Jaana Hymmi, Taru Lilja, Päivi Pukkila & Jaakko Helander
Janakkalan perhekeskuksessa haluttiin vahvistaa tietoisuutta monialaisesta yhteistyöstä ja sen tekemisen tavoista, jotta monialainen yhteistyö toteutuisi vieläkin toimivammin. Väitöskirjatutkija Taru Liljan kolmiosaisessa luentosarjassa elo-syyskuussa 2022 pureuduttiin kysymyksiin siitä, mitä monialainen yhteistyö on, miksi se tuntuu välillä niin haastavalta ja miten monialaista palvelua voi johtaa. Kutsu luentosarjaan lähetettiin kaikille kunnan työntekijöille ja perhekeskuksen kehittäjille järjestöissä ja hyvinvointialueella.
Perhekeskukset kokoavat yhteen lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluja, sivistyspalveluja ja muita hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi suunnattuja järjestöjen ja seurakuntien palveluja (Hymmi & Mustonen, 2022). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee perhekeskustoiminnan monialaisen yhteistyön toteuttamiselle hyvin väljät raamit. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022). Päätavoite on monialaisten palvelujen integraatio, jonka mahdollistavat perhekeskuksen toimintamallin yhteistyörakenteet ja -käytännöt.
Ensimmäinen luento: aitoon monialaiseen yhteistyöhön siirtyminen ei ole suoraviivaista
Luentosarjan ensimmäisessä osassa luennolle osallistujat saivat vastauksia kysymyksiin ja helpotusta hämmennykseen. Luennon aikana toimijat keskustelivat monialaisen yhteistyön eri asteista sekä siitä, mitä monialaisella työllä Janakkalan perhekeskuksessa tavoitellaan.
Monialainen yhteistyö on keino työn vaikuttavuuden lisäämiseen: se on tärkeä yhteiskunnallinen aihe ja koskee jokaista työelämässä olevaa, koska palveluiden tulokset paranevat tutkitusti monialaisen työn myötä (Perkins ym., 2011; Dickerson ym., 2012; Lilja, Ristikari & Niemelä, 2022).
Eri alojen työntekijöillä ei kuitenkaan aina ole yhteistä ymmärrystä siitä, miten nykyisin tehtävä monialainen yhteistyö eroaa – tai mitä se tuo lisää – tähän asti tehtyyn monialaiseen työhön. Monialaista yhteistyötä on tehty jo kauan ja monin eri tavoin. Sen vuoksi se ymmärretäänkin monella eri tavalla erilaisten kokemuksen perusteella.
Tärkeänä oivalluksena oli, kuinka rinnakkain työskentelystä ei siirrytä suoraviivaisesti toimivaan monialaiseen yhteistyöhön. Työkulttuurin muuttuminen vaatii aikaa, johtamista, dialogia, suunnittelua, sopimuksia, päätöksentekoa sekä tärkeimpänä uusia yhteistyön tekemisen tapoja ja tekoja.
Toinen luento: monialaisen yhteistyön tavat ja edellytykset kehittyvät jokapäiväisessä työssä
Toisella luentokerralla tarkastelimme esimerkkejä monialaisen yhteistyön toimintamalleista eli tavoista ja teoista, joilla monialaisuutta voi toteuttaa asiakastyössä. Janakkalan perhekeskuksessa on käytössä useita monialaisia työmuotoja: mm. tiimityöskentely, saattaen vaihto ja konsultointi. Työmuotoja on olemassa enemmänkin ja niiden kaikkien käyttö edellyttää yhteistä sopimista ja tietoa siitä, mitä kollega osaa. (ks. esimerkiksi Helander ym., 2020).
Työmuotojen kehittymistä edistävät esimerkiksi case-palaverit ja vapaamuotoisesti vietetty yhteinen aika vaikkapa taukohuoneessa. Työntekijöiden välinen ajatusten, kokemusten ja näkökulmien vaihto tekee eri työtehtävät tutuiksi ja lisää tuttuuden kautta luottamusta. Myös yhteinen koulutus tai arviointitutkimus (Helander & Lilja, 2019; Lilja & Helander, 2021) on väylä työmuotojen kehittymiseen ja yhteiseen ymmärrykseen.
Varsinainen monialaisessa yhteistyössä kehittyminen tapahtuu jokapäiväisessä työssä, mutta se ei tapahdu itsekseen. Se tarvitsee kehittyäkseen yhteistä aikaa, uusia työtapoja, uudistuvia organisaatio- ja palvelurakenteita sekä muuttuvaa lainsäädäntöä.
Kolmas luento: monialaisen yhteistyön johtamisen suhteen olemme eniten uuden äärellä
Monialainen yhteistyö tarvitsee koordinaatiota ja johtamista, joiden suhteen organisaatiot ovat eniten uuden äärellä. Kun tavoitteena on kompleksisen haasteen ratkaiseminen monialaisen yhteistyön avulla, työhön tarvitaan mukaan ihmisiä eri organisaatioista, joissa johtamiskäytänteet voivat olla hyvinkin erilaiset.
Johtajien on orientoiduttava oman organisaation johtamisen lisäksi monialaisen organisaation johtamiseen ja löydettävä toisten johtajien kanssa yhtenäinen linja: yhteiset käsitteet, tavoitteet ja käytänteet. Johtamisella tulee luoda selkeät rakenteet ja toimintatavat monialaisen yhteistyön toteuttamiselle.
Yhteistyöorganisaatioiden johtajien johdonmukainen tuki seuraavalle johtoportaalle on erittäin tärkeää, koska monialaisen yhteistyömallin johtaja (perhekeskuksen toiminnanjohtaja tai koordinaattori) johtaa yhteistyötä ilman esimiesasemaa.
Monialainen yhteistyö on jatkuvaa oppimista
Monialaisen yhteistyön odotetaan ja uskotaan tuovan paljon lisävaikuttavuutta palveluihin erityisesti kompleksisten ongelmien ja ilmiöiden yhteydessä. Olemme jokaisessa työyksikössä joka päivä asiakkaidemme kanssa osa viheliäisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua. Monialaista työtä tekemällä saamme työhömme lisää vaikuttavuutta esimerkiksi lähisuhdeväkivallan sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien vähentämiseen.
Monialainen yhteistyö kehittyy perhekeskuksen toimintamallissa ja rakenteissa arjen työssä. Yhteinen koulutus, kuten tämä luentosarjamme, lisää toimijoiden yhteistä ymmärrystä ja jouduttaa siirtymää uudenlaisten työtapojen käyttöön. Yhteisen ymmärryksen jälkeen yhteisistä toimintatavoista sopiminen ja yhdessä reflektointi on helpompaa ja merkityksellisempää.
Kirjoittajat
Jaana Hymmi, KM, on Janakkalan perhekeskuksen toiminnanjohtaja, Lapsiystävällinen kunta -koordinaattori ja mukana kunnan hyvinvointityössä.
Taru Lilja, FM, toimii väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopistossa ja kehittää monialaisten työyhteisöjen toimintaa koulutuksissa ja arviointitutkimuksissa.
Päivi Pukkila, KM, toimii lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, asiantuntijana HAMK Edu -tutkimusyksikössä monialaisen ohjauksen kehittämiseen liittyvissä projekteissa, ja tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa.
Jaakko Helander, KT, toimii tutkijayliopettajana HAMK Edu -tutkimusyksikössä ja HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa sekä kasvatustieteen dosenttina Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.
Lähteet
Dickerson, J. G., Collins-Camargo, C. & Martin-Galijatovic, R. (2012). How collaborative the collaboration? Assessing interagency collaboration within a juvenile court diversion program. Juvenile and Family Court Journal, 63(3), 21–35. https://doi.org/10.1111/j.1755-6988.2012.01078
Helander, J., Pukkila, P., Lilja, T., Koskela, S., Leppänen, A. & Mäkinen, S. (2020). Valtakunnalliset suositukset Ohjaamojen monialaisen uraohjauksen laadunvarmistukseen. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-823-7
Helander, H. & Lilja, T. (2019). Meitä molempia tarvitaan, jotta asiakas saa palvelunsa. Työnvälityspisteen arviointi- ja kehittämistutkimus. TUTKIMUSRAPORTTI. https://www.hamk.fi/wp-content/uploads/2019/11/monialaisen_ohjausosaamisen_arviointi_ja_tutkimusraportti.pdf
Hymmi, J. & Mustonen, P. (2022). Janakkalan perhekeskuksen peruskirja. Haettu 25.10.2022 osoitteesta www.janakkala.fi/wp-content/uploads/2022/11/1versio.valmis.loka31-janakkalan-perhekeskuksen-peruskirja.pdf
Lilja, T. & Helander, J. (2021). Nuorisoasuntoliiton ja Ohjaamoiden välinen yhteistyö – yhteistä ja eriytyvää asumisneuvontaa. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:8. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-217-4
Lilja, T., Ristikari, T. & Niemelä, M. (2022). Hoito syytteen sijaan -toimintamallin arviointitutkimus: Monialaista yhteistyötä nuorten huumausaineiden käytön ehkäisemiseksi. Kasvun tuki 01/2022. https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2022/06/kasvun-tuki-01-2022-lilja-ym.pdf
Perkins DF, Feinberg ME, Greenberg MT, Johnson LE, Chilenski SM, Mincemoyer CC, Spoth RL. (2011). Team factors that predict to sustainability indicators for community-based prevention teams. Eval Program Plann. 2011 Aug; 34(3):283-91. https://doi.org/10.1016/j.evalprogplan.2010.10.003
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2022). Perhekeskus. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/perhekeskus