AMK-seniorit ja tutkimusperustainen kehittäminen


Mitä se oikein oli, kun ammattikorkeakouluja perustettiin 1990-luvulla? Millaista oli olla rehtorina? Mistä perustamisvaiheessa haettiin tietoa, ketkä olivat tärkeimpiä yhteistyökumppaneita? Mikä rooli tutkimuksella on ollut ammattikorkeakoulujen kehittämisessä? Entä mikä rooli rehtoreilla on ollut tutkimuksen tuottamiseen? Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia tässä artikkelissa.

Hämeen ammattikorkeakoululla oli ilo isännöidä ammattikorkeakoulujen seniorirehtorien tapaamista syyskuun lopulla 2017. Seniorirehtorit, joiden ryhmään kuuluu 43 henkilöä, toimivat edelleen eräänä Arenen keskeisenä sidosryhmänä. Osallistujina olivatkin myös Arenen varapuheenjohtaja rehtori Riitta Konkola sekä toiminnanjohtaja Riitta Rissanen. Seniorirehtorit kokoontuvat kahdesti vuodessa. HAMKissa oli paikalla 15 rehtoria, useimmat aveceineen.

Vierailun innoittamina kirjoitamme lyhyesti ammattikorkeakoulutusta koskevan tutkimustiedon hyödyntämistä koskevasta tutkimushankkeestamme sikäli kuin se sivuaa senioreita. Ammattikorkeakoulutusta koskeva AmkTut-hanke on alkanut vuonna 2014 (Kantola & Friman 2015, Rauhala et al. 2016), ja sen yhtenä tavoitteena on tehdä näkyväksi ammattikorkeakoulutukseen kohdistunutta tutkimusta. Hankkeessa on mm. analysoitu tutkimusjulkaisuja sekä haastateltu eri toimijaryhmiä. Aiemmin ammattikorkeakoulutusta koskevan tutkimuksen äärellä on ollut Luopajärvi (1999), jolloin hänen tutkimuskohteensa oli ammattikorkeakoulujen kehittyminen niin koulutusjärjestelmässä kuin organisaatioinakin. Luopajärvi (emt.) käytti aineistona ammattikorkeakouluihin kohdistunutta tutkimusta sekä arviointeja.

Korkeakoulututkimus on suomalaisittain vakiintunut monitieteinen tutkimusala, joka on ollut painottunut yliopistoihin. Viime vuosina myös ammattikorkeakoulut ovat näkyneet yhä vahvemmin yliopistojen rinnalla tutkimuskohteina. AmkTut-hankkeessa on omaksuttu eurooppalaisessa tutkimuskirjallisuudessa yleinen näkemys korkeakoulututkimuksen monitieteisyydestä (Teichler 1996, 2000a, 2000b, Ahola & Välimaa 2002, Välimaa & Ursin 2006, Ahola & Hoffman 2012). Kehittyneelle korkeakoulututkimukselle voidaan Teichlerin mukaan asettaa kaksitasoinen yhdistämistehtävä: yhtäältä eri tieteenalojen teorioiden, ajattelutapojen ja menetelmien hyödyntäminen ja toisaalta eri tieteenalojen tiedonkäsitysten integrointi. Teichler toteaa, että mikäli korkeakoulututkimusta yritetään johtaa yksittäisistä oppiaineista, paradigmoista tai yksittäisiltä aloilla, tuloksena saattaisi olla tutkimusteemojen huomattava suppeneminen sekä kysymyksenasettelut, jotka eivät sovellu samanaikaiseen teoreettisen tiedon ja tutkimuskohteen todellisuuden haltuunottoon (Teichler 1996, 442).

Tarkasteltaessa ammattikorkeakoulutukseen liittynyttä tutkimusta Suomessa julkaistujen väitöskirjojen kautta, on kehitys ollut taulukon 1 mukainen (Rauhala & al. 2016). Kasvatustieteeseen suuntautuneita väitöskirjoja oli v. 1997–2004 yhteensä 33 eli lähes puolet (Salo & Friman 2006).

Taulukko 1.

Vaihe Väitöskirjoja, kpl
1991–1996 Kokeiluaika 2
1997–2003 Vakinaistumis- ja käynnistymisvaihe 69
2004–2013 Täysimittaiseksi korkeakouluksi kehittymisen vaihe 90
2014–2016 Korkeakoulujen yhtenäistymiskehityksen alkaminen 9
Yhteensä 170

Väitöskirja-analyysien lisäksi AmkTut-hankeessa on haastateltu 14 ammattikorkeakoulujen eläkkeelle siirtynyttä rehtoria kysyen mm. sitä, miten he käyttivät työssään ammattikorkeakoulutukseen suuntautunutta tutkimusta. Heidän toimikautensa sijoittuivat Rauhalan et al. (2016) luokituksessa kolmeen ensimmäiseen kehitysvaiheeseen eli kokeiluaikaan (1991–1996), vakinaistumis- ja käynnistysvaiheeseen (1997–2003) sekä täysimittaiseksi korkeakouluksi kehittymisen vaiheeseen (2004–2014).

Rehtorien taustakoulutus oli seuraavilta aloilta: kuudella korkein tutkinto oli kasvatustieteessä, kolmella yhteiskuntatieteissä, kolmella tekniikassa ja kahdella kauppatieteissä.

Haastatellut kertoivat käyttäneensä työssään tutkimustietoa seuraavasti: yhdeksän rehtoria oli käyttänyt koulutuspolitiikan, koulutustarpeiden, ennakoinnin ja opiskelijoiden työllistymisen tarkastelussa, yhdeksän strategioiden, johtamisen ja laadunvarmistuksen tukena ja neljä korkeakoulupedagogiikan tukena.

Rehtorien oma tieteenala näyttää jossain määrin olevan yhteydessä tutkimuksen hyödyntämiseen. Kasvatustieteilijät hyödynsivät muita enemmän tutkimusta korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä. Muiden alojen tieteenalataustan omaavat rehtorit keskittyivät hyödyntämään tutkimustietoa koulutuspolitiikan, koulutustarpeiden, strategioiden ja johtamisen kysymyksissä. Haastatelluista rehtoreista viidellä oli vahva yhteys tutkimukseen, erityisesti korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen, osalta. He olivat toimineet sekä väitöstutkimusten ohjaajina, lausunnon antajina että vastaväittäjinä.

Rehtorihaastatteluissa kysyttiin myös tärkeimmistä verkostoista ja kehittämisryhmistä, jolloin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen merkitys oli kiistaton. Arene ohjasi verkostomaista kehittämistoimintaa, joka oli usein opetusministeriön (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö) rahoittamaa. Rehtorien käsityksiä verkostotoiminnasta on dokumentoitu mm. Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet -julkaisussa (Vanhanen-Nuutinen 2007) sekä verkostohankkeiden vaikuttavuusselvityksessä (Friman & al. 2008).

Ammattikorkeakoulutuksen seniorirehtorien tieto on tavattoman merkityksellistä pyrittäessä luomaan luotettavaa ja moniulotteista kuvaa uuden korkeakoulusektorin synnystä, alkuvaiheen kamppailuista ja rakennusprosessista. Arene onkin osaltaan koonnut ansiokkaat katsaukset sekä ammattikorkeakoulujen että Arenen kymmenvuotistaipaleiden merkeissä (Liljander 2002, Malm 2007). Historiasta, vaikkei se kovin pitkä olekaan, on hyvä ammentaa ymmärrystä tähän päivään. ”Nopeassa rytmissä koulutuspolitiikassa on hyvä tallentaa kehitysvaiheita”, toteaa Rauhala (2007, 6).

Arenen kymmenvuotisjulkaisu (2007) sisältää lisäksi mm. rehtorimatrikkelin, pohdintaa duaalimallin tulevaisuudesta sekä Arenen ensimmäisen toiminnanjohtajan Eero Lemisen artikkelin ammattikorkeakoulujen kehittämisestä vakintaistamisprosessin jälkeen. Kirjoittajina ovat pääasiassa silloiset rehtorit. Liljanderin teoksessa puolestaan on kolmisenkymmentä artikkelia yhteiskunnan eri toimintasektoreilta. Käsiteltyjä aihepiirjejä ovat ammattikorkeakoulu-uudistuksen korkeakoulupoliittiset taustat, uudistus osana globaalia korkeakoulutuksen laajentumiskehitystä, ammattikorkeakoulujen työelämäkytkennät sekä tki-toiminnan läpimurto eri aloilla. Opetusministerinäkin vaikuttanut Olli-Pekka Heinonen muistuttaa edelleen ajankohtaisesta asiasta ”Älkää vilkuilko sivuillenne – tavoitteena omaleimainen korkeakoulu” (Liljander 2002, 22–30).

AmkTut-ryhmänä toteamme korkeakoulututkimuksen rakentavan monitahoisia verkostoja tutkijoiden ja toimijoiden verkostoja. Keskeistä ei ole yksittäisten toimijoiden välitön tulos, vaan laajemmat ja pidemmät yhteisölliset hyödyt. Korkeakoulujen näkökulmasta elävä vuorovaikutus myös niissä aikaisemmin työskennelleiden asiantuntijoiden kanssa tuottaa ennalta arvaamatontakin arvo- ja tietopohjaa. Pitkän aikavälin yhteinen tavoite on koko verkoston laaja menestys ja hyvinvointi. (Lin, N. 1999.) Ammattikorkeakoulutuksen määrätietoisen kehittämisen ja tuloksekkaan kehittymisen taustalla on paitsi vahvoja ja näkemyksellisiä henkilöitä ja heidän muodostamiaan verkostoja, myös systemaattista tutkimusta ja sen hyödyntämistä.

Lähteet

Ahola, S., & Hoffman, D.M. (2012). Higher education research in Finland – Emerging structures and contemporary issues. Jyväskylä University Press. Haettu 15.12.2017 osoitteesta https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2012/d103

Ahola, S. & Välimaa, J. (toim.) (2002). Heimoja, hengenviljelyä ja hallintoa. Korkeakoulututkimuksen vuosikirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.

Friman, M., Palos, M., Jalasvirta, A. (2008). Valtakunnallisten AMK-verkostohankkeiden vaikuttavuusselvitys. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 6/2008. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Kantola, M. & Friman M. (2015). From doctoral dissertations of institutional research to the practice of the UASs. EAPRIL conference proceedings no. 1 (2015), s. 79–86. Haettu 25.10.2017 osoitteesta https://eapril.org/sites/default/files/2017-03/eapril-2014-proceedings.pdf

Liljander, J-P. (toim.) (2002). Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Arene. Edita: Helsinki.

Lin, N. (1999). Building a network theory of social capital. Connections 22(1), 28–51. Haettu 2.11.2017 osoitteesta http://www.insna.org/PDF/Connections/v22/1999_I-1-4.pdf

Luopajärvi, T. (1999). The development of the Finnish Polytechnic system. Perspectives on Research. Helsingin ammattikorkeakoulun julkaisuja B5. Haettu 15.12.2017 osoitteesta http://hdl.voced.edu.au/10707/153648

Malm, K. (toim.) (2007). Arene ry. 10 vuotta. Helsinki: Arene.

Rauhala P., Kantola M., Friman, M. & Huttula, T. (2016). Ammattikorkeakoulutus tutkimuksen kohteena. Tiedepolitiikka 41(3), 57–68.

Salo, K. & Friman, M. (2006). Katsaus akateemiseen kasvatustieteelliseen ammattikorkeakoulututkimukseen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 8(3), s. 71–84.

Teichler, U. (1996). Comparative higher education studies: Potentials and limits. Higher Education 32(4), 431–465. Haettu 15.12.2017 osoitteesta http://euroac.ffri.hr/wp-content/uploads/2012/10/Teichler1996-1.pdf

Teichler, U. (2000a). Higher education research and its institutional basis. Teoksessa S. Schwarz and U. Teichler (toim.) The institutional basis of higher education research – Experiences and perspectives. Dordrecht: Springer.

Teichler, U. (2000b). The Relationship Between Higher Education Research and Higher Education Policy and Practice: the Researchers’ perspective. In U. Teichler & J. Sadlak (eds.) Higher Education Research: Its Relationship to Policy and Practice. Bingley: Emerald Group Publishing Limited.

Vanhanen-Nuutinen, Liisa (2007). Rehtorinäkökulma verkostohankkeisiin. Teoksessa M. Friman & M. Palos, M. Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet. Opetusministeriön julkaisuja 2007:1. Helsinki: Yliopistopaino, 86–91.

Välimaa, J. & Ursin, J. (2006). Korkeakoulututkimuksen teoriaa kartoittamassa. Teoksessa J. Ursin & J. Välimaa (2006). Korkeakoulutus teoriassa – näkökulmia ja keskustelua. Jyväskylä: koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto.

Kirjoittajat

Pentti Rauhala (rehtori emeritus, Laurea-ammattikorkeakoulu), Mauri Kantola (VTM, senior adviser, Turun ammattikorkeakoulu), Mervi Friman (KT, tutkimuspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu).

Viittausohje:
Rauhala, P., Kantola, M. & Friman, M. (2017). AMK-seniorit ja tutkimusperustainen kehittäminen. HAMK Unlimited Professional 16.12.2017. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/amk-seniorit-ja-tutkimusperustainen-kehittaminen

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Arene »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammattikorkeakoulut korkeakoulututkimus tutkimusperustaisuus verkostoituminen

Bookmark and Share




Previous Post
Raviliiga raviurheilun sisäänheittotuotteena
Next Post
Älykkään muotoilun hyödyntäminen vanhusten ja sairaiden kotihoidossa




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Raviliiga raviurheilun sisäänheittotuotteena
Hevosten yhteisomistaminen, puhekielessä kimppaomistaminen, on yleistynyt paljon. Muutamia vuosia sitten ideoitiin Raviliiga...