Resilienssi työelämän ja arjen keskellä

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta resilienssi? Onko se esimerkiksi joustavuus, muutoshalukkuus, kestävyys, vaikeista asioista ylipääseminen vai sopeutumiskyky? Voiko resilienssin ominaisuuksista olla hyötyä työarjen keskellä?

On hyvä tietää, mistä resilienssi koostuu ja miten sitä voi kasvattaa, mutta resilienssin kehittäminen ei ole vain puurtamista. Kun mietimme työelämän tulevia haasteita ja valmennamme nuoria työelämään, resilienssin käsitteen lisäksi on hyvä puhua itsemyötätunnosta.

Mitä resilienssi on?

Resilienssin käsite on laaja ja monitahoinen. Psykologian näkökulmasta “resilienssi ei ole niinkään ominaisuus, joka viittaa kykyyn sietää traumaattisia kokemuksia tai kriisejä vaan pikemminkin kykyyn sopeutua positiivisesti kriisin jälkeiseen tilaan” (Luthar ym., 2000, s. 543). Resilienssi siis nopeuttaa uudessa tilanteessa tapahtuvan palautumis- ja mukautumisprosessin käynnistymistä.

Resilienssi voi vaihdella eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa. Ihmisille on tyypillistä olla kyvykkäämpiä tietyillä elämänalueilla kuin toisilla. Ihminen voi esimerkiksi olla hyvinkin vakaa kohdatessaan vastoinkäymisiä töissä, mutta hän saattaa tulla huonosti toimeen perhesuhteisiin tai muihin lähisuhteisiin liittyvän stressin kanssa. (Southwick & Charney, 2012, s. 6)

Resilienssi ei ole pelkkä yksilön ominaisuus tai taito, vaan se on yhteydessä yksilön sosiaaliseen kontekstiin, kuten läheisiltä saatavilla olevaan tukeen. Kulttuuri ja uskonto vaikuttavat siihen, miten ihmisten oletetaan käyttäytyvän haastavissa tilanteissa ja miten avunpyytämiseen suhtaudutaan.

Viime aikoina on nostettu esiin myös yhteisöjen ja organisaatioiden resilienssi. Kehityssuunta on hyvä, koska yhteiskunnan rakenteet eivät ole ainoastaan abstrakteja asioita, ja tarkastelun ulottaminen laajemmalle tuo isompaa kosketuspintaa muutoksille. Yhteisöt ja organisaatiot vaikuttavat yksilöiden hyvinvointiin, ja muutosta ja kehitystä voi tapahtua isommalla kentällä.

Mihin resilienssiä tarvitaan nykyajan työelämässä ja arjessa?

Kohtaamme vaihtelevia ja erikokoisia haasteita elämän aikana. Pietikäinen (2017) kuvaa erilaisia elämän käännekohtia ja elämänkaareen kuuluvia tapahtumia, kuten murrosikä, perheen perustaminen, ammatinvalinta ja eläkkeelle jääminen. Nämä muutokset herättävät tunteita ja ajatuksia, vaikka niihin yleensä pystytään varautumaan etukäteen. Elämänkriisi, kuten avioero, työttömäksi jääminen tai sairastuminen, voi taas tulla nopeastikin eteen, eikä muutokseen välttämättä jää valmistautumisaikaa. (Pietikäinen, 2017, ss. 18–19) Tämän lisäksi on jokapäiväisiä haasteita, kuten erimielisyyksiä läheisten kanssa, ristiriitoja työkaverin kanssa, taloudellisia tai terveydellisiä huolia. Kaikissa näissä voimavarat joutuvat koetukselle.

Työelämän muutos on vauhdikasta tällä hetkellä ja on sitä lisääntyvässä määrin tulevaisuudessakin. Työelämässä tapahtuu rakenteellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, ja voikin kysyä, miten ihmisten mieli pysyy näissä muutoksissa mukana. Työelämässä voi nousta haastavia tilanteita työtaakan tai työkavereiden muodossa. Vaativat neuvottelutilanteet ja paineiset tilanteet aiheuttavat stressiä. Ristiriidat, eri toimintatavat ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnkuvaan kuormittavat.

Osaamisen vaatimukset muuttuvat parasta aikaa, digitalisaatio lisääntyy hurjaa vauhtia, epätyypillisistä työsuhteista tulee tyypillisiä, työt muuttuvat projektiluonteisiksi – vain muutamia muutoksia mainitakseni. On useita tekijöitä, mihin sopeutua, samalla kun arvostamme yhä enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kiinnitämme huomioita siihen, miten haluamme viettää arkea ja vapaa-aikaa.

Työn tulevaisuus pitää sisällään hitaita muutosprosesseja, joihin pitää reagoida nopeasti. Siefen (2021) kirjoittaa, ettei oppimisen tarvitse olla rutiinia, vaan oppimista voi ohjata uteliaisuus ja innostuminen niin asioihin, itseen kuin toisiin ihmisiin. Mutta mikä on uusien asioiden oppimisen ja omaksumisen yhteys resilienssiin? Helpottaako se, että on utelias ja vastaanottavainen uuteen, kyselee, ottaa selvää ja omaa tiedonhaluisen ja kiinnostuneen asenteen? Se, joka yhdistelee asioita useasta lähteestä ja suunnasta, on valmiimpi ottamaan vastaan uusia mahdollisuuksia.

Entä sitten tulevaisuuden kohtaaminen? Tulevaisuus voi olla epävarma, ja tulevaisuusvaihtoehtoja voi esiintyä useita, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Resilientti ajatusmaailma tuo valmiuksia paitsi erilaisten haasteiden myös erilaisten tulevaisuuksien kohtaamiseen. Tulevaisuus ei ole vain uhkakuvia, vaan myös mahdollisuuksia. Tämä on tärkeä viesti, etenkin nuorille, jotka valmistautuvat työelämään. Tulevaisuutta voi kohdata monesta eri näkökulmasta, ja kun mieli on joustava, vaihtoehtoisia lähestymistapoja on enemmän.

Kohtaamme usein asioita, joita emme haluaisi kohdata – joskus useamman epämukavan haasteen samalla kertaa. Yritämmekö sulkea ikävät asiat pois mielestämme? Vai keskitymmekö pelkästään uhkiin? Uusitalon (2023) mukaan ”Ihmisten hyvinvointiin ei riitä pelkästään se, että viedään pois ikävät asiat. Tärkeää on tehdä aktiivisesti asioita, jotka vievät meidät nollatasosta ylöspäin”. Resilienssi ei ole vain vaikeuksista selviämisen kyky, vaan se rakentuu parhaiden puolien varaan ottaen huomioon yksilön vahvuudet ja kyvyt. Omien vahvuuksien käyttö taas lisää onnistumisia ja kasvattaa itsetuntoa.

Miten omaa resilienssiä voi kehittää?

Yksi resilienssin osatekijöistä on aivojen kunto (Southwick & Charney, 2012). Aivoilla on ihmeellinen kyky oppia, käsitellä tietoa ja muistaa. Aivojemme rakenne muuttuu toimintamme perustella ja oppiminen perustuu uusien hermoyhteyksien syntymiselle. Aivot pitävät haasteista ja rakastavat, että niitä käytetään. Erityisen mielellään ne opettelevat jotain uutta. Uudella en tarkoita pulmatehtävien tekemistä, vaan jokainen voi opetella hauskoja asioita ja siitä mistä itse tykkää. Arkiset, yksinkertaiset asiat toimivat myös, kuten vaikkapa hampaiden harjaaminen heikommalla kädellä tai vaatteiden pukeminen silmät kiinni.

Pietikäinen (2017) puhuu tarkkaavaisuudesta kuin kohdevalosta. Kohdistammeko valon yksityiskohtiin vai isompaan kuvaan? Voiko käydä niin, että jos stressaavissa tilanteissa kiinnitämme huomion pieniin yksityiskohtiin, mieli ei toimi joustavasti? Jos suuntaamme kohdevalon kokonaiskuvaan, mieli toimii joustavammin ja eteenpäin pääsee paremmin. Pietikäisen (2017) mukaan mieli saa tällöin isomman alustan toimia ja voisi ajatella, että resilienssi kehittyy.

Resilienssin kasvattaminen vaatii rutiinin ylittämistä. Jokainen meistä on luonut itselle sopivia selviytymiskeinoja aikaisemmista tiukoista tilanteista. Menetkö silloin automaattiohjaukselle ja toimitko rutiinilla? Voimme toimia ajattelematta asiaa sen enempää. Tämän vastapainona voisi sen sijaan miettiä, mitkä asiat vahvistuvat ja mitkä asiat unohtuvat. Ajatteletko, että lopputulokseen voi päästä myös toista reittiä ja lopputulos saattaa olla yhtä hyvä tai parempikin?

Resilienssin yhteydessä puhutaan myös itsemyötätunnosta. On huomattu, että korkea itsemyötätunto voi auttaa selviytymään kriittisistä elämäntapahtumista. Itsemyötätunto sisältää kyvyn hyväksyä tietoisesti oma tilanteensa ja tunteensa sen sijaan, että sivuuttaisi tai liioittelisi niitä. Epäonnistumisia tulee ja virheitä tapahtuu. Voi ajatella, että tämä päivä on nyt tällainen ja asiat ovat nyt näin. Tai, että nämä asiat ovat hyvin ja nämä taas voisivat olla paremmin. Elämä on kuin palapeli, joka koostuu tummista paloista ja värikkäistä sekä hempeistä paloista. Onko pelkkää hempeistä väreistä koostuvaa palapeliä olemassakaan? Haastavia elämäntilanteita tulee, ja joskus niitä voi tulla useampikin samaan aikaan.

Resilienssiä kasvattavia asioita voi olla vaikkapa omien onnistumisten listaaminen. Kirjaa ylös omat onnistumiset, rohkaisevat viestit ja kiitokset. Usein vaikkapa muilta saadut positiiviset palautteet saattavat unohtua, mutta kokoamalla ne yhteen pääsee palamaan niiden ääreen. Onnistumisten nostaminen esiin ja niistä iloitseminen kasvattaa resilienssiä. Näin ikään kuin sparraat itseäsi muodostamaan eri ajatuskulkukuja ja käyttämään onnistumisen metaforaa aktiivisesti.

Halu tehdä hyvää kohottaa elämänlaatua ja ystävällisyyden teot antavat mahdollisuuden olla voimavara toisillekin. Resilienssi kasvaa suhteessa ympäristöön ja heijastuu meihin takaisin muista ihmisistä. Sosiaalisen tuen ansioista ihmiset myös pysyvät yhteydessä toisiinsa. Tämä on tärkeää minkä tahansa haastavan tilanteen tai kriisin keskellä. On myös todettu, että resilienteillä ihmisillä sosiaalinen tuki toimii molempiin suuntiin, he saavat ja myös antavat tukea toisille.

Omaa resilienssiä kannattaa miettiä avoimin mielin, ja se voi löytyä vaikka oman asiantuntijuuden huomaamisesta. Vahvuuksien käyttö johtaa onnistumisiin, ja siksi niiden tunteminen on tärkeää. Jos joissakin taidoissa on jotain puutteita, toiset taidot voivat viedä vielä pidemmälle. Oma joustavuus ja ketteryys voi muodostua myös sen tiedostamisesta, ettei tee kaikkea kauhealla kiireellä, vaan pysähtyy esimerkiksi miettimään viestin sisältöä. Yhtä kaikki resilienssin tavoitteena on elämänlaadun kohottaminen. Jos toimit ennakoivasti ja mietit omaa resilienssikykyä ja -työkaluja, auttaa se sinua näkemään miten toimit, reagoit ja ajattelet stressaavassa tilanteissa. Tämä taas tuo levollisuutta kohdata erilaisia tilanteita.

Mistä tekijöistä sinun oma resilienssisi koostuu? Mitkä ovat sinun työkalujasi mielen ketteryyteen?