Päiväkoti Viiriäisen piha uudistettiin monipuoliseksi oppimisympäristöksi kestävän kehityksen tavoitteita edistäen

Ihmisten toimintaympäristöjen muuntautuvuus ja soveltuvuus elämänvaiheiden eri tarpeisiin on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Uusissa kohteissa näitä tavoitteita toteutetaan uuden tiedon pohjalta, mutta aiemmin rakennettujen ulkoympäristöjen parantaminen on myös tärkeää. Hattulassa sijaitsevan päiväkoti Viiriäisen pihan monialainen suunnitteluyhteistyö toi pöydälle ratkottavaksi monia leikkiin ja oppimiseen liittyviä ajankohtaisia parannusehdotuksia, joita suunnittelun eri vaiheissa pohdittiin lasten, nuorten ja päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Päiväkoti Viiriäinen liittyi vuonna 2017 InnoVaka eli Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen varhaiskasvatuksessa -hankkeeseen. Sen jatkohanke (InnoVaka 2 -hanke, n.d.) vuonna 2018 laajensi kehittämistyötä päiväkodin ulkotiloihin. Tavoitteena oli eri toimijoiden kanssa yhteistyössä suunnitella rohkeasti monipuolinen ja digitaalisuutta hyödyntävä oppimisympäristö. Hankkeen koordinoinnista vastasi Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) sosiaaliala yhdessä Hattulan kunnan eri toimijoiden kanssa.

Monien päiväkotien ulkotilojen tyypilliset ongelmat olivat myös päiväkoti Viiriäisen arkipäivää. Päiväkoti on rakennettu 1980-luvulla ja rakennusta on laajennettu muutamaan otteeseen 2010-luvun alussa. Pihaan toivottiin toimintojen monipuolistamista lasten leikkien ja oppimisen kannalta sekä ongelmallisiksi koettujen asioiden kuten pihan pintamateriaalien vaihtamista. Ennen hanketta päiväkoti Viiriäisen lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilöstö olivat jo yhdessä parantaneet päiväkodin pihaa, joten tahtotila oli olemassa hankkeen tuodessa suunnitteluun sekä toteuttamiseen lisäresursseja.

Päiväkotien ulkoympäristöjen ohjeistuksia uudistettu

Päiväkotien ulkotilojen suunnittelussa turvallisuusasiat ovat viime vuosina toteutuneet, mutta pihan tavoitteet monipuolisena oppimisympäristöinä eivät useinkaan toteudu. Standardisoidut turvallisuusvaatimukset ovat muuttaneet osaltaan pihojen pintamateriaaleja jopa epäterveellisen pölyäviksi tai epäkäytännöllisiksi, sillä leikkivälineiden turva-alustat muodostavat suuren osan pihojen pinta-alasta. Päiväkotien ulkotilojen suunnittelua koskevia yleisiä ohjeistuksia on ollut tarvetta uudistaa edellä mainituista syistä.

Ohjeistusten sisällön tarkentamiseen on johtanut myös lisääntyvä ymmärrys ympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutusten merkityksestä sekä tietous luonnon ja taiteen merkityksestä oppimisessa. Uudistetun RT103084-kortin ohjeistus (Rakennustieto, 2019) painottaa uusina asioina kasvillisuuden ja hulevesiympäristöjen mahdollisuuksia osana oppimisympäristöä, tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä sekä ulkoympäristön tarjontaa eri aistikokemusten aktivoinnissa. Päiväkotien ulkotilojen suunnittelua määrittelee myös kestävän ympäristörakentamisen ohjeistus (KESY 2018), jonka tavoitteiden kautta edistetään kestävää kehitystä suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa (Viherympäristöliitto, 2018). Lisäksi kaupungeilla on ohjeistuksia, joilla varmistetaan tasavertaisuuden toteutumista kaupungin eri päiväkodeissa (ks. esim. Tampereen kaupunki, 2018, ss. 6–10). Näiden ohjeistusten avulla suunnittelussa voidaan määritellä toiminnallisten mitoitusten lisäksi muitakin asioita, jotka tulisi voida todentaa ja arvioida suunnitelmassa ennen toteuttamista.

Suunnittelun eteneminen

Ohjeistukset painottavat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti paikan lähtökohtien hyödyntämistä ja lasten osallistumista oman lähiympäristönsä asiantuntijoina. InnoVaka 2 -hanke mahdollisti monialaisen suunnitteluyhteistyön, joka ei useinkaan hankkeiden aikataulullisista tai kustannussyistä ole tyypillistä. HAMKin rakennetun ympäristön hortonomiopiskelija Tiina Pirinen vastasi syksystä 2019 lähtien suunnitteluprosessissa lähtötietojen ja eri vaiheiden yhdistämisestä. Päiväkodin henkilökunnan, lasten vanhempien ja Hattulan kunnan edustajien yhteisissä työpajoissa pohdittiin vaiheittain suunnitelman ratkaisuja. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin työpajoissa lapset toivat esille ideoitaan. Menetelminä olivat sadutuskysely sekä muotoilun ja kuvallisen ilmaisun keinot. Lasten teoksissa korostuivat runsaat, kirkkaat värit, liike ja toiminta yhdessä. Lisäksi HAMKin rakennetun ympäristön muutkin opiskelijat pääsivät miettimään ratkaisuja Viiriäisen metsäalueen kunnostamiseen ja pihan äänimaisemaan. Hankkeessa järjestettiin eri toimijoiden kanssa seitsemän työpajaa.

Jokaisen työpajan jälkeen suunnitelmaa tarkennettiin tavoitteena edistää päiväkodin elämyksellisyyttä kaikille käyttäjille, joten päiväkoti Viiriäisen n. 6300 m² piha muotoutui suunnitelmassa erilaisiksi teema-alueiksi. Tavoitteena oli hyödyntää olemassa olevia luontoelementtejä, ja siten luoda maamerkkejä sekä eri tunnelmaisia tiloja. Jokainen teema-alue tarjoaa mahdollisuudet pienryhmien oleskeluun, oppimiseen ja luovaan tekemiseen. Pihan teema-alueet on nimetty seuraavasti: Saturetkipiha, Musiikkipiha, Mutapiha, Piilopiknik, Lahopuutarha ja Aistipolku. Aistit ja taide yhdistyvät päiväkodin pihalla myös tuoksuaidanteena, metsätaidegalleriana, Satupuu-teoksena sekä erilaisina äänimaisemaelementteinä.

Pihan kasvivalinnat on tehty huolellisesti ja ne tukevat hyvinvointia, viihtyisyyttä sekä oppimista. Keskeiselle alueelle istutetaan monilajisia pensasistutuksia ja nopeakasvuisia puita, jotka vähentävät pölyisyyttä sekä varjostavat paahteista aluetta. Kasvien nimikyltit, myös digitaalisina QR- koodeina, edistävät oppimista. Erilaisia kasvien osia, lehtiä ja marjoja voidaan käyttää askartelussa sekä lisäksi näitä kokemuksia ja tuotoksia kannustetaan jakamaan myös digitaalisesti. Luontaista kasvijätteiden maatumista ja siitä syntyvää eliötoimintaa voi tarkastella kompostin läpinäkyvän pleksiseinän läpi. Muita luonnonmateriaaleja kuten oksia ja raivaustähteitä voidaan tuoda paikalle ja niitä voidaan hyödyntää majanrakennuksessa, risuaidanteiden tai hyönteishotellien rakentamisessa. Lasten suosimilla kirkkailla väreillä maalataan eri elementtejä etenkin metsään johtavalla Tassupolulla. Lapset myös itse ideoivat kierrätysmateriaaleista rakennettavia metsän seikkailupihan elementtejä, kuten puumajoja ja laivoja.

Suunnitteluyhteistyössä opittua

Yhteistyön tuloksena varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa ratkaisuissa on varmistettu pihan toimiminen leikeissä ja oppimisessa, ja lisäksi uudet ratkaisut tukevat monella tavoin hyvinvointia sekä luontokokemusten edistämistä.

Suunnittelijan on osattava ottaa huomioon toimintojen, mitoitusten, eri materiaalien ja ratkaisujen lisäksi alueen kunnossapito. Uutena asiana suunnittelussa sekä kunnossapitoon vaikuttamassa on lisäksi päiväkotipihojen mahdollisuus positiivisen mikrobialtistuksen edistäjänä (Sinkkonen, Tahvonen, Puhakka & Roslund, 2018), ja tätä asiaa on tarkoitus edistää myös päiväkoti Viiriäisen piha-alueella soveltamalla mikrobialtistusta edistävien materiaalien käyttöä pihan eri osissa. Materiaalien valinta tehtiin hallitusti vyöhykemallin mukaan. Lisäksi suunnittelijan ammattitaito eri kasvilajien menestymisestä ja hoidon vaatimuksista antoi mahdollisuuden valita istutettavaksi useita lajeja, joiden merkitys ympäristön monipuolistamisen kannalta oli perusteltua. Puut esimerkiksi parantavat pihan mikroilmastoa, tuottavat mikrobeja sekä edistävät paikkaan kuulumisen tunnetta, rauhoittumista ja luonnontarkkailua sekä lisäävät paikan omaleimaisuutta.

Piha muuttuu käytössä ja arviointia toiminnallisuudesta sekä uusista tarpeista tehdään säännöllisesti. Digitaalisuus on yksi mahdollisuus edistää edelleen pihan toiminnallisuutta ja luontokokemuksia. Tutkimuksen mukaan (Crawford, Holder & O’Connor, 2017) luonnosta ja ympäristöstä oppiminen oli kiinnostava kokemus lapsille, jotka käyttivät mobiililaitteen sovellusta lähipuistossaan. Päiväkodin henkilökunta on keskeisessä asemassa siinä, miten suunniteltuja asioita voidaan ottaa käyttöön toiminnassa sekä millaisia uusia ajatuksia käytön ja kokeilun pohjalta nousee. Myös pihan vapaata käyttöä päiväkodin sulkemisen jälkeen oli tarkoitus sallia ja siten edistää kunnan monitoiminnallisten paikkojen verkostoa.