markkinoiden tarpeita sekä osaamista ja kompetenssia painottavien vaatimusten alle. Ammatillinen koulutus joutuukin tasapainoilemaan inkluusioarvojen ja työelämän vaatimusten välillä, mikä johtaa pohdintaan siitä, miten se voi ottaa huomioon kaikkien oppijoiden tarpeet samalla kun se vastaa työelämän odotuksiin. (Ström & Björk-Åman, 2022; Nylund & Virolainen, 2019)

Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee vuonna 2024 noin 180 000 opiskelijaa ja heistä erityistä tukea saa noin 13 prosenttia (Opetushallinnon tilastopalvelu, 2024). Vaativan erityisen tuen oppilaitoksissa opiskelee noin 2 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Erityisen tuen tarpeen taustalla on monenlaisia syitä: oppimisvaikeus, mielenterveyden haaste, vamma tai sairaus. Vaativaan erityiseen tukeen ovat oikeutettuja ne opiskelijat, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia, vaikea vamma tai sairaus, joiden vuoksi opiskelija tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista tukea (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017).

Erityisen tuen päätöksiä tehdään ammatillisissa oppilaitoksissa vuosittain yhä enemmän. Amisbarometrin (2022) mukaan lähes viidennes opiskelijoista tunnistaa mielenterveyden haasteiden hidastavan omia opintojaan ja noin joka kahdeksas opiskelija (13 %) koki opettajien käyttämien opetusmenetelmien heikentävän oppimista.

Tutkimusmenetelmät

Keväällä 2023 toteutimme Hämeen ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoulussa kyselyn ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa toimiville ammatillisille opettajille. Kyselyllä pyrimme kartoittamaan oppilaitoksissa toimivien erityisopettajien toimenkuvaa sekä tähän rooliin liittyviä odotuksia. Kyselyssä kysyttiin muun muassa vastaajien koulutustaustaa, nykyistä työtehtävää sekä yhteistyöstä ja odotuksista ammatillisen erityisopettajan suhteen. Kyselyssä kartoitettiin, minkälaista tukea vastaaja toivoo erityisopettajalta omaan opettajan työhönsä sekä millaista erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseen liittyvää osaamista hän tarvitsee.

Kyselyn toteuttivat Hämeen ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opiskelijat. Kyselyyn saatiin 126 vastausta, joista käsittelyyn otettiin vain ammatillisten opettajien vastaukset (n = 91). Analyysin ulkopuolelle jätettiin perusopetuksen opettajien (n = 2) ja ammatillisen erityisopettajan pätevyyden (n = 29) omaavien henkilöiden vastaukset. Kyselyyn vastanneista neljä ei halunnut osallistua aineiston käsittelyyn.

Vastaukset analysoitiin kysymyskohtaisesti Excel-ohjelmistoa hyödyntäen.

Tulokset

Ammatillisista opettajista (n = 91) lähes kolmannes toivoi erityisopettajalta tukea ja konsultointiapua ensisijaisesti erityisen tuen opiskelijan yksilölliseen ohjaamiseen (kuvio 2). Kyselyyn vastanneet ammatilliset opettajat kokivat kuitenkin melko hyvin osaavansa tunnistaa opiskelijoiden erityisen tuen tarpeita, ja vain muutama koki, ettei tunnista oppimiseen liittyviä haasteita lainkaan. Tehdyn kyselyn mukaan erityisopettajaan kohdistuvat odotukset ammatillisessa koulutuksessa painottuvat ensisijaisesti opiskelijan erityisen tuen opiskelijan yksilölliseen ohjaamiseen (27 %), oppimisvaikeuksien tunnistamiseen (20 %) ja opiskelijan toiminnanohjauksen tukemiseen (15 %).

Vähiten koettiin tarvittavan erityisopettajan osaamista opiskelijan tunnetaitojen käsittelyyn (4 %) ja opiskelijan mielenterveyden tukemiseen (6 %).

Kun tehtiin tarkempaa analyysiä eri koulutuksessa toimivien opettajien konsultointitarpeista, syntyi pientä eroavaisuutta eri koulutustehtävissä toimivien opettajien kesken.

Tutkintoon johtavassa koulutuksessa toimivien ammatillisten opettajien (n = 68) vastaukset olivat hyvin saman suuntaiset kuin edellä. Eniten kaivattiin tukea erityisen tuen opiskelijoiden yksilölliseen ohjaamiseen (26 %), toiseksi tärkeimmäksi nousi opiskelijan oppimisvaikeuksien tunnistaminen (21 %) ja kolmanneksi toivottiin erityisopettajalta keinoja opiskelijan toiminnanohjauksessa tukemiseen (14 %). Muutoksena edelliseen oli nähtävissä opiskelijan elämänhallinnan tukemisessa, joka sai vastauksista 12 prosenttia ja vastaavasti opiskelijan tarkkaavuuden haasteet, joka sai vastauksista yhdeksän prosenttia. Vähiten tukea koettiin tarvittavan opiskelijan tunnetaitojen käsittelyyn (4 %).

Tutkintoon valmentavassa koulutuksessa (TUVA) tärkein tuki erityisopettajalta kohdistui erityisen tuen opiskelijan yksilölliseen ohjaamiseen (33 %). Seuraavaksi nousi valmentavassa koulutuksessa tärkeään asemaan opiskelijan yhteistyöverkoston vahvistaminen (27 %) ja kolmanneksi tärkeimmäksi opiskelijan oppimisvaikeuksien tunnistamisen tuki (20 %). Vähiten erityisopettajan tukea koettiin tarvittavan valmentavassa koulutuksessa opiskelijan tunnetaitojen käsittelyyn (7 %).

Yhteisten tutkinnonosien opettajien vastaukset olivat edellisten kaltaiset ja ensimmäisenä toiveena oli saada erityisopettajalta tukea erityisen tuen opiskelijan yksilölliseen ohjaamiseen (28 %). Toiseksi nousi yllättäen opiskelijan toiminnan ohjauksen tukeminen (22 %), ja lähituntumassa olivat opiskelijan oppimisvaikeuksien tunnistaminen (20 %). Täysin uutena nousijana oli opiskelijan tarkkaavuuden haasteet (15 %). Vähiten yhteisten tutkintojen opettajat kokivat tarvitsevansa tukea tunnetaitojen käsittelyyn (2 %).

Kaikista vastaajista (n = 91) lähes puolet (43 %) oli tehnyt erityisopettajan kanssa yhteistyötä HOKS:n laadinnan yhteydessä. Vastaajista lähes 35 prosenttia oli saanut erityisopettajalta konsultointiapua ja tukea opetukseen. Vähiten erityisopettajaa oli hyödynnetty opiskelijan tarvitsemien tukipalvelujen selvittämisessä (3 %) sekä haastavien tilanteiden ratkomisessa (4 %). Kyselyssä kysyttiin myös, että onko opettaja tehnyt ylipäätään yhteistyötä erityisopettajan kanssa. Kyselyn vastausten perusteella seitsemän prosenttia vastaajista ei ollut tehnyt lainkaan yhteistyötä erityisopettajan kanssa.

Ammatillisilta opettajilta kysyttiin, kuinka hyvin oma osaaminen riittää arvioimaan opiskelijan erityisen tuen tarvetta. Opettajat kokevat osaavansa tunnistaa opiskelijan erityisen tuen tarpeita melko hyvin (45 %), mutta oppimisen haasteiden tunnistaminen tuotti jo hiukan enemmän vaikeuksia. Noin neljännen (25 %) ilmoitti havaitsevansa haasteita, mutta ei osaa arvioida niitä tarkasti, ja neljä prosenttia vastaajista ei tunnista oppimiseen liittyviä haasteita lainkaan.

Merkittävänä havaintona voidaan kyselyssä pitää sitä, että opettajat tunnistavat opiskelijan hyvinvointiin liittyviä haasteita hyvin (30 %) ja peräti 38 prosenttia oli sitä mieltä, että tunnistaa hyvinvointiin liittyviä haasteita melko hyvin. Mielen haasteita havaitaan siis hyvin, mutta mielen hyvinvoinnin tukeen ei kyselyn mukaan juurikaan tarvita erityisopettajan tukea tai konsultointia.

Yhteenveto

Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia odotuksia kohdistuu ammatillisissa oppilaitoksissa työskentelevien erityisopettajien työtehtäviin. Tulosten perusteella erityisopettajalta odotetaan monenlaista osaamista monenlaisissa oppimisympäristöissä ja verkostoissa, mikä on linjassa aiempien selvitysten ja tutkimusten kanssa (Goman ym., 2021; Eskola, 2020; Hirvonen, 2015). Erityisopettajan osaamisessa korostuu opiskelijoiden yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistaminen, tarvittavien tukitoimien suunnittelu sekä konsultoiva rooli. Tämä kyselytutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että erityisopettajat toimivat sillanrakentajina opiskelijan, oppilaitoksen, työelämän ja muun verkoston välillä (Ryökkynen & Räty, 2022). Ammatillisessa koulutuksessa osaamista voi hankkia erilaisissa oppimisympäristöissä yksilöllisesti räätälöidyn suunnitelman ja tarvittavien tukitoimien avulla (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017). Oppimisympäristöt vaihtelevat perinteisistä luokkatilanteista työelämässä oppimiseen, mikä tulee huomioida erityisen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Jokainen opiskelija on oikeutettu paitsi sellaiseen opetukseen ja ohjaukseen, mikä mahdollistaa tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen hankkimisen, tarvittaessa myös erityiseen tukeen (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017).

Kyselytutkimuksen vastaukset osoittavat, että erityisopettajilta toivotaan erityisesti tukea opiskelijoiden toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden haasteisiin. Tiedetään, että toiminnanohjauksen haasteet voivat johtua monista eri syistä (Sandberg, 2021). Tästä syystä opiskelijoiden yksilöllisten toiminnanohjaukseen liittyvien tarpeiden tunnistaminen ja tukeminen muodostuu tärkeäksi osaksi erityisopettajan osaamista (Pälkäs & Valtonen, 2022). Vaikka ammatillisen koulutuksen toteuttamisessa painottuu yksilöllisyys, yksilölliset opintopolut ja yksilölliset tukitoimet, niin yhteisön merkitys opiskelijoiden osallisuuden ja hyvinvoinnin tukena näkyi myös kyselyn vastauksissa. On siis tärkeää huomioida, että yksilöllisistä poluista ei tule yksinäisiä polkuja, sillä osallisuuden kokemuksella on vahva yhteys opinnoissa onnistumiseen ja hyvinvointiin (Jauhola & Kortelainen, 2018; Ryökkynen, 2023).

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillisen erityisopettajan rooli on monimuotoinen ja vaativa, mutta samalla äärimmäisen merkityksellinen. Jokaisen opiskelijan yksilöllisten tarpeiden ja vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen sekä jokaisen opiskelijan kohtaaminen ja tukeminen edellyttävät vankkaa pedagogista osaamista sekä ammatillisen erityisopettajankoulutuksen tarjoamaa syvällistä ymmärrystä. Kun korostetaan moniammatillisen ja -monialaisen yhteistyön merkitystä, tämä tutkimus viittaa siihen, että erityisopettajan työssä menestymiseen tarvitaan jatkuvaa kehittymistä ja verkostoitumista oppilaitosympäristössä ja sen ulkopuolella.