Petri Salo, Jari Jussila & Sanna-Maaria Siintoharju
Kiertotalouden periaatteita hyödyntävä graafinen suunnittelu on nouseva lähestymistapa, jossa korostuvat kestävyys, resurssitehokkuus ja hukan minimointi tuotteen koko elinkaaren ajan. Kun graafisessa suunnittelussa huomioidaan tuote ja siinä käytettävät materiaalit koko elinkaaren ajan – ideoinnista valmistamiseen, korjaamiseen ja aina tuotteen ja siinä käytettyjen materiaalien uudelleen käyttöön ja kierrätykseen asti – tavoitteena on luoda visuaalista viestintää, joka paitsi välittää viestejä tehokkaasti myös edistää ympäristön kestävyyttä.
Kiertotalous on ollut olennainen elämisen ja maailmankatsomuksen tapa ennen kuluttamiseen keskittyvän elämäntavan nousua, eikä siinä siten ole varsinaisesti laajassa kuvassa mitään uutta. Uutta se sen sijaan on nykyisessä kulutusyhteiskunnassa, kuten kehittyneissä länsimaissa, joissa yhä lisääntyvä jäte sekä materiaalien ja tuotteiden heikko kierrätettävyys on enemmän valtatrendi kuin marginaali-ilmiö.
Kiertotaloudesta voidaan löytää esimerkkejä varsin pitkän ajan takaa maanviljelystä, jossa tunnettuihin käytäntöihin, kuten vuoroviljelyyn, ollaan nykyään palaamassa ja osin jo palattu. Graafinen suunnittelu on siihen suhteutettuna hyvin tuore ammattiala, ja usein sen suhde kiertotalouteen löytyy materiaalien käytön kautta: esimerkiksi millaista painomateriaalia tai mustetta käytetään (Saidani & Kim, 2021; Olaru & Badea, 2020). Materiaalivalintojen vaikutukset voivat olla merkittäviä, sillä graafinen teollisuus on tänä päivänä hyvin suuri. Tämän päivän haasteena voi olla myös kiertotalousajattelun valtavirtaistumisen mukanaan tuoma keskittyminen tunnettuihin ratkaisuihin, kuten tässä esimerkiksi ympäristöä vähemmän kuormittavien musteiden käyttöön. Kun etenemme kiertotaloudesta (jota sitäkään ei olla vielä saavutettu) kohti uudistavaa, regeneratiivista toimintaa, olisi tärkeää pyrkiä tunnistamaan myös uusia toimintatapoja.
Graafinen suunnittelu edisti kiertotaloutta jo sata vuotta sitten
Yksittäinen esimerkki graafisen suunnittelun osuudesta kiertotaloutta edistävissä ratkaisuissa löytyy kuitenkin jo 1900-luvun alusta. Tuolloin Pohjois-Amerikassa alettiin uusiokäyttää jauhosäkkejä kodin tekstiilien valmistuksessa. Erityistä tässä oli, että säkkejä alettiin kuvioida, jotta niistä voitiin valmistaa vaatteita (Brandes, 2009). Yleisemmin tunnettuja esimerkkejä pakkaussuunnittelun alalta ovat esimerkiksi muro- tai lelupakkaukset, jotka toimivat leluhahmon kotina tai materiaalina vaikkapa naamion askarteluun. Näin pakkausmateriaali palvelee käyttäjäänsä myös pakkauksen avaamisen ja sisällön käyttämisen jälkeen.
Kiertotalous brändäämisen tukena
Uusia toimintatapoja kierrätettävyyden parantamiseen on pyritty tunnistamaan Hämeen ammattikorkeakoulun toteuttamassa KOTILO-hankkeessa (Kuluttajien osallistaminen jätteiden syntypaikkalajittelun edistämiseen). Hankkeen järjestämässä työpajassa mukana ollut organisaatio esitteli kokemuksiaan heidän kehittämistänsä uusista toimintatavoista. Työkeskus Sampola tekee valmiiksi printatuista materiaaleista, kuten rollup-mainosbannereista, erilaisia tuotteita. Tuotteet voivat olla esimerkiksi pusseja, hedelmä- tai kirjakasseja tai säilytyskuoria. Tuotteita tehdään esimerkiksi museoiden julisteista, ja niitä voidaan myydä museokaupoissa. Tärkeää loppukäyttäjälle on, että museon grafiikat tulevat tuotteissa esiin. Mainosjulisteiden graafisessa suunnittelussa olisi mahdollista ottaa huomioon rollupin myöhempi uusiokäyttö leikattuna ja muokattuna esimerkiksi ostoskasseiksi ja kirjekuoriksi. Tämä vastaa kiertotalouden periaatteeseen, jossa materiaalit ja tuotteet esimerkiksi uudelleenkäsiteltyinä pysyvät käytettävinä mahdollisimman pitkään (Antonini ym., 2020). Tätä varten tuotteen ilme tulisi suunnitella tukemaan myös myöhempiä materiaalin käytön vaiheita.
Käytännössä esimerkiksi toistuvasta logokuviosta voisi tuottaa materiaalia, josta tehdyissä tuotteissa muisto alkuperäisestä käyttäjästä olisi mukana. Jos on etukäteen tiedossa, millaisia tuotteita esimerkiksi museon rollupista tullaan tekemään, graafinen suunnittelu voi tukea tulevien, mainoksesta valmistettavien tuotteiden ilmettä samaan tapaan kuin amerikkalaisten jauhosäkkien valmistajat tekivät jo useita sukupolvia sitten. Tämä ajatus ei rajoitu vain rollupien käyttöön, vaan sitä voitaisiin laajentaa koskemaan muitakin tuotteita. Tämä voisi avata mahdollisuuden myös joidenkin yritysten tai toimijoiden brändäyksen kehittämiseen. Kierrätettävyys voisi toimia kilpailuetua tuottavana valintana: jo alkuperäisen tuotteen suunnitteluvaiheessa voisi ottaa huomioon sen, että tuote tullaan hyödyntämään uudelleen toisessa käyttötarkoituksessa.
Yritykset voivat valmistaa tuotteitaan kierrätettävistä materiaaleista ja ottaa huomioon esimerkiksi tuotteen purkamisen materiaalien lajittelua helpottamaan. Ei ole kuitenkaan yleistä, että kiertotaloutta edistettäisiin erityisesti graafisen suunnittelun ydinalueella, kuvallisessa esittämisessä.
Kohti uutta graafisen suunnittelun kulttuuria
Graafisen suunnittelun kulttuurin muutos johtaa sen paradigman muutokseen, jolla tuotteita katsotaan. Yrityksen viesti kiertotaloudesta voi kirjaimellisesti näkyä uudenlaisena graafisen ilmeen kulttuurina. Uudistuva ajattelu voi lisätä graafisen suunnittelun immateriaalisen osuuden roolia tuotteiden kierrätettävyydessä ja sen viestimisessä.
Jotta tällaisesta toiminnasta tulisi houkuttelevaa, sen tueksi voitaisiin luoda työjärjestys tai hyvä toimintatapa, jolla sitä toteuttaa. Yksi keino voisi olla kierrätettävän graafisen ilmeen sisällyttäminen graafiseen ohjeistoon ja yritysviestintään. Näin grafiikan kierrätettävyyden tarkastelu saataisiin osaksi yrityksen toimintatapaa. Tällaista tukemaan voitaisiin luoda suunnittelutyökaluihin valmiita työpohjia, jotka auttavat graafikkoa ja muita suunnittelijoita näkemään, kuinka julisteen tai muun tuotteen pinta voidaan myöhemmin jakaa esimerkiksi kasseiksi. Erilaisten mallien tai kaavojen luominen tätä helpottamaan on mahdollista jo nyt.
Tekoäly kestävän graafisen suunnittelun tukena
Tekoälyllä voi olla merkittävä rooli kestävän graafisen suunnittelun tukena. Tekoäly voi esimerkiksi auttaa ympäristöystävällisten materiaalien ja prosessien valinnassa. Kun tekoäly sisällytetään osaksi suunnittelun työnkulkua, suunnittelijat voivat hyödyntää tietokantoja, jotka sisältävät tietoa kestävistä materiaaleista (Cihan, 2023), ja tekoäly voi myös analysoida ja ehdottaa kestävämpiä vaihtoehtoja suunnitteluprosessin aikana (Liu & Fu, 2024).
Tekoälyllä voisi olla myös rooli sellaisen visuaalisen ilmeen suunnittelussa, joka edistäisi tuotteen kierrätettävyyttä. Sen avulla voisi tarkastella, kuinka suurella osuudella ja millä tavalla kuvallinen materiaali sopisi kierrätettäväksi – brändin kuvastoa tukien. Tekoälyn avulla tuotteille on mahdollista löytää myös uusia käyttötarkoituksia ja tapoja jatkaa niiden kiertoa markkinoilla aiempaa pidempään.
Graafinen suunnittelu tulevaisuuden kiertotalouden mahdollistajana
Yhteenvetona voidaan todeta, että kiertotalouden periaatteita hyödyntävä graafinen suunnittelu edustaa merkittävää muutosta siinä, miten graafiset suunnittelijat suhtautuvat työhönsä. Siinä painottuvat kestävyys, resurssien käyttö ja hukan ja jätteen minimointi. Kun suunnittelijat sisällyttävät kiertotalouden periaatteet käytäntöihinsä, he voivat luoda vaikuttavaa visuaalista viestintää, joka ei ainoastaan palvele heidän omia ja heidän asiakkaidensa tarkoitusta, vaan myös edistää kestävämpää tulevaisuutta. Koulutus, kehittyneet työkalut ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeässä roolissa, jotta kiertotalouden periaatteita pystytään paremmin hyödyntämään graafisessa suunnittelussa (Walker, 2017; Lindgreen ym., 2020). Kasvattamalla ajattelutapaa, joka asettaa etusijalle kestävyyden, voidaan valmentaa tulevia graafisia suunnittelijoita, jotka kykenevät omalla panoksellaan merkittävästi edistämään ympäristön kestävyyttä.
Tämä teksti on tuotettu osana Euroopan unionin osarahoittamaa Kuluttajien osallistaminen jätteiden syntypaikkalajittelun edistämiseen – KOTILO -hanketta.
Kirjoittajat
Petri Salo, lehtori, HAMK Design Factory
Jari Jussila, HAMK Design Factoryn johtaja, tutkijayliopettaja
Sanna-Maaria Siintoharju, lehtori, HAMK Design Factory
Lähteet
Antonini, E., Boeri, A., Lauria, M. & Giglio, F. (2020). Reversibility and durability as potential indicators for circular building technologies. Sustainability, 12(18), 7659. https://doi.org/10.3390/su12187659
Brandes, K. (2009). Feed Sack Fashion in Rural America: A Reflection of Culture. Online Journal of Rural Research & Policy, 4(1). https://doi.org/10.4148/ojrrp.v4i1.59
Cihan, P. (2023). Artificial Intelligence and Sustainability. International Conference on Contemporary Academic Research, 1, 26–33. https://doi.org/10.59287/iccar.734
Lindgreen, E., Salomone, R. & Reyes, T. (2020). A critical review of academic approaches, methods and tools to assess circular economy at the micro level. Sustainability, 12(12), 4973. https://doi.org/10.3390/su12124973
Liu, Y. & Fu, Z. (2024). Hybrid Intelligence: Design for Sustainable Multiverse via Integrative Cognitive Creation Model through Human–Computer Collaboration. Applied Sciences, 14(11), 4662. https://doi.org/10.3390/app14114662
Olaru, S. & Badea, I. (2020). Circular product design assessment applied to clothing products. In ICAMS proceedings of the international conference on advanced materials and systems (ss. 429-434). https://doi.org/10.24264/icams-2020.iv.15
Saidani, M. & Kim, H. (2021). Design for product circularity: circular economy indicators with tools mapped along the engineering design process. In International Design Engineering Technical Conferences and Computers and Information in Engineering Conference (Vol. 85413, s. V005T05A008). American Society of Mechanical Engineers. https://doi.org/10.1115/detc2021-69629
Walker, S. (2017). Research in graphic design. The Design Journal, 20(5), 549–559. https://doi.org/10.1080/14606925.2017.1347416
