Regeneratiivinen ajattelu

Käsitteet vihreä ajattelu, kierrätys, kestävä kehitys ja kiertotalous ovat olleet jo pitkään perussanastoamme, ja ne on otettu laajasti myös opetuksessa käyttöön. Olemme tottuneet näkemään erilaisia opintojaksoja, joissa edelliset käsitteet yhdessä YK:n 17 kestävän kehityksen periaatteiden kanssa on kudottuina opetussuunnitelmien kautta opintojaksojen sisällöiksi. Hyvä näin, sillä ilmastonmuutos on tänä päivänä selkeästi näkyvissä ympärillämme. Talvien vähälumisuus, simpukoiden katoaminen vesistöistä, uusien lajien ilmestyminen sekä tuntureiden kasvien ja eläimien katoaminen ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten maapallomme ja elinympäristömme muuttuu jopa ihan tässä lähellä. Ilmastomuutosta on pyritty hillitsemään useilla eri keinoilla, ja yksi niistä on koulutuksessa tämän asian huomioiminen ja siitä opettaminen. Mutta riittääkö se?

Lyhyt vastaus edelliseen kysymykseen on, että ei enää. Viimeaikaisissa tutkimuksissa (Manfredi & Costi, 2023; Bocken ym., 2022; Konietzko ym., 2020; Mang & Reed, 2020) asiaa on tarkasteltu regeneratiivisen eli uudistuvan ajattelun kautta. Useissa eri lähteissä osoitetaan se, että kun vihreä ajattelu, kestävä kehitys ja kiertotalous laitetaan janalle, nämä ajatussuunnat eivät itse asiassa vie maapalloamme parempaan suuntaan. Vihreä ajattelu menee jopa miinuksen puolelle, ja vasta kestävän kehityksen kohdalla olemme nollatilanteessa. Kestävä kehitys ei yksinään auta maapalloamme, tosin se ei vie huonompaankaan suuntaan (kuva 1).

Perinteinen ajattelu

Perinteisessä ajattelumallissa ei oteta huomioon mitään kestävään kehitykseen liittyvää. “Business as usual” voitaisiin tässä yhteydessä nähdä esimerkiksi niin, että olemme tehneet näin jo edelliset 30 vuotta ja menetelmä on hyväksi todettu, eikä sitä ole syytä muuttaa. Asiaa voidaan tarkastella myös Mooren (1991) kuiluteorian avulla (kuva 2), perinteisessä ajattelumallissa ollaan enemmän janan oikeassa laidassa kuin vasemmassa.

Mooren (1991) kuiluteoriaa on käytetty usein teknologia-aloilla, mutta se sopii hyvin mihin tahansa kehityksen tai kehittämisen ajatteluun. Mooren mallissa innovaatioiden kehittäminen pysähtyy kuiluun, koska muutosta eteenpäin vievät innovaattorit ja visionäärit toimivat hieman toisenlaisella ajattelutavalla ja hidastavat etenemistä. Perinteisessä ajattelumallissa muutosta jopa vastustetaan tai lähdetään mukaan hitaasti, eikä tämä omalta osaltaan vie kehitystä eteenpäin. Hyvä puoli Mooren kuilun oikeassa laidassa sen sijaan on se, että joskus uudet ajatukset tarvitsevat lisää aikaa ajatteluun sekä kritiikkiä (Sroufe ym., 2000).

Vihreä ajattelu ja kestävä kehitys

Vihreä ajattelu alkoi saamaan enemmän huomiota 1970-luvulla, jolloin energiakriisi iski globaalilla tasolla. Kylmä sota jakoi Eurooppaa, ja siinä vaiheessa huomattiin myös se, että talouden kehityksen malli on kestämätön. Vihreä liike sai kannatusta niin meillä Suomessa kuin Euroopassakin. Ympäristön suojelijat ja ydinvoiman vastustajat olivat huolissaan siitä suunnasta, mihin maapallomme oli menossa. Vihreässä ajattelussa kiinnitetään huomiota jokaisen yksilön vastuuseen ympäristöstämme. Voidaan mieltää, että vihreä ajattelu herättää huomaamaan sen, ettei nykyinen toiminta tai ajattelutapa enää riitä. Vihreän ajattelun seuraava askel onkin kestävä kehitys.

Kestävää kehitystä on ensimmäisen kerran julkisesti käsitelty YK:n komissiossa vuonna 1987. Gro Harlem Brundtlandin sanoin “Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (Harlem, 1987). Tässä vaiheessa pelkkä vihreä ajattelu kääntyi poikkitieteelliseksi ajatteluksi, johon sisältyy ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Kun kokonaiskuvaksi otetaan regeneratiivinen ajattelu janalle, kestävässä kehityksessä ollaan janan siinä kohdassa, jolloin maapallolle ei aiheuteta vahinkoa, mutta sitä ei myöskään paranneta. Kestävää kehitystä opetetaan Suomessa eri kouluasteilla jo laajasti, ja tähän kuuluu myös kiertotalous. Kiertotalous omalta osaltaan voidaan nähdä myös osin restoratiivisena ajatteluna ja seuraavana askeleena regeneratiivisen ajattelun suuntaan.

Restoratiivinen ja regeneratiivinen ajattelu

Restoratiivinen ajattelu on tuttu termi muun muassa joogasta. Restoratiivisella menetelmällä pyritään palautumaan, ja samaa ajattelumallia voidaan yleistää myös muihin elementteihin. Käsite ei ole ihan yksiselitteinen, vaan se riippuu alasta. Yhteistä kuitenkin on, että restoratiivisessa ajattelussa kohdataan, kuunnellaan ja vuorovaikutetaan. Keskusteluun ja yhteistyöhön kannustetaan ja kaikkien osapuolien ymmärrystä pyritään lisäämään. Taloudessa puhutaan uudelleenvalmistamisesta, kunnostamisesta, ennallistamisesta, palauttamisesta ja kierrättämisestä, ja siksi kiertotalous voidaan nähdä yhtenä osana restoratiivista ajattelumallia (Mang & Reed, 2020). Restoratiivinen ajattelu voidaan nähdä sosiaalisten ja ekologisten systeemien matkana terveempään suuntaan.

Regeneratiivisessa eli uudistavassa ajattelussa kuitenkin päästään jo siihen tilanteeseen, että voimme auttaa ympäristöämme ja ajattelutapaamme uusiutumaan tekemällä tietynlaisia valintoja yksilö- ja ekosysteemitasolla. Tähän olisi hyvä pyrkiä myös opetuksessa. Kysymys kuuluukin, että millaisilla työkaluilla voimme opettaa tulevia sukupolviamme ajattelemaan regeneratiivisesti? 

Regeneratiivisessa ajattelussa on tarkoituksena palauttaa meidän sukupolviemme lähes tuhoama maapallo ja ympäristö uusille sukupolville entistä resilientimpänä ja kykenevänä parantamaan itse itseään. Tällä hetkellä esimerkiksi maataloudessa ja rakentamisessa pystytään toimimaan regeneratiivisesti, ja tämä onkin ollut äsken mainituilla aloilla käytössä jo kauan (Mang & Reed, 2020).  Esimerkiksi maanviljelijä tai puutarhuri pystyy toteuttamaan kasvien vuoroviljelyä, jolloin maaperä parantaa itse itseään. Rakennetussa ympäristössä regeneratiivinen ajattelu voisi olla esimerkiksi sitä, että lisätään puumateriaalin käyttöä. Puu on ekologista, sillä se on luonnossa itsestään uusiutuva materiaali sekä hiilidioksidisäiliö. Meillä Suomessa sitä saa helposti, joten kuljetuskustannukset ovat alhaiset ja puu on täysin kierrätettävä, saasteeton materiaali.

Regeneratiivinen ajattelu on holistista, joten se voidaan yhdistää moneen eri osa-alueeseen: muun muassa talouteen, energiaan, hyvinvointiin, tasa-arvoon, koulutukseen ja ihmiskäsitykseen. Tällä hetkellä me korkeakoulutuksen saralla etsimme erilaisia työkaluja, millä regeneratiivista ajattelua voidaan opettaa opiskelijoillemme ja näin kehittää ajattelua sitä kohti, ettei enää ajatella vain vihreästi tai kestävän kehityksen kautta, vaan uutta luovasti.

Pohdintaa

Regeneratiivinen ajattelu ilmestyi ajatuksiimme vuoden 2022 loppupuolella. Aihe oli niin kiinnostava, että se herätti meidät ajattelemaan toden teolla. Yhtäkkiä huomasimme miettivämme, missä kohtaa meidän opetuksemme menee suhteutettuna regeneratiiviseen ajatteluun? Totesimme myös itse jämähtäneemme kestävän kehityksen ja kiertotalouden ympärille. Mieleenpainuva hetki olikin, kun istuimme vierekkäin ahmimassa tietoa regeneratiivisuudesta ja meillä molemmilla syttyi lamput yhtä aikaa. Tästähän meidän tulee puhua ja kehittää sekä ajattelua että opetusta tähän suuntaan! Haalimme käsiimme kaiken, mitä aiheesta saimme ja lisäksi teimme benchmarking-työtä ulkomaisiin yliopistoihin. Huomiomme oli, että aiheesta kyllä puhutaan, mutta ei kovin laajasti. Mielessä kävi, että regeneratiivinen ajattelu saattaakin ehkä olla sanana hieman haastava tai sitten sillä voi olla synonyymi. Tai sitten me saatamme olla nyt ihan uuden äärellä, etunenässä luomassa uutta ajattelua. Regeneratiivista ajattelua on jo pitkään käytetty mm. kasvinviljelyn ja rakennetun ympäristön kontekstissa, mutta silti käsitettä ei mitenkään viljellä. Ymmärsimme hyvin pian, että sitä, mitä on viljelyn puolella tehty jo pitkään, voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi liike-elämään ja sen ajattelumalleihin.