Turvallisuuden tunne Kanta-Hämeen kylissä

Turvallisuus on noussut keskeiseksi teemaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa ja ihmisten arjessa, erityisesti globaalien kriisien ja palvelurakenteiden muutosten myötä. Kyläturva-hankkeen Hämeen ammattikorkeakoulun hankeasiantuntijat toteuttivat kyselyn, jolla kartoitettiin Kanta-Hämeen pilottikyläalueiden turvallisuuden kokemusta ja huolen aiheita asukkaiden näkökulmasta.

Johdanto

Suomessa turvallisuus on perusoikeus, jonka toteutumista tukevat muun muassa perustuslaki (731/1999), valmiuslaki (1552/2011) ja sisäisen turvallisuuden strategiat. Sisäisen turvallisuuden strategiassa määritellään tavoitteeksi, että ”Suomi on maailman turvallisin maa elää, asua, yrittää ja tehdä työtä” (Sisäministeriö, 2017). Sisäinen turvallisuus ymmärretään kattavasti: kyse on yhteiskunnan ominaisuuksista, joiden ansiosta väestö voi nauttia oikeuksistaan ja vapauksistaan ”ilman rikollisuudesta, onnettomuuksista ja kansallisista tai kansainvälisistä ilmiöistä johtuvaa pelkoa tai turvattomuutta” (Sisäministeriö, 2017). Valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymä Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (Turvallisuuskomitea, 2025) korostaa myös varautumista yhteiskunnan häiriöihin sekä yksilöiden ja yhteisöjen kriisinkestävyyttä.

Turvallisuuden tunteen tarkastelu on osa Suomen sisäisen turvallisuuden keskustelua. Turvallisuuden tunne heijastaa kansalaisten kokemusta siitä, toteutuuko visio turvallisesta arjesta käytännössä. Turvallisuuden tunne viittaa yksilön subjektiiviseen kokemukseen siitä, kuinka turvalliseksi hän kokee elinympäristönsä ja arjen olosuhteet. Turvallisuuden tunne on keskeinen osa yksilön hyvinvointia, yhteiskunnallista osallisuutta ja arjen toimivuutta. Se vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat elinympäristönsä, millaisia mahdollisuuksia heillä on osallistua yhteisönsä toimintaan ja kuinka luottavaisesti he suhtautuvat tulevaisuuteen. Toisaalta turvallisuuden tunne on osa yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta, ja kansalaisten vahvan turvallisuuden kokemuksen nähdään suojaavan yhteiskuntaa turvallisuusuhilta (Valtioneuvosto, 2021).

Suomi on maailman turvallisimpia maita, kun huomioidaan tilastot rikollisuudesta, onnettomuuksista ja häiriöstä sekä luottamuksesta viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään (TUOVI, 2024). Lokakuussa 2023 Sisäministeriön Sentimentti-tietotyökalulla tehdyn väestötutkimuksen mukaan 69 prosenttia suomalaisista kokee elämänsä turvalliseksi. Luku on edelleen korkea, mutta turvallisuuden tunne on heikentynyt merkittävästi verrattuna aiempaan vuoteen verrattuna, sillä lokakuussa 2022 vastaava luku oli 83 prosenttia. Erityisesti suunta, johon maailman koetaan olevan menossa, huolettaa yhä useampia. Maailman tilanne huoletti jatkuvasti tai melko usein 67 prosenttia vastaajista. (Erholtz, 2023)

Hallitusohjelmien linjaukset viime vuosilta ovat vahvistaneet turvallisuuden painoarvoa sekä maaseudun ja kyläyhteisöjen merkitystä osana kansallista kokonaisturvallisuutta ja huoltovarmuutta. Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto, 2023) nostetaan esiin maaseudun ja koko maan turvallisuus muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Siinä todetaan: ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.” (Valtioneuvosto, 2023).

Varautumista ja turvallisuussuunnittelua on tehtävä paitsi kansallisella tasolla, myös alueellisesti ja paikallisesti. Ihmis- ja väestölähtöisen turvallisuussuunnitelmien pohjana on arvio toimintaympäristön turvallisuuden tilasta ja turvallisuuteen liittyvistä ongelmista ja haasteista. (Sisäministeriö, 2019) Tämä artikkeli kuvaa asukkaiden näkemyksiä turvallisuudesta ja perustuu Euroopan maaseuturahaston rahoittaman Kyläturva-hankkeen pilottikyläalueilla toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 474 asukasta. Tavoitteenamme on vastata tutkimuskysymyksiin: Miten turvalliseksi asukkaat kokevat elämänsä kylässään, mitkä turvallisuusuhat aiheuttavat asukkaissa huolta sekä mitkä taustatekijät ovat yhteydessä turvallisuuden ja huolen kokemuksiin.

Tausta

Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat tekijät

Turvallisuuden tunne rakentuu monista tekijöistä: fyysisestä ympäristöstä, sosiaalisista suhteista, palveluiden saavutettavuudesta, yhteiskunnallisista rakenteista ja yksilön omista kokemuksista (Grinshteyn & Sugar, 2021; Syropoulos, 2024). Turvallisuuden tunne ei aina seuraa suoraan tilastollista turvallisuutta, kuten rikollisuuden puuttumista. Turvallisuuden kokemukseen vaikuttavat todellisten turvallisuustapahtumien lisäksi yksilöiden kokemukset uhan tunnetta synnyttävistä tekijöistä ja niiden aiheuttaman huolen voimakkuus (Erholtz, 2023). Yksi lähestymistapa kansalaisten turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksen tutkimiseen onkin kartoittaa turvallisuusuhkiin liittyvän huolen määrää (Laurikainen & Nikkanen, 2019; Stevens & Vaughan-Williams, 2016). Huolet ovat osa laajempaa turvallisuuden tai turvattomuuden kokemusta, johon vaikuttaa esimerkiksi luottamus muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan (Kailaheimo-Lönnqvist & Kekki, 2021) sekä arviot omasta turvallisuuskäyttäytymisestä ja viranomaistoiminnasta (Erholtz, 2023). Luottamus palvelujen saatavuuteen ja tarvittavan avun saavutettavuuteen ovat turvallisuuden tunteen kannalta keskeisiä (Grinshteyn & Sugar, 2021; Johansson-Pajala ym., 2024). Niemiec ja Górska-Rożej (2021) kuvaavat, että turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat myös kontaktit viranomaisiin, ennaltaehkäisevät toimet ja tiedotuskampanjat.

Fyysinen ympäristö vaikuttaa merkittävästi turvallisuuden tunteeseen. Valaistus, näkyvyys, kunnossapito ja ympäristön siisteys ovat toistuvasti nousseet esiin turvallisuutta lisäävinä tekijöinä (Trop ym., 2023; Zhu ym., 2023). Rakennettu ympäristö vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen sekä suoraan että epäsuorasti sosiaalisten suhteiden ja fyysisen aktiivisuuden kautta (Zeng ym., 2022). Myös luontoelementtien, kuten puuston ja viheralueiden, on havaittu vähentävän stressiä ja lisäävän turvallisuuden kokemusta (Lee ym., 2024; Navarrete-Hernandez & Afarin, 2023).

Turvallisuuden tunne on yhteydessä myös yksilön psykologisiin tekijöihin. Syropoulos ym. (2024) esittävät, että turvallisuuden tunne rakentuu kolmesta ulottuvuudesta: yleisestä turvallisuuden kokemuksesta, rikospelosta ja luottamuksesta omaan kykyyn selviytyä uhkatilanteista. Näiden ulottuvuuksien huomioiminen on tärkeää erityisesti haja-asutusalueilla, joissa yksilöiden oma toimijuus ja varautuminen voivat korostua. Toisaalta turvallisuuden tunnetta lisää kokemus yhteisöön kuulumisesta sekä luottamus yhteisön sosiaaliseen pääomaan ja resilienssiin (Eller & Frey, 2019; Smiley & Yang, 2021; Swan-Keig ym., 2024).

Turvallisuuden tunne maaseudulla

Kokonaisturvallisuuden käsite on Suomessa keskeinen viitekehys, kun puhutaan turvallisuudesta paikallistasolla ja kansalaisten arjessa. Paikallisyhteisöjen hyvinvointi ja turvallisuus luovat perustan koko yhteiskunnan turvallisuudelle. Elinvoimainen ja turvallinen maaseutu on osa kansallista kokonaisturvallisuutta ja huoltovarmuutta. Suomessa on noin 4 000 kylää, ja maan pinta-alasta 95 % on maaseutua ja lähes 70 % pinta-alasta luokitellaan harvaan asutuiksi alueiksi (Lampinen, 2025).

Sentimentti-väestötutkimuksen alueellisessa tarkastelussa turvallisuuden tunne oli kaikkein heikointa maaseudun paikalliskeskuksissa ja toisaalta korkeinta kaupunkien kehysalueilla ja harvaan asutulla maaseudulla. Maaseudun asukkaat olivat kaupungissa asuvia enemmän huolissaan esimerkiksi alueellisesta eriytymisestä hyvinvoinnin suhteen. (Erholtz, 2023) Sisäministeriön Harvaan asuttujen alueiden tilanneraportissa (Eskelinen ym., 2025)todetaan suomalaisten turvallisuuden tunteen yleisesti heikentyneen hieman viime vuosina ja vaihtelevan alueittain. Raportin mukaan maalaisympäristö sinänsä voi tarjota kokemuksen rauhallisuudesta, vaikka toisaalta esimerkiksi ikääntyneiden kohdalla turvattomuutta lisäävät monet tekijät, kuten yksinäisyys, palvelujen puute sekä nettirikollisuus.

Kuva haja-asutusalueiden turvallisuudesta on kaksijakoinen. Euroopan unionin (Eurostat, n.d.) vuonna 2023 keräämän aineiston mukaan maaseudulla asuvat kokevat yleisesti vähemmän rikollisuutta, väkivaltaa ja ilkivaltaa kuin kaupunkilaiset. Myös Suomessa rikokset, häiriöt ja onnettomuudet kasautuvat kaupunkeihin (Valtioneuvosto, 2025). Toisaalta Maaseutupolitiikan neuvoston blogikirjoituksessa ”Arjen turva ja turvallisuuden tunne maaseudulla” (Kattilakoski ym., 2022) todetaan, että maaseudulla turvallisuuden tunnetta heikentävät epävarmuus palveluista ja tietoliikenneyhteyksistä, teiden huono kunto ja vähäiset julkisen liikenteen mahdollisuudet sekä erityisesti huoli avun saamisesta ajoissa hätätilanteissa. Tutkimusten mukaan turvattomuuden kokemukset voivatkin olla yleisiä erityisesti ikääntyneiden, yksin asuvien ja palveluiden ulottumattomissa elävien keskuudessa (Ceccato, 2015; Johansson-Pajala ym., 2024). Ceccato ja Abraham (2022) korostavat, että maaseudulla turvallisuuden kokemusta muovaavat paitsi fyysiset olosuhteet myös kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, kuten luottamus viranomaisiin, naapureihin ja palvelujärjestelmään. Haja-asutusalueilla turvallisuuden tunteen merkitys korostuu erityisellä tavalla. Näillä alueilla pitkät etäisyydet, palveluiden niukkuus, väestön ikääntyminen ja sosiaalinen eristyneisyys voivat lisätä kokemusta turvattomuudesta, vaikka rikollisuus olisi tilastollisesti vähäistä (Ceccato, 2015; Ceccato & Abraham, 2022).

Kyläyhteisöjen turvallisuus kytkeytyy vakituisten asukkaiden lisäksi kylissä osa-aikaisesti asuviin monipaikkaisiin asukkaisiin. Samaan aikaan kun maaseudulla vakituisesti asuvien määrä on Suomessa vähentynyt, vapaa-ajan asumiseen kytkeytyvä monipaikkainen asuminen on kasvanut voimakkaasti. Harvaan asutulla maaseudulla vapaa-ajan asuntoja onkin lähes yhtä paljon kuin vakituisesti asuttuja asuntoja, ja vapaa-ajan asuntoja käytetään yhä enemmän myös etätyöskentelyyn. Haasteeksi onkin tunnistettu, ettei sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita ole mitoitettu harvaan asuttujen alueiden asukasmäärän kausivaihtelun mukaisesti. (Eskelinen ym., 2025)

Menetelmät

Aineiston keruu

Kyläturva-hankkeessa toteutetun kyselyn tavoitteena oli kartoittaa pilottikyläalueiden asukkaiden turvallisuutta ja turvallisuuden kokemusta sekä kerätä tietoa kyläturvallisuustyön tueksi asukkaiden näkökulmasta. Kysely kohdennettiin hankkeen kolmella kantahämäläisellä pilottikyläalueella (Hauho, Koijärven alue, Länsi-Loppi) vakituisesti tai osa-aikaisesti asuville henkilöille. Hauhon pitäjä on vuonna 2009 Hämeenlinnaan liitetty entinen kunta, johon kuuluu kirkonkylän taajama sekä useita haja-asutusalueella sijaitsevia kyliä. Koijärven alue käsittää Forssan kaupungin maaseutualueen, jossa sijaitsee kaksi kylätaajamaa sekä lisäksi pienempiä kyliä. Länsi-Lopen kylät ovat Lopen kunnan haja-asutusaluetta. Toiminnallisia kyliä eli kyliä, joissa toimii kyläyhdistys tai vastaava asukkaita kokoava yhdistys, on Hauholla 11, Koijärvellä neljä ja Länsi-Lopella neljä.

Kyselyyn vastasi 474 henkilöä (Hauho, n = 185; Koijärvi, n = 156; Länsi-Loppi, n = 133). Hämeen Liiton mukaan pilottialueilla asui vuonna 2023 yhteensä 5 487 henkilöä (Hauho 3 453, Koijärvi 1 013, Länsi-Loppi 1 021). Vapaa-ajan asukkaiden määrästä ei ole tarkkaa tilastotietoa, mutta Tilastokeskuksen mukaan alueilla oli vuonna 2023 yhteensä 5 298 kesämökkiä (Tilastokeskus, n.d.).

Kyselystä tiedotettiin Hämeen Kylät ry:n ja kyläyhdistysten uutiskirjeissä, hankkeen sosiaalisen median kanavilla sekä yhteistyöverkostojen kautta. Kysely toteutettiin sähköisesti (Webropol), ja se oli avoinna kahden viikon ajan tammikuussa 2025. Saavutettavuuden varmistamiseksi hankkeen yhteyshenkilöt kylissä tarjosivat tarvittaessa apua kyselyn täyttämisessä, ja joissakin kylissä vastaaminen oli mahdollista myös paperilomakkeella. Kyselyn alussa esitettiin tutkimustiedote ja tietosuojailmoitus, joiden jälkeen vastaaja antoi tietoon perustuvan suostumuksensa osallistua tutkimukseen.

Kyselyn rakentamisessa hyödynnettiin Suomen Kylät ry:n kyläturvallisuuskyselyä sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK:n Turvassa 2019 -hankkeessa käytettyä kyselyä (Kansalaisturvallisuuden tila III), joka kartoittaa vastaajien henkilökohtaista hyvinvointia ja turvallisuutta, väestön pelkoja sekä näkemyksiä yhteiskunnan turvallisuudesta ja julkisten palveluiden yhteydestä arjen turvallisuuteen. Lisäksi kyselyssä hyödynnettiin Pfefferbaumin ym. (2020) kehittämää yhteisöresilienssin mittaria, jonka kysymykset muotoiltiin kohdistumaan vastaajan kyläyhteisöön.

Kyselyn alussa vastaajilta kerättiin taustatietoina sukupuoli, ikä, kyläalue ja sen tarkennus, asumisen vakituisuus, asuinpaikka (taajama/haja-asutus), asumismuoto, kotitalouden tyyppi, itsearvio toimintakyvystä (viiden kuvauksen monivalinta) sekä osallistuminen kylän toimintaan. Osallistumista kartoitettiin viidellä esimerkillä, joiden yleisyyttä keskimäärin kuukauden aikana vastaajat arvioivat Likert-asteikolla (1 = 0 kertaa, 2 = 1–2 kertaa, 3 = 3–5 kertaa, 4 = 5–10 kertaa ja 5 = yli 10 kertaa).

Vastaajat arvioivat oman elämänsä turvallisuutta sekä liikkumisen turvallisuutta kylällä numeerisella liukukytkimellä asteikolla 0–5. Tämän jälkeen kyselyssä oli luetteloitu 21 uhkaa (esim. sähkökatkot, tulipalo, sota, yksinäisyys), joihin liittyvää huoltaan osallistujat arvioivat 5-portaisella Likert-asteikolla (1 = en lainkaan tai juuri lainkaan huolissani, 5 = erittäin huolissani).  Lisäksi vastaajat saattoivat nimetä muita huolenaiheita avoimessa kysymyksessä.

Tässä artikkelissa raportoitavien tulosten lisäksi kysely sisälsi myös kysymyksiä yhteisöresilienssin osa-alueista sekä vastaajien halukkuudesta ja mahdollisuuksista osallistua kylän turvallisuuden kehittämiseen. Tuloksia kylien yhteisöresilienssistä eli paikallisten yhteisöjen kyvykkyydestä kohdata kriisejä ja selviytyä niistä yhteisön resursseja hyödyntäen (Mäenpää ym., 2025) tullaan raportoimaan eri julkaisussa. 

Aineiston analyysi

Vastausaineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Tässä artikkelissa tarkastellaan kyläläisten turvallisuuden kokemukseen liittyviä kysymyksiä. Taustamuuttujia sekä arvioita oman elämän ja liikkumisen turvallisuudesta sekä uhkien aiheuttamasta huolesta kuvattiin jakaumien, keskiarvojen ja mediaanien avulla. Kylän toimintaan osallistumista kuvaavista väittämistä (n = 5) sekä turvallisuusuhkia koskevista väittämistä (n = 21) muodostettiin summamuuttujat laskemalla kullekin vastaajalle keskiarvo väittämiin Likert-asteikolla annetuista vastauksista. Analyysissä yksittäisiä uhkia tarkasteltiin myös ikäryhmittäin, joita muodostettiin kolme: alle 30-vuotiaat (n = 47), 30–64-vuotiaat (n = 242) ja yli 64-vuotiaat (n = 184).

Koska turvallisuuden kokemukseen liittyvät muuttujat eivät noudattaneet normaalijakaumaa, analyysissa käytettiin ei-parametrisia testejä. Luokiteltujen taustamuuttujien (sukupuoli, asuinpaikka, asumisen vakituisuus, kotitalouden tyyppi, ikäryhmät) ja turvallisuuden kokemuksen sekä uhkien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Mann–Whitney U- ja Kruskal–Wallis-testeillä. Sukupuolten välisessä vertailussa luokka ”muu” jätettiin ulkopuolelle ryhmän pienuuden vuoksi. Iän ja toimintakyvyn sekä summamuuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla. Turvallisuusuhkia koskevan summamuuttujan yhteyttä luokitteluasteikollisiin taustamuuttujiin tarkasteltiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana kaikissa testeissä käytettiin p < 0.05.

Tulokset

Taustatiedot

Vastaajien ikä vaihteli välillä 12–92 vuotta keskiarvon ollessa 55,4 vuotta. Hieman yli puolet vastaajista oli naisia. Valtaosalla vastaajista toimintakyky oli hyvä ja arjessa selviytyminen onnistui itsenäisesti. Vakituisesti kylällä asuvia oli vastaajissa enemmän kuin osa-aikaisesti asuvia. Suurin osa asui haja-asutusalueella, ja yleisin asumismuoto oli omistusasunto. Hieman yli puolella vastaajista talouteen kuului vain aikuisia. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Vastaajien (n = 474) taustatiedot.

		n	%
Ikä	12–92 vuotta (M = 55,39; SD = 18,084; MD = 60)
Sukupuoli	Nainen	282	59,5
	Mies	188	39,7
	Muu / en halua sanoa	4	0,8
Toimintakyky	Erinomainen/hyvä, selviytyy arjestaan itsenäisesti	407	86,4
	Kohtalainen, tarvitsee jonkin verran apua	45	9,5
	Rajoittunut/heikko, tarvitsee muiden apua	19	4,1
Asumisen vakituisuus	Vakituinen	370	78,1
	Osa-aikainen	104	21,9
Asuinalue	Haja-asutusalue	306	64,6
	Taajama/kyläkeskus	168	35,4
Asumismuoto	Omistusasunto	291	61,4
	Maatila	91	19,2
	Mökki	69	14,5
	Vuokra-asunto	17	3,6
	Muu	6	1,3
Talouden rakenne	Vain aikuisia	256	54,0
	Lapsiperhe	154	32,5
	Yksin asuva	64	13,5

Kylän toimintaan osallistumisessa yleisintä oli toisten kyläläisten kanssa juttelu (M = 3,71, SD = 1,323, MD = 4). Lisäksi osa vastaajista osallistui toimintaan auttamalla tai vastaanottamalla apua (M = 2,55, SD = 1,227, MD = 2), vierailemalla kyläläisten kesken (M = 2,52, SD = 1,296, MD = 2) sekä osallistumalla tapahtumiin tai tapaamisiin (M = 2,14, SD = 1,072, MD = 2). Harvinaisinta oli osallistuminen kylän vapaaehtoistoimintaan (M = 1,80, SD = 1,133, MD = 1). Osallistumista koskevista väittämistä muodostetun summamuuttujan keskiarvo oli 2,56 (SD = 0,968) ja keskiarvot vaihtelivat välillä 1–5. Vastaajissa oli siis sekä hyvin aktiivisesti kylän toimintaan osallistuvia että henkilöitä, jotka eivät osallistuneet kylän toimintaan lainkaan.

Turvallisuuden tunne

Kokemus oman elämän turvallisuudestaoli yleisesti korkea, sillä asteikolla 0–5 annettujen vastausten mediaani oli neljä ja keskiarvo 4,3 (SD = 0,8). Miehet antoivat keskimäärin korkeammat arvot elämänsä turvallisuudelle kuin naiset, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (U = 24 370,50, Z = −0,99, p = 0,322). Molemmissa sukupuoliryhmissä vastaukset vaihtelivat välillä 1–5 ja keskiarvo sekä naisilla että miehillä oli 4,35 (SD miehillä 0,740 ja naisilla 0,909). Miehillä vastausten mediaani oli viisi ja naisilla neljä. Iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä elämän turvallisuuden kokemukseen (rₛ = -0,059, p = 0,201). Sen sijaan hyvä toimintakyky oli merkittävästi yhteydessä turvallisuuden kokemukseen (rₛ = 0,357, p < 0,001). Osallistumisaktiivisuutta kuvaavan summamuuttujan ja turvallisuuden kokemuksen välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys (rₛ = 0,123, p = 0,008) eli aktiivisemmin osallistuvat vastaajat kokivat elämänsä keskimäärin turvallisemmaksi. Haja-asutusalueella asuvat kokivat elämänsä turvallisemmaksi kuin taajamassa asuvat (U = 21295,50, Z = −2,285, p = 0,005). Asumisen vakituisuus tai osa-aikaisuus eivät vaikuttaneet elämän turvallisuuden kokemukseen (U = 17260,00, Z = −1,205, p = 0,228). Myöskään kotitaloustyypillä ei ollut yhteyttä elämän turvallisuuden kokemukseen (χ²(2) = 1,017, p = 0,601). Elämänsä turvallisuuden kokemus oli vahvasti yhteydessä myös kokemukseen kylässä liikkumisen turvallisuudesta (rₛ = 0,489, p < 0,001).

Vastaajat antoivat korkeat arviot myös liikkumisen turvallisuuteen kylässä. Asteikolla 0–5 annettujen vastausten mediaani oli viisi ja keskiarvo 4,2 (SD = 1,0). Sukupuolten välinen ero liikkumisen turvallisuuden arvioissa oli tilastollisesti merkitsevä (U = 22302,50, Z = −2,857, p = 0,004) miesten vastausten ollessa keskimäärin korkeampia kuin naisten. Molemmissa sukupuoliryhmissä vastaukset vaihtelivat välillä 1–5. Miesten vastausten keskiarvo oli 4,33 (SD = 1,086) ja mediaani viisi. Naisten vastausten keskiarvo oli 4,17 (SD = 0,972) ja mediaani neljä. Ordinaalinen logistinen regressio kuitenkin osoitti, että sukupuoli ei ollut tilastollisesti merkitsevä selittäjä liikkumisen turvallisuuden kokemukselle, kun toimintakyky huomioitiin mallissa (p > 0,05). Tämä viittaa siihen, että naisten kokema suurempi liikkumisen turvattomuus selittyy heidän keskimäärin heikommalla toimintakyvyllään, ei sukupuolella itsessään. Arvio omasta toimintakyvystä oli positiivisesti yhteydessä koettuun liikkumisen turvallisuuteen (rₛ = 0,267, p < 0,001). Vastaajan ikä (rₛ = 0,015, p = 0,752), osallistumisaktiivisuus (rₛ = 0,074, p = 0,109), kotitalouden tyyppi (χ²(2) = 2,429, p = 0,297), asumisen vakituisuus (U = 17407,50, Z = −1,306, p = 0,192) tai asuinpaikka kylässä (U = 24707,00, Z = −0,347, p = 0,729) eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kokemukseen liikkumisen turvallisuudesta.

Huolta aiheuttavat uhat

Kyselyssä luetelluista uhkista vastaajissa eniten huolta aiheuttivat liukkaus (M = 3,24, SD = 1,246), sähkökatkot (M = 2,92, SD = 1,206), sairauskohtaukset (M = 2,94, SD = 1,210) ja tietoliikenneyhteyksien kaatuminen (M = 2,81, SD = 1,309), joissa mediaani oli kolme. Vähiten vastaajat olivat huolissaan lähisuhdeväkivallasta (M = 1,33, SD = 0,780), eksymisestä (M = 1,45, SD = 0,830), terrorismista (M = 1,55, SD = 1,002), hukkumisesta (M = 1,55, SD = 0,898) ja väkivallasta kodin ulkopuolella (M = 1,73, SD = 0,965), joiden kohdalla mediaani oli yksi. Kaikissa mainituissa uhissa melko paljon tai erittäin huolissaan olevien määrä oli alle puolet vastaajista. Toisaalta jokainen uhka herätti huolta osassa vastaajista. (Kuva 1.) Kuva 1. Vastaajien (n = 474) arvio huolen määrästä yksittäisiä uhkia kohtaan asteikolla 1–5 (1 = en lainkaan tai juuri lainkaan huolissani, 5 = erittäin huolissani).

Kyselyn avoimessa kysymyksessä vastaajat saivat mahdollisuuden tuoda esiin muita huolenaiheita, joita ei ollut valmiiksi lueteltu. Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin yhteiskunnallisia ja palveluihin liittyviä huolia, jotka liittyivät erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden heikentymiseen, palveluiden siirtymiseen kaupunkeihin, julkisen liikenteen puutteeseen sekä palveluiden digitalisaatioon. Vastaajat kokivat myös, että kunnissa ei panosteta kylien kehittämiseen riittävästi. Toinen yleinen teema vastauksissa oli ympäristöön ja infrastruktuuriin liittyvät huolet, kuten alueelle suunniteltujen aurinko- ja tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset, metsähakkuut, vesien saastuminen ja teiden kunnossapito. Turvallisuuteen ja rikollisuuteen liittyvinä huolina tuotiin esiin useita liikenteen vaaratekijöitä, yleistynyt päihteiden käyttö ja sen lieveilmiöt, mökkivarkaat, rakennusten paloturvallisuusriskit sekä avun saannin viiveet hätätilanteissa. Avoimissa vastauksissa kuvattiin myös yhteisöllisyyteen liittyviä haasteita, kuten syrjäytyminen ja sosiaalinen pahoinvointi sekä kylien autioituminen ja aktiivitoimijoiden ikääntyminen. Osa vastaajista mainitsi myös huolta elintarvikkeiden hinnoista ja oman talouden kestävyydestä.

Taustamuuttujien yhteys huolta aiheuttaneisiin uhkiin

Yksittäisiin uhkiin liittyvien vastauksien yhteyttä taustamuuttujiin tarkasteltiin suhteessa sukupuoleen, ikäryhmiin, asuinpaikkaan kylässä ja kotitalouden tyyppiin. Mann–Whitney U-testin mukaan sukupuolten välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero petoeläimiin (p=0,021), liikenneonnettomuuksiin (p=0,035) ja sotaan (p=0,027) liittyvissä vastauksissa, joissa naiset antoivat keskimäärin korkeammat arvot kuin miehet. Yksittäisiin uhkiin annettujen vastausten tarkasteluun ikäluokittain käytettiin Kruskall–Wallis-testiä. Uhkista vain eksymisen, hukkumisen ja lähisuhdeväkivallan kohdalla ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ikäluokkien välillä. Yleisimmin alle 30-vuotiaat olivat uhkista vähemmän huolissaan kuin vanhemmat ikäluokat. Nuoria huolettivat muita ikäluokkia vähemmän (p < 0,05) luonnonoloihin liittyvät uhat, ilmastonmuutos, vesikatkot, veden saastuminen, sähkökatkot, tulipalot, sairauskohtaukset, tartuntataudit, liikenneonnettomuudet, tietoliikenneyhteyksien kaatuminen, ilkivalta ja rikollisuus, väkivalta kodin ulkopuolella sekä yksinäisyys. Yli 64-vuotiaat olivat muita ikäluokkia yleisemmin (p < 0,05) huolissaan ilmastomuutoksesta, veden saastumisesta, tulipaloista, tartuntataudeista, liukkaudesta ja väkivallasta kodin ulkopuolella. Petoeläimet huolettivat 30–64-vuotiaita enemmän kuin muita ikäluokkia. Asuinpaikan mukaisessa vertailussa käytettiin Mann-––Whitney U-testiä. Haja-asutusalueella asuvat olivat tilastollisesti merkitsevästi taajamassa asuvia enemmän huolissaan luonnonoloihin liittyvistä riskeistä (p < 0,001), petoeläimistä (p < 0,001) ja eksymisestä (p = 0,024). Taajamassa huolta aiheutti haja-asutusalueilla asuvia yleisemmin vesikatkot (p = 0,003).

Eri uhkiin annetut vastauksista yhdistetyn summamuuttujan keskiarvo oli 2,26 (SD = 0,717) ja mediaani kaksi. Huolen määrässä oli vaihtelua. Vaikka suurin osa vastaajista koki korkeintaan vähäistä huolta, myös ääripäitä esiintyi.

Naisilla vastausten keskiarvo oli 2,30 (SD = 0,704) ja miehillä 2,20 (SD = 0,740). Sukupuolten välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (t(468) = 1,371, p = 0,086). Myöskään kylän toimintaan osallistumisen aktiivisuus ei ollut merkitsevästi yhteydessä uhkien aiheuttaman huolen määrään (rₛ = 0,077, p = 0,095). Korrelaatioanalyysi osoitti sen sijaan yhteyden uhkien kokemisen ja iän (rₛ = 0,237, p < 0,001) sekä toimintakyvyn (rₛ = -0,197, p < 0,001) välillä. Uhista olivat siis enemmän huolissaan iäkkäämmät ja toimintakykynsä heikommaksi arvioivat. Vakituisesti kylässä asuvat kokivat uhkia hieman enemmän kuin osa-aikaiset (t(213,02) = 1,718, p = 0,044). Ero taajamassa tai haja-asutusalueella asuvien välillä ei ollut merkitsevä (t(472) = -1,086, p = 0,139). Kotitalouden tyyppien välillä sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,003). Lapsiperheissä asuvat kokivat uhkia merkitsevästi vähemmän kuin ne, jotka asuvat yksin (Bonferroni-korjattu p = 0,026) tai vain aikuisten kotitalouksissa (p = 0,005). Sen sijaan yksin asuvien ja aikuistalouksien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 1,000).

Pohdinta

Kyselymme tulokset osoittivat, että Kanta-Hämeen kylissä arkielämä koetaan hyvin turvalliseksi. Tämä vahvistaa valtakunnallista tutkimustietoa, jonka mukaan enemmistö kansalaisista kokee henkilökohtaisen turvallisuutensa hyväksi (Erholtz, 2023). Myös kokemusliikkumisen turvallisuudesta kylällä oli keskimäärin hyvin vahva, mikä voi heijastaa kyläympäristöjen rauhallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Myös tämä tulos on linjassa aiemman tiedon kanssa, sillä valtaosa suomalaisista kokee voivansa liikkua asuinympäristössään pelkäämättä, erityisesti maaseudulla (Erholtz, 2023). Tuloksissamme naisten keskimäärin matalammat arviot liikkumisen turvallisuudesta selittyivät tarkemmassa analyysissä toimintakyvyn erolla. Aiemmassa kirjallisuudessa on sen sijaan sukupuolittunutta näyttöä siitä, että naiset kokevat miehiä yleisemmin turvattomuutta elinympäristöissään (Beuker & Näsi, 2024; Ceccato, 2015).

Tulokset kertovat, että oma lähiympäristö koetaan pääosin turvalliseksi, vaikka samaan aikaan yleinen maailmantilanteen turvattomuus on lisääntynyt monien mielissä (Erholtz, 2023). Yksilön henkilökohtainen arkiturvallisuus voi olla vahva, vaikka uutiset ja globaalit uhat herättäisivätkin huolta tulevaisuudesta. Yhteisöllisyys ja osallisuus näyttäytyvät tuloksissamme turvallisuuden tunteen voimavarana. Turvallisuuden tunne rakentuu paljolti yhteisön sosiaaliselle pääomalle, mukanaololle ja luottamukselle (Ceccato, 2015; Eller & Frey, 2019), joten kylissä vahva paikallisyhteisö luo pohjan arkiselle turvallisuudelle. Tuloksissamme osallistumisaktiivisuuden ja turvallisuuden tunteen välinen yhteys viittaa siihen, että kylätoimintaan osallistuminen voi vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Toisaalta on mahdollista, että turvallisuutta kokevat toimivat kylissä aktiivisemmin. Kyläturvallisuuden kannalta on merkittävää tukea yhteisöllisyyttä ja osallistumista sekä huolehtia niistä, joilla on vähemmän sosiaalista tukea. Lisäksi olisi tärkeää kehittää kyläturvallisuustyötä siten, että se tavoittaa myös ne, jotka eivät osallistu aktiivisesti kylätoimintaan.

Ikä ei tässä aineistossa ollut yhteydessä koettuun turvallisuuteen, mikä on mielenkiintoinen poikkeama totutuista oletuksista. Viimeaikaisissa valtakunnallisissa selvityksissä on raportoitu, että erityisesti nuoremmat aikuiset kokevat lisääntynyttä turvattomuutta (Erholtz, 2023). Kyselyssämme kaikenikäiset arvioivat oman elämänsä turvallisuuden samansuuntaisesti. Johansson-Pajalan ym. (2024) mukaan toimintakyvyn heikkeneminen, yksin asuminen ja huono terveys ovat merkittäviä tekijöitä iäkkäiden turvattomuuden kokemuksissa. Myös tämän kyselyn tuloksissa hyvällä toimintakyvyllä oli merkittävä yhteys korkeampaan turvallisuuden tunteeseen. Lisäksi toimintakyky mahdollistaa myös aktiivisen osallistumisen, jonka todettiin olevan yhteydessä turvallisuuden tunteeseen. Vastaajien ikä oli kuitenkin tulosten mukaan yhteydessä uhkien aiheuttaman huolen määrään. Pääsääntöisesti vanhemmat vastaajat raportoivat voimakkaampaa huolta kyselyssä mainituista uhista. Tämä voi viitata siihen, että iäkkäämmät tunnistavat riskitekijöitä nuorempia paremmin, vaikka eivät pidä omaa elämäänsä turvattomana. Aiemmin on tunnistettu, että maaseudulla erityisesti yksinäisyys, palvelujen puute ja digiturvallisuuteen liittyvät uhat voivat nakertaa ikääntyneiden turvallisuuden kokemusta (Eskelinen ym., 2025). Kyselyssämme huoli palvelujen vähenemisestä tuli vahvasti esiin vastaajien avoimissa vastauksissa.

Tuloksistamme nousi esiin myös kotitalouden muodosta johtuvia eroja. Lapsiperheissä uhkien aiheuttama huoli oli keskimäärin pienempää kuin yksin tai vain aikuisten kesken asuvilla. Tämä voi heijastaa sitä, että perhe tuo ympärille sosiaalisen verkoston ja luottamusta siihen, ettei ole yksin ongelmatilanteissa. Aiemman kirjallisuuden mukaan maaseudulla yksin asuvat ja palvelujen ulottumattomissa elävät ikääntyneet voivat kokea turvattomuutta (Johansson-Pajala ym., 2024). Kyläturvallisuutta kehitettäessä onkin tärkeää kiinnittää huomiota heihin, joilla ei ole kotitalouden sisäistä tukea päivittäisessä arjessa ja hätätilanteissa.

Yksittäisistä uhkista eniten huolta vastaajissa aiheuttivat liukkaus, sähkökatkot, sairauskohtaukset ja tietoliikenneyhteyksien kaatuminen. Kysely toteutettiin tammikuussa, jolloin talviajan liukkaat kelit ja sähkökatkot olivat arjessa konkreettisesti läsnä. Myös median seuranta voi vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja huolen aiheisiin (Jaakkola, 2023). Esimerkiksi Kanta-Hämeessä uutisoitiin ja keskusteltiin kyselyn toteutusaikaan paljon susihavainnoista, mikä voi selittää petoeläimistä huolissaan olleiden suhteellisen suurta määrää. Samoin sodasta huolissaan olevien määrä olisi todennäköisesti ollut pienempi, jos kysely olisi toteutettu ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Tuloksissa näkyykin inhimillinen painotus lähellä oleviin uhkiin, jotka tuntuvat todennäköisiltä omassa elämässä.

Haja-asutusalueella asuvat olivat taajamassa asuvia enemmän huolissaan luonnonoloihin liittyvistä riskeistä, petoeläimistä ja eksymisestä, kun taas taajamassa oltiin haja-asutusalueita yleisemmin huolissaan vesikatkoista. Nämä ovat ymmärrettäviä tuloksia, sillä petoeläimet ja eksyminen ovat haja-asutusalueilla todennäköisempiä ja taajamissa puolestaan kunnallisen vedenjakelun varassa oleminen on tavallisempaa. Yleisesti ottaen haja-asutusalueiden asukkaat ovat luonnon kanssa enemmän kosketuksissa tiiviimmin asutuilla alueilla asuviin verrattuna, mikä voi vaikuttaa siihen, että luonnonoloihin liittyvät uhat huolettavat enemmän kuin taajama-asujia. Harvaan asutuilla alueilla myös maataloutta harjoittavien elinkeino riippuu luonnonoloista, jolloin on luontevaa, että siihen liittyvät uhat aiheuttavat huolta. Lisäksi Suomen maaseutualueilla on paljon metsäisiä alueita (Maa- ja metsätalousministeriö, n.d.), mikä voi lisätä esimerkiksi puiden kaatumisista johtuvia sähkökatkojen tai rakennusvaurioiden riskejä. Kolmella Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä sijaitsevilla kyläalueilla toteutetussa tutkimuksessa todettiin asukkaiden olevan suhteellisen hyvin varautuneita ilmastonmuutokseen ja luonnonoloihin liittyviin uhkiin (Ruponen ym., 2025). Tulosten perusteella vaikuttaisi siis siltä, että huolta aiheuttaviin uhkien varautumiseen myös halutaan panostaa, jos mahdollista. 

Yllättävä tulos aineistossamme oli, että yli 64-vuotiaat olivat ilmastonmuutoksesta huolestuneempia kuin nuoret, mikä on päinvastainen asetelma kuin usein ajatellaan. Julkisessa keskustelussa korostuu nuorten ilmastoahdistus, ja kansainväliset tutkimukset ovat raportoineet, että valtaosa nuorista on erittäin huolissaan ilmastokriisistä (Hickman ym., 2021). Aineistossamme nuoret eivät kuitenkaan tuoneet ilmastonmuutosta esiin suurena huolenaiheena. Mahdollisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset koettiin etäisemmiksi kuin arjen konkreettiset asiat tai kyselyyn osallistuneet nuoret olivat vähemmän huolestuneita kuin nuoret yleisesti.

Huoli väkivallasta sekä lähisuhteissa että kodin ulkopuolella oli aineistossa hyvin vähäistä. Tämä on positiivinen, mutta tilastojen valossa yllättäväkin tulos. Vaikka satunnaisen väkivallan kohteeksi joutuminen on Suomessa epätodennäköistä (Valtioneuvosto, 2025), kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista 15,8 prosenttia on joutunut uhkailun ja väkivallan kohteeksi vuonna 2023 (Beuker & Näsi, 2024). Kyselyssämme vähäistä huolta väkivallasta voi selittää se, että rikostilastojen perusteella väkivalta on yleisempää kaupungeissa (Rikoksentorjuntaneuvosto, n.d.). Väkivalta on Suomessa sukupuolittunutta (Beuker & Näsi, 2024), ja Suomi on väkivaltatilastojen valossa naisille Euroopan turvattomin maa: yli puolet suomalaisnaisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua, ja parisuhteessa väkivallan uhriksi on joutunut joka kolmas nainen (European Union Agency for Fundamental Rights ym., 2024). Kyselymme tuloksissa sukupuoli ei ollut yhteydessä väkivallasta koetun huolen voimakkuuteen. Keskimäärin vähäisen väkivallan huolen rinnalla on kuitenkin huomionarvoista, että lähisuhdeväkivallasta oli erittäin tai melko paljon huolissaan 2,5 prosenttia ja väkivallasta kodin ulkopuolella 5,1 prosenttia vastaajista. Väkivallan tai sen uhan kokeminen altistaa yksilön monille vakaville mielenterveyden, fyysisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin ongelmille (Rivara ym., 2019). Väkivallan pelko voi johtaa myös välttämään sosiaalisten tilanteita ja uhkaaviksi koettuja ympäristöjä (Beuker & Näsi, 2024).

Tutkimuksen luotettavuutta vahvistaa vastaajien suhteellisen suuri määrä ja tasainen jakautuminen pilottikyläalueittain. Tutkimuksen rajoitteisiin kuuluu kuitenkin vastaajien valikoituminen. Kyselyymme vastasivat todennäköisesti enemmän kylätoiminnassa aktiiviset ja turvallisuudesta kiinnostuneet kyläläiset, mikä voi nostaa myös turvallisuuden kokemuksen keskiarvoja. Toisaalta monikanavainen kyselystä tiedottaminen sekä vapaaehtoisten tarjoama apu kyselyyn vastaamisessa pienensivät valikoitumisen riskiä. Aineistossa oli vinoumaa vastaajien iän mukaan. Suurin osa vastaajista oli keski-ikäisiä tai iäkkäämpiä, mikä toisaalta kuvastaa tyypillistä maaseudun väestörakennetta. Kyselyssä mittasimme turvallisuuden tunnetta ja uhkien kokemista itsearvioina. Subjektiivinen kokemus on juuri se, mikä haluttiinkin tavoittaa, mutta itsearvioon voi liittyä biasoitumista. Jotkut vastaajat ovat voineet pyrkiä vastaamaan sosiaalisesti suotavammin esimerkiksi vähättelemällä pelkojaan. Lisäksi vastaajilla on voinut olla erilaisia tulkintoja Likert-asteikollisista vastauksista. Olemme kuitenkin huomioineet tämän käyttämällä järjestysasteikollisiin muuttujiin sopivia analyysimenetelmiä. Kysely oli poikkileikkausluonteinen, eikä sen perusteella voida tehdä syy-seurauspäätelmiä. Tulostemme yleistettävyys on rajallista, sillä tulokset voisivat poiketa eri alueilla esimerkiksi erilaisen väestörakenteen tai turvallisuustilanteen vuoksi.

Jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella turvallisuuden kokemuksen muutoksia pitkittäistutkimuksella, jolloin voitaisiin selvittää turvallisuuden tunteen kehittymistä ja muuttumista. Tällainen seuranta auttaisi erottamaan tilapäiset ilmiöt pysyvämmistä trendeistä. Lisäksi pitkittäistutkimus antaisi mahdollisuuden arvioida esimerkiksi hankkeen toimenpiteiden ja osallistumisen vaikutusta turvallisuuden kokemukseen. Toinen tärkeä jatkotutkimuksen suunta on laadullinen syventäminen, jolla voitaisiin lisätä ymmärrystä myös erityisryhmien, kuten yksin asuvien tai toimintakyvyltään heikentyneiden, turvallisuuden kokemuksista. Samoin nuorten kyläläisten näkemykset turvallisuudesta ovat tärkeitä, sillä ne voisivat tuoda esiin huolia, jotka tässä kyselyssä eivät korostuneet.

Johtopäätökset

Tulostemme perustella Kanta-Hämeen pilottikyläalueilla valtaosa ihmisistä kokee arkensa turvalliseksi, mikä vahvistaa aiempaa kirjallisuutta Suomesta objektiivisesti yhtenä maailman turvallisimmista maista. Toisaalta turvallisuuden kokemus ei jakaudu täysin tasapuolisesti, vaan kytkeytyy sekä yksilön ominaisuuksiin että ympäröivän yhteisön tukeen (Ceccato, 2015; Johansson-Pajala ym., 2024). Kyläturvallisuuden edistäminen on siten sekä asukkaiden hyvinvoinnin edistämistä, yhteisöllisyyden tukemista että kyläyhteisöjen kriisinkestävyyden vahvistamista. Yhteisön resilienssi kantaa myös kriisien kohdatessa vahvistaen koko yhteiskunnan turvallisuutta (Lampinen, 2025).

Tuloksillamme on tärkeitä käytännön implikaatioita kyläturvallisuustyölle. Asukkaiden näkemykset huolta aiheuttavista uhista auttavat suuntaamaan käytännön varautumistoimintaa kyläläisille merkittäviin uhkiin. Yhteisöllisyys on kyläturvallisuuden tärkeä perusta, sillä turvallisuuden tunne syntyy paljolti osallisuudesta ja luottamuksesta toisiin (Turvallisuuskomitea, 2025). Kylissä nämä tekijät ovat usein luonnostaan läsnä, mutta niitä voitaisiin hyödyntää entistä järjestelmällisemmin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että paikallisia yhdistyksiä ja vapaaehtoisryhmiä tuetaan jatkossakin, sillä ne lisäävät yhteisöllisyyttä ja tarjoavat kanavia turvallisuutta edistäville toimille. Tulosten perusteella myös yksilöiden toimintakyvyn tukeminen on keskeinen keino vahvistaa turvallisuuden kokemusta. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota haavoittuviin ryhmiin, joissa turvattomuuden tunne on yleisempää. Esimerkiksi yksin asuvat ja toimintakyvyltään rajoittuneet asukkaat hyötyvät suunnitelmallisesta naapuriavusta ja säännöllisestä yhteydenpidosta, joilla voidaan lisätä sekä turvallisuuden tunnetta että tosiasiallista turvaa hätätilanteissa. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (Turvallisuuskomitea, 2025) korostaa yhteisöjen roolia kokonaisturvallisuuden toimintamallissa, ja tuoreessa hallitusohjelmassa maaseudun merkitys nähdään kriisinkestävyyden kannalta keskeisenä (Valtioneuvosto, 2023). Kriisinkestävyyden kannalta paikallisen kansalaistoiminnan ja vapaaehtoisten turvallisuustoimijoiden merkitys korostuu harvaan asutuilla alueilla (Valtioneuvosto, 2025). Onkin olennaista, että kyläturvallisuus, yhteisöllisyyden vahvistaminen ja asukkaiden oma turvallisuustyö ovat osa kuntien päävastuulla olevaa paikallista ja alueellista turvallisuussuunnittelua (Sisäministeriö, 2019). Näin kyläturvallisuus siirtyy strategioista arjen käytännöksi.

---