Kyytiä pirullisille ongelmille

Ilmastonmuutos, luontokato, ravinnon ja puhtaan veden hupeneminen – elämme aikoja, joina meillä jokaisella on paljon tehtävää maapallon säilyttämiseksi elinkelpoisena ja turvallisena paikkana. Samalla meidän täytyy mahdollistaa kestävä taloudellinen kasvu ja vastuullinen yrittäjyys hyvinvoinnin turvaamiseksi. Korkeakoulut ovat avainroolissa nyt, kun tarvitaan osaavia tulevaisuuden asiantuntijoita, tutkimus- ja kehitystietoa sekä uusia innovaatioita yrityksille.

Olemme tutkineet yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun brasilialaisen strategisen kumppanin Feevalen yliopiston professorin Dusan Schreiberin sekä Maanpuolustuskorkeakoulun dosentin Arto Mutasen kanssa korkeakoulujen koulutuksen, tutkimuksen, poliittisen ohjauksen ja ulkoisten signaalien yhteyksiä kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä (ks. Friman ym., 2018, Friman ym., 2021). Tutkimusaineiston kerääjinä toimivat Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutuksen opiskelijat Rilla Syrjänen, Emma Kokkonen ja Simu Perälä. Feevalessa aineiston keräsivät sikäläiset tutkijakollegat. Me tutkimusryhmän seniorijäsenet edustamme hyvin erilaisia osaamisaloja (kasvattaja, ekonomi, filosofi ja ekologi). Tämä johti luontevasti tulosten ymmärtämisessä moninaisiin tulokulmiin ja sovellusnäkemyksiin.

Tutkimus nojaa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Euroopan talouskomission vuonna 2005 ehdottamiin koulutuksen kestävän kehityksen sisältöihin (UNECE, 2005). Sisällöt on kuvattu laajoina kokonaisuuksina, kuten biologinen ja maisemallinen monimuotoisuus, ihmisten terveys, yritysten vastuullisuus, kulttuurinen moninaisuus tai sukupuolinen tasa-arvo. Kaiken kaikkiaan esiteltiin 19 sisältöehdotusta. Käytännössä samat sisällöt on uudistettuina kirjattu myös YK:n (2015) Kestävän kehityksen tavoitteisiin 2030 (UN, 2015).

Tarkasteltaessa kestävän kehityksen tavoitteiden sisältymistä koulutukseen oli Feevalen ja Hämeen ammattikorkeakoulun välillä selkeä ero. Feevalessa kestävän kehityksen sisällöt ankkuroituivat vahvasti substanssiopintoihin eli pääaineeseen, kuten hoitotyöhön, tekniikkaan tai johtamiseen. Esimerkiksi biologit tunnistavat luontoon liittyvät ilmiöt ja hoitotyössä tunnistetaan ihmisten terveyteen liittyvät kestävän kehityksen asiat. Tällöin kuitenkin kestävän kehityksen tavoitteet tunnistetaan ja ymmärretään kovin kapeasti. HAMKissa tilanne näyttää erilaiselta – kestävän kehityksen näkökulmia käsitellään hyvin laajasti. Esimerkiksi hoitotyössä tunnistetaan myös ihmisten terveyden ulkopuolella olevia kestävän kehityksen ilmiöitä (kuva 1). Aineistomme perusteella ei pystynyt arvioimaan, kumpi malli olisi parempi, josko moinen vertailu edes on oleellista. Mallien erilaisuus haastaa kuitenkin kysymään, miten ymmärrämme kestävän kehityksen osaamisen ja miten pystymme koulutuksella vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin. Ymmärrämmekö kestävyysosaamisen syvänä omaan koulutusalaan kytkeytyvänä tietotaitona vai laajana tavoitteiden tunnistamisena ja huomioimisena erilaisissa työelämän tilanteissa, vaiko kumpanakin? Onko siis merkittäviä ammattikohtaisia eroja kestävän kehityksen käsitteen ja toiminnan sisällöissä? Tutkimuksemme mukaan käsite-erot ovat todennäköisiä. Pitääkö niitä ollakin?

Ammattikorkeakoulun tehtävänä on kehittää työelämää, tällä hetkellä eritoten maapallon kestokyvyn rajoissa. Työelämässä tarvitaan sekä laajaa että syvää osaamista. Laajojen geneeristen kestävyystaitojen, kuten ennakoinnin, systeemiajattelun ja ongelmanratkaisun, merkitys syntyy vasta niiden yhdistämisestä syvään substanssialan kestävän kehityksen ongelmatiikkaan. Oman alan tuoreimman kestävyystutkimuksen tuntemus on koulutuksessa tärkeää, jotta opiskelijat saavat oikeat rakennusaineet asiantuntijuutensa kasvattamiseen. Tutkimuksissamme (Friman ym., 2018; Friman ym., 2021) pohdimme, kuinka eettinen ymmärrys, proaktiiviset yhteistyötaidot, (kansallisissa ja kansainvälisissä) verkostoissa toimimisen taidot sekä valmius lähestyä ja käsitellä monialaisia kysymyksiä itse substanssiosaamisen lisäksi voivat olla ratkaisevan tärkeää osaamista ammattikorkeakoulututkinnoissa. Niillä haastetaan pirullisia ongelmia työelämässä. Eettinen osaaminen sekä yleisenä että ammatillisena pääomana on tavattoman oleellinen ratkaisujen tekemisen ja perustelun taustalla.

Kuinka tarttua näihin geneerisiin taitoihin substanssikoulutuksessa? Miten koulutamme valmiutta lähestyä ja käsitellä monialaisia ongelmia tai vaikka kansainvälisissä verkostoissa toimimisen taitoja? Entä eettistä ymmärrystä?

Huolimatta Feevalen ja HAMKin erilaisesta kestävän kehityksen profiilista koulutuksessa oli tki-toiminnan profiili hyvinkin samantyyppinen. Globaalisti leviävät ja paikallisesti vaikuttavat yhteiskunnalliset paineet, kuten koulutus- ja innovaatiopolitiikka sekä rahoittajien painotukset, ohjaavat molemmissa tki-toimintaa sekä paikallisesti että globaalisti.

Koulutuksen ja tutkimusyksiköiden välinen yhteistyö on parhaimmillaan omiaan edistämään HAMKissa kumuloituvaa kestävän kehityksen osaamista. Tutkimuksemme osoitti, ettei tki-toiminnan ja koulutuksen välinen yhteys toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kestävän kehityksen sisällöt koulutuksessa ja tki-työssä eivät kohdanneet vaan näyttivät keskittyvän eri asioihin. Paljon yritysyhteistyössä tehtävän tki-toiminnan kartuttamaa tietoa jää siirtymättä koulutukseen ja näin hyödyntämättä. Samalla myös yritys-koulutus-yhteys jää tältä osin heikoksi tai jopa toteutumatta. Tulos herätti kysymyksiä: jäävätkö koulutuksen sisällöt jälkeen kestävän kehityksen uusista tuulista ja menetämmekö näin tärkeän osaamista uudistavan mahdollisuuden? Tämän kysymyksen äärelle on syytä pysähtyä pikimmiten.

Kuinka sitten lisätä koulutuksen ja tki-työn yhteyttä sekä työelämän osallistumista kestävän kehityksen edistämiseen? Liittämällä opinnäytetöihin kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisen tarkastelun paitsi kasvatamme yleissivistykseen kuuluvaa kestävyystuntemusta, myös syvennämme ammatillista kestävyyden edistämistä. Tämä vaatii koko opiskelun matkalle sekä tavoiteteksteissä että käytännön opiskelutyössä läsnä olevaa kestävän kehityksen näkökulmaa. Työharjoittelujaksot ovat parhaimmillaan mahdollisuus nähdä ja koskettaa työelämän ilmiöitä myös tästä näkökulmasta.

Tuloksia selittäessämme huomasimme, että tutkimuksessamme sekoitus hyvin käytäntöläheistä aluekehittämistä ja vahvaa akateemista tutkimusta, teorian ja käytännön yhdessä tuottamaa viisautta (engl. practical wisdom), synnyttää itse asiassa osaamista, jota pirullisten ongelmien hallinta edellyttää. Globaalien, ekologisista ja taloudellisista sosiaalisiin ja kulttuurisiin vaihtelevien tavoitteiden laajuusedellyttää monenlaisen asiantuntijuuden yhdistämistä ja eri alojen toimijoiden dialogia. HAMKissa voimme olla tyytyväisiä monialaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin, jotka ovat eritoten hanketoiminnassa jo näkyneetkin. Opiskelijoiden rakentaessa osaamista tällaisessa ilmapiirissä mahdollisuus saavuttaa YK:n kestävän kehityksen koulutustavoitteet on ilmeinen.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen johdolla on vuoden verran tehty monipuolista kestävyys- ja vastuullisuustyötä. Tällä hetkellä tarjotaan henkilöstökoulutusta erityisesti opetussuunnitelmatyöhön sekä alakohtaisten kestävyyttä edistävien ratkaisujen kehittämiseen. HAMKin Kestävä kehitys NYT -osaamismerkki on omaksuttu useissa ammattikorkeakouluissa henkilöstökoulutukseen. Annamme siis opiskellen ja tutkien kyytiä pirullisille ongelmille.