Taidelähtöisellä ajattelulla ekososiaalista sivistystä opettajatutkijoiden yhteistyössä

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi on etsittävä keinoja niin talouden, filosofian, tekniikan kuin koulutuksenkin kautta. Ammatillisen ja inhimillisen kasvun merkitys korostuu, kun ihmisen elämäntapaa aletaan tarkastella kriittisesti. Koulutuksella on iso merkitys kriittisen ajattelun kehittämisessä ja käyttäytymisen muuttamisessa (ks. Lehtonen ym., 2019).

Kaakkois-Suomen (Xamk) ja Hämeenlinnan ammattikorkeakouluissa (HAMK) sekä LUT-yliopistossa on tehty koulutusyhteistyötä kriittisen ajattelun edistämiseksi. Tässä artikkelissa kuvaamme yhteistyön taustaa, pedagogiikkaa sekä tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmia.

Ekososiaalinen sivistys toimintaperiaatteena 

Ekososiaalinen sivistys tarkoittaa ymmärryksen lisäämistä luontoon kohdistuviin vapauksiin ja vastuisiin. Tärkeimpänä tässä tarkastelussa ovat ekologiset kysymykset. Toisena tärkeyshierarkiassa tulevat luovuttamattomat ihmisoikeudet sisältäen esimerkiksi sosiaalisen kestävyyden materiaalihankinnoissa. Kolmantena vaalitaan vakaata taloutta, jonka kautta resurssien oikeudenmukainen jakaminen ja taloudelliset toimintaedellytykset mahdollistuvat. (Lehtonen ym., 2019; Salonen & Konkka, 2015)

Ekososiaalinen sivistys perustuu kolmeen arvoon: vastuullisuuteen, kohtuullisuuteen ja ihmistenvälisyyteen. Vastuullisuudella tarkoitetaan myötätuntoa ja toisen asemaan asettumisen taitoa, niin ihmisten välillä kuin ihmisten ja muun luonnon välillä. Kohtuullisuus tarkoittaa elämän mielekkyyden rakentamista sosiaalisista, henkisistä ja kulttuurisista sisällöistä materialismin sijaan. Ihmistenvälisyys taas tarkoittaa mahdollisuutta osallistua erilaisiin yhteisöihin. Yhteisöllisiä tiloja tarvitaan vastavuoroiseen oppimiseen, joissa tieteellisen ja taidelähtöisen toiminnan kautta synnytetään dialogia ja rikastutetaan arkea. (Lehtonen ym., 2019; Salonen & Bardy, 2015)

Taidelähtöiset menetelmät kriittisyyden tutkimusalustana 

Taidelähtöiset menetelmät perustuvat tiettyyn taidemuotoon. Esimerkiksi draamaan perustuvat menetelmät suunnitellaan usein dramaturgisen kehystyksen ja draaman peruselementtien (rooli, tilanne, painopiste/näkökulma ja jännite) avulla. Tämä johtaa usein jaettuun uuteen tietoon. Kehittämis- ja tutkimusprosessissa näitä menetelmiä voi soveltaa ongelman ja kysymysten hahmottamisessa, aineiston keruussa, analyysissä ja tulkinnassa ja/tai raportoinnissa. (Owens, 2019)

Ihmistenvälisessä kehittämisessä yhteisön jäsenet ovat toimijoita ja aktiivisesti mukana taiteen luomisessa etsiessään erilaisia vastuullisuusnäkökulmia. Oleellista on, että taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntävässä prosessissa syntyy kriittinen ja paikallinen näkökulma. (Coemans & Hannes, 2017) Tämän tyyppisessä kehittämisessä, oppimisessa ja muutostarkoituksessa tavoitellaan muun muassa empatian ja tunnetiedon, reflektointitaitojen ja reflektiivisten käytäntöjen, yksilöllisen ja kollektiivisen luovuuden sekä kriittisen ajattelun lisääntymistä. (Freire, 2001/1998; Pässilä ym., 2021)

Ekososiaalisesti painottuneessa taidelähtöisyydessä eri kansalaisryhmät saavat äänensä kuuluville ja tilaa planetaarisen tietoisuuden lisääntymiselle demokraattisessa prosessissa. Osallisuus ja toimijuus ovat keskiössä, mikä esimerkiksi asuinaluetta kehittäessä tarkoittaa asukkaan oman luontosuhteen määrittämistä. Tällainen tieto silloittaa näkökulmia kaupunkisuunnittelussa, jossa asukkaiden ääni kiinnittyy osaksi suunnitteluun liittyvää selvitystietoa. (Wolff ym., 2021)

Ekososiaaliseen omistajuuteen ja emansipaatioon liittyy saavutettavuusmanifesti. Toimijuus tässä kontekstissa tarkoittaa sitä, että osallistuminen oman elinympäristön suunnitteluun pitäisi olla normalisoitua niin, että se on saavutettavissa kaikille. Taidokkaasti organisoidussa ja osallistavassa taidelähtöisessä yhteissuunnittelussa voidaan tavoittaa paikallista tietoa ja paikkasidonnaista tunnetta. Voidaan siis tavoittaa hiljaista tietoa ja kokemustietoa, mikä taas mahdollistaa monimutkaisten tai arkaluonteisten kysymysten, tunteiden, paradoksien, dilemmojen, jännitteiden sekä voima- ja valtasuhteiden ilmentämisen ja tarkastelun. (Leavy, 2015; Coemans ym., 2015)

Taidelähtöisten menetelmien soveltaminen maisemasuunnittelun opetuksessa  

Taidelähtöiset menetelmät rohkaisevat luovuuteen, joka edistää myös uusien asenteiden ja esimerkiksi kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen omaksumista (Schulz ym., 2017; Schulz & Mnisri, 2020). Tällaista uudistuvaa ajattelua tarvitaan monialaisen yhteistyön edistämisessä, ja jota myös maisemasuunnittelun opetuksessa pyritään edistämään. Kriittinen luovuus (critical creativity) on Adamsin ja Owensin (2015) määrittämä käsite ja siinä luovatoiminta suuntautuu kriittisen ja kollektiivisen reflektoinnin (critical reflection & organising reflection) harjaannuttamiseen. Tähän linkittyy myös mahdollisten maailmojen havaitseminen ns. mielikuvittelun (imagination) harjoittaminen nykyisyyden tolkullistamisessa ja tulevaisuuden merkityksellistämisessä.

Erikoistutkija Anne Pässilä LUT-yliopistosta, draamakasvatuksen professori Allan Owens Chesterin yliopiston RECAP tutkimuskeskuksesta ja tarinallistaja-taiteilija Raquel Benmergui ovat suunnitelleet ja toteuttaneet HAMKin rakennetun ympäristön koulutusohjelman opiskelijoille taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntäviä työpajoja, joista on hyvien kokemusten seurauksena integroitu pysyvä malli maisemasuunnittelun opetukseen. Tässä integroidussa mallissa kriittinen luovuus ja mielikuvitus ovat osaamistavoitteina läpileikkaavia teemoja, jotka edistävät uudenlaista ajattelua ympäristöä koskevissa suunnitteluprosesseissa. Toisin sanoen tavallisen suunnitteluprosessin tavoitteiden lisäksi pyritään suunnittelukohteena olevaan julkiseen puistoon tai muuhun viheralueeseen liittyviä kokemuksia ja tunnelmia pyritään tunnistamaan mielikuvitusta käyttäen. Tässä menetelmänä ovat olleet runot ja tarinat. Luovuuden käyttämistä rohkaistaan voimakkaasti, tuloksena maisema-arkkitehtuuria ja ekologisuutta yhdistävät innovaatiot, joista mahdollisesti yhteispohdinnan jälkeen jalostuu ratkaisuja suunniteltavaan kohteeseen. Johdonmukaiseen työskentelyyn päästään työpajojen ja lyhyiden harjoitustehtävien avulla. Tavoite on, että opiskelijat tunnistavat luovuuden ja ajattelun merkityksen muutosvoimana.

Luontolähtöinen kuntouttava työ sekä ympäristösuunnittelun sosiaaliset ja fyysiset tarjoumat 

HAMKin rakennetun ympäristön ja Xamkin sosiaalialan koulutusohjelmien kesken otettiin pedagogisen yhteistyön ensiaskeleet 2021. Sosionomi- ja hortonomikoulutusten välillä jaettiin osaamista teemoilla ”sosiaaliset hyvinvointiympäristöt kuntouttavan työn ja ympäristösuunnittelun näkökulmista”. Tavoitteena oli lisätä monialaista luontohyvinvoinnin pedagogista osaamista ja yhteistyökäytäntöjä eri korkeakoulujen ja alojen välillä.

Digitaalisuus tarjosi joustavan mahdollisuuden monialaiseen yhteistyöhön. Xamkin sosionomikoulutuksen Luontolähtöisen kuntouttavan työn menetelmät -opintojaksolla HAMKin hortonomikoulutuksen lehtori Sari Suomalainen toi viheralan näkökulmaa ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista luontolähtöiseen kuntouttavaan toimintaan. Vastaavasti Xamkin sosionomikoulutuksen lehtori Kati Vapalahti osallistui HAMKin opiskelijoiden rakennetun ympäristön opintojakson seminaariin tuoden sosiaalisen saavutettavuuden näkökulmaa viheralueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Yhteisdialogissa ymmärrys laajeni muun muassa siitä, miten ympäristösuunnittelulla voidaan huomioida myös niiden ihmisten osallistumisen ja esteettömyyden tukemista, joille osallistuminen yhteiskuntaan on haastavaa.

Xamk-HAMK-LUT-yhteistyö jatkuu. Tarkoituksena on päästä kehittämään ja tutkimaan ympäristön tarjoamaa hyvinvointia saavutettavuuden kautta. Kuntaliitto (2021) määrittää saavutettavuudeksi “ympäristön, kohteen, tuotteiden, viestinnän tai palvelun helppoa lähestyttävyyttä kaikille, myös liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille”. Yhdenvertainen mahdollisuus osallistumiseen, elämyksellisyyteen ja oppimiseen kuuluu kaikille erilaiset tarpeet huomioiden. Esteettömyydestä puhutaan erityisesti rakennettujen ympäristöjen ja saavutettavuudesta viestinnän ja palvelujen yhteydessä. Kuitenkin yhdenvertaisuuden takaamiseksi molemmat tulee huomioida. (Kuntaliitto 2021) Pyrimme tässä yhteistyössä tunnistamaan niitä tekijöitä, joilla esteettömyys ja saavutettavuus voidaan määritellä ympäristössä luontolähtöisen kuntouttavan työn ja ympäristön tarjoamien perusteella.

---

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana vuosina 2020–2022  toteutettua ympäristöministeriön lähiöohjelmahanketta ”Asukaslähtöiset kehittävät kokeilut ja monikerroksellinen tiedon keruu Mukkulassa”.