Lajikekokeet turvaamassa luomukasvintuotantoa

Luomuviljelty pinta-ala on kasvanut tasaisesti maatalouspolitiikan epävarmuudesta sekä hintatasojen vaihteluista huolimatta (kuviot 1 ja 2). Kiinnostusta luomutuotantoon hyvin soveltuviin lajikkeisiin lisää myös uusi luomuasetus, joka astui voimaan 1.1.2022. Se ohjaa yhä selkeämmin luomusiemenen käyttöön, ja esimerkiksi SV1-vaiheessa olevalta lohkolta puitua viljaa ei voida enää käyttää omana luomusiemenenä.

Luomutilan viljelykierrossa osa pinta-alasta on aina niin sanotusti lataavassa vaiheessa. Silloin maan viljavuutta pyritään nostamaan, eikä kasvintuotantotilalla nurmikasvustosta korjata satoa, vaan kasvusto niitetään ja käytetään viherlannoituksena seuraaville satokasveille. Kun pinta-alasta keskimäärin 70 prosenttia tuottaa myytävää satoa, ovat taloudelliset odotukset onnistumiselle suuret. Kun lisäksi myytävän luomusadon arvo on vähintään 30 prosenttia tavanomaista suurempi, on talouden näkökulmasta sadon määrällä ja laadulla korostunut merkitys luomuviljelyssä. Tämän vuoksi kylvösiemenen uudistamiseen ja tilalle sopivan lajikkeen valintaan panostetaan. Lajikekoetoiminta ja sen tulokset ovat tukena viljelijän päätöksenteossa.

Luomutuotannon lajiketutkimus on pitkään ollut valitettavan vähäistä. Vallalla on ollut myös ajattelu, että luomutuotannossa voidaan täysimääräisesti hyödyntää koetuloksia tavanomaisesta tuotannosta. Ruotsin maatalousyliopisto SLU ja Yrkesakademin i Österbottenin EkoNu-hanke ovat toteuttaneet rannikkoseudulla pisimmät yhtenäiset lajikekokeet luomupelloilla. Olosuhteet ja maalajit ovat kuitenkin erilaiset, eikä koetuloksia voi täysin soveltaa esimerkiksi Hämeessä. Ruukissa on vastaavasti toteutettu luomulajikekokeita pohjoisen olosuhteissa ja pitkälti multavilla maalajeilla. Luomussa vara parempi -hankkeessa LUKE toteutti luomulajikekokeet Mustialan luomupelloilla vuosina 2019–2021. Näin lajikekokeiden kattavuus on laajempi ja samalla saadaan arvokasta vertailutietoa.

Luomuviljelijät kokevat lajikevalinnan usein vaikeaksi. Sadon määrä ja laatu eivät ole ainoita lajikevalintaan vaikuttavia asioita, vaan suuri merkitys on myös sillä, kuinka kasvi hyödyntää sekä maassa olevat ravinnevarat että mahdollisen täydennyslannoituksen. Kilpailukyky rikkakasveja vastaan (varjostavuus, korren pituus, versominen) sekä herkkyys kasvitaudeille ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Luomusiemenen saatavuus ja lajikevalikoima ovat vuosien mittaan parantuneet. Valikoima on edelleen kuitenkin suppea (Ruokavirasto, 2021). Jos Ruokaviraston sivuilta ei ole löytynyt halutulle lajikkeelle luomutuotettua siementä, sille on voinut hakea alueen ELY-keskuksesta poikkeuslupaa perustelujen kera. Tilanne kuitenkin muuttuu uuden luomuasetuksen myötä, jatkossa luomupelloille voidaan kylvää vain luomusiementä. Nykyinen luomusiementuotanto ei riitä kuin noin 15–30 prosentille kylvöalasta (ProLuomu, 2020). Tämän vuoksi on tarve saada luomutuotettua, sertifioitua siementä lisää markkinoille ja myös lajikevalikoimaa laajennettua (kuvio 3).

Peltokasvien lajikekokeet Mustialan luomutilalla

Virallisten lajikekokeiden tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Luonnonvarakeskus (Luke). Kokeissa selvitetään uusien lajikkeiden viljelyarvoa, viljelyvarmuutta, satoisuutta ja laatua. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella, ja ne ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Kansalliseen kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päättää Ruokaviraston kasvilajikelautakunta virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. (Luonnonvarakeskus, 2016)

Luomussa vara parempi -hankkeen aikana järjestettiin kolmena vuonna lajikekokeita Mustialan luomutilalla. Lajikekokeita ei toteutettu virallisina lajikekokeina vuosina 2019–2021, mutta niistä tehtiin pääasiassa samanlaisia havaintoja. Moderneista kevätviljalajikkeista oli neljä kerrannetta kaikkina vuosina. Vuosittain vaihdettiin joitakin lajikkeita. Kevätviljojen maatiaislajikkeista oli ainoastaan yksi kerranne vuonna 2019 ja vuosina 2020–2021 kaksi, koska siemeniä ei riittänyt enempään (Liite 1).

Kaikki koeruudut olivat vuonna 2019 lannoittamattomia. Vuosina 2020–2021 koejärjestelyssä oli niin lannoittamattomat kuin lannoitetut kerranteet. Kevätviljojen lannoitustasot vaihtuivat siten, että koejäsenet saivat keväällä 2020 typpeä 52 kg/ha (Ecolan Agra 13-0-0) ja keväällä 2021 typpeä 25 kg/ha (Fertilex 5-1-2). Lajikekokeet järjestettiin eri lohkoilla eri vuosina. Ojalan (käytössä 2019) ja Möhkön (käytössä 2021) lohkolla on runsasmultainen hietasavi, Puutarhalohkolla (käytössä 2020) on multava karkea hieta. Tästä syystä hajontaa ei ole ilmoitettu kuvioissa 5–7.

Kasvukausi alkoi yhä myöhemmin kolmen vuoden aikana (kuvio 4), ja näin kylvöpäivämäärät myös vaihtelivat vuosittain. Lohkon kasvukunto vaikutti myös paljon kylvön ajoitukseen. Tehokas lämpösumma kasvoi ja sademäärä väheni kolmen tutkimusvuoden aikana. Kasvukausi 2019 oli sateinen. Kesällä 2020 sade tuli erityisesti heinäkuussa. Keväällä 2021 kylvöt myöhästyivät, koska pellot olivat liian märkiä. Kesä oli lämmin ja kuiva, mutta elokuussa satoi runsaasti vettä. Lajikkeen kasvuaika määräytyy kylvöstä keltatuleentumisvaiheeseen, jota emme kokeessa määrittäneet. Optimaalista puintipäivää ei saavutettu kaikkien lajikkeiden osalta syksyn kiireisen aikataulun vuoksi. Koekentän kaikki tulokset ovat liitteissä 2–4.

Vuosi	Kasvukauden alku, pvm.	Kylvö, pvm.	Puinti, pvm.	Kasvuaika, päivät	Kasvukauden tehoisa lämpösumma, astetta	Kasvukauden sadesumma, Jokioinen, mm
2019	17.4.	15.5.	26.8., 29.8., 10.9.	103–117	1251	316
2020	1.5.	8.5.	7.8., 28.8., 11.9., 15.9.	92–131	1271	258
2021	8.5.	26.5.	23.8.–9.9.	90–107	1464	255

Kasvitaudit lajikekokeessa

Kasvitautien esiintymiseen vaikuttavat merkittävästi kasvukauden sääolosuhteet ja kasvuston kunto. Yleisesti pelloillamme esiintyviä lehtilaikkutauteja oli runsaimmin vuonna 2020. Vuoden 2020 viileä toukokuu ja hidas orastuminen olivat suosiollisia siemenlevintäisille taudinaiheuttajille. Kesäkuun kuivuuden vaikutuksesta tartunta kasvijätteestä lähti hitaasti liikkeelle ja itiöinti oli alhaista. Heinäkuun läpi jatkuneet sateet edistivät lehtilaikkutautien etenemistä, erityisesti ohran verkkolaikkua ja vehnän pistelaikkua. Alhaisimmat verkkolaikkutartunnat vuoden 2021 kokeessa olivat Halikonohralla ja Vertillä, ja korkein verkkolaikkutartunta oli RGT Planet -lajikkeella. Kevätvehnälajikkeiden pistelaikkutartunnat olivat melko tasaisia. Wappu-lajikkeessa tartunta oli hieman muita lajikkeita runsaampi. Kauralla lehtilaikkutautien määrä oli vähäinen. Lannoitus ei merkitsevästi vaikuttanut lehtilaikkutautien runsauteen eri lajikkeilla. Vuoden 2021 kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa lehtilaikkutautien määrä jäi harvoissa kevätviljakasvustoissa vähäiseksi.

Lannoituksen kannattavuus

Luomukasvitilojen mahdollisuus käyttää täydennyslannoituksena karjanlantaa on Hämeessä vähäinen. Karjatalous on keskittynyttä, ja kotieläintilat hyödyntävät itse tilalla syntyvät ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. Teollisesti valmistettujen tai niin sanottujen kierrätyslannoitteiden saatavuus on parantunut. Päätoimiset luomuviljelijät käyttävät mielellään luomuhyväksyttyjä lannoitteita, varsinkin silloin kun viljan hinta on korkealla. Täydennysravinteiden käyttö pelkästään korkeamman sadon näkökulmasta ei aina ole taloudellisesti perusteltua. Lajikekokeissa vuonna 2020 verrattiin saatua sadonlisää ostolannoitteen hintaan. Tässä kokeessa vehnä hyötyi eniten lisälannoituksesta, ja useimmilla lajikkeilla saadut lisäkilot kattoivat näillä hintatasoilla kustannukset. Ohra- ja kauralajikkeilla taloudellinen hyöty oli vähäisempi, ja lajikkeiden välillä oli suurempia eroja. Ohra tarvitsee paljon ravinteita kasvunsa alkuvaiheessa, ja huonoa lannoitusvastetta saattaakin selittää pitkälti viileä ja kuiva alkukesä, jolloin ravinteet eivät ehtineet hajota kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Lannoituksen taloudelliseen kannattavuuteen vaikutti myös lannoitteen hinta – koelohkon korkean fosforipitoisuuden vuoksi käytetty lannoite oli ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Kasvuston pituuden merkitys kuivana kasvukautena

Korren pituus selittää kuivina kasvukausina pitkälti lajikkeiden kuivuuden kestoa. Ero tulee esille niin kasvilajien kuin -lajikkeiden kohdalla. Ohralajikkeet ovat suurimmaksi osaksi lyhytkortisia, ja koska ohran vaatima kasvuaika on kevätviljoista lyhyin, se ei myöskään ehdi hyötyä orgaanisessa muodossa olevasta lannoitustypestä. Lajikkeissa oli kuitenkin eroja: lannoitus nosti satotasoa ohralajikkeilla keskimäärin 580 kg ja pituus lisääntyi 5 cm:llä, Balder-ohralla satotaso lannoituksella nousi 1 200 kg ja pituus kasvoi 16 cm. Kaura sijoittui keskivaiheille: lannoitus nosti satotasoa 793 kg ja pituutta tuli lisää 6,8 cm. Lajikkeista Meeri on lyhyimpiä lajikkeita, ja se on 93 vuorokauden kasvuajaltaan kauralajikkeista toiseksi aikaisin (Maatalouskalenteri, 2021). Meerin pituuteen lannoitus ei vaikuttanut. Donnan kasvuaika on 103 vuorokautta, lannoitetun koejäsenen pituus kasvoi 6 cm. Vehnä pidemmän kasvuajan kasvina hyötyi lannoituksesta eniten: satotaso nousi lajikkeilla keskimäärin 1 038 kg ja pituus 9,6 cm. (Liite 2)

Miten lannoitus vaikuttaa sadon laatuun?

Lannoituksen vaikutusta arvioitiin vertaamalla sadon laatua elintarvikelaadun vastaanottovaatimuksiin. Elintarvikeviljojen laatuvaatimukset vaihtelevat kasvilajeittain, ja lajikkeiden analyysituloksia on verrattu näihin vaatimuksiin. Elintarvikekauran laadun osalta hehtolitrapainolla on merkitystä. Vertailussa lannoitteella ei ollut merkitystä, sillä lähes kaikki lajikkeet saavuttivat vastaanottorajan ilman lannoitustakin. Mallasohralla muun muassa valkuaisprosentin ala- ja ylärajat määrittelevät sadon vastaanottokelpoisuuden. Vertailussa annettu lannoitus nosti lajikkeiden valkuaisprosentin yli vastaanottorajan, eli lannoitteen vaikutus oli negatiivinen sadon laadun näkökulmasta. Leipävehnän laatuun ei lannoituksella ollut vaikutusta. Vastaanottolaatuun vaikuttavat sakoluvun lisäksi muun muassa valkuaisprosentti ja hehtolitrapaino. (Liitteet 3 ja 4)

Maatiaislajikkeet mukana lajikekokeissa

Maatiaisviljat ovat hyvä vaihtoehto luomuviljelijälle useasta eri syystä. Maatiaisviljat voivat tarjota ratkaisuja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin viljelylajikkeiden ominaisuuksiin kohdistuviin haasteisiin sekä luomusiemenen kasvavaan kysyntään. Maatiaisviljat ovat myös hyvä vaihtoehto lisätä viljelyn monimuotoisuutta (Gerhardt, 2018; Bailey-Serres ym., 2019). Maatiaisviljojen viljelyominaisuuksia on tutkittu vasta vähän, mutta tulokset ovat lupaavia luomuviljelyn kannalta. Viljamaatiaisilla on tyypillisesti laaja juuristo, ja siksi ne sietävät hyvin kuivuutta. Pitkä korsi ja leveät lehdet ovat hyödyksi kilpailussa rikkaruohoja vastaan. Maatiaiskasveilla näyttää myös olevan luontaista joustavuutta sopeutua paikallisiin ja muuttuviin viljelyoloihin. Maatiaisviljojen sato on moderneja lajikkeita alhaisempi. Erikoistuotteena maatiaisviljat voivat tuoda uusia makuja sekä tuotteita, joilla on tavanomaista korkeammat ravinnesisällöt (Ekholm ym., 2007; Starr ym., 2015; Zamaratskaia ym., 2021). Maatiaisviljojen jatkojalostusta ei tehdä tällä hetkellä teollisuusmittakaavassa. Niitä käytetään lähinnä hapanjuurileipomisessa ja pienten erikoistuotteiden jatkojalostuksessa.

Mustialassa koeviljellään maatiaislajikkeita ja vanhoja kauppalajikkeita. Vuonna 2019 koekentällä oli suomalaisten vanhojen lajikkeiden lisäksi myös spelttiä, yksijyväistä ja emmervehnää. Speltin viljely aloitettiin luomutiloilla Suomessa 1990-luvun alussa. Yksijyväisen ja emmervehnän viljely on aloitettu vasta viime vuosina. Vuonna 2019 koekentät sijaitsivat Ojala-nimisellä lohkolla, jossa oli merkittäviä tiivistymis- ja vesitalousongelmia. Tämän takia kaikkien kokeiden tulokset olivat odotettua huonompia (kuvio 5). Suurimman sadon vuonna 2019 tuotti KWS Mistral (2 245 kg/ha) ja vuonna 2020 Demostrant (3 708 kg/ha). Ruotsalainen maatiainen Taalainmaanvehnä tuotti myös hyvän sadon vuonna 2020 (3 269 kg/ha). Vuonna 2021 parhaan sadon tuotti nykyaikainen lajike Tritop (2 234 kg/ha). Lohjan maatiaisvehnän alkusiemen saatiin vuonna 2017 pohjoismaisesta geenipankista, ja sitä on lisäysviljelty vuosina 2017–2020 Vaulammilla. Lohja tuotti 1 300 kg/ha vuonna 2021.

Kaksitahoisista ohrista RGT Planet, Eifel ja Vanille tuottivat suurimmat sadot vuonna 2019 (kuvio 6). Vuonna 2020 Vanillie, Eifel ja Arild olivat kärjessä. Ruotsalainen vanha kauppalajike vuodesta 1900, Joutsenkaula, pärjäsi melko hyvin satovertailussa nykyaikaisten lajikkeiden kanssa vuosina 2020 ja 2021. Vanhat kauppalajikkeet eivät kuitenkaan pääse sellaisiin satotuloksiin kuin parhaimmat nykyaikaiset lajikkeet. 

Kauroissa satoerot ovat pienemmät kuin ohrissa (kuvio 7). Parhaan sadon tuottajat eri vuosina olivat Donna, Matty ja Bettina. Vuonna 2020 kaikki maatiaiskaurat tuottivat enemmän kuin 3 500 kg/ha. Jokikylän maatiaiskauran alkusiemen saatiin vuonna 2018 pohjoismaisesta geenipankista, ja sitä on lisäysviljelty vuosina 2018–2020 Kouvolassa. Jokikylä tuotti 1 500 kg/ha vuonna 2021.

Maatiaiset ja vanhat kauppalajikkeet ovat korreltaan nykyaikaisia lajikkeita pitempiä. Maatiaisvehnillä ja vanhoilla kauppalajikkeilla on yleisesti korkeampi valkuaisprosentti verrattuna moderneihin lajikkeisiin (Zamaratskaia ym., 2021). Lannoittamattomien nykyaikaisten lajikkeiden kolmen vuoden kerranteiden valkuaisprosentin keskiarvo oli 11,3–12,8 prosenttia. Kahden vuoden lannoitettujen koeruutujen kerranteiden keskiarvo oli 11,6–14,2 prosenttia. Lannoittamattomien maatiaislajikkeiden ja vanhojen kauppalajikkeiden kahden vuoden kerranteiden valkuaisprosentin keskiarvot olivat 13,8–15,5 prosenttia. Lannoitettujen kerranteiden keskiarvo oli 13,6–15,1 prosenttia. Nykyaikaisista lajikkeista Wapulla oli kaikkina vuosina korkein valkuaisprosentti, 10,9–14,6 prosenttia. Maatiaisista Taalainmaanvehnä ja vanhoista lajikkeista ApuRuso nousivat 16 prosenttiin vuonna 2021.

Kauroissa nykyaikaisilla lajikkeilla Meerillä ja Avantilla oli parhaat valkuaisprosentit, 13,5–15 prosenttia. Maatiaiskaurojen ja vanhojen kaurakauppalajikkeiden valkuaisprosentit olivat 11,4–14,3 prosenttia. Vuosina 2020–2021 Vertti-ohralla oli korkein valkuaisprosentti (15–16,1 %). Ohrien tärkkelysprosenttien välillä ei ollut suuria lajike-eroja eri vuosina.

Vuosien 2020–2021 koekentän tuloksien perusteella lannoittamattomissa viljoissa ei ollut isoja eroja hehtolitrapainoissa nykyaikaisten, maatiaisten ja vanhojen kauppalajikkeiden välillä. Suurin hehtolitrapaino oli nykyaikaisella ohralajikkeella Arildilla (69 kg) ja vanhalla ohrakauppalajikkeella Joutsenkaulalla (68 kg). Kärki oli tasainen myös kaurojen hehtolitrapainossa. Kahden vuoden suurin keskiarvohehtolitrapaino oli Avantilla ja vanhalla kaurakauppalajikkeella Ryhdillä (55 kg). Samalla tavalla kävi vehnien osalta: nykyaikaisten vehnälajikkeiden, vanhojen kauppalajikkeiden ja maatiaisten välillä ei ollut suuria eroja hehtolitrapainoissa (75–78 kg).

Johtopäätökset

Sertifioidun kylvösiemenen käyttöaste on luomutiloilla 24 prosenttia (ProLuomu, 2020) kun siemenviljelyä harjoittavan Eliisa Peltomäen mukaan se on tavanomaisilla tiloilla noin 30 prosenttia (henkilökohtainen tiedoksianto 2021). Oman luomusiemenen (ns. TOS-siemen) käyttö on yleistä. Luomuviljelijät ovat tähän asti tehneet lajikevalinnoissa päätökset pitkälti virallisten lajikekokeiden perusteella. Eniten valintaan ovat vaikuttaneet kasvuaika, satotaso ja muun muassa vehnällä valkuaisprosentti. Mustialan lajikekokeista saadaan arvokasta tietoa siitä, kuinka lannoitus vaikuttaa eri lajikkeisiin, satotasoon ja laatuun. Koetulokset ovat hyödynnettävissä myös tavanomaisessa viljelyssä.

Tutkimuksellisesta näkökulmasta Mustialassa toteutettujen lajikekokeiden tulokset eri vuosilta eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Koekentät olivat eri peruslohkoilla, joten maalajit ja myös pellon kasvukunto vaihtelivat vuosittain. Vuosina 2020 ja 2021 käytössä oli eri lannoite – lannoitetut koejäsenet saivat vuonna 2020 typpeä 52 kg/ha ja vuonna 2021 25 kg/ha. Luomumaatilan näkökulmasta tulokset kuitenkin osoittavat, kuinka suuria vuosittaisia vaihteluita eri lajikkeissa eri viljelyolosuhteissa on. Tuotantopanoksien osalta saadaan merkittävää säästöä, jos löytyy lajikkeita, jotka hyödyntävät maan ravinnevaroja ja tuottavat hyviä satotasoja ilman täydennyslannoitusta. Tämä lisäisi lajikkeiden viljelyvarmuutta myös sään ääri-ilmiöissä.

Maatiaisviljojen ja vanhojen kauppalajikkeiden viljelyominaisuuksista ja viljelyvarmuudesta tarvitaan enemmän tutkimusta. Maatiaisviljojen koetoiminnassa tulisi tavallisen koetoiminnan sato- ja laatukriteerien lisäksi kiinnittää huomiota satovarmuuteen eri ilmasto-olosuhteissa sekä viljojen ravinnesisältöihin.

Liitteet

Liite 1. Mustialan luomutilan lajikekokeiden kerranteet 2019–2021
Liite 2. Mustialan luomutilan lajikekokeet 2019
Liite 3. Mustialan luomutilan lajikekokeet 2020
Liite 4. Mustialan luomutilan lajikekokeet 2021