• Skip to primary navigation
  • Skip to main content
  • Skip to primary sidebar
  • Skip to footer
HAMK Unlimited

HAMK Unlimited

Julkaisuja Hämeen ammattikorkeakoulusta

  • Lehdet
        • Professional
        • Journal
        • Scientific
  • Alat
        • Ammatillinen osaaminen ja opetus
        • Biotalous ja luonnonvara-ala
        • Hyvinvointi ja sote-ala
        • Kulttuuri ja muotoilu
        • Teknologia ja liikenne
        • Yrittäjyys ja liiketoiminta
        • Muut
  • Kokoelmat
        • Avoin Häme
        • CleanExport
        • Digitalisaatio ja muutos / Digitalization and Change
        • DigiTrail
        • Employers’ perspectives on ePortfolios
        • Empowering ePortfolio Process
        • Higher education perspectives on ePortfolios
        • Innovaatiojohtaminen
        • Liikenne 4.0
        • Luomussa vara parempi
        • PoliRural – Hämeen maaseutua kehitetään tulevaisuutta ennakoimalla yhdessä
        • Problem-based learning & agropreneurship in Africa
        • Maahanmuuttajien urareitit
        • Nuoret huippumyyjät
        • Office 365 -intran käyttöönotto HAMKissa
        • Oppimisen digiagentit II
        • Students’ perspectives on ePortfolios
        • TAIKOJA
        • Uudistuva hevostalous
        • Universal Design for Learning (UDL)
        • KIITO – Kiertotalousosaamisella uudistuvaa liiketoimintaa
  • In English
        • Articles in English
        • About HAMK Unlimited
        • Instructions for writers
        • Instructions for reviewers
        • Contact editorial staff
  • Ohjeet
        • Kirjoittajan ohjeet
        • Arvioijan ohjeet
        • Info
/ HAMK Unlimited Professional / Biotalous ja luonnonvara-ala /

Juontikäyttäytymisen seuranta mahdollisena lehmien hyvinvoinnin valvontamenetelmänä

Leena Tuomisto, Auvo Sairanen & Olli Koskela

17.04.2025
Kuuntele - Listen

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että muutos lehmän vedenkulutuksessa ja juontikäyttäytymisessä voi kertoa eläimen terveydestä. Juomamäärien väheneminen tai epätavalliset juomarytmit voivat olla varhaisia merkkejä sairauksista. Onnistunut juontikäyttäytymisen seuranta tarjoaisi mahdollisuuden havaita hyvinvoinnin muutoksia jo ennen kuin ne ilmenevät näkyvinä oireina tai tuotantotappioina. Tämän vuoksi vedenkulutuksen tarkka ja yksilötasoinen mittaaminen on nousemassa tärkeäksi osaksi eläinten automaattista hyvinvointiseurantaa.

Älyjuoma-automaatti 2022 -hankkeessa kehitettiin lehmien yksilökohtaisen juontiseurannan mahdollistavaa laitteistoa, joka olisi riittävän kompakti ja edullinen otettavaksi käyttöön laajamittaisesti (HAMK, n.d.). Tässä artikkelissa pohditaan juontikäyttäytymisen luotettavuutta tutkimuskirjallisuuden sekä Luonnonvarakeskuksen aikaisempien ruokintakokeiden aineistojen pohjalta.

Lehmien juontikäyttäytyminen

Naudat ovat päiväaktiivisia juojia, ja lypsylehmillä suuri osa juomisesta tapahtuu lypsyjen ja/tai ruokintojen yhteydessä tai niiden jälkeen. Korkeatuottoisten lehmien vedenkulutus on jopa yli 80-90 l/vrk. Keskeisiä veden tarpeeseen vaikuttavat tekijöitä ovat maitotuotos, rehun koostumus (kuiva-aine, raakavalkuainen, natrium) sekä ympäristön lämpötila. Lehmän kärsiessä lämpöstressistä juomaveden kulutus nousee merkittävästi. Nautojen luontainen tapa juoda on juoda imemällä veden vapaasta pinnasta. Kun eläimet saavat valita eri juomalaitteiden välillä, naudat valitsevat laajan veden pinnan. Lehmät juovat vesialtaasta keskimäärin 6–10 kertaa/vrk ja käyttävät juomiseen aikaa alle 10 minuuttia/vrk, kun taas lehmien juontikertojen lukumäärä läppäjuomakupista on suurempi ja juominen on hitaampaa kuin altaasta juotettuna. Veden hidas virtaus juomakuppiin lisää juomiseen käytettyä aikaa ja voi pienentää vedenkulutusta. Ryhmän hierarkia on huomioitava vesipisteiden sijoittelussa, jotta alempiarvoisillakin eläimillä on hyvä pääsy juomavesipisteelle.

Vaikka vaakavesikuppeihin perustuvat kaupalliset järjestelmät tarjoavat luotettavia ja validoituja tuloksia, niiden korkea hinta ja epäkäytännöllisyys rajoittavat käyttöä maatiloilla. Erilaiset paikannusteknologiat, kuten RFID-tagien käyttö, antavat viitteitä eläinten oleskelusta juoma-alueella, mutta niistä ei voi luotettavasti päätellä juontiin käytettyä aikaa eikä juotua vesimäärää. Myöskään kiihtyvyysanturit eivät yksinään riitä luotettavaan juonnin mittaamiseen, vaikka niiden avulla pystytäänkin seuraamaan syömistä ja märehtimistä. Etäluettavat vedenvirtausmittarit mahdollistavat vedenkulutuksen seurannan ryhmätasolla, mutta ne eivät yksin riitä yksilötasoiseen seurantaan. Aikaisemmin kehitetyissä prototyyppilaitteistoissa on yhdistetty useita teknologioita, kuten RFID, vedenvirtausmittaus, valokennot ja konenäkö, mutta näiden laitteistojen tarkkuus on vaihdellut. (Tuomisto & Pölönen, 2024)

Juontikäyttäytymisen muutokset lehmän sairastuessa

Nautojen juontikäyttäytyminen muuttuu usein sairastumisen yhteydessä ja havaittavia muutoksia voi tapahtua juomisen kestossa tai frekvenssissä, ja joissain tapauksissa myös juodun veden määrä vähenee sairastumisen seurauksena. Tämä voi viitata siihen, että eläimellä on tarve käyttää juomaveteen liittyviä resursseja tehokkaammin ja harkitummin kärsiessään terveydellisestä haasteesta. Juontikäyttäytymisen muutoksiin yhteydessä olevia sairauksia ovat muun muassa hengitystietulehdus, ontuminen, subkliininen hypokalsemia ja ketoosi, utaretulehdus sekä vasikkaripuli. Yhdistettynä muuhun eläimestä kerättyyn tietoon mittaukset juontimääristä ja -käyttäytymisestä voisivat tarjota varhaisia viitteitä hyvinvoinnin heikkenemisestä ja toimia osana varoitusjärjestelmää mahdollisista hyvinvoinnin muutoksista. Erityisesti subkliinisten havaintojen osana juontikäyttäytymisen muutoksen tunnistaminen voi olla ensimmäinen havaittava muutos eläimen käyttäytymisessä. Lisäksi muutokset vedenkulutuksesta voivat viestiä juomavesilaitteiston toimintahäiriöistä tai veden laadun ongelmista. (Tuomisto & Pölönen, 2024)

Nautojen vedenkulutusta ja juontikäyttäytymistä ei toistaiseksi hyödynnetä laajasti terveyden tai tuotannon seurantatyökaluina. Tämä voi osittain johtua siitä, että markkinoilta puuttuvat maatilakäyttöön soveltuvat, kohtuuhintaiset laitteistot, joilla voitaisiin mitata vedenkulutusta yksilötasolla. Juonnin seurannalla olisi useita potentiaalisia sovelluskohteita, joita voitaisiin hyödyntää nautojen hyvinvoinnin, terveyden ja tuotannon seurannassa sekä tuotannon hallinnan ja suunnittelun tukena.

Juontimäärien näkyminen ruokintakokeiden mittaustuloksissa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) Jokioisten tutkimusnavetassa on lehmien yksilöllisen rehun- ja vedenkulutuksen mittauksissa käytössä Insentekin vaakaperusteiset kaukalot. Vuosina 2019 ja 2023 tehdyissä FeedEfficiency- (Luke, n.d.a) ja DigiDairy (Luke, n.d.b) -ruokintakokeissa lehmiltä päivittäin mitatut muuttujat olivat rehunkulutus, veden juontimäärä, maidon solupitoisuus utareterveyden mittarina ja siemennykset. Näiden kokeiden mittaustuloksia tarkastellaan tässä juontikäyttäytymisen näkökulmasta.

Yleisesti on tiedossa, että ympäristön lämpötilan noustessa vedenjuonti lisääntyy. Koeseurannat tehtiin kuitenkin tasalämpöisellä sisäruokintakaudella talviaikaan, joten lämpötilan merkitystä ei voitu mitata. FeedEfficiency-kokeen aineistojen perusteella lehmien perusjuontimäärä oli keskimäärin 43 l/pv, ja se lisääntyi 1,5 l tuotettua maitolitraa kohti. Korrelaatio veden juonnin ja maitotuotoksen välillä oli 43 %, mikä kertoo juontimäärään vaikuttavan tuotoksen lisäksi muita merkittäviä tekijöitä. Kahden lehmän juontimäärien suhde lypsytuotokseen on esitetty esimerkkeinä kuvassa 1. Lehmien välinen vaihtelu juontimäärässä oli suurempi kuin yksittäisen lehmän peräkkäisten päivien vaihtelu. Yksittäisen päivän juontimäärä ei itsessään paljon kerro, ellei kyseessä ole akuutti sairastuminen ja lehmä käy juomapisteellä poikkeuksellisen vähän. Yksittäisen lehmän peräkkäisten päivien juontimäärän pieneneminen voi kertoa jostain mahdollisesta terveysongelmasta. Kuvassa 2 on havainnollistettu syöntimäärien vaikutusta juontimäärän hajontaan.

Vierekkäin kaksi hajontakuviota, jossa juontimääriä on kuvattu oranssein pilkuin.
Kuva 1. Kahden lehmän päiväkohtainen lypsytuotos versus juontimäärä FeedEfficiency-kokeen aineistossa. Yli 30 kilon tuotostasolla korrelaatio vaikuttaa luotettavalta. Alle 30 kilon tuotostasolla juontimäärässä on suurta hajontaa, minkä syytä ei tarkemmin tässä selvitetty.
Hajontakuvio, jossa lehmän juontikäyttäytymistä on kuvattu sinisillä pisteillä.
Kuva 2. Juontimäärän suhde syöntimäärään. Vedenkulutus nousee säilörehun syönnin myötä. Perussyönti on 11,8 kg kuiva-ainetta ja jokainen vesilitra lisää syöntiä 198 grammaa. Kuvaajassa ei ole huomioitu rehun kosteutta, mutta kuiva rehu luonnollisesti lisäisi veden tarvetta. Eli kääntäen: juontimäärän lisääntyminen viittaisi rehun olevan kuivempaa, jos muut tekijät pysyvät muuttumattomina.

FeedEfficiency-kokeen aineistosta tarkasteltiin myös vedenjuonnin ennustavuutta utareterveyteen maidon soluluvun perusteella. Lehmät oli luokiteltu soluluvun perusteella kolmeen luokkaan. Soluluokalla ja sitä vastaavalla veden juontimäärällä ei ollut yhteyttä. Kaiken kaikkiaan lehmien utareterveys oli hyvä, joten ei oikein ollut mitään mitä selittää. Kahdella lehmällä oli merkittävästi kohonnut soluluku kahden tuotosviikon aikana. Tämä ei kuitenkaan näkynyt vedenjuonnissa.

DigiDairy-kokeen aineiston perusteella veden keskimääräinen juontimäärä oli jonkin verran suurempi kuin yllä, mutta vaihtelu havaintojen välillä oli samaa suuruusluokkaa kokeiden välillä. Dataa tarkastellessa yksittäisellä lehmällä saattoi olla peräkkäisinä päivinä jopa 40 litran pudotus juontimäärässä ja samalla päivänä myös rehunsyöntimäärä oli romahtanut. Yleisesti vedenkulutuksella ja rehun syöntimäärällä oli selkeä positiivinen riippuvuus.

DigiDairy-aineiston perusteella verrattiin myös siemennyspäivän merkitystä veden kulutukseen. Seurannassa oli mukana 35 lehmää, joiden tuotostietoja, hoitotietoja, siemennystietoja ja maitotuotosta tarkasteltiin suhteessa vedenkulutukseen. Keskimääräiset erot juodun veden määrässä olivat pieniä, mutta havaittavissa oli systemaattisia vaihteluita, joita on havainnollistettu kuvassa 3. Hypoteesin mukaan kiima häiritsee lehmän syöntiä ja myös vedenkulutusta. Tämä näkyi myös datassa, vaikka vaikutus ei ollut yksiselitteinen. Keskimäärin vedenjuonti pieneni lehmän yleiskeskiarvosta 10 l/pv siemennystä edeltävänä päivänä eli alle 10 %. Joillain lehmillä juontimäärän pienenemistä ei havaittu ollenkaan ja toisilla lehmillä vähennys oli suuri.

Kaksi vierekkäistä, v-kirjaimen muotoista viivadiagrammia, joista vasemmanpuoleinen kuvaa kiiman vaikutusta juontikäyttäytymiseen, ja oikeanpuolimmainen kiiman vaikutusta syöntikäyttäytymiseen.
Kuva 3. Kiiman vaikutus juonti- ja syöntikäyttäytymiseen. Sekä veden että rehun kulutus vähenee yhdestä kahteen päivää ennen siemennystä, joka tehdään tyypillisesti 12 tunnin kuluttua kiiman havaitsemisesta. Nykymenetelmin kiima on alkanut noin 12–18 tuntia ennen sen havaitsemista.

Johtopäätökset

Yleisesti ottaen veden juontimäärän vaihtelu päivien ja lehmien välillä on niin suurta, että pelkästään juontimäärään liittyvien arvojen käyttö sairauksien tai poikkeavuuksien todentamiseen on melko heikkoa. Päivittäisen juontimäärän vertaamista lehmän muutaman edellisen päivän liukuvaan keskiarvoon voi kuitenkin antaa indikaattoria esimerkiksi kiiman tai muun poikkeavuuden todentamiseen. Juontimäärä voi siten tukea muita karjasta tehtäviä poikkeavuusennusteita. Juomisen automaattinen yksilökohtainen monitorointi voisi olla osana eläinten tilatason hyvinvoinnin arviointia ja poikkeavaan käyttäytymiseen viittaavien muutosten havaitseminen varhaisessa vaiheessa helpottaisi erityistä seurantaa tai hoitoa vaativien eläinten tunnistamista.

Kun nämä havainnot yhdistetään muihin terveysindikaattoreihin ja tuotantotietoon, kuten ruokintatietoihin tai maitotuotokseen, voidaan kehittää entistä ennakoivampia ja tehokkaampia hoito- ja hallintajärjestelmiä karjatiloille. Ennustettavuus paranee, mikäli malli voi ottaa huomioon lehmäkohtaisen käyttäytymishistorian koko sen elinajalta ja jos sitä voi verrata muiden lehmien mittauksista tehtyihin tilastoihin.

Kirjoittajat

Leena Tuomisto toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa, jossa hän keskittyy tuotantoeläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin ja kestävän eläintuotannon edistämiseen. Työssään hän on perehtynyt nautojen juomaveden tarpeeseen ja juontikäyttäytymiseen ja hänen työnsä tukee käytännön tilojen kehittämistä dataperusteiseen päätöksentekoon ja hyvinvointilähtöiseen tuotantoon. Älyjuoma-automaatti 2022 -hankkeessa hän kokosi kirjallisuuskatsaukseen tietoa lehmän sairastumisen vaikutuksesta veden juontiin.

Auvo Sairanen työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa ja on erikoistunut lypsykarjatalouden, lehmien ravitsemuksen ja ruokinnan tutkimukseen. Hänen asiantuntemuksensa kattaa laajasti tuotantoeläinten ruokintastrategiat, rehujen ravintoarvot sekä ruokinnan vaikutukset eläinten terveyteen, hyvinvointiin ja tuotantotuloksiin. Älyjuoma-automaatti 2022 -hankkeessa hän tarkasteli aikaisempien ruokintakokeiden data-aineistoja tutkiakseen, kuinka juontikäyttäytymisen muutokset heijastuivat eläinten tuotanto- ja terveystuloksissa.

Olli Koskela on matemaatikko ja data-analyytikko, joka toimii tutkimuspäällikkönä HAMKissa. Hän osallistuu moniin biotalouden ja maataloustutkimuksen hankkeisiin, hyödyntäen laskennallista osaamistaan näiden alojen kehittämiseksi. Älyjuoma-automaatti 2022 -hankkeessa hän toimi projektipäällikkönä ja analyytikkona.

Lähteet

HAMK. (n.d.). Älyjuoma-automaatti 2022. https://www.hamk.fi/alyjuoma-automaatti

Luke. (n.d.a). Feed Efficiency Towards genetic improvement of feed efficiency in dairy cattle. https://www.luke.fi/fi/projektit/feed-efficiency

Luke. (n.d.b). More resource-efficient and resilient dairy cows through digitalization and genomic selection. https://www.luke.fi/fi/projektit/digidairy

Tuomisto, L. & Pölönen, I. (2024). Nautojen juomiskäyttäytymistä ja vedenkulutusta mittaavat teknologiat ja niiden sovellutukset – kirjallisuuskatsaus. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote nro 42. https://doi.org/10.33354/smst.143589

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Eläinkohtaisen vedenjuonnin seurantamenetelmä ultraäänisensoria käyttäen Älyjuoma-automaatti 2022 -hankkeen innovaatioryhmän pohdintaa lehmien juonnista Hevosenlanta kiertoon ja kuivikkeeksi Korkeakouluopettajien kokemuksia korkeakoulupedagogisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta
PREVIOUS POST Ruoantuotannon kestävä tulevaisuus on yhteinen asia

Primary Sidebar

PYSYVÄ OSOITE / URN

https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040925235

LISENSSI / LICENCE

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Avainsanat / Keywords

lehmien hyvinvointi lehmien juonti lehmien käyttäytyminen lypsykarja

VIITTAUSOHJE / CITE THIS ITEM

Tuomisto, L., Sairanen, A. & Koskela, O. (2025). Juontikäyttäytymisen seuranta mahdollisena lehmien hyvinvoinnin valvontamenetelmänä. HAMK Unlimited Professional, 17.4.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040925235

Footer

HAMK UNLIMITED

HAMK Unlimited on Hämeen ammattikorkeakoulun open access
-julkaisuportaali. Julkaisuista vastaa HAMKin toimituskunta.
julkaisut@hamk.fi

TIETOA SIVUSTOSTA

Alasottoilmoitus
Käyttöehdot
Saavutettavuusseloste

Häme University of Applied Sciences

Copyright © 2025 · Genesis Sample on Genesis Framework · WordPress · Log in

Sivustollamme hyödynnetään evästeitä, jotta voimme seurata sivuston käyttöä ja kehittää palveluamme. HyväksyKieltäydyLISÄTIETOJA