Ohjauksella rakennetaan kestävää tulevaisuutta

Kestävän tulevaisuuden huomioiminen ammatillisen koulutuksen opiskelijan ohjauksessa on kriittinen kohta, kun haluamme tukea opiskelijoita kestävyysmurroksessa ja ohjata heitä kehittymään muutoksentekijöiksi. Osaamisen hankkimisen ja päivittämisen tulisi tapahtua kaikkiaalisesti ja hybridisti. Tämä asettaa myös opiskelijoille tarjottavalle ohjaukselle aivan uuden roolin, tavat ja näkökulman. Kenen tehtävä ohjaus sitten on? Pohdittavaksi nousee myös kysymys, onko kaikilla tasa-arvoiset mahdollisuudet saada tulevaisuuden kestävää ja yhteiskuntaa uudistavaa ohjausta? Tiedämmekö, mitkä tahot määrittelevät tulevaisuuden näkymiä ja keiden näkemykset huomioidaan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa?

Kestävän tulevaisuuden ulottuvuuksia

Agenda 2030:n kestävän kehityksen toimintaohjelma ja tavoitteet koskevat maailman kaikkia maita (Ulkoministeriö, n.d.). Suomessa hallitusohjelma pohjautuu kestävän kehityksen tavoitteille, ja valtioneuvosto on antanut selonteon kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda 2030:sta. Hallitusohjelman tavoitteet ja toimet kohtaan SDG 4 (Sustainable Development Goals), jossa taataan kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet, ovat:

• koulutus- ja osaamistaso nousee kaikilla koulutusasteilla, koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy ja oppimiserot kaventuvat
• lapset ja nuoret voivat hyvin
• koulutus rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta
• Suomi on kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella, tutkia ja investoida
• jokainen nuori pysyy koulutuspolulla. (Valtioneuvosto, 2020a, s. 39)

Yhteiskunnan toimintamallit muuttuvat kestävän tulevaisuuden edistämiseksi, josta esimerkkinä UNESCO:n vuonna 2013 perustama Oppivien kaupunkien verkosto (Global Network of Learning Cities, GNLC), johon Suomesta kuuluu esimerkiksi Espoo. Sen tehtävänä on tukea ja edistää kaikkien 17 YK:n Agenda 2030 tavoitteen saavuttamista kaupunkien kautta. Oppivien kaupunkien verkostoon kuuluvat kaupungit ovat ymmärtäneet elinikäisen oppimisen tapana viedä heille tärkeitä arvoja eteenpäin. (Erkkilä, 2020)

Työn sisältö ja merkitys muuttuvat, toimeentulo perustuu monenlaisiin erilaisiin ansaintamaleihin ja siirtymät töiden välillä voivat olla katkonaisia. Työ ja vapaa-aika, ammatillinen ja henkilökohtainen elämismaailma kietoutuu ja sulautuu yhä enenevässä määrin yhteen. Huolehtimalla hyvinvoinnista, toiminta- ja työkyvystä, sekä osallisuudesta, vaikutetaan yhteiskunnan kestävyysominaisuuksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020). Kestävän osaamisenkin kannalta on merkityksellistä huomioida toiminnan ekologinen kestävyys, sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2017).

Kasvatuksen, koulutuksen ja yhteisöllisen toiminnan tehtävä kestävyysmurroksessa on tehdä näkyväksi ihmisen ja luonnon keskinäistä riippuvuutta, lisätä kansalaisten keskinäistä luottamusta, kannustaa kokeilemaan uusia, kestävämpiä arjen rutiineja ja edesauttaa systeemistä ajattelua niin haasteiden kuin ratkaisujen osalta. Murrokset kohti kestävää kehitystä nousevat uusista tiedoista ja taidoista ja maailmankuvan muutoksista. Niitä syntyy arvokeskusteluista ja tulevaisuuden lukutaitoon ja kuvitteelliseen ajatteluun harjaantumisesta sekä tietopohjaisen systeemisen ajattelun vahvistamisesta. (Kestävyyspaneeli, 2020, ss. 2–5). Muutoksen käyttövoimana on ihmisen henkinen kasvu, jonka mahdollistaa elinikäisen oppimisen tuottama aineeton pääoma (Salonen, 2010, s. 255).

Räikkönen (2013, s. 109) toteaa, että yhteiskunnallinen muutospotentiaali, joka sisältyy kestävän työn kehittämisen osatavoitteisiin, jää tällä hetkellä hyödyntämättä. Kestävän työelämän kannalta muutosten systeemisyys korostuu, kestävyyden eri ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa niin ekologisen, inhimillisen ja sosiaalisen kestävyyden osalta. (Kasvio & Räikkönen, 2010, s. 6) Esimerkiksi kestävä työelämä tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sen kautta myös inhimillinen ja taloudellinen hyvinvointi paranevat. (Lämsä, 2019, s. 47)

Kestävyystaitojen oppimisen näkökulma laajenee ajattelun taitoihin ja yhteisötaitoihin kuten kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin, ongelmanratkaisuun ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Näitä taitoja hyödynnetään ympäristö-, turvallisuus- ja hyvinvointikysymysten käsittelyssä. Opittavat taidot laajenevat ekososiaalisen sivistyksen omaksumiseen sekä muutoksentekijän taitojen harjoitteluun ja tulevaisuusajatteluun. (OKKA-säätiö, 2020) Ekososiaalisen sivistyksen tavoitteena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle (Opetushallitus, n.d. b). Ekososiaalinen sivistys ilmenee vastuun ja vapauden tasapainona ihmisen ajattelussa ja toiminnassa. Sen arvoiksi ovat tunnistettavissa vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. (Salonen & Bardy, 2015, ss. 8–12)

Kestävyysosaamista voidaan tukea tarjoamalla mahdollisuuksia painottaa opinnoissa kestävän tulevaisuuden osaamista. Tulevaisuuslukutaito – kyky ennakoida tulevaisuutta, kuvitella ja visioida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja toimia niiden toteutumiseksi – on keskeinen yhteiskuntaa uudistavan osaamisen alue. Tarpeen mukaan osaamisen hankkimiseen hyödynnetään muiden yhteistyökumppaneiden tarjoamia oppimisympäristöjä ja virtuaalisia ympäristöjä. (OKKA-säätiö, 2020)

Ekososiaalinen sivistyksen lähtökohtana on ihmiskunnan arvokkaan ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen ekosysteemien kestävyyden asettamissa rajoissa (OKKA, 2020). Kun opiskelija pystyy haastamaan tai kuvittelemaan toivottavan tulevaisuuden sekä määrittelemään sille tavoitteen, niin myös yhteiskunnalliset rakenteet, yhteisöjen ja yksilöiden ajattelumallit alkavat muuttua ja suuntautuvat kohti jotakin uutta. (Lähdemäki-Pekkinen & Poussa, 2020)

Kestävän tulevaisuuden huomioiminen ohjauksessa

Kestävän tulevaisuuden ulottuvuuksien huomioiminen ohjauksessa (Kuvio 1) on kaikkien ammatillisen koulutuksen parissa toimivien yhteinen tehtävä. Kestävän tulevaisuuden ulottuvuuksien keskiössä on yksilö eli tässä tapauksessa ohjaaja, joka hahmottaa ohjauksen prosessia yksilöllisen, yhteisöllisen, yhteiskunnallisen ja globaalin ulottuvuuden kautta (vrt. Ulkoministeriö, n.d.; Valtioneuvosto, 2020a, s. 39; Opetushallitus, n.d.a). Elinikäisen ohjauksen strategia suosittelee hallituskauden 2020–2030 aikana ohjausta toteutettavan muun muassa yhdenvertaisesti ja kestävästi, sekä kansainvälinen ulottuvuus huomioiden (Valtioneuvosto, 2020b). Ohjauksen toteuttamiseen vaikuttavat ohjaajan arvot, ammattietiikka ja asenteet. Ohjaajan tulee tunnistaa, toteuttaa ja kehittää ohjausta globaalien, yhteiskunnallisten ja toimintaympäristön yhteisöllisten tavoitteiden mukaisesti, monialaisesti (vrt. Helander ym., 2020).

Kestävä tulevaisuus huomioidaan osana opiskelijan henkilökohtaistamisen prosessia. Henkilökohtaistamisprosessissa opiskelijan aiempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan ja sen jälkeen suunnitellaan mitä uutta osaamista hän hankkii, missä hän sen hankkii, miten osaaminen osoitetaan sekä mitä ohjausta, tukea tai mahdollisia erityisen tuen toimia opiskelija tarvitsee hänen kokonaisvaltainen elämäntilanteensa huomioiden. Tämän vuoksi ohjauksessa on keskeistä huomioida opiskelijan pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet.

Ammatillisen koulutuksen elinikäisen oppimisen avaintaitoihin kuuluu kestävän kehityksen osaaminen. Se tarkoittaa asioiden, ilmiöiden ja toimintojen ekologisten, sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen näkökulmien hahmottamista ja ymmärrystä näiden linkittymisestä toisiinsa. Kestävään kehitykseen sisältyvät yhdessä tekeminen, ylisukupolvinen ajattelu, globaali vastuu ja ymmärrys luonnon kantokyvyn rajoista. Siihen sisältyy myös ymmärrys oman elämäntavan merkityksestä kestävyyteen. Kestävä kehitys edellyttää systeemistä ymmärrystä, kriittisyyttä sekä empatiakykyä ja luovuutta. (Opetushallitus, n.d.a) Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tekemän tutkimuksen mukaan ammatillisen koulutuksen opiskelijat (N= 4371) arvioivat koulutuksen antamia valmiuksia kestävän kehityksen asioihin oman alan työtehtävissä. Sen arvioitiin antaneen valmiuksia erittäin hyvin 9 prosenttia, melko hyvin 45 prosenttia, jonkin verran 34 prosenttia, vähän 9 prosenttia ja ei lainkaan 3 prosenttia (Räkköläinen, 2017, s. 104).

Opettajat, ohjaajat ja työpaikkaohjaajat vastaavat kestävän tulevaisuuden taitojen osaamisen hankkimisesta ja ohjaamisesta, jotka keskittyvät arvoihin, asenteisiin, ammattietiikkaan sekä työprosessiin kytkeytyviin tiedollisiin ja toiminnallisiin taitoihin, jotka voidaan viedä aina työtehtävien tasolle saakka. Oppiminen tapahtuu harjoittelemalla kestäviä toimintatapoja työtehtävien yhteydessä, jolloin on myös mahdollisuus kehittää niitä. Työpaikoilla osaamista hankkiessaan opiskelijat voivat osallistua aktiivisesti kestävän toimintakulttuurin kehittämiseen työyhteisön jäseninä, jolloin työpaikkaohjaajilla on keskeinen ohjausrooli. (Vrt. Räkköläinen, 2017) Karvin tutkimuksessa koulutuksen järjestäjät arvioivat, että kestävän kehityksen tavoitteita ja toteutusta suunnitellaan työpaikkaohjaajien kanssa kuitenkin melko vähän eli vain 57 prosenttia opettajista tekee näin (Räkköläinen, 2017, s. 126).

Opinto-ohjaajat ja erityisopettajat vastaavat osaltaan kestävän tulevaisuuden taidoista, jotka liittyvät mm. ajattelun taitoihin, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin, ongelmanratkaisuun ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen, joilla tuetaan avoimen, yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen koulutuksen toteutumista sekä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Opinto-ohjaajien ja erityisopettajien työssä painottuu sosiaalisen kestävän kehityksen edistäminen.

Opiskeluhuollon henkilöstö tukee kestävää tulevaisuutta osallistumalla yksilöllisen ja yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamiseen. Opiskeluhuollolla tarkoitetaan oppilas- ja opiskeluhuoltolain määritelmän mukaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden ja toimintakyvyn, sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa oppilaitosyhteisössä (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 287/2013, § 3.). Opiskeluhuollon henkilöstö ohjaa opiskelijoita kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun sekä ongelmanratkaisuun hyvinvointikysymyksissä, jossa keskiössä ovat hyvinvointia tukevat arvot ja asenteet. Terveelliset ja turvalliset elämäntavat parantavat opiskelijan henkilökohtaista elämänlaatua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Vapaa-ajan toimijat ja harrastusten ohjaajat tukevat ajattelun taitoihin ja yhteisötaitoihin kuten kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin, ongelmanratkaisuun ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen liittyviä asioita. Näitä taitoja hyödynnetään ympäristö-, turvallisuus- ja hyvinvointikysymysten käsittelyssä.

Työllistymisen asiantuntijat tukevat kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien hahmottamista. Työyhteisöjen monimuotoisuus kattaa työntekijöiden erilaisuuden muun muassa sukupuolen, iän, etnisen taustan, sukupuolisen suuntautumisen, perhetilanteen, vammaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen suhteen (Bergbom ym., 2020, s. 3).

Kestävän tulevaisuuden huomioiminen ohjauksessa tarkoittaa myös ekososiaaliseen sivistykseen sisältyviä arvoja, joita ovat ihmistenvälisyyttä, vastuullisuutta ja kohtuullisuutta (vrt. Salonen & Bardy, 2015, ss. 8–12). Ohjaus tapahtuu eri toimijoiden monialaisena yhteistyönä siten, että kestävä tulevaisuus on läpileikkaava teema, mutta siitä on myös eroteltavissa eri toimijoille selkeitä ohjauksellisia tehtäväkokonaisuuksia.

Opiskelijan ohjaus kestävän tulevaisuuden osaamispolulla

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija osaa kestävän kehityksen tavoitteet ja ymmärtää ilmiöiden vaikutukset toisiinsa. Hän osaa toimia kestävää elämäntapaa tukien ja ottaa vastuuta ympäristöstä. Hän ymmärtää keskeiset ympäristömuutokset ja ihmisen toiminnan vaikutukset niihin. Hän osaa arvioida toimintaa kriittisesti ja tehdä kestävää tulevaisuutta rakentavia ehdotuksia ja ratkaisuja. (Opetushallitus, n.d.a) Kestävän kehityksen tavoitteita voidaan tukea hyvän ohjauksen kriteereillä, joiden yhtenä tavoitteena on opiskelijoiden aktiivisuuden, osallisuuden ja vastuullisuuden tukeminen (Opetushallitus, 2014).

Osana henkilökohtaistamista opiskelijalle suunnitellaan hänen tarpeitaan vastaava kestävän tulevaisuuden osaamispolku. Sen rakentamisen lähtökohtana on opiskelijan ammatillinen kasvu eli tietojen, taitojen ja asenteiden kehittyminen sekä ihmisenä kasvaminen. Kestävän tulevaisuuden osaamispolun tavoitteena on auttaa opiskelijaa ymmärtämään kestävän kehityksen laajempi viitekehys ja tukea tiedollisia sekä taidollisia valmiuksia tarkastella omaa työtä ja ammattialaa kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. Osaamispolun suunnittelussa otetaan huomioon se, mitä asioita käsitellään missäkin tutkinnon osassa ja miten eri tutkinnon osissa käsiteltävät asiaa tukevat toisiaan ja auttavat opiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvaa kestävästä tulevaisuudesta. Suunnittelussa on tärkeää huomioida myös se, missä oppimisympäristössä kestävän tulevaisuuden osaamista hankitaan. (Vrt. Kärppä ym., 2009, ss. 27–29) Henkilökohtaistaminen kirjataan osaksi opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa eli HOKS:ia.

Kestävän kehityksen osaamispolulla ammatillinen kasvu ja osaamisidentiteetti rakentuvat mosaiikkimaisesti pala kerrallaan (Kuvio 2). Opiskelijan osaamisidentiteetin rakentumista voidaan tukea kehittämällä opiskelijan näkemyksiä itsestään oppijana, osaajana ja työn tekijänä globaalissa toimintaympäristössä. Erilaiset vuorovaikutuksessa ja palautteiden kautta syntyvät näkemykset omasta osaamisesta ja toimijuudesta tukevat opiskelijaa saavuttamaan päämääränsä. Osaamisidentiteetin kehittyminen on dynaaminen ja jatkuva prosessi, jonka aikana opiskelija kehittää, rakentaa ja soveltaa kuvaa itsestään osaajana. (Vrt. Raudasoja ym., 2019)

Opiskelijan osaamisidentiteetin rakentuminen tuetaan opintojen aikaisella ohjauksella ja säännöllisillä HOKS-keskusteluilla, joihin sisältyy myös kestävyystaitojen oppimisen näkökulma. Toimijuuden ja osaamisen kehittymisen kannalta on tärkeää, että opiskelija tunnistaa omaa osaamistaan ja kykenee asettamaan itselleen opintoihin liittyviä pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Oppijana toimimista tukee opiskelijan mahdollisuus vaikuttaa omien opintojen painotuksiin sekä osaamisen hankkimisen tapoihin. (Vrt. Raudasoja, Heino & Rinne, 2019)

Opiskelijan osaamisidentiteetin rakentumisen kannalta työelämälähtöinen ammatillinen koulutus on merkityksellistä, jotta hän pystyy arvioimaan omaa toimintaansa suhteessa työelämän vaatimuksiin sekä kestävään tulevaisuuteen ja rakentamaan omaa rooliaan osaajana erilaisissa globaaleissa oppimis- ja työyhteisöissä. Koulutuksen aikana opiskelija hankkii itselleen sellaista ammatillista ja yleissivistävää osaamista, joiden avulla hän kykenee työllistymään osaamistaan vastaaviin tehtäviin tulevaisuudessa. Tulevaisuuslukutaito, jonka avulla opiskelija ennakoi vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja toimii niiden toteutumiseksi, voidaan nähdä keskeiseksi osaamisidentiteetin rakentamisessa. (Vrt. Raudasoja ym., 2019)

Opiskelijan toiminta työn tekijänä lähtee ajatuksesta, että hän rakentaa itselleen vaihtoehtoisia työllistymisen polkuja ja pääsee soveltamaan hankkimaansa tietotaitoa käytäntöön. Työelämän jatkuvat muutokset, osaamisen päivittämisen haasteet ja jatkuvan oppimisen ideologia haastavat opiskelijan tarkastelemaan osaamisidentiteettiään säännöllisesti. (Raudasoja, Heino & Rinne, 2019)

Pohdinta

Kestävä tulevaisuus haastaa pohtimaan ohjausta ja sen toimintaympäristöä ja -kulttuuria niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin näkökulmasta. Muutoksentekijäksi kasvamisessa (Kuvio 3) tarvitaan laadukasta, tulevaisuuden kestävää ohjausta, niin formaaleissa koulutusjärjestelmän prosesseissa sekä muissa globaaleissa non-formaaleissa toimintaympäristöissä.

Muutoksentekijäksi kasvaminen lähtee oppijoiden tulevaisuusajattelun tukemisesta. Murrokset kohti kestävää tulevaisuutta nousevat opiskelijan uusista tiedoista, taidoista ja niihin liittyvästä toiminnasta, jotka tukevat opiskelijan aktiivista toimijuutta ja osaamisidentiteetin kehittymistä. Tulevaisuuden työntekijäksi kehittymiselle on mahdollista luoda hyvä pohja, kun osaamisidentiteetin kehittyminen linkitetään konkreettisiin työtehtäviin. Keskeistä on huomioida, että osaamisidentiteetin kehittyminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa.

Matkalla kohti tulevaisuuden työntekijyyttä yksilön aktiivisella toimijuudella on suuri merkitys. Toimijuus on mukana kaikissa elämismaailman siirtymissä ja näin ollen toimijuus muovautuu ja uusiutuu myös kestävyysmurroksessa. Osaamisidentiteetti on dynaaminen, moniulotteinen ja -kerroksinen prosessi, joka päivittyy yksilön kestävän tulevaisuuden oppimisen polulla. Yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan monimuotoisessa ja -tasoisessa vuorovaikutuksessa on tuettava sitä, että osaamisidentiteetti päivittyy vastaamaan tulevaisuuden kestävää osaamista.

Tulevaisuuden kestävä osaaminen edellyttää jatkuvaa oppimista. Ohjauksen tulisi toteutua entistä vahvemmin eri toimijoiden monialaisena yhteistyönä, jonka lähtökohtina ovat yhteisesti jaetut arvot, asenteet ja ammattietiikka. Tällöin eri ohjaustoimijoiden on tunnistettava oma roolinsa ja vaikutuksensa ohjattavien osaamisidentiteetin rakentumiseen ja opittava tunnistamaan, toteuttamaan ja kehittämään monialaista ohjausta. Nämä seikat haastavat ohjaajat omien ajattelutapojen muutokseen ja edellyttävät jatkuvaa oppimista globaaleissa toimintaympäristöissä. On merkityksellistä tukea yksilön tulevaisuusajattelua, ohjata ja kulkea rinnalla kestävyysmurroksessa matkalla kohti kestävää tulevaisuutta.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa Osaamismatkalla -hankkeessa. Hankkeen rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja rahoitusta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hanke on käynnistynyt 1.8.2020 ja se päättyy 30.4.2022. Päätoteuttajana on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja osatoteuttajina Hämeen ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö, Raahen koulutuskuntayhtymä Brahe, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia.