Viheliäisiä ongelmia ratkomassa – amk-henkilöstö kestävyyshaasteiden edessä

Maapallon pelastaminen ei ole pieni tehtävä, mutta kuuluu jokaiselle – ja aivan erityisesti uusia sukupolvia kasvattaville. Mitä meidän tulisi opettaa kestävästä kehityksestä tuleville asiantuntijoille, miten tutkimuksella edistää parempaa maailmaa? YK:n kestävän kehityksen tavoitteet näyttävät suuntaa, mutta mitä se konkreettisesti arjessamme merkitsee? Seuraavassa kahden ammattikorkeakoulun henkilöstön mielipiteitä ja ehdotuksia.

Kestävä kehitys korkeakoulupolitiikassa

Maailma, jota tälläkin hetkellä luomme, on lämpenemässä enemmän kuin kolme Celsius-astetta vuosisadan loppuun mennessä. Maailma, joka meidän täytyy luoda, rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen. (IPCC, 2018) Tehtävä on haastava muttei mahdoton. Mahdottomaksi sen tekee vain asenne. Ilmastonmuutos on täynnä mahdollisuuksia, joilla voitaisiin pienentää hiilipäästöjä ja samalla parantaa Suomen taloutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä (Pantsar & Keronen, 2019; Isomäki, 2019).

Kansainvälisessä keskustelussa korkeakouluille annetaan merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä (mm. Beynaghi ym., 2016; Hoover & Harder, 2015; Clark ym., 2016). Suomessa korkeakoulutuksen kestävän kehityksen tehtävää ohjaavia keskeisiä asiakirjoja ovat Agenda 2030, kestävän kehityksen hteiskuntasitoumus sekä opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset (UN, 2015; Valtioneuvoston kanslia, 2015; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020). Kestävää kehitystä edellyttää myös Elinkeinoelämän keskusliitto nostaen esiin yritysten osaamistarpeet ja peräänkuuluttaen ilmastonmuutoksen käytännön osaajia (Parviala, 2020).

Koulutuksen tehtävä on taata kaikille opiskelijoille tiedot, taidot ja arvopohja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (Tervasmäki & Tomperi, 2018; Konst ym., 2018; Värri, 2019; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020). Kestävän kehityksen osaaminen on kykyä mm. systeemiseen ajatteluun ja uusien ratkaisujen hakemiseen. Tärkeää on myös pystyvyysuskon ja osallisuuden vahvistaminen (Suomen ilmastopaneeli, 2018; Rieckmann, 2018.) Vaikka korkeakoulutuksen tavoitteissa mainitaan kestävä kehitys, tutkimukset osoittavat sen näkyvyyden olevan vähäinen (Alaniska, 2017; Gaebel & Zhang, 2018). Opetuksessa, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) sekä kampuksilla kestävä kehitys on kasvattanut rooliaan viime vuosina (Carvalho ym., 2019; Friman 2019; Konst & Kairisto-Mertanen 2020a, 2020b).

Ammattikorkeakoulutus ilmastonmuutoksen hillitsijänä 

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on noin 8 800 opiskelijan ja 680 henkilöstön jäsenen muodostama korkeakouluyhteisö. Kestävän kehityksen toimintaa ohjaa Kestävä HAMK -ohjelma, joka jäsentyy YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. HAMKissa on työskennelty viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi ammattikorkeakoulun perustamisesta lähtien. Kehitysyhteistyö sekä hyvinvointia, biotaloutta, ekologisia teknologiaratkaisuja ja kestävää muotoilua edistävät koulutus- ja tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat jatkuvasti keskeinen osa opetusta ja TKI-toimintaa. Kestävän kehityksen toimintakokonaisuutta seurataan systemaattisesti ja parantavia toimia tehdään jatkuvasti. Kestävän kehityksen koulutusta on tutkittu ja kehitetty HAMKissa sekä ko. koulutuksessa että koko korkeakoulun tasolla. (Pölönen ym., 2017; Friman ym., 2018). Tulokset kertovat suurista koulutusten välisistä eroista, joita pyritään jatkossa tasoittamaan. Niin ikään hiilijalanjäljen syntyä ja sen pienentämistä koskien on tehty opinnäytetyö (Puurula, 2020).

Turun ammattikorkeakoulu (TurkuAMK) on strategiassaan sitoutunut Turun kaupungin ilmastosuunnitelman 2029 mukaisesti saavuttamaan alueen ilmastotavoitteet. Koulutusten ja niiden yli 10 000 toimijan osaaminen nähdään ammattikorkeakoulun tärkeimpänä tehtävänä ilmastonmuutostyössä. Tavoitteena on, että kaikki ammattikorkeakoulun opiskelijat saavat vähintään perustiedot kestävästä kehityksestä, ja että useimmissa koulutuksissa on tämän lisäksi merkittävä määrä koulutusalaan liittyviä kestävän kehityksen opintoja. Koulutuksen kehittämisen yksikkö tukee koulutuksia kestävyysteemojen integroimiseksi opintoihin sekä opettajien osaamisen täydentämiseksi. TurkuAMK:n pedagogisen lähestymistavan eli innovaatiopedagogiikan tavoitteena on, että valmistuvalla opiskelijalla on työelämässä tarvittavan osaamisen lisäksi edellytykset hyvään elämään sekä tiedot, ja taidot ja motivaatio osallistua kestävän tulevaisuuden luomiseen. Vuoden 2020 opetussuunnitelmista alkaen kaikille opiskelijoille kuuluu opintoihin kestävä kehitys. Kestävä kehitys näkyy koulutuksen kuvauksessa ja oppimistavoitteissa, ja koulutukset itse päättävät toteutuksesta. Ammattikorkeakoulun yhteisessä Innopeda-opetussuunnitelmassa on kuvattu näitä tavoitteita sekä annettu konkreettisia ideoita opetukseen kestävän kehityksen ja ilmastohaasteiden ymmärryksen lisäämiseksi. Opettajille järjestetään täydennyskoulutusta niin sisältöjen kuin pedagogisten ratkaisujen osalta.

Merkittävä rooli TurkuAMK:n ilmastotyössä ovat TKI-hankkeet, jotka selkeästi toteuttavat ilmastotyön tavoitteita ja edistävät kestävää kehitystä. Keskeisiä teemoja ovat vesitekniikka, kiertotalous, uusiutuva energiantuotanto ja energian varastointi sekä avoimen tiedon tuottaminen ja käyttäminen. Myös ammattikorkeakoulun omaa toimintaa on muutettu ilmasto-ohjelman tavoitteiden mukaiseksi ja pienennetty samalla hiilijalanjälkeä merkittävästi. Turun ammattikorkeakoulu pyrkii olemaan hiilineutraali jo vuoteen 2025 mennessä. Myös Turussa on tehty opinnäytetyö ammattikorkeakoulun hiilijalanjäljen laskennasta (Paikkari, 2020).

Henkilöstökysely kestävän kehityksen edistämisestä ammattikorkeakoulutuksessa

Ammattikorkeakouluissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on keskeistä, että kaikki ammattikorkeakoulun toimijat omaavat riittävät tiedot, taidot ja motivaation kestävän kehityksen edistämiseen (Friman, 2019; Konst & Scheinin, 2020). Tämän takia henkilöstöä tuetaan muutoksessa mm. koulutuksen ja ohjauksen keinoin ja edistetään aktiivista vuoropuhelua ja viestintää kestävän kehityksen kysymyksissä henkilöstön, sidosryhmien ja myös niin nykyisten kuin tulevien opiskelijoiden kanssa.

Ilmasto- ja kestävyyskriisi aiheuttavat myös ahdistuksen ja masennuksen tunteita. Ilmastoahdistuksen kaltaiset tunteet on liitetty osaksi nuorten kokemusmaailmaa. Ilmasto- ja ympäristöhuoli ovat läsnä myös vanhemmilla sukupolvilla, joiden ympäristöherätys on tapahtunut 1960-, -70- ja -80-luvuilla (Piispa & Pihkala, 2020; Stranius, 2006). Toiminta ja osallistuminen kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemiseksi voivat kuitenkin auttaa omien tunteiden käsittelyssä (Pihkala, 2017), minkä lisäksi organisaatiot voivat osallistamalla tukea aktiivisen ilmastokansalaisuuden syntyä (Suomen ilmastopaneeli, 2018).

Osallistaminen oli vahvassa roolissa luotaessa HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaa, jonka kommentointiin kutsuttiin koko yhteisö. Henkilöstölle suunnattu kestävän kehityksen kysely oli seuraava askel osallistamisen polulla ja se tarjosi tilan tuoda julki omia ajatuksia ja käsityksiä korkeakoulujen kestävän kehityksen työhön. TurkuAMK:ssa kestävän kehityksen edistäminen on keskeisenä toiminnan kehittämiskohteena, ja siitä syystä myös Turun ammattikorkeakoulu osallistui kyselyyn. Kyselyn tuloksia käytetään kestävän kehityksen työn konkreettiseksi edistämiseksi ammattikorkeakouluissa. 

Alkusyksyllä 2020 toteutettu kysely perustui osittain Aalto-yliopiston henkilöstön malliin. Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-alustalla. Kysymyksiä oli 13 kpl ja vastaaminen tapahtui anonyymina. Kyselyssä kerättiin henkilöstön näkemyksiä ja mielipiteitä kestävästä kehityksestä koulutuksessa, tutkimuksessa ja kampustoiminnoissa sekä ideoita kestävän kehityksen edistämiseksi. HAMKista kyselyyn vastasi 266 työntekijää (40 % henkilöstöstä) ja TurkuAMK:ssa 136 työntekijää (20 % henkilöstöstä). HAMKissa kyselystä tiedotettiin henkilöstöpäivässä ja TurkuAMK:ssa intranetissa. Kysely oli avoinna HAMKissa neljä ja TurkuAMK:ssa kolme viikkoa. Tässä artikkelissa raportoidaan kolmen keskeisimmän kysymyksen tulokset, jotka kertovat henkilöstön näkemyksistä ja ajatuksista liittyen kestävään kehitykseen koulutuksessa, tutkimuksessa ja kampustoiminnoissa. Kahden avoimen kysymyksen ideat kestävän kehityksen edistämiseksi on raportoitu toisessa artikkelissa (Konst ym., 2020).

Kyselyn tulokset

Tulokset olivat ammattikorkeakouluissa lähes yhteneväiset, joten ne on yhdistetty seuraavissa kuvissa. Ero esimerkiksi eri YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden arvottamisen välillä oli maksimissaan muutama prosentti, mikä kertoo mahdollisesti korkeakoulukentän näkemysten yhteneväisyydestä suhteessa kestävään kehitykseen. Myöskään koulutuksen ja tutkimuksen kestävän kehityksen painopisteiden välillä ei ollut suuria eroja. Mielenkiintoista on se, että suurimmat erot tuloksissa olivat sukupuolten välillä.

Kukin kyselyyn vastaaja sai valita 2­4 tärkeimpänä pitämäänsä tavoitetta (kuvion sisällä tarkemmin). Prosenttiluku tarkoittaa sitä, kuinka moni vastaajista oli merkinnyt ko. asian tärkeänä pitämiensä joukkoon. Näin ollen prosenttilukujen yhteissumma on korkeampi kuin sata.

Kuvio 1 esittää korkeakoulujen henkilöstön suhtautumista YK:n Agenda 2030 -kestävän kehityksen tavoitteisiin, joista käytetään lyhennettä SDGs (Sustainable Development Goals). Selvästi tärkeimmäksi tavoitteeksi henkilöstö on arvottanut tavoitteen hyvä koulutus. Toiseksi tärkein tavoite on kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuuria. Seuraavaksi tärkeimmiksi koetaan tavoitteet terveyttä ja hyvinvointia sekä yhteistyö ja kumppanuus. Hyvinvointi- ja terveyskysymysten suosioon saattaa vaikuttaa vallitseva pandemiatilanteeseen liittynyt huoli opiskelijoiden ja henkilöstön jaksamisesta. Lisäksi ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, kestävät kaupungit ja yhteisöt sekä ilmastotekoja koettiin merkittävinä.  Ilmastoteot ovat ensimmäinen mainittu tavoite, joka on selkeästi ekologinen.

Kyselyssä tiedusteltiin lisäksi, miten kestävän kehityksen opetus tulisi toteuttaa. Selvästi eniten kannatusta tuli sille, että kestävän kehityksen tavoitteet tulisi integroida osaksi kaikkia koulutuksia (88 %), ja että ne tulisi liittää jatkuvaan oppimiseen (70 %). Erilliset (pakolliset tai valinnaiset) kestävän kehityksen opinnot saivat huomattavasti vähemmän kannatusta.

Kuvioon 2 on koottu vastaukset kysymykseen siitä, minkä suurten haasteiden tulisi motivoida ja suunnata tutkimuksen tekemistä korkeakoulussa. Tässä kohdin ekologiset haasteet nousivat tärkeimmiksi: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen ehtyminen. Sosiaalisista haasteista eriarvoisuutta pidettiin suurimpana haasteena.

Vastauksista voi todeta, että tärkeimpinä pidetään ammattikorkeakoulutukselle tyypillisiä, niiden strategioissa mainittuja tavoitteita, kuten laadukas koulutus, työelämäyhteistyö ja yhteisön hyvinvointi. Se, miten yksittäisen ammattikorkeakoulun profiili näkyy vastauksissa, jää tällä aineistolla selvittämättä. On kuitenkin todettava, että Turun ammattikorkeakoulussa on ollut ympäristöalan koulutusta ja se heijastuu edelleen vahvasti hanketoimintaan. HAMKissa on paitsi kestävän kehityksen koulutus myös vahva luonnonvara-alan koulutus ja niistä juontuva tutkimustoiminta.  Korkeakoulun kestävän kehityksen skaalassa ekologiset kysymykset jäivät marginaaliin suhteessa teknistaloudellisiin sekä sosiaalisiin kysymyksiin.

Tutkimuksen luotettavuudesta todettakoon, että tulokset ovat suuntaa antavia. Turun ammattikorkeakoulussa suurin osa vastaajista oli tekniikan alalta, kun taas Hämeen ammattikorkeakoulussa valtaosa oli joko muuta henkilökuntaa tai tekniikan tai luonnonvara-alan koulutuksista. Erityisesti liiketoiminta- sekä sosiaali- ja terveysalojen henkilökunnasta vastaajia oli vain vähän. Oletettavasti kyselyyn siis vastasivat ne, jotka olivat jo ennestään kiinnostuneita kestävän kehityksen teemoista. Tämä voi vaikuttaa tuloksen luotettavuuteen, koska esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla tarvittava kestävän kehityksen osaaminen on erilaista kuin tekniikan alalla. Tästä syystä esimerkiksi talouteen ja teknologiaan liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet saattoivat korostua merkittävinä. Kysely toivottavasti herätti osaltaan kiinnostusta kestävää kehitystä kohtaan. 

Pohdintaa

Eroavuudet Agenda 2030 -tavoitteiden ja tutkimuksen painopisteiden välillä herättävät kysymyksiä. Agenda 2030 -tavoitteissa ilmastoteoilla oli 28 prosentin kannatus ja maanpäällisellä ja vedenalaisella elämällä eli biodiversiteettikysymyksillä oli molemmilla vain muutaman prosentin kannatus. Kuitenkin tutkimuksen motivaatiotekijöiden kohdalla ilmastonmuutos koettiin ylivoimaisesti tärkeimmäksi (lähes 80 % vastaajista ajatteli näin) luonnon monimuotoisuuden ollessa kakkosena. Teemoja pidetään siis tärkeinä, mutta ne eivät hahmotu korkeakoulun perustehtävässä eli koulutuksessa. Tulokset eivät kerro, pelkistyykö korkeakoulutuksen vastuu lähinnä laadukkaan koulutuksen toteuttamiseen, ja nähdäänkö kestävän kehityksen edistäminen ns. ekososiaalisena sivistyksenä (Värri, 2019) ollenkaan korkeakoulutuksen tehtävänä.

HAMKin kestävän kehityksen ohjelma, Kestävä HAMK, esiteltiin henkilöstöpäivässä elokuussa 2020. Ohjelman toteutus on tässä vaiheessa jäsennetty pääprosesseittain koulutukseen, TKI-toimintaan ja kampustoimintaan. Hankinnat ja viestintä on lisätty omiksi kokonaisuuksikseen. Vastuuryhmät tekivät loppuvuoden 2020 aikana toimintaohjelman tarttuen akuutteihin kehittämiskohteisiin. Kyselyn yhteydessä saadut kehittämisehdotukset tukivat erinomaisesti toiminnan liikkeelle lähtöä kohti konkreettisia tekoja. Samoin Turun AMK:ssa kysely on johtanut heti käytännön toimiin. Esimerkiksi henkilöstön osaamistarpeisiin järjestetään sekä kestävän kehityksen perustietoutta että aiheen pedagogisia ratkaisuja tarjoavia koulutuksia ja aineistoja.

Kaiken kaikkiaan on rohkaisevaa, että kestävän kehityksen eteen ollaan molemmissa ammattikorkeakoulussa valmiita tekemään töitä. Opetushallituksen raportti Osaaminen 2035 (Opetushallitus, 2019) nostaa tärkeimmäksi geneeriseksi osaamiseksi kestävän kehityksen osaamisen, joka ilmiönä menee jopa digitalisaation edelle. Tämän osaamisen edistämiseksi niin henkilöstön kuin opiskelijoiden keskuudessa tullaan seuraavaksi nostamaan esiin konkreettisia tavoitteita ja keinoja molemmissa ammattikorkeakouluissa. Näitä aiheita tullaan tuomaan esiin myös Arenen kestävyyden ja vastuullisuuden työryhmissä koko ammattikorkeakoulukentän käyttöön (Arene, 2019). Tilannekuvaa ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen työstä on tehty uusimalla tämän kyselyn toinen versio vuoden 2021 alussa kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa. Yhteistyö kaikkien korkeakoulujen kesken kestävän kehityksen edistämiseksi on jatkuvaa ja kasvussa.