Tommi Saksa
Web-kehittäjien suosima tapa, jolla verkkosivuja rakennetaan, tuntuu aaltoilevan. Välillä suositaan koodausta ja välillä visuaalisten sivurakentajien käyttöä. Koodauksella tässä yhteydessä tarkoitetaan käytännössä sitä, että verkkosivut rakennetaan käyttäen siihen tarkoitettuja merkintä- ja ohjelmointikieliä (HTML, CSS ja JavaScript). Visuaaliset sivurakentajat taas mahdollistavat sivujen rakentamisen niin, että sivun eri elementit raahataan suoraan www-sivulle.
Elementtien ominaisuuksia, kuten marginaalia tai linkin kohdetta, muokataan kätevästi graafisen käyttöliittymän kautta. Kehittäjä näkee heti, miltä sivut tulevat näyttämään (kuva 1). Visuaalisten sivurakentajien akilleenkantapää on kautta aikain ollut sivustojen hitaus ja vaikea ylläpidettävyys. Hitaus johtuu usein siitä, että käytännössä sivurakentaja generoi ohjelmakoodin. Se, kuinka hyvin sivurakentaja tässä onnistuu, vaihtelee rakentajittain. Kuitenkin lähes poikkeuksetta generoitua koodia on enemmän verrattuna siihen, että kehittäjä koodaa saman toiminnallisuuden. Toinen ongelma on, että rakentajilla on helppo tehdä sivustoja, mutta myös helppo tehdä sivustoja, joita on vaikea ylläpitää. Tämä ei välttämättä johdu järjestelmästä, vaan siitä, että kehittäjä ei osaa tehdä sivustoja oikeaoppisesti.
Viime vuosina suuntaus on taas kääntynyt kohti visuaalisia rakentajia. Maailman käytetyin verkkosivustojen järjestelmä, WordPress, on jo useamman vuoden kehittänyt omaa visuaalista sivurakentajaa. Tällä lohkoeditoriksi nimetyllä muokkaimella pystyy rakentamaan koko sivuston sisältöineen, valikoineen ja alatunnisteineen.
Lohkoeditorin käyttökokemusta on kritisoitu paljon, mutta viimeisimmät versiot alkavat olla jo hyvällä tasolla. WordPressin lisäksi tarjolla on monia yksinkertaisia visuaalisia sivurakentajia, joiden kohderyhmänä ovat enemmänkin tee-se-itse-yrittäjät. Webflow poikkeaa tästä kaavasta. Sen kohderyhmä on ammattilaiset.
WordPressin lohkoeditori vs. Webflow
Webflow’n perusidea on yksinkertaisen nerokas. Se ei edes yritä piilottaa sitä tosiasiaa, että lopputuloksena luodaan HTML- ja CSS-koodia. Käyttöliittymän termit vastaavat CSS-ominaisuuksia, kuten ”Flex” ja ”space-between”. Tästä syystä ammattilainen oppii nopeasti Webflow’n käytön. Samaan yhteyteen täytyy todeta, että osin Webflow’n logiikka eroaa natiiveista web-tekniikoista, mikä saattaa tuottaa aika ajoin harmaita hiuksia. WordPressin lohkoeditori taas osin mukailee webtekniikoita ja osin ei. Tämä on ehkä se yleisempi lähestymistapa. Esimerkiksi lohkoeditorin ”ryhmä” on käytännössä HTML-kielen div-tagi. Isoimmaksi ongelmaksi koituu kuitenkin se, että tiettyjä asetuksia ei lohkoeditorilla voi tehdä, vaikka asetus liittyykin tiettyyn HTML-elementtiin. Esimerkiksi jokaisen elementin marginaalin voi määritellä CSS-kielellä, mutta lohkoeditorissa tämä ei onnistu välttämättä ollenkaan. Käytännössä monia asetuksia joutuukin tekemään kooditse, mikä johtaa siihen, että sivuston ulkoasusta tulee vaikeasti muokattava.
Visuaalisiin rakentajiin usein liitetään termi WYSIWYG (What you see is what you get). Tämä tarkoittaa, että kun sivustoa rakentaa elementtejä raahaten, editointinäkymän tulisi vastata lopputulosta. Tämä toteutuu Webflow’n kohdalla erinomaisesti, mutta WordPressin lohkoeditorilla ei juuri nimeksikään. Käytännössä lohkoeditorilla tehdessä kehittäjä joutuu jatkuvasti tarkistamaan käyttäjänäkymässä, miltä sivu tulee näyttämään. Tämä ei varsinaiseesti ole ongelma, mutta hidastaa työskentelyä.
Jos verrataan käyttäjäkokemusta, Webflow on mielestäni parempi. Käyttöliittymä on yhtenäinen ja suoraviivainen. Lohkoeditorin käyttökokemus on parantunut, ja se on lähes yhtä hyvä. Ehkä ainut iso ongelma on edellä mainittu editoritilan ja lopputuloksen näkymän eroavaisuus.
Yksi Webflow’n vahvuuksista on animaatiot. Sillä pystyy rakentamaan moninaisia animaatioita kohtuullisen helposti. Toinen, missä Webflow on selkeästi WordPressiä parempi, on tapa, jolla rakennetaan responsiivisia eli eri kokoisille näytöille mukautuvia sivustoja.
Webflow-sivustot julkaistaan yleensä suoraan Webflow’n palvelimille, mikä takaa paremman tietoturvan ja mahdollistaa sivuston nopeuden optimoinnin tehokkaammin. WordPress taas asennetaan ”jollekin” palvelimelle, ja ”jonkun” tulee huolehtia tietoturvasta ja järjestelmäpäivityksien asentamisesta. Asennuksia tosin voi jonkin verran automatisoida. Tämän verkkosivuston “hostaamisen” hintoja ei suoraan voi verrata, mutta kovin suuria eroja niissä ei ole.
Molempiin löytyy paljon oppimateriaalia ja erilaisia tutoriaaleja. Webflow tosin tarjoaa myös oman dokumentaation, joka on kohtuullisen hyvin ajan tasalla. Tässä suhteessa ei kuitenkaan ole juuri eroa.
Webflow on käytännössä SaaS-palvelu (Software as a Service), WordPress taas avoimen lähdekoodin ratkaisu. SaaS-palveluiden ongelma on, että ne tarjoavat tiettyjä toiminnallisuuksia, ja jos ne eivät jotain tarjoa, sitä tuskin saadaankaan. WordPressin avoimuus tarkoittaa käytännössä rajoittamattomia mahdollisuuksia. WordPressille löytyy lukemattomia erilaisia lisäosia ja valmiita ratkaisuja esimerkiksi eri järjestelmien integrointiin. Ja jos jotain toiminnallisuutta ei ole, se on mahdollista itse kehittää.
Lopputulos
Kumpi sitten on parempi? Molemmat ovat toimivia ja perusteltavissa olevia vaihtoehtoja. Vaikka Webflow on monin osin viimeistellympi palveluna, se on myös yritys, jonka hinnoittelu voi muuttua tai jonka palvelu voidaan jopa lopettaa. WordPress on avoin ja rajattomasti muokattavissa, ja se tuskin katoaa mihinkään. Onkin hienoa, että WordPressin rinnalle on noussut oikeasti kilpailukykyinen vaihtoehto. Tämä ehkä myös kirittää itse WordPressin kehitystä entisestään, sillä lohkoeditorilla on vielä matkaa taitettavana Webflow’n editoriin verrattuna.
Kirjoittaja
Tommi Saksa on tietojenkäsittelyn lehtori, joka on tehnyt verkkosivustoja ammattimaisesti Internetin alkuajoista saakka ja nauttii eniten sivustojen rakentamisesta WordPressillä perinteisesti koodaten.
Leave a Reply