Kehittävän arvioinnin prosessi

Opiskelijamme toivoivat selkeyttä ja yhtenäisyyttä oppimisalustojen käyttöön opetuksessa. Lukuvuoden 2023–2024 aikana ammattikorkeakoulun digipedamentorit toteuttivat moduulien työtilojen sisäisen auditoinnin. Millainen prosessi toimi yhteisen ymmärryksen ja “hamkilaisen minimin” näkyväksi tekemisessä?

Korkeakoulumme laatutyö perustuu kehittämisen kehän periaatteelle (suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen). Arviointi- ja tulostietoa kerätään järjestelmällisesti, analysoidaan ja näiden pohjalta toimintaa edelleen kehitetään (HAMK, 2023a). Rehtorien kuulemiskierroksella opiskelijat antoivat palautetta oppimisalustojen (Learn-Moodle) sekavuudesta tai epäyhtenäisestä käytöstä. Palautteen johdosta päätettiin, että Learning Design -tiimi ja digipedamentorit toteuttavat oppimisalustojen sisäisen auditoinnin. Tavoitteena oli yhtenäistää opetuksen oppimisalustoja sekä luoda kriteerit halutunlaiselle työtilalle. Samanaikaisesti korkeakoulussa myös avattiin kaikki tutkinto-opetuksessa käytettävät oppimisalustan työtilat korkeakoulun päätoimisten opettajien nähtäväksi.

Tässä artikkelissa tarkastelen kehittävän arvioinnin periaatteiden toteutumista korkeakoulun sisäisessä auditointiprosessissa.

Tavoitteena toiminnan kehittäminen

Kehittävä arviointi on osallistavaa ja vuorovaikutteista. Sen tavoitteena on auttaa tunnistamaan toiminnan vahvuudet, hyvät käytänteet ja kehittämiskohteet. Arvioinnin menetelmät voi räätälöidä tukemaan toiminnan kehittämistä jo arviointiprosessin aikana. (Atjonen, 2015; Karvi, 2019; OKM, 2024).

Kehittävän arvioinnin filosofian mukaisesti tuomaroinnin sijasta katseemme oli tulevaisuudessa ja vuorovaikutuksellisessa yhteistyöprosessissa. Halusimme jo auditointiprosessin aikana luoda yhteistä ymmärrystä tavoiteltavasta selkeästä työtilasta oppimisalustalla. Lisäksi tavoitteena oli lisätä digipedamentoreiden osaamista ja tietämystä oman yksikkönsä työtiloista ja kytkeä näiden kehittäminen osaksi arjen toimintaa.

Ensimmäisessä vaiheessa digipedamentorit osallistuivat auditointiprosessin suunnitteluun sekä arviointikriteerien rakentamiseen. Rajasimme kriteerit selkeyteen ja saavutettavuuteen, ottamatta kantaa pedagogiikkaan. Hyödynsimme kriteereissä jo käytössämme olevia verkkototeutusten laatukriteereitä (eAMK, 2017; Digivisio, 2023), korkeakoulumme saavutettavuusohjeita (HAMK, 2023b) sekä oppimisalustalle rakentamiamme mallipohjia. Kaikkiaan kriteerejä kertyi 26 kappaletta, joista muokkasimme neljä teemaa: moduulin kokonaisuus, saavutettavuus & UDL (Universal Design for Learning), oppimistehtävät sekä ohjaus, arviointi ja palaute. Koko prosessi suunniteltiin ja dokumentit koottiin Miro-alustalle, jossa se oli jatkuvasti muokattavissa ja prosessiin osallistuvien saatavilla.

Neuvottelut prosessin toteutuksesta

Arviointiprosessi laajuudesta sekä toteutuksesta kävimme keskustelemassa sekä korkeakoulun johtoryhmän että koulutuspäälliköiden tapaamisessa. Halusimme välttää prosessin kuormittavuutta ja sen kokemista merkityksettömäksi tai hyödyttömäksi. Sovimme, että auditointi tapahtuu moduulitasolla ja arvioitavat valitaan koulutuksittain satunnaisotannalla toisen ja kolmannen periodin toteutuksista. Kaikkiaan arvioitavaksi valikoitui 59 moduulia, joiden toteutustapoina olivat pääosin kampuksella toteutettava, monimuotototeutus, verkkototeutus, itsenäiset opinnot tai hybriditoteutus.

Kehittävä arviointi sisältää usein itse- ja vertaisarviointia ja suunnittelimmekin aluksi opettajien osallistamista arviointiin, mikäli tämä olisi mahdollista työkuorman osalta. Koulutuspäälliköiden tapaamisessa päädyimme kuitenkin siihen, että digipedamentorit tekevät arvioinnin yksiköittäin. Osa mentoreista toimivat itse opettajina arvioitavilla moduuleilla, joten käytännössä toteutui sekä itse- että vertaisarviointi.

Työpajat rytmittivät arviointiprosessia

Kokoonnuimme joulukuun alussa testaamaan kriteeristöämme, jolloin yksiköiden digipedamentorit arvioivat pareittain tai pienryhmässä ensimmäiset työtilat (Kantola & Mäkinen, 2023). Työpajassa virisi aktiivinen keskustelu eri kriteereistä ja miten ne käytännössä toteutuvat moduuleissa. Työpajan lopuksi sovimme tarvittavista muutoksista verkkolomakkeelle, jossa kriteerien toteutuminen arvioitiin viisiportaisella asteikolla. Lisäksi jokaiseen teemaan kirjattiin sanallisesti havaintoja kokonaisuudesta. Digipedamentorit sopivat keskenään yksiköittäin arviointityön tekemisestä tammi-maaliskuun aikana.

Kuukausittaisissa tapaamissa seurasimme arvioinnin edistymistä ja maaliskuussa kokoonnuimme analysoimaan tuloksia (Kullaslahti & Mäkinen, 2024). Aluksi katsoimme alustavia tuloksia koko korkeakoulun osalta. Sen jälkeen yksikkökohtaisissa pienryhmissä analysoitiin tuloksia ja tuotettiin teemakohtaisesti työtilojen vahvuuksia ja hyviä käytäntöjä sekä kehittämiskohteita yhteiselle työskentelyalustalle. Keskustelu oli innostunutta ja samalla suunniteltiin seuraavia askeleita: Mitä merkitystä prosessilla ja tuloksilla on? Mitä seuraavaksi täytyy tapahtua? Huhtikuun tapaamisessa jatkettiin tulosten tarkastelua kirkastamalla teemakohtaisia laatukriteerejä ja kehittämistoimenpiteitä koko korkeakoulun näkökulmasta. Lisäksi sovittiin tuloksista viestimisestä ja henkilöstön osallistamisesta korkeakoulun sisällä.

Arviointiprosessista muokkautui yhteinen tarina

Atjosen (2015, s. 100) esittämästä kehittävän arvioinnin keskeisistä periaatteista toteutuivat työtilojen auditoinnissa asianosaisten osallistaminen, vuorovaikutteisuus, kontekstisensitiivisyys ja prosessin huomioiminen sekä nykykäytäntöjen paljastaminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen.

Auditointiprosessin tuloksena syntyi ”HAMK Learn-Moodle selkeäksi” -kriteerit, jotka ohjaavat opintojaksojen ja moduulien työtilojen rakentamista (HAMK, 2024). Kehittämistoimenpiteitä suunnataan opettajien valmennukseen, ohjeisiin ja mallipohjiin. Kehittävän arvioinnin prosessista muodostui arvioijien yhteinen matka, jonka tarinan halusimme tehdä näkyväksi yhteisellä dokumentoinnilla. Keskiössä ovat olleet yksiköiden ja koulutusten vahvuudet sekä hyvät käytänteet. Löysimme myös kriittisiä kohtia, joiden korjauksella työtiloista saadaan entistä selkeämpiä. Käytännössä tärkeintä moduulien ja opintojaksojen työtilojen sekä opiskelijoiden oppimisprosessin selkeyttämiseksi on opettajien yhteissuunnittelu, yhteisistä käytänteistä sopiminen sekä korkeakoulun ohjeistuksen toteuttaminen käytännössä.

Oma roolini auditoinnin prosessissa on ollut lähinnä fasilitoija, joka on suunnannut auditointia kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Olen ilolla seurannut, miten digipedamentorit ottivat arviointityön omakseen alusta alkaen osallistumalla prosessin suunnitteluun, kriteerien muokkaamiseen, arviointityöhön sekä tulosten analysointiin ja edelleen kehittämistoimenpiteiden määrittelyyn. Heidän rooliaan voi kuvata kriittisenä ystävänä, jotka toimivat valmentajamaisesti kehittäen samalla omaa rooliaan ja osaamistaan digipedamentorina. He ovat myös kertoneet tuloksista ja tarvittavista kehittämistoimenpiteistä niin opettajille kuin myös koulutuspäälliköille ja yksikön johdolle.