Kasvatus- ja opetusalan monialainen yhteistyö arvioitavana Tampereen seudulla

Monialainen yhteistyö on suosittu ratkaisu opetus- ja ohjausalan tilanteisiin, joissa tarvitaan usean eri alan osaamista. Oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa (2013) linjataan, että kasvatus- ja opetusalojen henkilöstön tulee tehdä monialaista yhteistyötä. Monialaisuudella tarkoitetaan eri ammattiryhmien ja hallinnonalojen välistä sovittua ja suunnitelmallista yhteistyötä, jossa ideaalitilanteessa palvelujen käyttäjä on vahvasti osallisena oman asiansa käsittelyssä (Pukkila & Helander, 2016). Tyypillisiä monialaista yhteistyötä vaativia tilanteita varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa ovat erilaiset oppilaan siirtymävaiheet esimerkiksi varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Myös monet oppilashuollolliset tilanteet edellyttävät usean eri ammattiryhmän yhteistyötä.

Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikkö ja Tampereen seudun kasvatus- ja opetusalan osaamisen kehittämisen palvelu Osake toteuttivat tutkimuksen monialaisen yhteistyön tilasta. Tutkimukseen osallistuivat Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven kunnallisen varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen kasvatus-, opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä oppilashuollon työntekijät. Kyseessä oli kansainvälisestikin vertaillen ensimmäinen näin laaja arviointitutkimus monialaisesta yhteistyöstä kasvatus- ja opetusalalla.

Tutkimus koostui toimivaa monialaista yhteistyötä kartoittavasta kyselystä sekä neljästä syvemmälle monialaisen yhteistyön teemoihin pureutuvasta ryhmäkeskustelusta. Tässä artikkelissa esittelemme aluksi lyhyesti kasvatus- ja opetusalojen monialaisen yhteistyön tilannekuvan Tampereen seudulla ja sen jälkeen tarkastelemme monimenetelmäisen tutkimuksen tuloksista johdettuja kehittämissuosituksia.

Toimivan monialaisen yhteistyön kyselyllä yhteistyön nykytila esiin

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kyselytutkimukseen (Pukkila, Helander & Rantala, 2020) vastasi 2 878 työntekijää eli 45 prosenttia kohderyhmästä. Vastaajat arvioivat monialaisten yhteistyön toteuttamista kuvaavia väittämiä asteikolla 1–5 (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä). Koko kyselyn tulosten keskiarvo oli 3,7, eli yhteistyön voi tulkita olevan pääasiassa hyvällä tasolla.

Erityisen toimivaksi vastaajat arvioivat työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen, jossa esimerkiksi keskinäinen luottamus (ka. 4,4) on erittäin hyvällä tasolla. Lisäksi työntekijät kokivat, että heidän työnsä edistää yhteistä tavoitetta (ka. 4,2).

Sen sijaan monialaiseen yhteistyöhön osoitetut resurssit koettiin vaihtelevina: toisaalla selvästi riittämättöminä, toisaalla taas hyvällä tasolla. Etenkin työntekijöiden välinen yhteinen aika (ka. 2,6) näyttäytyi riittämättömänä. Tilanteiden monipuoliseen arviointiin käytetyn ajan arvioitiin olevan paikoin riittävää, mutta paikoin riittämätöntä (ka. 3,0). Yleisestikin heikoimpana osa-alueena koettiin monialaisen yhteistyön organisoituminen, jolla tarkoitetaan aikaresurssien lisäksi etenkin johtamista ja koordinointia sekä sovittujen roolien ja työnjaon selkeyttä.

Kiinnostavaa on, että tilastollisesti erittäin merkitsevä ero ilmeni varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa työskentelevien välillä: varhaiskasvatuksessa työskentelevät arvioivat yhteistyön organisoitumisen paremmaksi kuin peruskoulussa työskentelevät.

Keskustelut paljastivat yhteistyön katvealueita

Tutkimuksen toisessa vaiheessa työntekijöitä kutsuttiin ryhmäkeskusteluihin ns. ilmiöpöytä-menetelmällä (Hiilamo ym., 2023). Tavoite oli syventää ymmärrystä monialaisen yhteistyön tilasta ja tunnistaa aiheet, joista ei yleensä puhuta monialaisen yhteistyön kohdalla. Keskusteluun nousivat erityisesti tiedonsiirron haasteet asiantuntijoiden välillä, toimintakulttuurien ja työtapojen erilaisuus sekä se, miten lapsen tai nuoren osallisuus varmistuisi läpi kasvatus- ja koulutuspolun.

Koska monialaisessa yhteistyössä yhteistyöorganisaation toiminnasta ei useinkaan tiedetä yhtä paljon kuin omasta toiminnasta, vastuun jakautumisesta ja työtavoista saattaa olla erilaisia käsityksiä. Ajatukset jopa koko monialaisen yhteistyön orientaatiosta voivat vaihdella. Toisille monialainen yhteistyö on arkipäiväistä, yhdessä tehtävää kasvatuksellista työtä, joka kuuluu jokaisen ydinosaamiseen. Toisen näkökulman mukaan monialaista yhteistyötä tarvitaan erityisissä tilanteissa, joissa usein korostuu ongelmapuhe.

Kehittämissuosituksilla syvempää yhteistyötä

Tutkimustulosten pohjalta johdettiin kolme suositusta monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi. Suositusten laatimisessa hyödynnettiin kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta monialaisesta yhteistyöstä, ja suositukset muotoiltiin sellaisiksi, että niitä voi hyödyntää laajemminkin kasvatus- ja opetusalalla.  Monialaisen yhteistyön käytännön toteuttamisessa toistuu usein esimerkiksi työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen haasteet, jotka huomiotiin kehittämissuosituksissa. Seuraavaksi esittelemme suositukset monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi Tampereen seudun kasvatus- ja opetusalalla.

Tiedonsiirron työtapojen kartoittaminen ja vahvistaminen osallisuuden toteutumiseksi

Monialaisissa tiimeissä usein haasteena on sopia, millaista tietoa lapsen tai nuoren asioista saa siirtää ja miten. Näkemykset vaihtelevat ja saattavat osin estää tarpeellisen tiedonsiirron ammattilaisten välillä. Tärkeää on varmistaa, että kaikki tuntevat yhteiset menettelytavat ja niiden taustalla olevat säädökset.

Tiedonsiirron työtapojen vahvistaminen edellyttää voimassa olevien työtapojen säännöllistä kartoitusta ja tarkoituksenmukaisuuden arviointia. Henkilöstö vaihtuu eikä voida olettaa, että kerran läpikäydyt menettelyt olisivat automaattisesti kaikkien tiedossa. Koko seutukunnan tasolla on hyödyllistä aika ajoin kokoontua vertaisoppimaan hyvistä tiedonsiirtokäytänteistä.

Työntekijöiden keskinäisen luottamuksen vahvistaminen

Monialainen yhteistyö on kasvatustyön ytimessä joka päivä. Tästä näkökulmasta monialaisuus ei tapahdu vain ennalta sovituissa tiimeissä vaan se on jatkuvaa, systemaattista ja organisoitua toisen osaamisen hyödyntämistä.

Monialaisten työtapojen, kuten työparityöskentelyn, joustava käyttö edellyttää työntekijöiden välistä luottamusta erityisesti siirtymävaiheissa ja oppilashuollollisissa tilanteissa. Yhteistyön tekeminen ei ole tällöin välttämättä resurssi- vaan organisointikysymys. Tärkeintä on, että monialaisuuden teemaa ylläpidetään organisaatiossa säännöllisesti ja siihen rohkaistaan eri muodoissaan. Toisen ammattilaisen työn tuntemus ja siihen luottaminen on välttämätön osa jokaisen omaa ammattiosaamista.

Kaupunkiseudun verkostomaisen työtavan vahvistaminen monialaisen yhteistyön tukiryhmällä

Tutkimus osoitti, että kaupunkiseudulla on toimivia monialaisen yhteistyön menetelmiä, malleja ja työtapoja (esim. Lapset puheeksi -menetelmä). Menetelmien laajamittaisen hyödyntämisen varmistamiseksi olisi suositeltavaa nimetä kuntiin monialaisen yhteistyön yhdyshenkilöt, jotka kokoontuvat tukiryhmänä säännöllisesti keskustelemaan alueellaan hyviksi koetuista tavoista toteuttaa monialaista yhteistyötä. He voivat myös toimia omissa kunnissaan tukena monialaisen yhteistyön kysymyksissä.

Tukiryhmän perustaminen vahvistaa monialaisen yhteistyön toteutumisen pitkäjänteistä seurantaa ja arviointia. Tukiryhmän ja lähi-, keski- ja ylimmän johdon välinen keskusteluyhteys tulisi varmistaa, sillä ymmärrystä monialaisesta yhteistyöstä tulee olla kaikilla työntekijäryhmillä.

Kohti pysyvää muutosta

Toimintakulttuurin muutos yksintekemisestä yhteiseen työhön on pitkällisen kehittämisen seurausta. Koko henkilöstön ammatillinen orientaatio, vuorovaikutus ja suhtautuminen omaan sekä toisten työhön muuttuu yhdessä kulttuuria muuttamalla, tekemisen kautta. Sisäisen muutos- ja kehittämistyön tukena on hyödyllistä käyttää myös asiantuntijoiden konsultaatiota, sillä se tutkitusti edistää monialaisen yhteistyön rakentumista.

Arviointitutkimuksen jälkeen on suositeltavaa, että tuloksia käsitellään jokaisessa yksikössä keskustellen ja kehittämistyön pohjana siten, että jokaisen ääni tulee kuulluksi. On tärkeää, että tulokset viedään yksiköissä konkretian tasolle ja pohditaan yhdessä, mitä ne tarkoittavat jatkossa toiminnassa. Koska tulokset kertovat koko seutukunnan keskiarvon, yhdessä keskustelemalla voidaan määrittää, mikä tuloksista on kullekin yksikölle ominaista.

Kehittämissuosituksissa on pyritty huomioimaan käytännön toimenpiteiden lisäksi muutoksen seuraaminen ja kytkeminen strategiseen johtamiseen koko kaupunkiseudulla yksikkötasoa unohtamatta. Tämä on tärkeää, sillä monialaisen yhteistyön tulee toteutua kaikilla organisaation tasoilla. Mitä syvempää ja laadukkaampaa yhteydenpito on eri alojen toimijoiden välillä, sitä enemmän muutosta tapahtuu, ja monialaisen yhteistyön tulokset paranevat (Lilja, Ristikari & Niemelä, 2022)

Monialaisten toimintamallien vaikuttavuuden arviointiin ei ole olemassa yhtä mittaria, mutta on todettu, että vaikuttavuuden mittaamiseen (Bowser, Henry & McCollister, 2019) ja vaikuttavien toimintamallien toimenpanon edistämiseen (Cannon ym., 2019) tarvitaan riittävät resurssit ja rahoitus. Monialaisen yhteistyön vaikuttavuuden mittaamisen onkin hyvä perustua pitkäjänteiseen seurantaan ja ylimmän johdon väliseen monialaiseen yhteistyöhön.

---

Arviointitutkimuksen toteuttivat Tampereen kaupunkiseudun kasvatus- ja opetusalan osaamisen kehittämispalvelu Osake ja Hämeen ammattikorkeakoulun Edu-tutkimusyksikkö.