• Skip to primary navigation
  • Skip to main content
  • Skip to primary sidebar
  • Skip to footer
HAMK Unlimited

HAMK Unlimited

Julkaisuja Hämeen ammattikorkeakoulusta

  • Lehdet
        • Professional
        • Journal
        • Scientific
  • Alat
        • Ammatillinen osaaminen ja opetus
        • Biotalous ja luonnonvara-ala
        • Hyvinvointi ja sote-ala
        • Kulttuuri ja muotoilu
        • Teknologia ja liikenne
        • Yrittäjyys ja liiketoiminta
        • Muut
  • Kokoelmat
        • Avoin Häme
        • CleanExport
        • Digitalisaatio ja muutos / Digitalization and Change
        • DigiTrail
        • Employers’ perspectives on ePortfolios
        • Empowering ePortfolio Process
        • Higher education perspectives on ePortfolios
        • Innovaatiojohtaminen
        • Liikenne 4.0
        • Luomussa vara parempi
        • PoliRural – Hämeen maaseutua kehitetään tulevaisuutta ennakoimalla yhdessä
        • Problem-based learning & agropreneurship in Africa
        • Maahanmuuttajien urareitit
        • Nuoret huippumyyjät
        • Office 365 -intran käyttöönotto HAMKissa
        • Oppimisen digiagentit II
        • Students’ perspectives on ePortfolios
        • TAIKOJA
        • Uudistuva hevostalous
        • Universal Design for Learning (UDL)
  • In English
        • Articles in English
        • About HAMK Unlimited
        • Instructions for writers
        • Instructions for reviewers
        • Contact editorial staff
  • Ohjeet
        • Kirjoittajan ohjeet
        • Arvioijan ohjeet
        • Info
/ HAMK Unlimited Professional / Muut /

Asiantuntijuus ja selittely – kielentutkijan huomioita blogikirjoittamisesta

Kuva: Suzy Hazelwood / Pexels

Hanna Laitinen

14.12.2022
Kuuntele - Listen

Asiantuntijuus ja selittely vaikuttavat lähtökohtaisesti vastakkaisilta asioilta. Asiantuntijuus näyttäytyy hyvin painavana, punnittuna ja läpikotaisin ajateltuna puheena. Esimerkiksi tutkijan tulee osata kristallisoida ajatuksensa ja tekstinsä hyvin jäsennetyiksi kokonaisuuksiksi, jotta hän saa julkaistua tutkimuksensa vertaisarvioiduissa tieteellisissä journaaleissa. Vertaisarvioijat toimivat tässä prosessissa portinvartijoina. Tutkija siis altistaa tuotoksensa ennakkoarvioinnille ja toki myös tieteellisen arvioinnin ja keskustelun kohteeksi tekstin julkaisemisen jälkeenkin. Selittely sitä vastoin saatetaan etenkin arkiajattelussa liittää tietämättömyyteen ja väärinymmärryksiin, siihen, miksi toimin niin kuin toimin.

Tutkijan tavoitteena selkeä, hyvin argumentoitu tieteellinen tyyli

Asiantuntija-tutkija asettaa usein itselleen tiukat laatuvaatimukset kirjoittamisensa suhteen. Tekstin on edettävä loogisesti, sen on oltava selkeää, sulavaa, loppuun asti ajateltua, hyvin argumentoitua ja kaikin tavoin mallikelpoista. Abstraktit, mitäänsanomattomat verbit on muutettava konkreettisiksi, substantiivitauti pitää parantaa aktiivisiksi teoiksi. Tutkimusprosessi on esitettävä lineaarisena ja selkeänä, vaikka oikeasti se on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta (Mustajoki, n.d.). Lisäksi kuten K. Moore (2010) tähdentää, koko ajan lukijaa on opastettava kuin junakuulutuksina: lähdemme liikkeelle pisteestä A ja etenemme pisteiden B, C ja D kautta pisteeseen E samalla selostaen, miksi teemme näin.

Tutkijalle tieteellinen teksti näyttäytyykin helposti kielen- ja vuorovaikutustutkijan sanoin tunnusmerkittömänä ja preferoituna. Tunnusmerkittömyydellä tarkoitetaan tavallisinta, korostamatonta vaihtoehtoa. Esimerkiksi aikoinaan paljonkin käytössä ollut naiseen viittaava pääte -tar on tunnusmerkkinen, sillä se nostaa esiin nimenomaan sukupuolen. Termi preferoitu viittaa keskusteluntutkimukseen ja tarkoittaa rakenteellisesti yksinkertaisesti tuotettua vaihtoehtoa verrattuna hankalammin tuotettuun preferoimattomaan varianttiin. (ks. esim. Tainio, 1997, s. 94–95 ja mainittu kirjallisuus) Toisin sanoen tutkijalle tieteellinen artikkeli on se tyypillinen tekstilaji, johon muut tekstit helposti vertautuvat ja joka on yksinkertaisinta tuottaa.

Miten se, että tieteellinen tekstilaji dominoi tutkijan mielessä, näkyy käytännössä? Otan esimerkin omasta elämästäni. Opiskelen tänä lukuvuonna Hämeen ammattikorkeakoulussa ammatilliseksi opettajaksi. Yhtenä ensimmäisistä oppimistehtävistä oli perustaa oma oppimispäiväkirjablogi ja nimetä se. Ilman sen kummempaa miettimistä annoin blogilleni nimeksi Hajatelmia. Kirjasin sen tarkoittavan hajanaisia ajatuksia tai ajatelmia. Pian kuitenkin huomasin, että keksintöni ei ollut millään muotoa ainutkertainen, ja ryhdyin miettimään nimivalintaani tarkemmin.

Sanavalinnat selittelyn työkaluina

Nykyään ihmistieteissä on varsin voimakkaasti vallalla käsitys siitä, että todellisuus on sosiaalisesti rakennettua (ks. esim. Berger & Luckmann, 1966; Pietikäinen & Mäntynen, 2019, ss. 13–22). Täten myös sanavalinnoilla on väliä. Ne rakentavat todellisuutta, merkityksiä ja tulkintoja. (ks. esim. Pietikäinen & Mäntynen, 2019, ss. 13–22, 93–107) Esimerkiksi nimen Hajatelmia blogin nimenä voi nähdä asettavan tulevat blogitekstit sellaiseen tulkintakehykseen, että tulevat tuotokseni eivät ole punnittuja ajatuksia eivätkä loppuun asti jäsenneltyjä kokonaisuuksia.

Miksi minä tutkijana haluan asettaa blogituotokseni tällaiseen valoon? Ehkäpä juuri siksi, että vertaan tekstejäni (tiedostamatta) tieteelliseen kirjoittamiseen. Siitä näkökulmasta tarkasteltuna äkkiä rykäisty hajatelma on nimenomaan hajatelma. En ole avustanut siinä lukijaa kuin junan kuuluttaja, en ole kiteyttänyt ajatuksiani timanteiksi enkä tarkastellut sitä, onko tekstissä turhia virkkeitä tai ilmaisuja puhumattakaan siitä, että olisin jäsentänyt tekstini loogiseksi kokonaisuudeksi.

Keskusteluntutkijana minua kutkuttaa tarkastella hajatelmia-termin käyttöä selittelyn näkökulmasta. Jos siis ajattelemme, että tutkijalle tieteellinen vertaisarvioituihin tieteellisiin lehtiin kirjoittaminen on tekstilajina preferoitu eli se tavallisin genre, jota ei tarvitse perustella tai selitellä, tällöin nopeasti rykäisty oppimispäiväkirjapostaus on preferoimaton eli se vaatii selittelyä. Keskustelunanalyytikot ovat havainneet, että ihmisille on tyypillistä selittää vaikkapa sitä, että joutuvat torjumaan syntymäpäiväkutsun, jolloin puhutaan preferoimattomasta jälkijäsenestä. Preferoitu jälkijäsen olisi kutsun hyväksyminen. (ks. esim. Tainio, 1997, ss. 94, 100–105 ja mainittu kirjallisuus)

Tutkijat ovat kuitenkin myös huomanneet, että esimerkiksi pyynnöt eli etujäsenet, jotka siis odottavat jälkijäsenekseen joko suostumista tai kieltäytymistä, saattavat olla preferoimattomia, eli niihin saattaa kytkeytyä monipolvisuutta ja varmistelevia esikysymyksiä ja ehkä jopa selittelyä. Tämä johtuu siitä, että pyynnön katsotaan olevan sosiaalisia kasvoja uhkaava teko. Ei ole helppo pyytää palvelusta ja olla toisesta riippuvainen. (ks. esim. Tainio, 1997, s. 106–108 ja mainittu kirjallisuus; Laitinen, 2020, ss. 49, 129 ja mainittu kirjallisuus)

Blogiteksti on vuorovaikutusmuotona aivan toinen kuin vaikkapa kasvokkainen keskustelu, mutta jos vähän sovelletaan, Hajatelmia-nimen voi nähdä tällaiseksi preferoimattomaksi, selitteleväksi pyynnöksi potentiaaliselle lukijalle: ethän lue tekstejäni tieteelliseen genreen kuuluvina. En ole prosessoinut niitä tieteellisen tekstin tavoin, eivätkä ne täytä tieteellisen tekstin kriteerejä. Toinen kysymys sitten onkin, miksi mahdollinen lukija edes vertaisi blogitekstiä akateemiseen kirjoittamiseen. Ehkäpä tutkija ei vain pääse karvoistaan ja omista käsityksistään sen suhteen, mikä on se tyypillisin tekstilaji. Suurelle yleisölle blogikirjoitus lienee kuitenkin tekstilajina tutumpi kuin vertaisarvioitu artikkeli.

Kirjoittaja

Hanna Laitinen on opettaja-opiskelija HAMK AOKK, FT venäjän kielestä, tutkija ja tuntiopettaja, keskustelunanalyytikko ja vuorovaikutuslingvisti.

Lähteet: 

Berger, P. & Luckmann, T. (1966). The Social Construction of Reality. A treatise in the sociology of knowledge. Doubleday. 

Laitinen, H. (2020). Проявление хезитации в беседах на российском телевидении (Slavica Helsingiensia 53) [väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helda. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6172-7 

Moore, K. (12.2.2010). Academic Writing in English. Helsingin yliopisto. [luentokurssi]. 

Mustajoki, A. (n.d.). Henkilökohtainen tiedonanto. Helsingin yliopisto. 

Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2019). Uusi kurssi kohti diskurssia. Vastapaino. 

Tainio, L. (1997). Preferenssijäsennys. Teoksessa L. Tainio (toim.), Keskustelunanalyysin perusteet (ss. 93–110). Vastapaino. 

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Pätevöitymiskoulutukseen hakevien maahanmuuttajasairaanhoitajien kielitaidon kartoitus Tieteellisiä artikkeleita projekteissa: miten se tehdään? Hyvät käytännöt asiakaslähtöisten ja monitoimijaisten palvelujen kehittämisessä urareitti-hankeValmentava koulutus vie maahan muuttanutta elämässä eteenpäin
PREVIOUS POST Hämäläisen ruokajärjestelmän nykytila ja siihen vaikuttavat muutosvoimat
NEXT POST Kansainväliset osaajat Suomeen – mahdoton tehtävä?

Primary Sidebar

PYSYVÄ OSOITE / URN

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121471368

LISENSSI / LICENCE

This material is CC licensed Attribution-ShareAlike 4.0 International.

Avainsanat / Keywords

asiantuntijuus blogiteksti preferoimattomuus selittely

VIITTAUSOHJE / CITE THIS ITEM

Laitinen, H. (2022). Asiantuntijuus ja selittely – kielentutkijan huomioita blogikirjoittamisesta. HAMK Unlimited Professional, 14.12.2022.

Footer

HAMK UNLIMITED

HAMK Unlimited on Hämeen ammattikorkeakoulun open access
-julkaisuportaali. Julkaisuista vastaa HAMKin toimituskunta.
julkaisut@hamk.fi

TIETOA SIVUSTOSTA

Alasottoilmoitus
Käyttöehdot
Saavutettavuusseloste

HAMK logo

Copyright © 2023 · Genesis Sample on Genesis Framework · WordPress · Log in