Ammattikorkeakouluilla näytön paikka vastuullisuusraportoinnin edistämisessä

Ammattikorkeakoulujen rooli kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistämisessä on merkittävä. Ammattikorkeakouluja koskevat samat velvoitteet kuin yrityksiäkin, kun puhutaan kestävien yhteiskuntarakenteiden ja -strategioiden sekä vastuullisuuden edistämisestä. Ammattikorkeakouluilta myös odotetaan oman toimintansa kestävyyden ja vastuullisuuden huomioon ottamista. Tämän lisäksi koko ammattikorkeakoulukentältä odotetaan merkittävää panostusta tulevaisuuden työelämäosaajien, päätöksentekijöiden sekä johtajien kouluttamiseen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden osa-alueilla. Uudet raportointivaatimukset tuovat myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan laajasti uusia tutkimuskohteita vastuullisuuden näkökulmasta. (Alonso-Almeida ym., 2014, ss. 144–145; Aras ym., 2022, s. 428; Hiillos, 2021; Kilpeläinen, 2021) Jos kestävän kehityksen tavoitteissa halutaan todella onnistua, niin ammattikorkeakouluilta tarvitaan jatkossa entistä merkittävämpää panostusta, edelläkävijyyttä sekä johtajuutta vastuullisuusasioissa (SDSN, 2017, s. 2).

Mitä vastuullisuusraportointi on?

Vastuullisuusraportointi on yritysten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön kohdistuvien vastuullisuustoimien ja vaikutusten esilletuontia. Parhaimmillaan vastuullisuusraportti kertoo lukijalle rehellisesti siitä, miten yritys toimii edellä mainituilla osa-alueilla, mitä se on jo aikaansaanut, mikä on mennyt vikaan ja mitä se tulevaisuudessa tavoittelee (Ratsula, 2023; Fredman, 2022; Kurittu, 2018, s. 7; Kurittu & Rankinen, 2023, s. 270). Raportointi vaatii taustalleen toiminnan mittaamista ja dataa, sillä ilman näitä raportointi jää vain puheiden ja lupausten tasolle. Enää ei riitä, että faktat korvataan tarinoilla tai kauniisti kuvitetuilla case-esimerkeillä. Pelkkien viestinnällisten raporttien sijaan halutaan myös luotettavaa ja vertailukelpoista dataa. (Kurittu & Rankinen, 2023, ss. 270–272; Kurittu, 2018, s. 76) Kun olennaiset asiat ovat selkeästi ja ymmärrettävästi raportoituna, niin vastuullisuusraportoinnilla voidaan saavuttaa parhaimmat mahdolliset hyödyt sekä yrityksen itsensä että sidosryhmien kannalta.

Vastuullisuusraportointia tarvitaan sidosryhmien, kuten asiakkaiden ja rahoittajien, vaatimuksesta, mutta myös yrityksen itsensä vuoksi. Parhaimmillaan raportointi palvelee yrityksen prosessien johtamista, riskienhallintaa, maineenhallintaa sekä yleistä toiminnan kehittymistä. Yhteiskunnallisesti vastuullisuusraportointia tarvitaan kestävän kehityksen edistämisen seurantaan. Vastuullisuusraportoinnilla ei ole juuri merkitystä ilman hyvää viestintää. Vastuullisuusraporteista viestimällä varmistetaan, että raportti saavuttaa halutun lukijakunnan. (Mäkelä, 2021, ss. 80–81; Kurittu, 2018, s. 7; Kurittu & Rankinen, 2023, s. 272; Karppinen, 2022) Raportointia ei kuitenkaan kannata tehdä pelkän raportoinnin vuoksi, sillä maailma ei kaipaa enää yhtään turhia dokumentteja, eikä siitä ole hyötyä edes yritykselle itselleen (Kurittu, 2018, s. 72; Kurittu & Rankinen, 2023, s. 270).

Vastuullisuusraportointi on tällä hetkellä suuren murroksen alla EU:n uuden, 31.12.2023 voimaan tulleen kestävyysraportointidirektiivini CSRD:n (Corporate Sustainability Reporting Directive) myötä, mutta myös ihmisten ja yhteiskuntien kasvavan vastuullisuuskiinnostuksen ja -vaativuuden vuoksi. Yhteisellä direktiivillä pyritään ennen kaikkea tietojen parempaan vertailukelpoisuuteen. Direktiivi tulee koskettamaan Suomessa kaikkia suuria kirjanpitovelvollisia sekä listattuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (Ratsula, 2023; Kalliokoski, 2023a) Vaikka ammattikorkeakoulut olisivat kokonsa ja liikevaihtonsa puolesta direktiivin piirissä, niin eduskunnan talousvaliokunnan loppuvuonna 2023 tekemän päätöksen mukaan ammattikorkeakoulut jäävät CSRD-raportointivelvoitteen ulkopuolelle. Tähän on päädytty siksi, että ammattikorkeakoulut ovat pääosin kuntien ja kaupunkien omistamia sekä valtion rahoittamia, ja koska Opetus- ja kulttuuriministeriö (myöhemmin OKM) ohjeistaa jo nyt korkeakoulujen talouden hallintoa ja raportointia sekä ohjaa yhtenäistä tekemistä.  (HE 20/2023, ss. 5–6)

Suomen ammattikorkeakoulujen kansallinen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma

Korkeakouluyhteisöille on olemassa erilaisia kestävää kehitystä ja vastuullisuutta koskevia kansallisia ja kansainvälisiä ohjelmia ja aloitteita (Alonso-Almeida ym., 2014, s. 145). Suomessa ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry on vuonna 2020 julkaissut ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman ”Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu”. Ohjelmaan ovat sitoutuneet kaikki Suomen ammattikorkeakoulut. Ohjelman sisältö perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmaan sekä OKM:n kestävän kehityksen linjauksiin. (Arene, 2020, s. 3) Agenda 2030 -ohjelman tavoitteilla pyritään ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseen ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Tavoitteet ovat asetettu vuodesta 2016 vuoteen 2030 saakka. (United Nations, n.d.)

Arenen ohjelman sisältö koostuu neljästä eri osa-alueesta: koulutus, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta, johtaminen ja osaava henkilöstö sekä hiilijalanjälki. Jokaiselle osa-alueelle on määritetty useampi lupaus ja toimenpide, joita osa-alueen osalta halutaan tavoitella, tehdä ja saavuttaa. Työhön halutaan osallistaa kaikki sidosryhmät, kuten opiskelijat, työ- ja elinkeinoelämä, kunnat ja ammattikorkeakoulujen oma henkilöstö. Ohjelman on tarkoitus toimia ammattikorkeakoulujen yhteisenä viitekehyksenä kestävämmän ja vastuullisemman tulevaisuuden rakentamisessa. (Arene, 2020, ss. 3–4)

Ammattikorkeakouluilla vielä tekemistä vastuullisuusraportoinnin saralla

Maria Mänttäri (2024) tarkasteli opinnäytetyössään suomalaisten ammattikorkeakoulujen vastuullisuusraportoinnin nykytilaa sisältöjen ja käytänteiden näkökulmista. Tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle, Hämeen ammattikorkeakoulu Oy:lle, vertailutietoa muiden ammattikorkeakoulujen vastuullisuusraportoinnin nykytilasta toimeksiantajan oman raportointikehityksen tueksi. Tiedonkeruussa tutustuttiin kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen olemassa oleviin sekä verkossa julkaistuihin vastuullisuustietoihin. Tutkimukseen valittiin mukaan raportit seitsemästä ammattikorkeakoulusta, sillä opinnäytetyössä haluttiin tutkia nimenomaan vastuullisuusraportointia ja vastuullisuusraporttien sisältöjä, ja kyseinen materiaali löytyi näistä ammattikorkeakouluista. Vastuullisuusraporttien sisällön tarkastelun viitekehykseksi valittiin Arenen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman sisältö. Viitekehys valikoitui siitä syystä, että Arenen ohjelmaan ovat sitoutuneet kaikki Suomen ammattikorkeakoulut, ja näin ohjelman sisällön oletettiin olevan jokaisen ammattikorkeakoulun vastuullisuustyön ja -raportoinnin taustalla. (Mänttäri, 2024)

Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittivat, että seitsemän ammattikorkeakoulua (29 %) kaikista Suomen 24 ammattikorkeakoulusta raportoi vuonna 2023 vastuullisuudestaan vastuullisuusraportin tai vastaavan julkaisun muodossa. Vastuullisuusraportointi on toteutettu ja julkaistu joko PDF-muotoisena tai verkkojulkaisuna kerran vuodessa. Useimmiten dokumentista tai julkaisusta on käytetty nimitystä vastuullisuusraportti. (Mänttäri, 2024)

Raportit ovat pääosin viestinnällisiä, ja ne ovat koostettu jokaisen ammattikorkeakoulun itse valitsemallaan esitystavalla, ilman yhtenäistä linjaa tai vertailukelpoista dataa. Raporteissa ei käytetty kansallista, kansainvälistä tai muuten yhteistä raportointiviitekehystä. Vain alle puolet opinnäytetyössä tutkituista ammattikorkeakouluista viittasi raportissaan Arenen ohjelmaan. Tutkittujen ammattikorkeakoulujen vastuullisuusraporttien sisällöistä kuitenkin löytyi Arenen ohjelman sisältöön verrattavissa olevia asioita. Näitä olivat muun muassa raporteissa määritellyt tavoitteet ja/tai toimenpiteet, mutta mittareita ja tuloksia ei vielä ole raportoitu ammattikorkeakouluissa. (Mänttäri, 2024)

Ammattikorkeakouluilla mahdollisuus vastuullisuusraportoinnin edelläkävijyyteen tulevaisuudessa

Ammattikorkeakoulut ovat tulevien vuosien aikana haastavan tehtävän edessä, sillä vastuullisuusraportit tulee laatia uuden lainsäädännön mukaisesti ja tuoda näkyväksi osaksi raportoinnin vuosikelloa. Vaikkei CSRD-direktiivi ammattikorkeakouluja vielä velvoitakaan, tulee tämä asia ottaa huomioon raportoinnin kehityksessä, sillä muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla jo täysin toinen. Raportointia kannattaa kehittää CSDR:n standardiston mukaiseksi jo nyt, sillä se tulee varmasti nousemaan tärkeimmäksi raportointimuodoksi, oli velvoitetta tai ei.

Ammattikorkeakouluilla on suuri rooli tulevaisuuden vastuullisuusosaamisen ja kestävän kehityksen edistämisen varmistamisessa. Teemojen parissa on tulevaisuudessa paljon mielenkiintoisia ja monipuolisia työtehtäviä edessä ja tämä haastaa ammattikorkeakoulut entistä enemmän kehittämään vastuullisuusosaamisen opintotarjontaa opiskelijoille. Ammattikorkeakoulujen ja Arenen tulisi ryhtyä tuumasta toimeen ja asettaa vastuullisuusraportoinnin edistäminen ja toteuttaminen korkealle tasolle sekä omissa tavoitteissaan että opiskelijoiden osaamisessa.