Haasteellisen vuorovaikutustilanteen harjoittelu immersiivistä virtuaalitodellisuutta hyödyntäen

Työelämä on muuttunut monella alalla yhä enenevässä määrin henkisesti kuormittavaksi. Henkisen työkyvyn selkeä heikkeneminen on näkynyt valtakunnallisissa työhyvinvointitutkimuksissa vuodesta 2016 alkaen. Työelämä kuormittaa erityisesti naisia, joista joka neljäs koki haitallista stressiä työssään, samoin kuin työuransa alussa olevia, 18–34-vuotiaita työntekijöitä, joista 23 prosenttia kokee työnsä henkisesti erittäin tai melko stressaavaksi (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2022).

Työn henkinen kuormittavuus koettelee erityisesti sosiaali- ja terveysalaa. Tehyn (2021) laajan kyselyn mukaan henkistä väkivaltaa, kuten uhkailua, solvaamista tai jopa tappouhkauksia, oli työuransa aikana kokenut 71 prosenttia vastaajista. Henkisen väkivallan kokemukset olivat yleisimpiä alle 35-vuotiailla vastaajilla. Koska sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kohtaavat näitä haasteellisia vuorovaikutustilanteita heti työuransa alusta alkaen, on tärkeää, että niitä harjoitellaan jo perusopintojen aikana.

Pilotti hoitotyön opiskelijoille

Immersiivisessä virtuaalitodellisuudessa, josta käytetään jatkossa lyhennettä IVR, pyritään erilaisia teknologioita hyödyntäen luomaan oppijalle tunne, että hän on itse sisällä virtuaalipelissä (Lukander ym., 2023). Toteutimme Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) sosiaali- ja terveysalan yksikössä pilotin, jossa harjoiteltiin haasteellisia vuorovaikutustilanteita. Pilotti oli suunnattu päätoimisille ensimmäisen ja toisen vuoden hoitotyön opiskelijoille, jotka osallistuivat mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksolle. Haasteellisten vuorovaikutustilanteiden harjoittelu on keskeinen sisältö mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnoissa. Yhtenä harjoittelun muotona kaikille opiskelijoille kliinisen harjoitustunnin yhteydessä oli IVR-oppimisympäristöön rakennettu oppimispeli, jota opiskelija pystyi pelaamaan joko virtuaalilaseilla tai pöytätietokoneella. Tarkoituksena oli käyttää virtuaalipeliä haasteellisen vuorovaikutustilanteen harjoitteluun.

Oppimisprosessi IVR-oppimisympäristössä tapahtuvalle vuorovaikutustaitojen harjoittelulle mukaili Lehikon ym. (2023) kehittämää pedagogista mallia. Pedagoginen malli lähtee liikkeelle ensimmäisestä vaiheesta eli valmistelusta, jossa kouluttajan rooli on esitellä koulutuksen aihe ja avata keskeiset käsitteet. Hän esittelee laitteet oppijalle ja opastaa niiden käytössä. Valmisteluvaiheessa opiskelijat osallistuvat perehdytykseen, pohtivat oppimistilannetta ja asettavat omat oppimistavoitteet. Toisessa vaiheessa tapahtuu itse IVR-harjoitus, jossa tutoriaali ohjaa opiskelijoita liikkumaan ja olemaan vuorovaikutuksessa IVR-ympäristössä. Opiskelijat tutustuvat ympäristöön ja sen hallintaan sekä harjoittelevat taitoja ja rakentavat tietoperustaa. Kolmas vaihe on loppukeskustelu, jossa kouluttajan rooli on fasilitoida ja antaa palautetta sekä auttaa oppijoita yhdistämään oppimaansa oman osaamisen kehittämiseen. Opiskelijoiden rooli loppukeskustelussa on reflektoida koulutussisältöä ja oppimiskokemustaan. (Lehikko ym., 2023)

Virtuaalipelin oppimisskenaario sisälsi mielenterveys- ja päihdehoitotyössä tyypillisiä tilanteita, jotka aiheuttavat asiakkaissa levottomuutta ja aggressiivisuutta. Immersiivisyys toteutui siten, että virtuaalipelin haasteellisesti käyttäytyvällä hahmolla oli oikean ihmisen ääni, ja myös liikkeet jäljittelivät oikean ihmisen liikkumista. Virtuaalipelissä asiakas oli tyytymätön hoitopäätökseensä, hän kapinoi psykiatriseen hoitoon jäämistä vastaan, hän vaati äreästi lääkäriä paikalle ja käyttäytyi levottomasti liikkuen hoitohuoneessa nopeasti paikasta toiseen. Näissä eri tilanteissa opiskelijan piti valita pelin vaihtoehtovalikosta oikeita vuorovaikutuksellisia keinoja asiakkaan rauhoittamiseksi. Virtuaalipelin kesto oli noin 15 minuuttia, minkä jälkeen harjoitusta ohjannut opettaja keskusteli yksilöllisesti jokaisen opiskelijan kanssa pelin herättämistä tunteista ja kokemuksista. Opiskelijoita kannustettiin myös vastaamaan kyselyyn, jossa selvitettiin itseluottamusta haasteellisessa vuorovaikutustilanteessa ennen ja jälkeen virtuaalipelin.

Alku- ja loppukyselyyn sovellettiin itseluottamusta aggressiivisissa tilanteissa mittaavaa Confidence in Coping With Patient Aggression Instrument (CCWPA) -mittaria, joka sisältää väittämiä liittyen luontevuuteen, itsevarmuuden tunteeseen ja psykologisiin keinoihin puuttua aggressiiviseen käytökseen. Väittämiin vastataan asteikolla 1 (ei lainkaan) – 11 (erittäin paljon). Pilotin tutkimukseen osallistuneet opiskelijat täyttivät vapaaehtoisesti tutkimuskyselyt, jotka olivat saatavilla opintojakson verkko-oppimisympäristössä. Pilotin toteutukselle oli HAMKin tutkimuslupa sekä tutkimuseettisen toimikunnan puoltava lausunto.

Pilotin tulokset

Kevään 2024 aikana 80 hoitotyön opiskelijaa harjoitteli haasteellisen asiakkaan vuorovaikutuksellista kohtaamista joko virtuaalilaseilla tai pöytätietokoneella pelaten. Heistä alkukyselyyn vastasi 61 opiskelijaa. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita oli 43 (70 %) ja toisen vuoden opiskelijoita 18 (30 %). Aikaisemmin VR-laseilla oli pelannut 13 vastaajaa (22 %), kun taas 47 vastaajalla (78 %) ei ollut aikaisempaa kokemusta VR-laseilla pelaamisesta. Loppukyselyn täytti 37 vastaajaa.

Luontevuuden, itsevarmuuden ja turvallisuuden tunne aggressiivisessa tilanteessa

Virtuaalipelin eri vaiheissa psykiatriseen hoitoon joutunut asiakas ilmaisee tyytymättömyyttään käyttämällä epäasiallista ja loukkaavaa kieltä, joka kohdistuu terveydenhuollon ammattilaiseen. Näissä tilanteissa on tärkeää, että ammattilainen pysyy rauhallisena, luottaa omiin vuorovaikutustaitoihinsa ja pystyy toimimaan tilanteessa luontevasti.

Luontevuuden tunnetta aggressiivisen potilaan seurassa mitattiin kysymyksellä ”Kuinka luontevaksi tunnet olosi työskennellessäsi aggressiivisen potilaan parissa?”. Kysymykseen saatiin alkukyselyssä 59 vastausta ja loppukyselyssä 37 vastausta. Kuten taulukosta 1 nähdään, luontevuuden tunteen kokemuksessa ennen ja jälkeen VR-pelaamisen ei ilmennyt suurta eroa alku- ja loppumittauksien välillä. Alkumittauksen keskiarvon oli 5,6 ja loppumittauksen keskiarvon 6,1. Kuitenkin tuloksista voidaan nähdä, että loppumittauksessa luotettavuuden tunnettaan heikoksi arvioi harvempi opiskelija kuin alkumittauksessa, joten tulokset kohenivat hieman luotettavuuden tunteen osalta VR-pelaamisen myötä.

Taulukko 1. Vastaukset kysymykseen ”Kuinka luontevaksi tunnet olosi työskennellessäsi aggressiivisen potilaan parissa?” Taulukossa vastausten osuus prosentteina, suluissa vastanneiden lukumäärä.

	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Vastauksia yhteensä / keskiarvo
Alkumittaus	9 % (5)	3 % (2)	5 % (3)	10 % (6)	19 % (11)	19 % (11)	15 % (9)	10 % (6)	5 % (3)	2 % (1)	3 % (2)	59/5,6
Loppumittaus	3 % (1)	0 % (0)	3 % (1)	16 % (6)	24 % (9)	14 % (5)	14 % (5)	16 % (6)	5 % (2)	0 % (0)	5 % (2)	37/6,1

Kysymykseen ”Kuinka itsevarmaksi tunnet itsesi aggressiivisen potilaan läheisyydessä?” vastasi alkumittauksessa 60 ja loppumittauksessa 37 opiskelijaa. Itsevarmuuden tunteen aggressiivisen potilaan läheisyydessä arviot kohenivat VR-pelaamisen jälkeen jonkin verran, kun alkumittauksen keskiarvo oli 5,1 ja loppumittauksen keskiarvo oli 6,0. (Taulukko 2)

Taulukko 2. Vastaukset kysymykseen ”Kuinka itsevarmaksi tunnet itsesi aggressiivisen potilaan läheisyydessä?” Taulukossa vastausten osuus prosentteina, suluissa vastanneiden lukumäärä.

	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Vastauksia yhteensä / keskiarvo
Alkumittaus	10 % (6)	12 % (7)	10 % (6)	12 % (7)	12 % (7)	12 % (7)	15 % (9)	10 % (6)	2 % (1)	2 % (1)	5 % (3)	60/5,1
Loppumittaus	3 % (1)	0 % (0)	16 % (6)	11 % (4)	11 % (4)	11 % (4)	16 % (6)	19 % (7)	5 % (2)	0 % (0)	5 % (2)	37/6,0

Kysymykseen ”Kuinka turvalliseksi tunnet olosi aggressiivisen potilaan läheisyydessä?” saatiin alkumittauksessa 60 vastausta ja loppumittauksessa 35 vastausta. Alkumittauksessa turvallisuuden tunteensa heikoksi arvioi (vastausvaihtoehdot 1–3) arvioi 22 (37 %) vastaajaa (ka 4,6). Loppumittauksessa arvio turvallisuuden tunteesta aggressiivisen potilaan läheisyydessä koheni huomattavasti, kun vain seitsemän vastaajaa (20 %) valitsi vastausvaihtoehdon 1–3, jolloin loppumittauksen keskiarvo koheni 5,8:aan. (Taulukko 3)

Taulukko 3. Vastaukset kysymykseen ”Kuinka turvalliseksi tunnet olosi aggressiivisen potilaan läheisyydessä?” Taulukossa vastausten osuus prosentteina, suluissa vastanneiden lukumäärä.

	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Vastauksia yhteensä / keskiarvo
Alkumittaus	17 % (10)	8 % (5)	12 % (7)	12 % (7)	17 % (10)	8 % (5)	13 % (8)	5 % (3)	3 % (2)	3 % (2)	2 % (1)	60/4,6
Loppumittaus	3 % (1)	0 % (0)	17 % (6)	6 % (2)	26 % (9)	6 % (2)	20 % (7)	14 % (5)	6 % (2)	0 % (0)	3 % (1)	35/5,8

Psykologinen puuttuminen aggressiiviseen käytökseen

Kysymykseen ”Kuinka hyvin pystyt psykologisesti puuttumaan aggressiivisen potilaan käytökseen?” vastasi alkumittauksessa 59 ja loppumittauksessa 37 opiskelijaa. Kuten taulukosta 4 käy ilmi, alkumittauksessa moni arvioi pystyvyytensä heikoksi, keskiarvon oli 5,5. Loppumittauksessa pystyvyys oli kohentunut huomattavasti. Yksikään vastaaja ei valinnut vaihtoehtoja 1–3 eli kukaan ei kokenut pystyvänsä puuttumaan heikosti psykologisesti potilaan aggressiiviseen käytökseen. Loppumittauksen keskiarvo koheni siten 6,5:een.

Taulukko 4. Vastaukset kysymykseen ”Kuinka hyvin pystyt psykologisesti puuttumaan aggressiivisen potilaan käytökseen?” Taulukossa vastausten osuus prosentteina, suluissa vastanneiden lukumäärä.

	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Vastauksia yhteensä / keskiarvo
Alkumittaus	7 % (4)	7 % (4)	10 % (6)	9 % (5)	14 % (8)	12 % (7)	20 % (12)	17 % (10)	3 % (2)	2 % (1)	0 % (0)	59/5,5
Loppumittaus	0 % (0)	0 % (0)	0 % (0)	19 % (7)	11 % (4)	22 % (8)	24 % (9)	8 % (3)	11 % (4)	0 % (0)	5 % (2)	37/6,5

Pilotissa myös kysyttiin ”Kuinka hyvä nykyinen koulutustasosi on psykologisen aggression hallintaan?” Tässä vastaaja arvioi omia tämänhetkisiä tietoja ja taitoja aggression hallintaan. Kysymykseen saatiin alkumittauksessa 60 vastausta ja loppumittaukseen 37 vastausta. Alkumittauksen keskiarvo oli 4,7, ja alkumittauksen vastauksissa painottuivat vastaukset, joissa vastaajat kokivat koulutustasonsa heikoksi tai kohtalaisen heikoksi. VR-pelaamisen jälkeen koulutustason aggression hallintaan arvioitiin huomattavasti kohonneen, ja kuten taulukosta 5 ilmenee, loppumittauksen keskiarvo oli 6,4.

Taulukko 5. Vastaukset kysymykseen ”Kuinka hyvä nykyinen koulutustasosi on psykologisen aggression hallintaan?” Taulukossa vastausten osuus prosentteina, suluissa vastanneiden lukumäärä.

	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Vastauksia yhteensä / keskiarvo
Alkumittaus	12 % (7)	8 % (5)	12 % (7)	23 % (14)	8 % (5)	8 % (5)	13 % (8)	8 % (5)	3 % (2)	2 % (1)	2 % (1)	60/4,7
Loppumittaus	0 % (0)	3 % (1)	5 % (2)	11 % (4)	16 % (6)	16 % (6)	16 % (6)	16 % (6)	14 % (5)	0 % (0)	3 % (1)	37/6,5

Lopuksi

Haasteellisten asiakastilanteiden harjoittelulle ja vuorovaikutuksellisten taitojen oppimiselle sosiaali- ja terveysalan perusopintojen aikana on selkeä tarve, koska opiskelijat kohtaavat näitä tilanteita jo opiskelujen aikana käytännön harjoittelujaksojen yhteydessä. Tässä monipuolisten opetus- ja oppimismenetelmien hyödyntäminen on tärkeää, jotta jokaiselle opiskelijalle mahdollistuu omaan oppimistyyliin sopiva tapa oppia haasteellisissa asiakastilanteissa tarvittavia vuorovaikutustaitoja.

Todellisuutta simuloivia haasteellisia asiakastilanteita on ollut aikaisemmin vaikea harjoitella perinteisessä luokkaopetuksessa, joten virtuaalipelit voivat olla yksi oppimismenetelmä, joita kannattaa jatkossa kehittää vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Hoitotyön koulutuksessa toteutettu pilotti osoitti, että virtuaalipelillä tehty haasteellisen asiakastilanteen vuorovaikutusharjoitus voi lisätä opiskelijan itsevarmuuden ja turvallisuuden tunnetta. Näiden tunteiden vahvistumisella on merkitystä erityisesti sellaiselle opiskelijalle, joka on menossa ensimmäistä kertaa mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelujaksolle. Lisäksi virtuaalipelillä tehty vuorovaikutusharjoittelu voi lisätä hoitotyön opiskelijan psykologisen puuttumisen taitoja, kuten erilaisia puheella rauhoittelun menetelmiä. Näitä taitoja tarvitaan haasteellisissa asiakastilanteissa ehkäisemään tilanteen kehittymistä fyysiseksi väkivallaksi.

Tämän pilottitutkimuksen valossa virtuaalitodellisuuden ja pelillisyyden hyödyntäminen voivat olla hyviä vaihtoehtoja haasteellisissa asiakas- ja potilastilanteissa tarvittavien vuorovaikutustaitojen oppimiseen ja harjoitteluun. Tässä pilotissa kehitettyä virtuaalipeliä haasteellisen asiakastilanteen vuorovaikutuksellisen kohtaamisen harjoitteluun tullaan jatkossakin käyttämään mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojaksolla.  Virtuaalipelejä erilaisten vuorovaikutustilanteiden harjoitteluun on tällä hetkellä vielä vähän saatavilla, ja niiden kehittäminen on hidasta ja kallista. Tulevaisuudessa tekoälyn hyödyntäminen haasteellisten asiakastilanteiden oppimisskenaarioiden ja virtuaalipelien kehittämiseen voisi mahdollistaa virtuaalipelien nykyistä laajempaa käyttöä sosiaali- ja terveysalan opetuksessa.