Pihaympäristön sosiaalinen ulottuvuus pedagogisen toiminnan kehittämisessä

Oppimisympäristöjen arviointi ja kehittäminen ovat keskeinen osa varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Ympäristöjen tulisi olla suunniteltuja, lapsiryhmän tarpeet huomioon ottavia sekä tilanteen ja tarpeen mukaan muotoutuvia. (OPH, 2018, ss. 32–33) Tilojen ja välineiden ohella päiväkodin yhteisön toiminnalla on keskeinen merkitys lasten oppimiselle. Tämä artikkeli liittyy InnoVaka2- hankkeen osana päiväkoti Viiriäisessä järjestettyihin kahteen kehittämisiltaan, joissa käsiteltiin sosiaalista ulottuvuutta pedagogisen toiminnan kehittämisessä päiväkodin pihaympäristössä. (InnoVaka2 -hanke, n.d.)

Yhteisö oppimisympäristönä

Oppimista edistävien, kehittävien ja turvallisten ympäristöjen suunnittelu määritellään varhaiskasvatuslaissa (540/2018 §3, §10) toiminnan yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Toimintaa toteutetaan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti ja siinä ohjeistetaan, että varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä tulee huomioida ainakin fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus (OPH, 2018, s. 32). Helenius ja Lummelahti (2018, s. 136) tarkentavat, että eri ulottuvuudet liittyvät läheisesti toisiinsa ja käytännön työssä ne sulautuvatkin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen on merkityksellistä, sillä yhteisön toiminnalla on hyvinvoinnin ohella yhteys lasten oppimiseen. Kronqvist (2017) kirjoittaa, että varhaiskasvatuksessa oppiminen on lähtökohdiltaan sosiaalinen ilmiö, jossa yhdessä muodostetaan ymmärrystä erilaisista asioista sekä toimimalla vuorovaikutuksessa varhaiskasvatuksen arjen eri tilanteissa, opimme toinen toisiltamme. Johnston ym. (2019, ss. 132–135) kokoavat artikkelissaan useita tutkimuksia, joiden aiheena oli yhteisön toiminnan sekä tunteiden yhteys oppimiseen. He tiivistävät Sandilosin ym. (2017) tutkimuksen tulokset, joissa myönteisen ilmapiirin ja turvallisuuden tunteen vahvistettiin edistävän oppimistuloksia sekä lasten toimimista sosiaalisissa tilanteissa.

Sosiaalinen oppimisympäristö muodostuu yhteisössä, johon varhaiskasvatuksessa kuuluvat lapset, vanhemmat, lapselle tärkeät ihmiset, työntekijät sekä muut lähiympäristössä toimivat ihmiset. Varhaiskasvatuspäivän aikana sosiaalinen oppimisympäristö rakentuu etenkin lasten ja työntekijöiden sekä lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Päivittäinen yhteistyö kodin ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden välillä rakentaa myös yhteisön toimintaa. (Helenius & Lummelahti, 2018, s. 135) Sosiaalista oppimisympäristöä tulisi rakentaa koko yhteisön voimin esimerkiksi laatimalla periaatteita, toimintatapoja ja sääntöjä, joiden avulla voidaan luoda turvallinen, kaikkia kunnioittava ilmapiiri sekä yhteisvastuullisuuden kulttuuri (OPH, 2018, s.32). InnoVaka2- hankkeen aikana sosiaalista ulottuvuutta tarkasteltiin kehittämisiltojen ohella kahdessa HAMKin opiskelijoiden tekemässä opinnäytetyössä, joissa edustettuina olivat sekä lasten että työntekijöiden näkökulmat sosiaaliseen oppimisympäristöön (Tuomola, 2019; Kotsalainen & Nordenswan, 2019).

Työntekijöiden toimintaa ohjaavat kulmakivet päiväkodin pihaympäristössä

Päiväkoti Viiriäisessä järjestettiin kaksi kehittämisiltaa, joiden kokonaistavoitteena oli syventyä sosiaalisen oppimisympäristön käsitteeseen, keskustella työyhteisössä aiheesta heränneistä ajatuksista ja yhteistoiminnallisesti muodostaa henkilökunnan toimintaa ohjaavia periaatteita sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta. Kehittämiseen osallistuivat varhaiskasvatusyksikön henkilökunta sekä iltojen suunnittelusta sekä toteutuksesta vastasivat HAMKin hankekoordinaattori sekä sosiaalialan lehtori.

Ensimmäinen kehittämisilta käynnistettiin syventämällä sosiaalisen oppimisympäristön käsitteeseen sekä pohtimalla työntekijöiden keskeistä asemaa toiminnan kehittäjinä. Yhteisen aloituksen jälkeen työntekijät jakautuivat pienryhmiin keskustelemaan pihaympäristössä toimimisen arjesta eri teemojen avulla. Teemat liittyivät pihaympäristössä kasvattajien ja lasten yhteiseen toimintaan, lasten keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseen, tuen tarjoamiseen ristiriitatilanteissa ja turvallisuuden tunteeseen. Työntekijöillä oli lisäksi mahdollista nostaa pienryhmän tärkeäksi kokema aihe työskentelyn teemaksi. Pienryhmät keskustelivat havainnoistaan ja kirjoittivat esimerkkejä toimivista käytänteistä sekä kehittämiskohteista työntekijöiden näkökulmasta.

Toisen kehittämisillan aikana pienryhmät kokoontuivat lyhyesti muistelemaan aiempaa keskusteluaan sekä valitsemaan yhden tärkeimpänä pitämänsä esimerkin, joka ilmentäisi heidän ehdotustaan sosiaalista oppimisympäristöä rakentavaksi periaatteeksi pihaympäristössä. Pienryhmät muotoilivat periaatteen iskulausemuotoon ja esittelivät sen työyhteisölle. Esityksien jälkeen aiheesta keskusteltiin yhteisesti ja periaatteista muodostettiin työntekijöiden toimintaa pihaympäristössä ohjaava kokonaisuus, joka nimettiin toiminnan kulmakiviksi (Kuvio 1).

Keskustelussa nousi esille, että sosiaalista oppimisympäristöä rakennetaan arjen kaikissa tilanteissa pihatoiminnan ohella ja kehittämisessä tulisi aina huomioida lasten näkökulma. Pihaympäristön erityispiirteiksi nostettiin lapsiryhmien välisen yhteistyön korostuminen sekä lasten että työntekijöiden toiminnassa. Kolmen pienryhmän muodostamat periaatteet liittyivät työntekijän läsnäoloon, valppauteen, havainnointiin ja tietoisuuteen siitä, mitä pihalla tapahtuu. Keskusteluissa käsiteltiin esimerkein aktiivista ja aitoa läsnäoloa sekä todettiin sen muodostavan perustan kaikelle pedagogiselle toiminnalle. Läsnäolon näkökulmasta kasvattajien ja lasten yhteinen toiminta nähtiin kehittämisen kohteena ja sen ymmärrettiin edellyttävän heittäytymistä, tilanteiden lukutaitoa sekä ryhmien välistä yhteistyötä. Kolme muuta periaatteetta olivat leikin rikastuttaminen sekä tukeminen, pedagogisen pihatoiminnan kehittäminen sekä positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen lapsia sekä toisia työntekijöitä kohtaan.

Lopuksi

Yhteisön toiminnan arviointi ja kehittäminen ovat keskeisessä osassa oppimisympäristöihin liittyvässä työskentelyssä. Työntekijät kuvasivat yhteisissä keskusteluissa hyvin moninaisia tilanteita, jotka vaikuttavat yhteisön toimintaan pihaympäristössä ja he kokivat tärkeäksi keskustelutilaisuudet, joihin osallistuu koko työyhteisö. Avoimen ja yhteistyötä tekevän yhteisön nähtiin olevan pedagogisen toiminnan lähtökohta. Työilloissa sosiaalista oppimisympäristöä kehitettiin työntekijöiden näkökulmasta ja jatkokehittämiskohteeksi jäikin toiminnan laajempi kehittäminen yhteistyössä lasten ja vanhempien kanssa.

Sosiaalinen oppimisympäristö päiväkodin pihaympäristössä oli yksi osa-alue InnoVaka2- hankkeen laajassa kehittämistyössä. Joulukuussa 2020 päättyneessä InnoVaka2-hankkeessa näkökulma kohdentui varhaiskasvatusyksikön piha-alueeseen ja sen uudistamiseen laajempaa asiakaskuntaa palvelevaksi kohtaamispaikaksi. Hämeen ammattikorkeakoulu toimi hankkeessa yhteistyökumppanina Hattulan kunnan kanssa. Mukana oli laajasti eri toimijoita, päiväkoti Viiriäisen henkilökunta ja asiakasperheitä. Pihaympäristön ja siellä tapahtuvan pedagogisen toiminnan kehittäminen oli jatkoa vuonna 2018 päättyneelle InnoVaka Hattula -hankkeelle, jossa näkökulmana oli päiväkodin sisätiloissa tapahtuva toiminta. (InnoVaka2-hanke, n.d.)