Kokeilijasta kehittäjäksi − EduLAB Oulu Teacher Education Program


Oamk LAB on Oulun ammattikorkeakoulun, Oamkin, kehittämä oppimismalli, joka tarkoittaa monialaisilla projektitiimeillä toteutettavaa projektimuotoista oppimista. Eri toimialojen väliset painotukset vaihtelevat teemakohtaisten LABien muodostaman verkoston sisällä.

Johdanto

Yhteisiä tunnusmerkkejä kaikille Oamk LABeille ovat ammatin opetuksesta tutut työelämälähtöisyys, luova ongelmanratkaisu, tekemällä oppiminen, kansainvälisyys ja yrittäjämäinen ajattelu. Tällä hetkellä Oamk LABit rakentuvat kolmen eri teeman ympärille: Oulu GameLAB keskittyy pelinkehitykseen ja pelialan yrittäjyyteen, Oulu DevLAB kestävään kehitykseen, luonnonvara‑ sekä sosiaali‑ ja terveysalaan, ja Oulu EduLAB tähtää niin globaalien kuin paikallisten koulutus‑, ohjaus‑ ja kasvatuskonseptien tuotteistamiseen. (Oamk LAB 2016.)

Englanninkielistä ammatillista opettajankoulutusta on tarjottu Oamkissa verkkototeutuksena vuodesta 2012 lähtien. Syksyllä 2015 englanninkielisen koulutusohjelman toteutus − EduLAB Oulu Teacher Education Program − toteutettiin ensimmäistä kertaa osana Oamk LAB ‑mallia (Heikkinen 2016). Kansainvälinen EduLAB‑opettajankoulutusohjelma sisältää ammattipedagogisia opintoja, kasvatustieteellisiä perusopintoja sekä opetusharjoittelun. Uutta opettajankoulutusohjelmassa ovat tuotekehitys, osallistujien osallistuminen LAB‑vaiheeseen monialaisessa tiimissä, jonka jäsenet ovat eri koulutusohjelmista, organisaatioista ja edustavat kulttuurisesti laajaa kokemuspohjaa. Opettajankoulutusryhmässä oli osallistujia seitsemästä eri kansallisuudesta. Opettajaopiskelijat liittyivät opintojen jälkipuoliskolla ”LAB‑vaiheessa” suurempaan Oulu EduLAB ‑ryhmään, johon tuli mukaan koulutusteknologian maisteriopiskelijoita, tietojenkäsittelyn opiskelijoita sekä viestintäalan tutkinto‑opiskelijoita. Kaiken kaikkiaan EduLABissä oli edustettuna opiskelijoita lähes 30 eri kansallisuudesta. Opiskelijoita ohjaava henkilökunta tuli myös eri koulutusohjelmista.

Tulevaisuuden opettajilla on tulevaisuuden haasteet

Opettajankoulutus EduLABissa vastaa ammatillisen opettajan tulevaisuuden haasteisiin tuottamalla esimerkiksi kykyä ohjata yhteiset intressit oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun yli työkulttuurien, ammatillisten kulttuurien tai kansallisuuksien (Mäki & Vanhanen-Nuutinen & Guttorm & Mäntylä & Stenlund & Weissmann 2015, 51). EduLABin toimintaperiaatteita ovat yrittäjyys ja tiimitoiminta, tuotteistaminen ja osaamisperusteisuus (Oamk, Ammatillinen opettajankoulutus 2015). Opettajankoulutuksen käsittävä EduLAB on osallistujille intensiivinen oppimisprosessi, joka edellyttää tiivistä henkilökohtaista ja ryhmäohjausta.

Kuvassa 1 esitetään EduLAB Oulu ‑opettajankoulutusohjelman opintomoduulit. Opiskelijat keskittyvät ensimmäisen puoli vuotta ammattipedagogiikan perusteiden opiskeluun sekä tarvittaessa kasvatustieteen opintoihin, minkä jälkeen he suorittavat pedagogiseen tuotekehitykseen liittyvät opinnot osana monialaista LAB‑yhteisöä sekä osallistuvat opetusharjoitteluun. Heikkisen (2014) mukaan opetusmuodot voivat LAB‑mallissa olla moninaisia ja kokeellisia. Jatkuvaa innovaatiota (sustained innovation) edistää se, että ryhmä on avoin osallistumaan innovaatio‑prosesseihin sekä kokeilemaan testaamattomia malleja ja menetelmiä (Bereiter 2002).

duLAB Oulu opintomoduulit

Kuva 1. EduLAB Oulu opettajankoulutusohjelman opintomoduulit.

Oulu EduLAB on opettajaopiskelijoille esimerkki muuttuvasta ammatillisesta opettajuudesta ja työelämäläheisestä oppimisprosessista korkeakoulukontekstissa. Ohjaus ja opettajan rooli LABissa noudattelee niitä kehityksen linjoja, joilla muuttuvaa opettajuutta on kuvailtu jo noin parin vuosikymmenen ajan (mm. Auvinen 2004; Kotila & Gore 2008; Laakkonen 2003). Ohjaaja, fasilitaattori, valmentaja tai ”koutsi”, konsultti ja innostaja ovat niitä nimikkeitä, joilla ammatillista opettajuutta Oamk LABissa kuvataan. Tyypillisimmillään LABissa toimiva opettaja valmentaa ja tuutoroi tiimejä säännöllisesti, kannustaa ja mentoroi yksittäisiä opiskelijoita sekä opastaa löytämään projektia hyödyntäviä verkostoja ja asiantuntijoita. Ammatilliset opettajaopiskelijat ovat pääsääntöisesti työelämässä toimivia aikuisia, joten he päätyvät melko luontevasti tällaiseen valmentavaan tai konsultoivaan rooliin myös tiiminsä sisällä. Valmentajan roolissa opettajan on pystyttävä ohjaamaan ja auttamaan kaikissa niissä asioissa, joiden parissa opiskelijatiimit juuri tietyllä hetkellä työskentelevät. Kuvailtu rooli on nykyaikaisen ja tulevaisuuden ammatillisen opettajuuden malli EduLABin opettajaopiskelijoille.

LAB‑opinnot osana opettajankoulutusta

Lukuvuonna 2015–2016 hyödynnettiin ensimmäistä kertaa Oamk LAB ‑opintoja osana opettajankoulutusohjelmaa ja sovellettiin edelleen jo hyväksi havaittuja pedagogisia valintoja aiemmista monimuotoisista oppimisratkaisuista. Koulutuksen toteutuksen voidaan ajatella jakautuvan kahteen osioon, jotka tällä kertaa sattuivat osumaan myös lukukausittain. Syksyn ajan opettajaopiskelijat työskentelivät tiiviisti omissa ryhmissään opiskellen ammattipedagogiikan perusteita, ja kevätlukukaudella joko osana EduLAB‑tiimejä tai itsenäisesti erilaisia valinnaisia opintoja suorittaen. Opintoihin olennaisesti liittyvän englanninkielisen opetusharjoittelun opiskelijat voivat niin ikään suorittaa joko EduLABissa tai valitsemassaan oppilaitoksessa kotimaassa tai ulkomailla.

Kevään aikana opettajaopiskelijoista osa suoritti 30 opintopisteen laajuisen EduLAB‑kokonaisuuden työskennellen osana moniammatillista tiimiä Oamkin Kotkantien kampuksella. Loput opettajaopiskelijoista suorittivat suppeamman opintojakson verran EduLAB‑opintoja monimuotoisesti riippuen heidän mahdollisuudesta osallistua LABin tapahtumiin ja tiimien toimintaan. Suppeammalla suorituksella tavoiteltiin, että opintojen jälkeen jokainen opiskelija ymmärtää keskeiset käsitteet ja elementit LAB studio ‑mallista ja osaa soveltaa työelämälähtöistä, yrittäjyyttä tukevaa mallia oman alansa ammatillisessa koulutuksessa. Opiskelijoiden tehtävänä oli esittää visuaalisesti polku, jossa LAB‑mallin ideaa on sovellettu uudelle alalle. Tehtävään kuului myös selvittää, millaisia vastaavia malleja on jo olemassa.

Oulu EduLAB on opettajaopiskelijoille esimerkki muuttuvasta ammatillisesta opettajuudesta ja työelämäläheisestä oppimisprosessista korkeakoulukontekstissa.

Syksyn aikana opiskelijat keskittyivät saavuttamaan ja näyttämään osaamista ammattipedagogiikan opinnoissa. Työskentely tapahtui aktiivisissa ryhmissä soveltaen yhteistoiminnallisen oppimisen palapelimallia, joka on ollut Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun käytössä (esim. Kiviniemi 2009) jo reilut kymmenen vuotta. Ryhmätyöskentely palapelimallilla muistuttaa työelämän toimintatapoja (Lavonen & Meisalo 2016) ja kannustaa opettajaopiskelijoita tunnistamaan itsestään vahvuuden työskennellä erilaisten osaajien kanssa yhdessä erilaisia kulttuurisia lähtökohtia arvostaen. Ryhmän sisäisessä työskentelyssä jäsenet jakavat omia näkemyksiään ja kommentoivat toisten ajatuksia. Kysymysten esittäminen on erityisen tärkeää monikulttuurisessa työskentelyssä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki ovat varmasti ymmärtäneet asian samalla tavalla ja vähintään riittävällä tarkkuudella. Ymmärtämiseen voivat vaikuttaa niin kielelliset haasteet, verkkoympäristössä toimiminen kuin erilainen osaaminen, kulttuuri‑ ja kokemustausta.

Ryhmän työskentely on vahvasti riippuvaista kaikkien työpanoksesta, ja eteneminen edellyttää sovittujen osatehtävien suorittamista aikataulussa. Jokainen ryhmän jäsen on positiivisesti riippuvainen muiden ryhmän jäsenten suorituksista, eikä yhteistä päämäärää voida saavuttaa ilman kaikkien aktiivista panosta työskentelyyn. Työskentelytapa vaatii opiskelijoilta aitoa sitoutumista opintoihin, joita suoritetaan erilaisissa elämäntilanteissa, perheen ja päivätyön ohessa. Tiivistahtinen opiskelu on vaativaa, mutta myös tuloksellista. Ryhmä pakottaa tarttumaan tehtäviin aikataulussa, ja yhteistoiminnallinen työtapa kannustaa osaamisen jakamiseen ja taitojen kehittämiseen yhdessä. Vastuu oppimisesta on yhteinen. (Lavonen & Meisalo 2016.)

Digiajan pedagogiikkaa opettajankoulutukseen

Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus on luonut vaatimuksen myös osaamisperusteisen ammatillisen opettajankoulutuksen kehittämistyölle (Kepanen & Länsitie 2014). Opettajankoulutuksen järjestäjien on perusteltava koulutuksen järjestelyihin liittyvät ratkaisut osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Oulu EduLABissa osaamisperusteisuus on pyritty viemään mahdollisimman pitkälle rakenteisiin ja toimintamalleihin. Selkeimmin osaamisperusteisuuden periaatteet tulevat näkyviin seuraavan kolmen esimerkin avulla:

1) Palapelimallissa vastuu oppimisesta on yhteinen

EduLAB‑opettajankoulutusryhmässä palapelimalli saa monta ulottuvuutta. EduLAB‑opettajankoulutusohjelmaan valitut opiskelijat olivat lähtökohdiltaan jo vähintään kiinnostuneita opetusteknologiasta ja siihen liittyvästä tuotekehityksestä. Monella heistä oli myös työelämän tuoma kokemus ja osaaminen uusien teknologioiden hyödyntämisestä työyhteisön sisäisessä työskentelyssä tai jopa niiden kehittämisestä. Syyslukukauden kestäneet verkko‑opinnot ammattipedagogiikan perusteista kehittivät opiskelijoiden verkko‑opiskelun ja verkko‑opetuksen osaamista edelleen. Yhteistoiminnallisessa palapelimallissa jokainen oli vuorollaan vastuussa opetuksesta. Verkkoympäristö tarjosi luontevasti tallenteet ja dokumentit opetustilanteista, joten osallistujien oli helppo palata tarkastelemaan opetustilannetta ja omaa toimintaansa verkkoympäristössä opettajan roolissa.

Opinnot antoivat mahdollisuuden syventää osaamistaan tutustumalla ja ottamalla käyttöön erilaisia opetusmenetelmiä ja niihin liittyviä tvt‑välineitä. Yhteiset verkkotapaamiset toteutettiin niin ikään palapelimallia soveltaen Adobe Connect ‑verkkokokousjärjestelmässä. Jokaisella opiskelijaryhmällä oli koordinaattori, joka vastasi ryhmän työskentelystä ja hallinnoi ryhmän omaa verkkokokoustilaa. Kuvassa 2 esitetään, miten eri tavoin verkkokokoustilaa käytettiin opintojen aikana.

Kuva 2. Adobe Connectin erilaisia käyttötapoja (Brauer & Korento 2015).

Käytännössä verkkotapaamiset aloitettiin ja päätettiin aina yhteisessä tilassa, mutta ryhmät vastasivat oman teemansa käsittelystä rinnakkaissa ryhmätyötiloissa siten, että kussakin tilassa oli lähtökohtaisesti vain yksi jäsen kustakin ryhmästä ja ohjaajat vaihtoivat näkymää eri tilojen kesken. Kussakin teemassa ryhmät saivat oman otsikon, jonka pohjalta ryhmä suunnitteli yhden yhteisen oppimateriaalin ja pedagogisen toteutuksen. Jokainen ryhmän jäsen pääsi esittämään/toteuttamaan/kouluttamaan yhteisen tuotoksen yhdessä verkkotilassa muiden ryhmien jäsenille, kuten kuvassa 3 on selvitetty rinnakkaisissa ryhmätyötiloissa työskentelyä.

ryhmätyötilat

Kuva 3. Palapelimalli rinnakkaisissa ryhmätyötiloissa.

Opiskelijoiden tehtävänannot ja yhteiset ohjeet oli kuvattu WordPress‑blogiin osoitteessa edulaboulu.wordpress.com, jota ylläpitivät toteutuksen ohjaajat. Ryhmää ohjattiin ensisijaisesti suljetussa Facebook‑ryhmässä, mutta opiskelijat ottivat yhteyttä ohjaajiin myös Twitterin ja LinkedInin kautta sekä tarvittaessa perinteisesti puhelimella ja sähköpostitse. Opettajaopiskelijat ohjeistettiin dokumentoimaan ja pohtimaan oppimisprosessia systemaattisesti blogiinsa. Jokaisella opettajaopiskelijalla oli valitsemallaan julkaisualustalla oma henkilökohtainen blogi, johon he reflektoivat opinnoissa käsiteltyjä asioita jokaisen verkkotapaamisen jälkeen. Oppimisen reflektoinnin voisi ajatella ensisijaisesti olevan itsenäistä työskentelyä ja pohdintaa, mutta kommentoinnin avaama dialogi ja blogien keskinäiset linkitykset liittivät henkilökohtaisen kokemuksen osaksi paitsi opiskelijan oman ryhmän jakamia kokemuksia, myös koko opiskelijaryhmän saataville. Toimintatapa on koko opintojen ajan kestävä jatkumo, joka liittyy opettajaopintojen osaamisperusteisuuteen, jossa oppimisprosessi ja osaaminen pyritään tekemään näkyväksi osaksi osaamisen osoittamista ja osaamisen arviointia.

2) Some-Noviiseista kehittäjiksi

Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ammattipedagogiikan lähtökohtana on ammatillinen kasvu ja oppimisen prosessi, jossa tavoitteena on tukea yksilöllisesti jokaisen opiskelijan henkilökohtaisen opettajuuden kehittymistä. OppiminenOnline ‑osaamisen kehittämisohjelmassa suoritettavat digitaaliset osaamismerkit (Mozilla Open Badges) tekevät näkyväksi digipedagogiikkaan liittyvää osaamista (Brauer & Ruhalahti 2014, 88–90). Osaamismerkit ovat valtaosalle opiskelijoista uusi asia, joten merkkien suorittaminen on mainio esimerkki osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Tiiviiksi rajatut osaamistavoitteet ja ‑kriteerit kuvaavat sekä merkin suorittajalle että sen tarkastelijalle, millaista digipedagogista osaamista suorittajalla on ja millaisia tvt:n opetuskäytön välineitä tämä osaa soveltaa.

Ope.fi ‑viitekehys kuvaa tvt:n opetuskäytön osaamista, auttaa ymmärtämään pedagogisen osaamisen eri tasoja sekä jäsentää ja kannustaa hyödyntämään digiajan pedagogiikkaan liittyviä ratkaisuja. Oamkin ammatillinen opettajankoulutus on ensimmäisenä sisällyttänyt Ope.fi ‑viitekehyksen ensimmäisen taitotason osaamisperusteiseksi osaksi ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmaa. Lukuvuonna 2015–2016 opinnot olivat vielä valinnainen osa koulutusta ja opettajaopiskelijat suorittivat tasoja sekä opintojen avulla että itsenäisesti OppiminenOnline ‑osaamisen kehittämisohjelmassa digitaalisia osaamismerkkejä (Mozilla Open Badges) keräten. Valinnaiset kurssit ja OppiminenOnline tarjosivat kuitenkin mahdollisuuden Ope.fi ‑taitotasojen suorittamiseen vain suomeksi.

EduLAB‑opettajankoulutusohjelman opiskelijoista suomenkielisiä tehtävänantoja hyödyntäen merkkejä suorittivat sellaiset opiskelijat, joiden kielitaito riitti tähän. Opiskelijoiden teknologinen lahjakkuus motivoi etenemään osaamisperusteisella opintopolulla ja ensimmäistä kertaa opettajaopiskelija saavutti myös Some-Kehittäjä eli Ope.fi ‑viitekehyksen kolmannen tason korkeimman osaamismerkin. Tämä kannusti myös muita ryhmässä hakemaan tunnustusta osaamiselleen tasojen kautta. Työskentely oli itsenäistä ja opiskelijat suorittivat opintoja ylimääräisinä, tavoitteenaan ennemmin työmarkkinoilla esitettävä osaaminen kuin opintopistekertymä. Opiskelijat eivät tarvinneet lisäohjausta tasoja suorittaakseen. Suomen kieltä taitamattomat opiskelijat kiinnostuivat myös Ope.fi ‑taitotasojen suorittamisesta ja halusivat niin ikään todisteen suomalaisesta pedagogisesta digiosaamisesta esitettäväksi niin kotimaan kuin kansainvälisillä työmarkkinoilla. Tähän koulutusteknologian kehitystä opiskelevat tulevat opettajat kehittivät kuvan 4 SomeNovice ‑opintokokonaisuuden, joka vastaa sisällöltään Ope.fi:n ensimmäistä taitotasoa.

Somenovice

Kuva 4. SomeNovice opintokokonaisuuden pelillinen polku. Visualisointi: Outi Loikkanen.

3) LAB‑vaihe käytännössä

Tutkiva ja kehittävä oppiminen auttaa ymmärtämään työelämän muuttuvia osaamistarpeita ja ammattien kehittymistä. Yhteistoiminnallinen työskentely erilaisissa oppimisympäristöissä lisää taitoa rakentaa, käyttää ja kehittää työelämän osaamisvaatimusten mukaisia pedagogisia ratkaisuja ja osaamisen arvioinnin tilanteita. Kevään LAB‑vaiheessa opiskelijatiimit ideoivat koulutukseen liittyvän konseptin, joka kehitettiin valmiiksi demoversioksi noin neljän kuukauden aikana. LAB‑tiimeissä toimiminen jäljittelee aitoa työelämäosaamista: konsepteille on aito tarve, joka nousee yhteistyöverkoston yrityksiltä tai muilta organisaatioilta. Tiimit toimivat kuten pienyritys toimisi uuden tuotteen kehittämisvaiheessa: heidän on omalla osaamisellaan vietävä projekti loppuun ja kehitettävä osaamistaan, mikäli se ei riitä konseptin kehittämiseen. Koulutusorganisaation valmentajat ja asiantuntijat tukevat tiimejä ja toimivat projektien konsultteina. Lisäksi tiimit hankkivat valitsemalleen projektille konsultaatiota ja tukea työelämäverkostoilta. (Oamk Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2014, 4.)

Yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatuksen asenne ovat luonnollinen osa etenkin LAB‑vaihetta. Koska opiskelijatiimejä kohdellaan kuin start up ‑yrityksiä, on heillä vastuu ja vapaus viedä projektiaan eteenpäin valitsemallaan tavalla. Yrittäjyyskasvatuksen periaatteisiin kuuluu halu ottaa vastuu omasta onnistumisesta ja omasta oppimisesta. Koulutuksen järjestäjät raamittavat tiimien aikatauluja ja antavat tehtäviä pitääkseen projektin liikkeessä ja edistääkseen koko yhteisön oppimista ja kokemuksen jakamista. LAB‑tiimit itse roolittavat jäsenilleen tehtäviä, jotka soveltuvat heidän koulutustaustalleen ja osaamiselleen. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että jonkun on opittava toimimaan roolissa, johon kukaan tiimin jäsenistä ei lähtökohtaisesti ollut valmistautunut. Pienelle yritykselle vastaava toimintatapa on luonnollinen. Kaikkiin tehtäviin ei ole juuri siihen tehtävään kouluttautunutta henkilöä, vaan kaikki voivat päätyä tekemään kaikkia niitä asioita, jotka edistävät projektia ja tiimin toimintaa. Tiimit toimivat kuin aloittelevat start up ‑yritykset.

Lopuksi

Opettajan oma kokemus oppimisesta vaikuttaa hänen valintoihinsa opettajana. Kun ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijat ovat noin 40‑vuotiaita, voi heidän käsityksensä opetuksen toteutuksesta pohjautua 10–20 vuoden takaisiin mielikuviin eikä heillä ole välttämättä aiempaa kokemusta työelämäläheisistä, osaamisperusteisista ja digipedagogisesti kehittyneistä oppimisratkaisuista. Opettajaopiskelijat tarvitsevat erilaisia pedagogisia malleja koulutuksen toteuttamisesta sekä mahdollisuuden kokeilla ja etsiä omaa opettajuuttaan. Ammatillisen opettajankoulutuksen on tarjottava mahdollisuuksia harjoitella käytännössä erilaisia toteutuksia, etenkin kun tuoreiden ammatillisten opettajien oletetaan asettuvan kehittäjäopettajien kaartiin työelämässä tuoreita työtapoja työyhteisöön jakaen.

EduLAB Oulu Teacher Education Program oli ensimmäinen toteutus, ja kehitystyö jatkuu. Syksyn palapelimallin ja verkko‑opiskelun sujuvat käytännöt tulee jatkossa rakentaa osaksi koko koulutuspolkua. Kehityskohteiden kompastuskivistä työstetään askelmerkkejä korjauksiin: pullonkauloja löytyi niin monialaisen opiskelijatiimin lähtötasoista, erilaisista kulttuurisista ja kokemuksellisista taustoista kuin tiimejä ohjaavien henkilökunnan toimintatavoista. Uudelleenorganisointi ja selkeämmät toimintaohjeet on helpompi toteuttaa, kun kehityskohteet on tunnistettu.

Aikuisten opettajaopiskelijoiden roolia on myös syytä selkeyttää. Työelämän toimintatapoihin ja ajankäytön tehokkuuteen tottuneet aikuiset saattavat päätyä myös pieneen opiskelukulttuurien törmäykseen. Aikuinen opiskelija voi työskennellä hyvin erilaisella rytmillä kuin parikymppiset korkeakouluopiskelijat, etenkin kun ammatillinen opettajankoulutus aidosti osaamisperusteisena liittyy vahvasti henkilökohtaistettuun oppimiseen (Laajala 2015, 214). Opettajuuden kehittymisen kannalta on hyvä huomata, millaisia rooleja kokeneempi osaaja joutuu ottamaan nuorten opiskelijoiden parissa. Tiimin sisäinen kurinpito, kasvatukselliset sisällöt ja toistuva ohjeistus voivat tuntua ajoittain kiusalliselta, koska nuorten aikuisten saattaisi olettaa hallitsevan tiimityöhön ja opiskeluun liittyvän sitoutumisen.

Korkeakouluopiskelun ja työelämän arjen kannalta tilanteessa ei kuitenkaan ole mitään hämmästyttävää, koska yhteisten sääntöjen sitoutumiseen joudutaan palaamaan aina, oli kohderyhmä mikä tahansa. Ammatillisen opettajan osaamisen kannalta tiimien sisäisten asioiden käsittely on hyvää harjoitusta opettajan työlle. Oamk LAB on varsin hedelmällinen paikka myös opetusharjoittelulle, koska työelämäläheinen ja yrittäjyyteen pohjautuva toteutusmalli on ajan hermolla. Start up ‑kulttuurilla on nostetta ja vastaavanlaiset koulutusmallit yleistyvät huimaa vauhtia.

Oulu EduLABin prosessiin osallistuneilla opettajaopiskelijoilla on joka tapauksessa hyvä pohja ammatillisen opettajan työtehtäviin, digipedagogisen kehittäjäopettajan rooliin ja annettavaa myös koulutusalan tuotekehitykseen. Yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen pohjautuva opetuksen ja oppimisen malli vastaa tulevaisuuden kehittämistavoitteisiin eri kouluasteilla. Opettajaopiskelijoille oppiaineiden rajat ylittävä koulutusohjelma tarjoaa eväät kasvaa ja kehittyä tulevaisuuden ammatillisiksi opettajiksi jo tänään.

Artikkeli on osa Oppimisen digiagentit II -kokoelmaa.

Lähteet:

Auvinen, P. (2004). Ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992–2010. Väitöskirja. University of Joensuu Publications in Education 100. Haettu 12.4.2016 osoitteesta http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-536-7/urn_isbn_952-458-536-7.pdf

Bereiter, C. (2002). Design Research for Sustained Innovation. Cognitive Studies, Bulletin of the Japanese Cognitive Science Society, 9(3), 321−327. Haettu 11.11.2015 osoitteesta http://ikit.org/fulltext/2002Design_Research.pdf

Brauer, S. & Ruhalahti, S. (2014) Osoita osaamisesi osaamismerkein. Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit. HAMKin e‑julkaisuja 40/2014. Haettu 16.5.2016 osoitteesta https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85417/HAMK_Oppimisen_digiagentit_ekirja.pdf

EduLAB teacher education program (n.d.). Blogi. Haettu 16.5.2016 osoitteesta https://edulaboulu.wordpress.com/

Heikkinen, K.-P. (2014). Perusteet LAB-oppimismallista. LAB-oppimismallin lyhyt kuvaus. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 19. Haettu 10.10.2015 osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2014112846681

Heikkinen, K-P. (2016). LAB Learning Model Introduction. Haettu 14.4.2016 osoitteesta http://www.oamk.fi/docs/hankkeet/OGDA/LAB_Learning_Model_Introducion.pdf

Ihanainen, P. & Kiviniemi, K. (2009). Verkko-opetuksen haasteet ammatillisessa koulutuksessa. Teoksessa Ihanainen, P., Kalli, P. & Kiviniemi, K. (toim.) Verkon varassa. Opetuksen pedagoginen kehittäminen verkkoympäristöissä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 97, 130−141.

Kepanen, P. & Länsitie, J. (2014). Osaamisperustainen opinpolku ammatillisen opettajan pedagogisissa opinnoissa. Opettajankoulutuksen tilannekatsaus. Helsinki: Opetushallitus.

Kotila, H. & Gore, K. (toim.) (2008). The changing role of the teacher. Education in the university of applied sciences. Haaga-Helia Publication Series Discussion 4/2008. Haettu 14.5.2016 osoitteesta http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/changingroleweb.pdf

Korento, K. & Brauer, S. (2015). Yhteisöllinen digiloikka. Diaesitys. Haettu 16.5.2016 osoitteesta http://www.slideshare.net/slahdenp/yhteisollinen-digiloikka-kv-momu

Laajala, T. (2015). Diskurssianalyyttinen tutkimus ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman kehittämisprosessista. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 177. Haettu 11.5.2016 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-849-7

Laakkonen, R. (2003). Muuttuva opettajuus. Teoksessa H. Kotila (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edita, 273–284.

Lavonen, J. & Meisalo, V. (2016). Yhteistoiminnalliset työtavat. Työtapaopas. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Haettu 11.5.2016 osoitteesta http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/yto/

Mozilla Open Badges. Haettu 11.5.2016 osoitteesta https://backpack.openbadges.org

Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L., Guttorm, T., Mäntylä, R., Stenlund, A. & Weissmann, K. (2015). Opettajankouluttajan osaaminen − Ammatillisen opettajankouluttajan työn tulevaisuus 2025. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen OKO-hanke, raportti. Haettu 10.5.2016 osoitteesta https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/hh_opettajankouluttajan_osaaminen_netti.pdf

Oamk, Ammatillinen opettajakorkeakoulu (2014). Opinto-opas 2014−2015. Haettu 29.9.2015 osoitteesta http://www.oamk.fi/docs/flippingbook/amok/opinto-opas/2014-015/files/assets/common/downloads/publication.pdf

Oamk, Ammatillinen opettajakorkeakoulu (2015). Opinto-opas 2015−2016. Haettu 30.9.2015 osoittesta http://www.oamk.fi/amok/opinto-opas/#8

Oamk LABs (n.d.). Haettu 14.5.2016 osoitteesta http://www.oamklabs.fi/

Ope.fi (n.d.) Opetustoimen henkilöstön digiosaamisen viitekehys. Haettu 16.5.2016 osoitteesta http://opefi.wikispaces.com/

Oppiminen Online. Haettu 16.5.2016 osoitteesta http://www.oppiminenonline.com/

Some-Novice. Haettu 16.5.2016 osoitteesta https://somenovice.wordpress.com/

Kirjoittajat

Sanna Brauer

Sanna Brauer , KM, AmO, työskentelee lehtorina Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Brauer on verkko‑ ja verkosto‑osaaja, joka tunnetaan myös ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittämisen eri yhteyksistä sekä sosiaalisen median opetuskäytön asiantuntijana. Erityisenä mielenkiinnon kohteena monimuotoinen ammatin opetus ja oppiminen sekä jaettu asiantuntijuus. http://fi.linkedin.com/in/sannabrauer

Janne Länsitie

Janne Länsitie, FM, AmO, työskentelee lehtorina Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Länsitie on toiminut viime vuodet opetus- ja kehittämistehtävissä osaamisperusteisen opettajankoulutuksen, kansainvälisen opetusryhmän, koulutusteknologian, videopedagogiikan ja tuoreimpana Oulu EduLABin parissa. Hän on myös draaman ja viestinnän opettaja. https://www.linkedin.com/in/jannelansitie

Viittausohje:
Brauer, S. ja Länsitie, J. (2016). Kokeilijasta kehittäjäksi − EduLAB Oulu Teacher Education Program. Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit II. HAMK Unlimited Professional 9.6.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/kokeilijasta-kehittajaksi-%e2%88%92-edulab-oulu-teacher-education-program/

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

digitaalisuus hamkissa »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  opettajankoulutus oppimismalli työelämälähtöisyys

Bookmark and Share




Previous Post
Kohti digitaalista osaamista – valokeilassa opettajankoulutuksen toteutusmalli
Next Post
Ensikokemuksia cMOOC-kursseista digitaalisen nuorisotyön opetuksessa




You might also like






More Story
Kohti digitaalista osaamista – valokeilassa opettajankoulutuksen toteutusmalli
Muuttunut tietoyhteiskunta on luonut uudenlaisia tarpeita opetukselle. Käytössä olevat virtuaalimaailmat, sosiaalinen...