Havaintoja osaamisen hankkimisesta ammatillisessa koulutuksessa

Osaamisen ja ammattitaidon tasosta on käyty paljon keskustelua. Huoli on kohdistunut sekä opiskelijoiden valmiuksiin oppia että oppilaitosten rahoitusohjaukseen, resursseihin ja prosessien laadukkuuteen. Osaamisen hankkiminen eli oppimistoiminta ja sen järjestäminen on koulutuksen järjestäjän ydintehtävä. Miten se toteutuu tällä hetkellä? Kirjoitusarjan toisessa osassa pohdinnan kohteena on osaamisen hankkimisen prosessi ja ohjaava palaute.

Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittää tiukasti tutkinnon suorittamisen kokonaisuuden, johon kuuluvat muun muassa tutkintojen järjestäminen, opintoihin hakeutuminen sekä osaamisen osoittaminen ja arviointi. Laista on johdettu, täsmennetty ja toimeenpantu tarkennettuja määräyksiä ja ohjeita koulutuksen järjestäjälle. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnon muodostuminen. Tutkinnon suorittamisen ja henkilökohtaistamisen vaiheista osaamisen hankkiminen on ainoa paikka, jossa koulutuksen järjestäjällä on laajasti vapautta suunnitella osaamisen hankkimisen tavat, ympäristöt ja prosessit tutkinnon edellyttämän ammattitaidon ja osaamisen mukaan. Koulutuksen järjestäjällä on myös vapaus suunnitella, miten se vastaa ammatillisen koulutuksen tavoitteena olevaan kasvatus- ja sivistystehtävään.

Voidaan tulkita, että lain tarkoituksena on palvella kolmea näkökulmaa: yksilöä, työelämää ja yhteiskuntaa. Laadukas ammatillinen koulutus syntyy koulutuksen järjestäjän kyvystä saavuttaa yhteiskunnalliset tavoitteet vastaamalla asiakkaiden, sekä työelämän että opiskelijan, tarpeisiin ja odotuksiin. Jotta kouluttaja voi onnistua tavoitteissa, edellyttää se asiakkaiden tarpeiden selvittämistä, ennakointia ja yhteensovittamista. Työelämälle keskeistä on, että koulutuksen kautta yritykset saavat tarvitsemaansa työvoimaa riittävästi sekä määrällisesti että laadullisesti. Opiskelijan näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että koulutuksen järjestäjän järjestämät tutkinnot, opetustoiminta, ohjaus, tuki ja neuvonta kohtaavat joustavasti opiskelijan yksilölliset tarpeet ja tavoitteet. Lisäksi kaikilla opiskelijoilla tulisi olla olisi yhtäläiset mahdollisuudet valintojen tekemiseen ja oman opintopolun suunnitteluun. (Opetushallitus, 2020) Tätä tukee Valtioneuvoston asetuksen (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta  673/2017) teksti henkilökohtaistamisesta. Se velvoittaa koulutuksen järjestäjiä tunnistamaan ja tunnustamaan opiskelijan aiempaa osaamista sekä suunnittelemaan osaamisen hankkimista yksilölliset edellytykset ja tarpeet huomioiden.

Osaamisen hankkimisen suunnittelu

Osaamisen hankkimisen suunnittelu on osa henkilökohtaistamisen prosessia ja tapahtuu yksilöllisesti tutkinnon osittain. Opiskelija voi hankkia osaamista oppilaitoksessa osallistumalla lähiopetukseen tai työpaikalla järjestettävään koulutukseen, joka tapahtuu oppi- tai koulutussopimuksella. Muita oppimisympäristöjä voivat olla esimerkiksi harrastukset. Opiskelijan tarvitsemat ohjaus- ja tukitoimet suunnitellaan osana henkilökohtaistamista. Opettaja tai ryhmänohjaaja dokumentoi ohjauskeskustelun opiskelijahallintajärjestelmiin keskustelun aikana tai sen jälkeen. Järjestelmät ovat staattisia, määrämuotoisia ja rakennettu vastaamaan säädöksissä määriteltyjä tietosisältöjä. Hyväksi havaittu keino vahvistaa opiskelijan toimijuutta, vastuuta ja osallisuutta omiin opintoihin on edellyttää myös opiskelijalta jonkinlaista dokumentointia suunnittelusta – ikä- ja kehitysvaihe huomioiden. Opiskelijoiden taustatekijöillä on selkeä yhteys oman oppijuuden omistamiseen ja osallisuuteen (Opetushallitus, 2018). Menetelmät ja tavat, joilla itseohjautuvuutta ja omaa oppijuutta vahvistavia elementtejä otetaan mukaan opetukseen ja ohjaukseen, ovat monenlaisia. Tavoitteiden tai kiinnostuksen kohteiden sanoittaminen voi olla vaikeaa, samoin kuin vastuun ottaminen omasta elämästä. Koulu tarjoaa turvallisen tilan ja ympäristön oppia näitä taitoja.

Osaamisen hankkiminen eli opetuksen järjestäminen

Koulutuksen järjestäjä päättää itsenäisesti tutkintokoulutuksen sisällöstä ja toteuttamisesta, kuten myös työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta eli työelämässä oppimisesta. Koulutuksen sisällöt ja toteutussuunnitelmat valmistavat tutkinnon perusteiden, ammattitaitovaatimusten ja vaadittavan osaamisen hallintaan arviointikriteerien mukaisesti. Tavoitteena on osaamisen osoittaminen näytössä. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneilla leikkauksilla (Haapakorpi, 2017; Kuuppelomäki, 2020; Lahtinen, 2024) on seurauksia monen muun asian ohessa lähiopetuksen määrään. Tämä näkyy esimerkiksi huolena opetustuntien vähenemisestä ja opintojen siirtämisestä verkkoon (Lapsiasiavaltuutettu, 2018; OSKU, 2022). Työelämäyhteistyön lisääntyessä työpaikkojen rooli osaamisen hankkimisessa on sitä vastoin kasvanut. Osaamista hankitaan ja näyttöön valmistaudutaan aidoissa työympäristöissä osallistumalla työprosesseihin ja tekemällä oikeita, ammatillisia työtehtäviä.

Työelämässä oppiminen on lain mukaan tavoitteellista ja ohjattua, ja siihen voidaan yhdistää koulutusta esimerkiksi oppilaitoksen opetustiloissa, verkko-oppimisympäristöissä, virtuaalisissa oppimisympäristöissä sekä itsenäisesti opiskellen. Työelämässä oppimisesta sovitaan oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. (Opetushallitus, n.d.) Tavoitteellisuuden, ohjauksen ja dokumentoinnin taso vaihtelee. (Karvi, 2023; Opetushallitus, 2022) Koulutussäästöt haastavat oppilaitoksessa tapahtuvan koulutuksen lisäksi myös työelämäyhteistyön ja osaamisen hankkimisen työpaikoilla. Herää myös kysymys: mitä ja miten oppia työpaikoilla, jos tämän päivän työtehtävät tai ammatit hoitaa tekoäly tai robotti huomenna?

Resurssikeskustelu johtaa miettimään, miten resursseja käytetään. Miten osaaminen ja sen hankkiminen ymmärretään? Mitkä opittavat asiat ovat tärkeimpiä ja toteutussuunnitelmissa säilytettäviä? Tähän liittyy pohdinta siitä, mikä koulutuksen tarkoitus on. Jos osaaminen nähdään yksittäisinä, kapeasti määriteltyinä työtilanteiden suorituksina, jotka on helppo havaita, määritellä, mitata ja arvioida, on koulutuksen rooli tuottaa ihmisiä työelämän tarpeisiin suorittamaan ennalta määriteltyjä työtehtäviä. Yhä niukkenevien resurssien kanssa voi tosin olla vaikea vastata edes siihen, mitä työelämä ja tutkinnon perusteet tällä hetkellä edellyttävät. Yhä haasteellisempaa on määritellä työtehtäviä ennakkoon, etenkään lähitulevaisuutta pidemmälle.

Jos osaaminen nähdään laajempana, ihmisenä kasvamisen potentiaalina, on koulutuksen rooli varmistaa, että ammatillisen osaamisen lisäksi tapahtuu myös ihmisenä kehittymistä ja ammatillista sivistymistä. Ammatillisella sivistyksellä voidaan tarkoittaa oman alan eettisten periaatteiden hallintaa, ihmisarvon ja toisten kunnioittamista, tulevaisuuden ja kestävän kehityksen ymmärtämistä sekä sitä, että näkee itsestä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Mikäli tulevaisuuden visaisia ongelmia ratkomaan tarvitaan laaja-alaista, luovaa ja yli oppiaine- ja ammattirajojen menevää ajattelua, miten ammatillinen koulutus tähän vastaa? Missä kohtaa ja miten opetuksen toteutussuunnitelmissa tällaista osaamista hankitaan? Näkemys yhteisten tutkinnon osien roolista vain yleissivistävinä aineina ja jatko-opintokelpoisuuden takaavana osaamisena kaventaa ammatillista sivistysajattelua.

Osaamisen kehittymisen seuranta ja palaute

Velvollisuus seurata osaamisen kehittymistä (§48), eli oppimista, tietojen ja taitojen karttumista, sekä antaa palautetta opiskelijalle osaamisen kehittymisestä (§51) on määritelty ammatillisen koulutuksen laissa (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017). Arviointeja tekevät ja palautetta antavat opetuksesta vastaavat opettajat ja muut opetukseen, ohjaukseen tai oppimisen tukeen osallistuvat koulutuksen järjestäjän edustajat. Työpaikalla oppimisen aikana tämän tekee vastuullinen työpaikkaohjaaja. Seurannan ja palautteen yksi tärkeä tavoite on tehdä näkyväksi ja varmistaa opiskelijan osaamistaso ja valmius näyttöön eli osaamisen osoittamiseen.

Palautteen antaminen on opetus- ja ohjaustyössä yksi keskeisimmistä, ellei jopa tulevaisuusnäkökulmasta tärkein, opettajan tehtävä. Palautteen tulee lain mukaan kohdistua henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa kirjattuihin tavoitteisiin sekä itsearvioinnin edellytysten kehittämiseen. Kohtaamiset opiskelijan kanssa mahdollistavat lisäksi kasvatukselliset ja ammattisivistykselliset näkökulmat. Kuinka paljon opettajilla on aikaa ja resursseja tukea opiskelijan ammatillista kasvua, kehitystä ja sivistystä, tukea minäkuvan ja identiteetin kehittymistä? Edistää eettisiä, ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä tai vahvistaa opiskelijan oman ajattelun kehittymistä? Opettajalla on edelleen merkittävä rooli opiskelun aikana. Opettaja vaikuttaa pystyvyysuskomuksiin, motivaatioon, opiskelu- ja oppimaan oppimisen taitoihin sekä kannustaa luovaan ajatteluun (Koli 2022; Rasku-Puttonen, 2018). Opettaja johtaa vuorovaikutusta, ryhmäytymistä ja sosiaalisen luottamuksen syntymistä. Kokemukset yhteisöllisyydestä, osallisuudesta ja toimijuudesta kehittävät sosiaalisia valmiuksia, jotka ovat keskeinen työelämätaito ja yhteiskuntaan kiinnittymisen väylä. (Maunu, 2018) Opettaja kohtaa opiskelijan ihmisenä ja tarjoaa parhaimmillaan esimerkin, miten yhteiskunnassa eletään ja ollaan.

Ammattitaidon ja osaamisen näkökulmasta työpaikalla ja työtehtävien yhteydessä saatu ohjaava palaute on keskeinen opiskelijan kehittymisessä. Koulutuksen järjestäjän velvollisuus on perehdyttää työpaikkaohjaajat sekä tutkintoon, työelämässä oppimisen tavoitteisiin että tarvittaessa myös ohjaamiseen ja palautteen antamiseen. Karvin (2023) selvityksessä työpaikkaohjaajien osaamisen varmistaminen ja kehittäminen vaihtelee paljon koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä. Suurin osa koulutuksen järjestäjistä (73 %) tarjoaa työpaikkaohjaajille säännöllisesti mahdollisuuksia ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen. Kiinnostavaa on, että työpaikkaohjaajien perehdytys tutkinnon perusteisiin ja osaamisen arviointiin on yleisempää kuin ohjaukseen ja osaamisen kehittymisen seurantaan perehdyttäminen. Tiiviimpi yhteistyö oppilaitoksen ja työpaikan tai opettajien ja työpaikkaohjaajien välillä on jatkuva, eri hankkeissa ja selvityksissä tuleva toive ja kehittämisehdotus. Olemmehan yhteisen työn ja ohjausprosessin äärellä, opiskelijan (ja työelämän) parhaaksi.

Oppiminen tarkoittaa yksilössä tapahtuvaa muutosta (Ruohotie, 2000). Tämän muutoksen synnyttäminen, tukeminen ja vahvistaminen on opettajan tärkein tehtävä. Mihin suuntaan muutos ohjaa yksilöä toimimaan, nyt ja tulevaisuudessa, liittyy oppimisen ja koulutuksen taustalla oleviin käsityksiin osaamisesta sekä tiedosta, sen tarpeellisuudesta ja käyttöarvosta.

---

Kirjoitussarjan muut osat:

Osa 1: Havaintoja ammattitaidosta ja osaamisesta ammatillisessa koulutuksessa

Osa 3: Havaintoja osaamisen arvioinnista ammatillisessa koulutuksessa