Älypallot ja digitaaliset sovellukset Hattulan varhaiskasvatuksen pedagogiikassa

Uudet digitaaliset välineet innostavat lapsia uuden oppimiseen ja pitkäjänteiseen toimintaan. Varhaiskasvatuksen ympäristöissä tarvitaan innostuneita, sitoutuneita ja positiivisesti digitaalisuuteen asennoituvia kasvattajia. Tieto- ja viestintäteknologian tuomat haasteet ja mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa toteutettavalle pedagogiselle toiminnalle innostivat Hattulan varhaiskasvatuksen henkilöstöä kehittämään omaa tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan sekä ottamaan haltuun uusia välineitä ja sovelluksia yhdessä lasten kanssa.

InnoVaka Hattula -hankkeen ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteistyön yhtenä tavoitteena on ollut tieto- ja viestintäteknologisen (TVT) osaamisen vahvistaminen Hattulan varhaiskasvatuksessa ja erityisesti hankepäiväkoti Viiriäisessä. Hankeyhteistyösopimuksessa HAMK sitoutui kouluttamaan päiväkodin henkilöstöä ja näin vahvistamaan heidän tieto- ja viestintäteknologisen osaamisensa kehittymistä.

Tässä artikkelissa määritellään, mitä monilukutaidolla sekä tieto- ja viestintäteknologialla ja mediakasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa, sekä kuvataan InnoVaka Hattula -hankkeen aikana Viiriäisen päiväkodin henkilöstölle toteutettua koulutusprosessia ja lasten kanssa toteutettuja digitouhuja.

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologia osana varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa

Media on viime vuosikymmeninä muuttunut nopeaan tahtiin. Niin lapset kuin aikuisetkin viettävät yhä lisääntyvässä määrin aikaa erilaisten medioiden parissa. Varhaiskasvatuksessa olevat lapset ovat syntyneet erilaiseen mediaympäristöön kuin monet heidän kasvattajistaan, mikä osaltaan haastaa mediakasvatuksen toteuttamista, mutta toisaalta taas mahdollistaa lapsen ja kasvattajan välisen tasavertaisen dialogin. Lapsilla on usein valmiuksia toimia erilaisissa mediaympäristöissä, mutta he tarvitsevat kasvattajien ohjausta ja osaamista kriittisen medialukutaidon kehittymiseen. (Mustola & Rissanen, 2017, ss. 311−312)

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle laadukkaan pedagogisen toiminnan kautta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018 laaja-alainen osaaminen on jaettu viiteen toisiinsa liittyvään osa-alueeseen, jotka ovat

• ajattelu ja oppiminen
• kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
• itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
• monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä
• osallistuminen ja vaikuttaminen.

Monilukutaidon sekä tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen merkitys korostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja perheiden arjessa. Koska yhteiskunnallinen osallistuminen tapahtuu yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen, on tärkeää, että lasten kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa edistetään varhaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa. Näin turvataan jokaiselle lapselle tasavertaisemmat mahdollisuudet tutustua tieto- ja viestintäteknologiaan sekä harjaannuttaa monilukutaitoaan. (Opetushallitus, 2018, ss. 23−26)

Varhaiskasvatuksessa monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologian osaamisen tavoitteiksi on määritelty monipuolinen tutustuminen tieto- ja viestintäteknologiaan, TVT-laitteiden hyödyntäminen osana varhaiskasvatuksen arkea, sekä lasten opastaminen käyttämään TVT-laitteita. Teknologian hyödyntäminen avaa lukemattomia mahdollisuuksia rakentaa erilaisia oppimisympäristöjä ja mahdollistaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määriteltyjen laaja-alaisten oppimisen alueiden toteuttamisen monipuolisella tavalla. (Ahonen, 2017, ss. 56−58)

Monilukutaito on keskeinen teema uudessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018. Monilukutaidon tarkoituksena on kannustaa lapsia tulkitsemaan viestejä erilaisilla tavoilla ja näin rikastuttaa lasten maailmaa. (Ahonen, 2017, s. 57) Monilukutaidon pohjana nähdään laaja tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Monilukutaidon nähdään liittyvän vahvasti myös ajattelun ja oppimisen taitoihin. Näissä taidoissa kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia ja aikuista rikastuttamaan tekstiympäristöänsä. (Opetushallitus, 2018, ss. 26−27.)

Mediakeskuksen erityissuunnittelijan Anne Seppäsen (2014) mukaan monilukutaitoa voidaan pitää nykyajan yleissivistyksenä. Yleissivistyksestä puhuttaessa huomioidaan kirjoittamisen, lukemisen sekä kulttuurin tuntemisen ja tuottamisen laajat taidot. Nykyään monilukutaito tähtää taitoihin, joilla ympäröivää maailmaa lähestytään hallittavina ja ymmärrettävinä kokonaisuuksina. Näihin taitoihin kuuluu kirjoitetun tekstin lukemisen ja tuottamisen lisäksi kuvien, äänien, esitysten, puheenvuorojen, draaman ja kehonkielen tuottamisen ja tulkinnan taidot. (Seppänen, 2014)

Sintonen ja Kumpulainen (2017) toteavat artikkelissaan Monilukutaito moninaisuutena, toimintana ja osallisuutena, että monilukutaito ei ole vain portaittain kehittyvä mekaaninen taito vaan enemmänkin toimintaa ja osallistumista yhteisöihin ja niiden toimintaan. Toisin sanoen kyse ei ole pelkästään kokoelmasta erilaisia lukutapoja vaan monilukutaito ymmärretään rajapintoina, vuorovaikutusprosesseina sekä sosiaalisina käytänteinä. Artikkelissa nostetaan esille myös pedagogisen toiminnan merkitys. Pedagogisen toiminnan tulee vahvistaa varhaiskasvatuksessa olevien lasten monilukutaidon kehittymistä ja laaja-alaista osaamista, sekä monilukutaitoon liittyviä pedagogisesti keskeisesti kuuluvia tavoitteita, kuten tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja maailman muuttaminen.

Luukka (2013) näkee monilukutaidon pedagogisena muutoksena. Hänen mukaansa monilukutaidossa siirrytään sisältöjen hallinnan korostamisesta toiminnan ja käytänteiden harjaannuttamiseen sekä yksin toimimisesta yhteistoiminnallisuuteen. Kyse on siis taidosta hyödyntää erilaisia kulttuuriin ja tilanteisiin sidottuja käytänteitä, joiden oppiminen ja niihin sosiaalistuminen tapahtuu muiden kanssa yhdessä toimiessa. Kasvattajan tehtävänä on ohjata ja mallintaa monimuotoisten tekstien kanssa toimimista ja tarjota lapsille monipuolisia tekstimaailmoja ja käytänteitä.

Mediakasvatus

Medialla tarkoitetaan viestimistä ja sisältöjä, joita sen avulla välitetään, niin sähköisesti kuin perinteisemmilläkin tavoilla kuten kirjojen ja lehtien välityksellä. Digitaalinen media ja erityisesti sosiaalinen media on jalkautunut osaksi kaikkea viestimistä, niinpä usein puhutaankin mediaympäristöstä. (Mustola & Rissanen, 2017, s. 308) Mediakasvatus on tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan kasvatuksellisia vaikutuksia lapsissa. Se on tietojen ja taitojen kehittämisen ohella myös arvokasvatusta, jonka lähtökohdat ovat jokaisen omissa mediakokemuksissa ja -ympäristössä. Tällaisen kasvatuksen avulla pystytään vahvistamaan toimijuutta ja kehittämään mediasivistystä. (Kupiainen, 2009, ss. 175, 179)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018 mediakasvatuksen tehtäväksi määritellään lapsen mahdollisuuksien tukeminen, jotta hän voi ilmaista itseään ja toimia aktiivisesti omassa yhteisössään. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tutustuttaa lapset eri medioihin sekä harjoitella median tuottamista leikinomaisissa ja turvallisissa ympäristöissä. Mediakasvatukseen kuuluu lähde- ja mediakriittisyys, sekä eri mediasisältöjen ja niiden todenmukaisuuden pohtiminen. Lisäksi lapsia tulee ohjata vastuullisiksi median käyttäjiksi. (Opetushallitus, 2018, 45−46)

Mediakasvatuksen avulla on tärkeää vahvistaa lasten valmiuksia ja taitoja mediaympäristöissä elämiseen. Mediakasvatukseen sisältyvät mediavälineet ja -sisällöt, mutta myös laajemmin arjen medioitumisen tarkastelu. Yksilön osallisuuden tukeminen, mediasuhteen tiedostaminen, kriittisen medialukutaidon sekä hyvinvoinnin vahvistaminen kuuluvat varhaiskasvattajien tehtäviin. Mediakasvatus onkin usein uusien asioiden kokeilemista ja kehittämistä. (Mediakasvatusseura, 2019)

Mediakasvatukseen liittyy myös monia vastakkainasetteluja. Usein keskustellaan siitä, onko mediakasvatuksen säädeltävä ja rajoitettava mediakäyttöä ja -sisältöjä vai mahdollistettava mediataitojen kehittyminen kansalaistaitona. Liian säätelevä ja aikuisjohtoinen mediakasvatus unohtaa lasten elämis- ja kokemusmaailman rajaten sen varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Mediasta keskusteltaessa puhutaan usein myös kuluttamisesta ja tuottamisesta. Mediasisältöjen kuluttamisessa lapsi nähdään usein passiivisena vastaanottajana, vaikka käyttäjä voi olla monella tapaa aktiivinen ja osallistuva. Mediasisältöjen tuottaminen taas mahdollistaa lapsen itseilmaisun kehittymisen ja parantaa median vastaanotto- ja tulkintataitoja. (Kupiainen, 2009, ss. 176−179) Näiden taitojen kehittämisen tuleekin kuulua luontevaksi osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa.

Innovaka Hattula -hanke

Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen varhaiskasvatuksessa -hanke on Hattulan Viiriäisen päiväkodissa toteutettava kehittämishanke, jossa Hämeen ammattikorkeakoulu toimii yhteistyökumppanina. Hankkeen tarkoituksena on avointen ja pedagogisten oppimisympäristöjen kehittämisen avulla edistää lasten kehitystä, oppimista, toimijuutta ja hyvinvointia, sekä vahvistaa huoltajien osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. (InnoVaka Hattula -hanke, n.d.)

InnoVaka Hattula -hankkeen tavoitteeksi on määritelty

1. avointen oppimisympäristöjen kehittäminen
2. sosiaalisen oppimisympäristön kehittäminen
3. teknisen toimintaympäristön kehittäminen ja
4. liikunnallisuuteen kannustavan ja esteettömän toimintaympäristön kehittäminen. (InnoVaka Hattula -hanke, n.d.)

HAMKin konkreettisiksi tavoitteiksi määriteltiin, että varhaiskasvatuksessa tulee olla riittävästi tietoteknisiä välineitä käytössä niin lapsilla kuin henkilöstölläkin, oppimisympäristöihin rakennetaan teknologiapajoja, kasvattajien osaamista vahvistetaan ja synnytetään myönteistä asennetta, tehdään näkyväksi lasten aloitteita ja ajatuksia sekä laaditaan varhaiskasvatukseen TVT-suunnitelma. Näihin tavoitteisiin lähdettiin vastaamaan kolmivaiheisen prosessin avulla.

Tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittäminen varhaiskasvatuksessa — Innovaka Hattula -hankkeen prosessi

Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä tulee olla myönteinen asenne tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia kohtaan sekä uskallusta kokeilla tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia monipuolisia mahdollisuuksia ja oppia yhdessä lasten kanssa. Tästä syystä TVT-taitojen opettaminen ei ole kasvattajan henkilökohtainen valintakysymys. (MLL, s. 6) Tieto- ja viestintäteknologia kehittyy nopeaan tahtiin ja haastaa varhaiskasvatuksen toimijoita pedagogisen toiminnan ja uudistuvan teknologian yhdistämiseen. Siksi onkin tärkeää, että jokainen työntekijä sitoutuu omalta osaltaan kehittämään tieto- ja viestintäteknologista osaamistaan. Tätä ajatusta vahvistaa myös Pienten lasten mediabarometrin tulokset, joiden mukaan varhaiskasvattajien tulisi omata ja käyttää erityistaitojaan lasten mediataitojen kehittämiseen (Suoninen, 2013). Tieto- ja viestintäteknologian käyttö osana pedagogista toimintaa edellyttää laitteiden, ohjelmien ja sovellusten teknistä perusosaamista.

Perusosaamista on myös tietosuojaan ja -turvaan sekä tekijänoikeuksiin liittyvien säännösten tunteminen ja niiden huomioiminen varhaiskasvatuksen arjessa. InnoVaka Hattula -hankkeen aikana toteutetuissa TVT-koulutuksissa tarkoituksena oli antaa henkilöstölle eväitä oman TVT-osaamisensa kehittämiseen ja valmiuksia laajentaa pedagogista osaamistaan digivälineiden avulla.

Viiriäisen päiväkodissa toteutettiin TVT-osaamisen vahvistamiseksi kolmivaiheinen prosessi, jonka kahdessa ensimmäisessä osassa mukana olivat kasvattajat ja viimeisessä oli mukana myös lapset (kuvio 1). Kouluttajina toimivat HAMKin työntekijät Niina Mäkinen ja Samu Toivonen.

Henkilöstön digityöpajat

Ensimmäisessä vaiheessa järjestettiin henkilöstön digityöpajat jokaiselle kasvattajatiimille erikseen. Osallistujamäärä saatiin näin pidettyä pienenä, noin 3 osallistujaa jokaisessa pajassa, joten yksilöllinen ohjaus oli mahdollista. Tällöin myös pajan sisältö pystyttiin kohdentamaan tarkemmin kyseisen lapsiryhmän ikäjakauman ja kasvattajien toiveiden mukaan. Digipajoissa käsiteltiin niin digitaalisia välineitä kuin erilaisia sovelluksia pedagogisesta näkökulmasta käsin.

Laitepuolella uutta näkökulmaa toivat päiväkodille hankitut Sphero Sprk+ -älypallot (robotit) ja ohjelmoitavat Bee-Botit. Älypalloja voi ohjata tabletilla tai puhelimella sisällä tai ulkona. Niitä voi ohjelmoida sekä hyödyntää lisätyn todellisuuden (AR) luomat mahdollisuuksia. Älypalloille on myös SpheroEdun kautta ladattavissa useita valmiita ohjelmia, joiden avulla pallot saadaan mukaan lasten peleihin ja leikkeihin tuomaan lisää syvyyttä ja innostuneisuutta kuitenkaan vähentämättä leikin luovuutta. Ohjelmoitavat Bee-Bot -robotit ovat sympaattisen näköisiä ja niitä on helppo koodata kulkemaan haluttua reittiä kohti päämäärää. Lasten looginen ajattelu kehittyy hauskalla ja leikkisällä tavalla ja samalla tulee tutuksi ohjelmoinnin alkeet. Työpajoissa esiteltiin, kokeiltiin ja otettiin haltuun myös erilaisia tabletille ladattavia sovelluksia, kuten ChatterPixKids, Molla ABC, Lolan Aakkosjuna ja Lolan Matikkalaiva. Työpajoissa käytiin runsaasti keskustelua omasta osaamisesta, kokemuksista ja asenteistakin.

Henkilöstön työilta

Kasvattajatiimien omien, kohdennettujen työpajojen jälkeen järjestettiin koko henkilökunnalle yhteinen työilta, jonka tavoitteena oli syventää työpajoissa opittua sekä yhdessä innovoida mahdollisuuksia soveltaa uusia välineitä ja sovelluksia lapsiryhmien pedagogisessa toiminnassa.

Yhteisen alustuksen jälkeen jakaannuttiin ryhmiin, joissa oli edustajia eri kasvattajatiimeistä. Päiväkodin tiloihin oli tehty viisi (5) eri toimintapistettä, jotka jokainen ryhmä kävi läpi. Näillä pisteillä otettiin haltuun uusia laitteita (Bee-Bot ja Sphero SPRK+) tarjoamalla yksi idea niiden käyttömahdollisuudesta varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Pisteillä esiteltiin myös kaksi uutta sovellusta (SloMo ja StopMotion) sekä pohdittiin digitaalisen dokumentoinnin monipuolisia mahdollisuuksia. Jokaisella toimintapisteellä kasvattajat pääsivät itse kokeilemaan laitteita ja sovelluksia, jotta ne tulisivat mahdollisimman tutuiksi ja heillä olisi rohkeutta ottaa ne käyttöön myös lapsiryhmän kanssa. Pisteillä ryhmien tehtävänä oli myös innovoida niiden sovellusmahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa. Yleinen ilmapiiri pisteillä oli iloisen innostunut: keskustelu oli vilkasta ja ideoita käyttömahdollisuuksista nousi paljon.

Digitouhut lasten kanssa

Kolmannessa vaiheessa hankekoordinaattori jalkautui päiväkodin jokaiseen lapsiryhmään digitouhujen merkeissä. Toiminta ryhmissä vaihteli ja se räätälöitiin aina lapsiryhmän ikäjakauman sekä kasvattajien omien valmiuksien ja toiveiden mukaan. Joissain ryhmissä kasvattajat olivat jo ottaneet sovelluksia rohkeasti käyttöön, kuten kuvassa 1 näkyvät Bee-Botit, ja yhdessä lasten kanssa esittelivät hankekoordinaattorille omaa toimintaansa ja kaipasivat vain hieman mentorointia. Toisissa ryhmissä hankekoordinaattori esitteli alusta asti älypallot lapsille ja kasvattajat olivat yhdessä lasten kanssa oppimassa ja ottamassa palloja haltuun. Tähän vaikutti varmasti osittain se, että prosessin vaiheet menivät hieman limittäin, osassa ryhmistä touhuttiin lasten kanssa ennen kasvattajien työiltaa. Digitouhut innostivat kaikkia. Lapset ottivat luontevasti laitteet ja sovellukset käyttöön sekä alkoivat heti innovoida sovellusmahdollisuuksia. Kasvattajat kokivat, että heillä oli varmempi olo ottaa uusia välineitä lasten kanssa käyttöön, kun hankekoordinaattori oli läsnä ja tarvittaessa tukena.

Lopuksi

Suomessa media on osa arkea heti synnyttyämme. Elämme mediakulttuurissa, joka näkyy kasvuympäristössämme. Lisäksi media vaikuttaa pukeutumiseen, leikkeihin, puheenaiheisiin ja elämänarvoihin. Siksi onkin tärkeää, että lasten kanssa yhdessä tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä. Monipuoliset mediaympäristöt ja lasten tarvitsemat TVT-taidot haastavat varhaiskasvatuksen pedagogiikan ja kasvattajien osaamisen. Varhaiskasvattajilta vaaditaan myönteistä asennetta sekä halua tutustua ja ottaa käyttöön erilaisia pedagogisia sovelluksia ja digivälineitä. Lasten kanssa kokeilun ja yhdessä oppimisen tulisi olla luonteva osa varhaiskasvatuksen arkea.

Innovaka Hattula -hankkeen aikana toteutettujen työpajojen avulla vahvistettiin varhaiskasvattajien pedagogista osaamista ja TVT-taitojen kehittymistä, sekä tutustutettiin lapset ja aikuiset älypallojen ja Bee-Botien ihmeelliseen maailmaan. Varhaiskasvattajien digipajoihin osallistui nopeasti oppivia, innostuneita ja positiivisesti digitaalisuuteen asennoituvia kasvattajia. Sphero-älypallot otettiin hetkessä haltuun ja päiväkodin lattialla pyöri erivärisiä palloja hallitusti ohjattuina. Ilmassa oli niin innostusta kuin nauruakin. Lähes kaikkien lasten mielestä digitoiminta oli kivaa, jonkun mielestä tylsää, kun piti koko ajan ohjata, jonkun mielestä helppoa, toisen mielestä vaikeaa. Kasvattajat tekivät yllättäviäkin havaintoja erityisesti yksittäisistä lapsista. Lapset keskittyivät paremmin ja pidempään kuin yleensä. He jaksoivat kuunnella ohjeita, odottaa vuoroaan ja seurata toisen tekemistä, mutta myös keskittyä vain omaan palloonsa ja omaan toimintaansa.

Innostuneet ja sitoutuneet kasvattajat ovat loistava lähtökohta uudenlaiselle pedagogiikalle ja oppimiselle. Uudet välineet mahdollistavat monenlaisten oppijoiden tukemisen ja erilaisten digitaalisten sovellusten hyödyntämisen osana varhaiskasvatuksen arkea. Monilukutaito kehittyy kuin huomaamatta ja yhteisöllisyys lisääntyy. Tieto- ja viestintäteknologia on tullut jäädäkseen ja siihen tarvittava osaaminen on yleissivistystä ja kansalaistaito. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on vahvistaa lasten osaamista niin, että lapset saavat eväät toimia monenlaisissa mediaympäristöissä nyt ja tulevaisuudessa.