Ammattikorkeakoulujen uusi tulevaisuus 2040

Korkeakoulukentällä käydään keskustelua siitä, millainen on visio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilasta vuonna 2040. Koulutuksen kenttä on jatkuvassa muutoksessa tekoälyn mukanaan tuoman disruptiivisen murroksen ja osaamistalouden haasteiden edessä. Tilanteesta käydyssä keskustelussa ei kuitenkaan ole juuri hyödynnetty tulevaisuuden tutkimuksen työkaluja. Tämän vuoksi tässä artikkelissa tulevaisuuden ennakoinnin tähtäimenä on vuosi 2040, joka ulottuu hieman suomalaisen elinkeinoelämän näkymähorisonttia pidemmälle, koska esimerkiksi Meyer Turun telakan tilauskanta ulottuu vuoteen 2036. Lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) taustamuistio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyölle ulottuu samaan ajankohtaan. Artikkelimme avaa muutosten ennakoinnin kautta näköaloja korkeakoulujen tulevaisuuteen.

Kuvaamme alussa ammattikorkeakoulutuksen tilannetta opiskelijoiden, henkilöstön ja rahoituksen näkökulmasta. Luomme mahdolliset uudet tulevaisuuskuvat vuodelle 2040 dokumenttianalyysin ja siihen kytkeytyvän tutkimusryhmätyöskentelyn kautta ja PESTEV-analyysiä hyödyntäen.

Käsitteellinen kehys

Ammattikorkeakoulutuksen nykytilanne

Ammatillisen korkeakoulutuksen, eli tässä artikkelissa ammattikorkeakoulun mallina on ollut Saksan Fachhochschule, joka perustuu duaalimalliin. Iso-Britanniassa samantyyppiset polytechnic-nimiset korkeakoulut sulautuivat nopeasti yliopistokoulutukseen, vaikka ero näiden välillä edelleen tunnistetaan (Lewis, 1991). Suomessakin yliopistot ovat tulleet useiden ammattikorkeakoulujen merkittäviksi omistajiksi, mikä saattaa aiheuttaa paineita osittaiseen Iso-Britannian kaltaiseen duaalimallin purkuun. Myös omistussuhteet vaikuttavat, koska yliopistolla on erilainen strateginen omistajaintressi kuin kuntaomistajilla. (Savolainen, 2022)

Suomessa ammattikorkeakoulut kattavat monia Euroopan maita suuremman osuuden korkeakoulutetuista ja ovat kohottaneet väestön koulutustasoa merkittävästi. Kaikista korkeakoulututkinnoista 50 % suoritettiin vuonna 2024 ammattikorkeakouluissa (Vipunen, 2025). Ojalan (2017) tutkimuksen mukaan myös ylempi ammattikorkeakoulututkinto on sen suorittaneiden ja työnantajien mielestä vahvistanut työpaikkaosaamista ja yleisten työelämävalmiuksien kasvua. Työnantajien taholla ammattikorkeakoulujen ylemmän tutkinnon tunnettuus kasvaa kuitenkin hitaasti.

Useissa Euroopan maissa ammattikorkeakoulutus on laajentunut tohtorintutkintoihin, joko yksin tai yhdessä jonkin yliopiston kanssa. Tässä Irlanti on ollut tienraivaaja, ja perässä ovat tulleet muun muassa Norja, Saksa ja Hollanti. Kansainvälisessä Suomen tohtorikoulutuksen arvioinnin suosituksissa todettiin jo vuonna 2006 kehittämiskohteeksi uudet ammatilliset tohtorintutkinnot, jolloin ne toimisivat keinona vastata paremmin tietoyhteiskunnan ja työelämän koulutustarpeisiin. (Dill ym., 2006; Linna & Wolff, 2019)

Kansallinen tilanteemme alhaisine talouskasvuennusteineen on otollinen virinneelle korkeakoulukeskustelulle ja aloitteille ammatillisista tohtoritutkinnoista. Suomalaisen kilpailukyvyn heikkenemisen osatekijäksi on tunnistettu systeeminen heikkous tutkimus- ja yritysorganisaatioiden välillä, mikä estää innovaatioiden syntymisen ja siirtymisen markkinoille (Mielityinen, 2025). Systeemitasolla todettu heikkous ja sen mahdollinen kytkeytyminen talouskasvuun nostaa osaamistalouden kehityksen olennaiseksi näkökulmaksi ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuutta pohdittaessa.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ja henkilöstö

Ammattikorkeakoulun uusien opiskelijoiden keski-ikä on noin 25 vuotta ja kaikkien opiskelijoiden 26 vuotta. Viisi vuotta valmistumisen jälkeen näistä työllisinä on 85 %, jatko-opiskelijoina 3 % ja työttöminä 3 %. Nämä osuudet ovat samat myös yliopistoista valmistuneilla. Ammattikorkeakouluista työllistytään pääosin (noin 60 % valmistuneista) korkeakoulun sijaintimaakuntaan, joskin myös Uudenmaan osuus on merkittävä (noin 35 %). Yliopistoista valmistuvilla muun sijaintimaakunnan kuin Uudenmaan osuus on selvästi pienempi. (Vipunen, 2025) Opiskelijapalaute AVOPin mukaan verkko-oppiminen ja työelämävalmiudet ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan, mitä myös tekoälyn kehityksen on nähty tukevan. Toisaalta opintojen kansainvälisyys ja yhteisöllisyys näyttävät heikentyneen. (Kannisto ym., 2023)

Suomessa on tarkasteltu bachelor-tason tutkinnon suorittaneiden osaamistasoa kansainvälisellä geneeristen taitojen testillä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Yliopistossa koulutetut saavat ammattikorkeakoulutettuja paremmat tulokset kriittisessä lukutaidossa ja arvioinnissa, mutta tieteellisessä ja kvantitatiivisessa päättelyssä sekä analyyttisessä ongelmanratkaisussa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa koulutetut ovat samalla tasolla. Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden osaamistaso on ollut myös parempi kuin Yhdysvaltojen vertailuaineistossa. (Ursin ym., 2021)

Koronan jälkeen etäopiskelun osuus ammattikorkeakouluissa on lisääntynyt huomattavasti. Se on parantanut työelämässä olevien mahdollisuuksia korkeakouluopintoihin työn ohella. Etäopiskelun hintana voi kuitenkin olla yhteisöllisyyden heikentyminen. 2024 julkaistun raportin Kiviä ja keitaita. Muuttuva yhteisöllisyys ja pedagoginen ymmärrys ammattikorkeakouluissa (Mäki ym., 2024) mukaan henkilöstön työtehtävien erikoistuminen on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Yhä kasvavassa määrin työyhteisön muodostavat erilaiset ammattiryhmät ja asiantuntijat, joilla on eri työtehtävät ja jotka ovat eri vaiheissa työuraansa. Raportissa havaittiin lisäksi polarisoitumiskehitystä henkilöstön työorientaatioissa TKI-työn ja opetustyön välillä. (Mäki ym., 2024)

Kiviä ja keitaita -raportin mukaan ammattikorkeakouluissa on tapahtunut uuden sukupolven esiinmarssi työyhteisöihin. Yliopettajien keski-ikä on 58,2 vuotta, mutta TKI-asiantuntijoina toimivien 45,1 vuotta. Aineistossa alle nelikymppisten ikäluokka tuntee vahvaa sidosta edustamaansa ammattialaan ja työtehtäviin, ja heidän suhteensa ammattikorkeakoulun ideaan on erilainen kuin vanhemman ikäpolven, jolle ammattikorkeakoulujen oman tien korostaminen on vahvasti esillä. (Mäki ym., 2024)

Rahoitus toiminnan ohjaajana

Korkeakoulujen rahoitusjärjestelmät uudistettiin 2010-luvulla tulosperusteisiksi. Tulosperusteinen rahoitusmalli toteuttaa markkinaperusteista yrittäjyysyliopistomallia (Clark, 1998). Tällaisen mallin toteutuminen näkyy myös siinä, kuinka EU:n komission raportin mukaan Suomen ammattikorkeakouluilla on yliopistoja paremmat prosessit ja kiinnostus tehdä yhteistyötä yritysten kanssa sekä toteuttaa pk-yritysten tarvitsemia palveluita (Mielityinen, 2025). Nenosen (2020) tutkimuksen mukaan tulosperusteinen rahoitusmalli on ohjannut ammattikorkeakouluja kehittämään koulutuksen tehokkuutta. Ammattikorkeakouluissa tuotetaankin enemmän tutkintoja ja opintopisteitä aiempaa pienemmällä henkilömäärällä. Tehokkuuden parantuminen on näkynyt myös koulutuksen prosessilaadun, kuten opinto-ohjauksen kehittymisenä sekä opetussuunnitelmien ja koulutuksen toteuttamisen joustavoitumisena. Kielteisinä vaikutuksina Nenonen (2020) näkee sen, että henkilöstön työhyvinvointi on heikentynyt kasvaneen tulospaineen ja resurssileikkausten vuoksi. Henkilöstö on kokenut myös koulutuksen tuote- ja systeemilaadun heikentyneen.

Samalla myös ammattikorkeakoulujen rahoitusta on viime vuodet leikattu rajusti. Lähiopetus on vähentynyt, ja vuodesta 2008 vuoteen 2024 ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön henkilötyövuosimäärä on vähentynyt (5896->5518 htv), mutta samalla TKI-henkilöstön henkilövuosimäärä on nelinkertaistunut (506 -> 2158 htv). (Mäki ym., 2024)

Tulosperusteisen rahoituksen positiivisia vaikutuksia ovat olleet opiskeluaikojen lyhentyminen ja korkeakoulujen prosessien tehostuminen. Mallin heikkous on kuitenkin siinä, että se kannustaa toimimaan siten, että rahoitus maksimoituu, eikä se toisaalta tue riskien ottamista uusien avausten kautta. Rahoitusmalli ei myöskään kannusta yhteistoimintaan korkeakoulujen välillä, koska korkeakoulut kilpailevat keskenään kokonaisrahoituksesta. (Linna & Wolff, 2019) Kokonaisuudessaan nykytilanteen haasteellisuus pakottaakin etsimään uusia näkökulmia tulevaisuudesta.

Tutkimuskysymykset, menetelmä ja käytetty aineisto

Artikkelia kirjoittaessamme keskityimme seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Millaiset ovat ammatillisesti suuntautuneen korkeakoulutuksen mahdolliset tulevaisuuskuvat 2040?
2. Mitä uusia elementtejä tekoäly ja osaamistalouden merkityksen kasvu on tuonut tulevaisuuskuviin?

Ennen tutkimuksen aloittamista kirjoittajaryhmä kävi reflektiivisen keskustelun (Kantola ym., 2023). PESTEn (PESTE = Political, Economic, Social, Technological, Environmental) todettiin olevan käypä kehys analyysillemme, kun siihen lisätään arvoulottuvuus (V = values), jota yleisesti käytetäänkin. PESTE-analyysi on tiedonkeruun ja jäsentelyn menetelmä, jota käytetään apuna pohdittaessa eri suunnista tulevia, muutosta ajavia voimia Dufva, 2022), ja tällöin PESTEV-analyysista tulee soveltuva työkalu toimintaympäristön systemaattiseen ja tasapainoiseen analysointiin. Näiden työkalujen avulla lähdimme etsimään vastauksia tutkimuskysymyksiimme tuoreesta tulevaisuuskirjallisuudesta soveltaen siihen dokumenttianalyysin menetelmää (Bauer, 2007; Wiek ym., 2011; Salminen ym., 2024).

Seuraavassa vaiheessa valitsimme dokumenttiaineiston. Kriteereiksi asetettiin dokumenttien tutkimusperustaisuus, ajankohtaisuus ja relevanssi ammatillisen korkeakoulutuksen näkökulmasta. Dokumenttien piti muodostaa yhdessä moniääninen kokonaisuus. Dokumenttien valinnassa kriteereinä oli myös PESTEV-kehikon käyttämisen kannalta riittävän kattava sisältö, jolloin materiaalista on mahdollista tunnistaa muutosta ajavia voimia.

Aineistosta haluttiin löytää herätteitä ammattikorkeakoulujen perustehtävien, eli koulutuksen, TKI-toiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tulevaisuuskuviin vaikuttaviin ilmiöihin. Koulutuksen osalta työelämän odotukset ovat keskeisiä ammatillisesti suuntautuneen korkeakoulutuksen kehittämisen sekä sisällöllisen ajantasaisuuden näkökulmista. TKI-toimintaan haettiin tulevaisuustietoa sisällöllisesti EU:n linjauksista ja praktisesti TKI-rahoituksen suunnitelmasta.

Tämän aineistokokonaisuuden kehykseksi asettuvat Euroopan Unionin tulevaisuuslinjaukset Euroopan suhteen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen visiotyön taustadokumentti. Seuraavassa perustellaan analyysia varten käsiteltyjen dokumenttien valinta ja kunkin merkitys kokonaisuudessa. Jäljempänä esitettyjen tulevaisuuskuvien lähtökohtana on siis seuraavien dokumenttien analyysi:

1. Euroopan Unionin (EU) Vihreän kehityksen Green Deal -ohjelmakokonaisuus (Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto, 2025): Ohjelman tehtävänä on tuoda ennakointiin eurooppalainen perspektiivi sekä konkretisoida maiden yhteisiä pyrkimyksiä kohti hiilineutraalia Eurooppaa vuonna 2050. Ohjelma korostaa kaikkien politiikan alojen vastuuta ja osallisuutta ohjelman toteutumisessa.

2. Sitran Tulevaisuusbarometri 2025 (Sitra, 2025): Tulevaisuusbarometri tarjoaa pysäytyskuvan suomalaisten tulevaisuusajattelusta joulu–tammikuussa 2024–25. Se kertoo vastaajien ajatuksista omasta, asuinseutunsa, Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Raportti selvittää myös vastaajien suhtautumista erilaisiin kehityskulkuihin kuten tekoälyyn, sote-palvelujen digitalisoitumiseen tai luontoon. Raportti kertoo epävarmuudesta ja luottamuksen horjumisesta.

3. Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti Rajuilman rajalla. Skenaarioita Suomelle 2025–2035 (EVA, 2025): Raportissa luonnostellaan neljä vaihtoehtoista näkymää maailmaan ja suomalaisten yritysten toimintaympäristön mahdollisiin muutoksiin tulevilla vuosikymmenillä. Skenaarioissa on kaikuja kansallisen varautumisen sääntelytarpeista. Tällaisen sääntelyn tarkoituksena on turvata kansallisen turvallisuuden intressiä (ks. mm. Lonka & Laitinen, 2023).

4. Valtioneuvoston TKI–rahoituksen suunnitelma (Valtioneuvosto, 2024a): Monivuotinen, vuosille 2024–2030 laadittu, suunnitelma on merkityksellinen ammattikorkeakouluille, jotka edelleen etsivät paikkaansa TKI-ekosysteemeissä. Suunnitelmassa tunnistetut päälinjaukset koskevat TKI-toimijoiden yhteistyön lisäämistä, yritysten kunnianhimoista TKI-toimintaa, osaamista, tutkimus- ja teknologiainfrastruktuureja, EU-yhteistyötä ja muuta kansainvälistä yhteistyötä sekä strategisia valintoja.

5. Opetus- ja kulttuuriministeriönTaustamuistio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision tilannekuvan tueksi. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040. Tilannekuva – toimintaympäristön muutostekijät. (OKM, 2025). Opetus- ja kulttuuriministeriön aiempi visio (OKM, 2017) ei ole enää nykytilanteeseen soveltuva. Uusi visiotyö on alkanut ja tässä artikkelissa esitellyn analyysin käytössä oli sen tueksi laadittu taustamuistio. Muistiossa korostettiin yhteistyön merkitystä epävarmassa maailmantilanteessa, korkean koulutuksen laadun ylläpitämistä, ympäristöosaamista, vastuuta kansallisesta kokonaisturvallisuudesta ja demokratian vahvistamisesta. Lisäksi väestörakenteeseen liittyvistä tekijöistä erityisesti alueellisuus ja maahanmuuttajat nousivat esiin.

Tutkimusryhmä kävi useita käytäntöyhteisömallia soveltavia keskusteluja. Käytäntöyhteisömallin ideana on kerätä ryhmä eri alojen asiantuntijoita ratkomaan kaikille yhteistä ongelmaa. Keskeistä on vuoropuhelu ja sitoutuminen tavoitteelliseen työskentelyyn. (Ojala & Kantola, 2024) Tämän ryhmän jäsenillä on työkokemusta ennakoinnin, ammattikorkeakoulupedagogiikan ja tekoälyn asiantuntijoina – ja aiempaa historiaa on kuudesta ammattikorkeakoulusta, keskushallinnosta, Sitrasta sekä toiminnasta rehtoreina. Keskusteluissa hyödynnettiinkin tietoisesti ryhmän jäsenten erilaisia ammatillisia taustoja ja verkostoja. Tavoitteena oli systemaattisesti kasvattaa ryhmän jäsenten ennakointiherkkyyttä keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja rohkaista siihen myös näiden omissa organisaatioissa. (Ojala & Kantola, 2024)

Tulokset

Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) on eritelty dokumenttien sisältöä PESTEV-kehikossa.  Dokumenteissa asiat on esitelty tavoitteellisessa, jopa imperatiivisessa muodossa. Tiivistyksessä on pyritty säilyttämään tavoitteellinen ilmaisu, tai mikäli alkuperäisdokumentissa oli toteava ilmaisu, se on säilytetty. Valittaessa ammatillisen korkeakoulutuksen kannalta keskeistä sanomaa laajoista dokumenteista käytiin ryhmän kesken luotettavuutta varmistavia keskusteluja. Dokumentit on numeroitu seuraavasti:

1. EU:n vihreän kehityksen ohjelma
2. Sitran Tulevaisuusbarometri 2025
3. Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti skenaarioita Suomelle 2025–2035
4. Valtioneuvoston TKI-rahoituksen suunnitelma 2024
5. Opetus- ja kulttuuriministeriön Taustamuistio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision tilannekuvan tueksi: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040. Tilannekuva – toimintaympäristön muutostekijät

Taulukko 1. Dokumenttianalyysi PESTEV-kehikossa.

PESTEV-ulottuvuus	Poliittinen	Taloudellinen	Sosiaalinen	Teknologinen	Ekologinen	Arvot
1	Eurooppa edelläkävijä ympäristökysy-mysten ratkaisijana.	Kestävän kehityksen innovaatiot kilpailukyvyn kasvattajana.	Kiertotalouden vahvistaminen, kulutuksen ja ruokajärjestelmän uudelleenajattelu.	Puhdas, energiatehokas teollisuus.	Ilmastoneutraalius 2050 ja ekosysteemien tasapaino.	Euroopan yhtenäisyyden vahvistaminen, oikeudenmukainen vihreä siirtymä.
2	Vaarana luottamuksen rapautuminen.		Tulevaisuusajattelun vahvistaminen, kriisitietoisuuden lisääminen.	Terveysteknologia vientimahdollisuutena.	Luonnon hyvinvointivaikutusten tunnistaminen.	Toiveikkuuden ja toimijuuden vahvistaminen,
3	Geopoliittisiin muutoksiin varautuminen.	Kauppapolitiikan ketteryysvaatimusten kasvu.	Omavaraisuuden ja varautumisen merkityksen lisääntyminen.	Tekoälykyvykkyyden nostaminen.	Globaalien ilmastosopimusten noudattaminen.
4	TKI-toimijoiden yhteistyön lisääminen.	Yritysyhteistyön merkitys rahoituksessa kasvava.	Ekosysteemien luominen ja vakiinnuttaminen.
5	Toimijoiden yhteistyön lisääminen	Yhteistyö tuo säästöjä.	TKI-toimijoiden käytännön yhteistyön lisääminen.	Infrastruktuurien kehittäminen	Kestävän kehityksen huomioiminen kaikissa toimissa	Kunnianhimoisuuden lisääminen, strategisten valintojen tärkeys.

Kokonaisuudessaan tarkastelluissa dokumenteissa painottuu erityisesti kestävyyden asema yhteiskunnallisen ja taloudellisen uudistumisen ytimenä. Kestävyys ei näyttäydy vain ympäristöpoliittisena tavoitteena, vaan laajempana periaatteena, joka ohjaa investointeja, innovaatiopolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä. Kaikissa näissä ohjelmissa korostuukin tarve rakentaa taloudellista kilpailukykyä ja sosiaalista eheyttä samanaikaisesti. Tämä määrittää, millaisia ratkaisuja kehitetään, miten resursseja käytetään ja millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan.

Analyysissämme käytetty kokonaisvaltainen lähestymistapa luo näkökulmia myös käynnissä olevalle teknologiselle ja tekoälyyn kytkeytyvälle disruptiiviselle murrokselle. Tekoäly on muutoksen ajuri paitsi ammattialoilla niin myös koulutuskentällä. Tekoäly haastaa uudistumaan, se tarjoaa paljon mahdollisuuksia innovaatioihin, ja sitä voidaan hyödyntää välineenä myös kestävyyden edistämisessä. Älykkäät järjestelmät tukevat päätöksentekoa, tehostavat resurssien käyttöä ja mahdollistavat uudenlaisten ratkaisujen kehittämisen monimutkaisissa toimintaympäristöissä.

Koska kestävyyden edistäminen edellyttää jatkuvaa oppimista, monitieteistä ajattelua ja kykyä yhdistää eettinen harkinta teknologiseen osaamiseen, tämä ajattelu nostaa myös osaamistalouden tulevaisuuden visioiden keskiöön. Osaamistaloudella viitataan tässä tarkastelussa siihen, että suomalainen tulevaisuuden talous perustuu entistä enemmän osaamiseen: ihmisen kykyyn oppia ja laajentaa osaamistaan, uudistua ja soveltaa uusia taitoja.

Osaamisen ja osaamistalouden merkitys onkin tarkastelluissa dokumenteissa vahvasti esillä, vaikka niissä näkyy myös vaihtelua siinä, miten ne näitä teemoja käsittelevät. Osaaminen nähdään joka tapauksessa edellytyksenä tulevaisuuden rakentamiselle. Vihreässä ja digitaalisessa taloudessa näiden taitojen hyödyntäminen korostuu entisestään. Osaaminen ja sen uudistaminen nähdäänkin nimenomaan kilpailukykytekijänä ja siirtymän mahdollistajana, osana tulevaisuuden työelämän uudistumisessa tarvittavia taitoja. Tutkimus- ja teknologiainfrastruktuurin rakentaminen ja TKI-toiminnan intensiteetin nostaminen nähdään merkityksellisenä talouskasvua vahvistavana tekijänä. Dokumenteissa asetettujen tavoitteiden toteutuminen edellyttää kuitenkin merkittävästi enemmän korkeakoulutettuja asiantuntijoita. Lisäksi myös osaamisen sisällölliset muutostarpeet ja sen laadun nostaminen ovat olennaisia tekijöitä tulevaa kehitystä pohdittaessa.

Seuraavaksi tarkastellaan kahta keskeistä ammatillisen korkeakouluopetuksen toimintamalliin ja sisältöön vaikuttavaa tekijää, jotka nousevat dokumenttiaineistosta – eli tekoälyä ja osaamistaloutta.

Tekoäly haastaa korkeakoulupedagogiikkaa

Tekoäly muovaa perustavanlaatuisesti ammattialoilla käytettäviä teknologioita, opetuksen sisältöjä ja pedagogisia ratkaisuja. Vuoteen 2050 mennessä nykyisen heikon tekoälyn (engl. ANI, eli artificial narrow intelligence) arvioidaan kehittyneen seuraavalle kehitystasolle, yleiseksi tekoälyksi (engl. AGI, eli artificial general intelligence). Tällaiset yleistä tekoälyä hyödyntävät järjestelmät kykenisivät oppimaan, päättelemään ja soveltamaan tietoa ilman erillistä ohjelmointia. Lisäksi yleinen tekoäly pystyisi suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä itsenäisesti taustadataa hyödyntäen. (Kuusi & Heinonen, 2022; Pietikäinen & Silvén, 2023; Raman ym., 2025)

Tekoälyn vaikutukset työelämään nähdään laajoina ja toistaiseksi vielä vaikeasti ennustettavina. Ammattialakohtaisesti tutkijat ovat kuitenkin jo tarkastelleet tulevaisuuden mahdollisia muutoksia. Esimerkiksi Raman ym. (2025) mukaan yleinen tekoäly voi tulevaisuudessa toimia itsenäisesti terveydenhuollossa diagnoosien teossa, rahoitusalalla riskien ennakoinnissa, puolustusalalla strategisessa suunnittelussa ja koulutusalalla oppijan tarpeisiin mukautuvissa oppimisjärjestelmissä. Yleisen tekoälyn kyvykkyydet vaikuttavat erityisesti tekniikan, tietojenkäsittelyn, luonnontieteiden sekä terveys- ja hyvinvointialojen teknologioihin ja sisältöihin. Ihmisten silmänliikkeiden, ilmeiden ja äänen kautta tehtävä tunnetilojen mittaus avaa uusia mahdollisuuksia asiakasrajapinnan tutkimiseen eri aloilla, myös koulutuksessa.

Sitran tulevaisuusbarometrissä (2025) kaavailtiin tekoälyn luovan Suomelle mahdollisuuksia esimerkiksi terveysteknologian alalle. Pietikäinen ja Silvén (2023) ovat käsitelleet yleisen tekoälyn (AGI) vaikutuksia laajasti eri aloilla, ja terveysalan kontekstissa he näkivät, että tekoälyn kehitys voi mahdollistaa esimerkiksi ihmisten tunnetilojen tunnistamisen ja personoidut käyttökokemukset. Lisäksi digitaaliset kaksoset ja kehittynyt anturiteknologia mahdollistavat tarkkaa simulointia ja ympäristön havainnointia, joka puolestaan mahdollistaa automaation lisäämisen kodeissa ja esimerkiksi hoivapalveluissa biosignaalien ja robotiikan avulla.

Tekoälyn kehitys toisaalta tarjoaa mahdollisuuksia, mutta toisaalta se luo myös uusia haasteita etenkin kestävyyden näkökulmasta. Kestävyyteen liittyy ratkaisuja vaativia teknisiä ja teoreettisia haasteita, jotka kytkeytyvät esimerkiksi datan, laskentatehon ja energiankulutuksen hallintaan, skaalautuvuuteen ja ihmismäisen ajattelun ja vuorovaikutuksen mallintamiseen sekä tietoekosysteemien kehittämiseen. Toisaalta tekoälyn kehitys nostaa esiin myös psykologisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia haasteita, jotka liittyvät ihmisten ja teknologioiden väliseen yhteistyöhön, luottamukseen ja voimasuhteisiin. Tämän lisäksi teknologioiden sääntelyyn, hallintaan, arvopohjaan, poliittisiin vaikutuksiin, läpinäkyvyyteen ja valvontaan liittyy myös eettisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia haasteita. (Raman ym. 2025) Euroopassa kestävät ratkaisut tekoälyn suhteen pyritään toteuttamaan sääntelyn keinoin. Esimerkiksi Euroopan Unionin (2024) tekoälyasetus AI Act määrittää pelisääntöjä eurooppalaisille toimijoille niin sosiaalisen, taloudellisen kuin välillisesti myös ekologisen kestävyydenkin näkökulmista.

Tekoäly voi tarjota koulutuksen kehittämiseen mukautuvia, yksilöllisiä ja reaaliaikaisesti mitattavia ratkaisuja, joten tekoälyn mahdollisuudet muuttavat myös koulutusta ja oppimisen prosessia. Tekoäly voi tukea oppimista esimerkiksi personoimalla opetusta ja tarjoamalla älykkäitä oppimisympäristöjä. (Kuusi & Heinonen, 2022; Raman ym., 2025) Ihmisen ainutlaatuisella osaamisella on silti tulevaisuudessakin paikkansa. Ammattikorkeakoulun pedagogiset asiantuntijat painottavat visioissaan, että ihmisen vahvuudet suhteessa tekoälyyn luovat tulevaisuuden koulutuksen ekosysteemin. Kyse on tekoälyn ja ihmisen yhteispelistä. Substanssiin tutkimusperustaisesti kiinnittyvää tietoa tuotetaan jatkossakin, mutta tulevaisuuden osaamista rakennetaan vahvemmin oppijakeskeisellä ja vuorovaikutusta hyödyntävillä pedagogisilla keinoilla. (Wirenius, 2025)  

Teknologian ja korkeakoulujen pedagogiikan nähdään punoutuvan tulevaisuudessa vahvemmin yhteen, jolloin opetusmetodit, teknologiat, tavoitteet ja kontekstit ja opettajien sekä opiskelijoiden arvot kietoutuvat toisiinsa. Tässä korostuukin se, että teknologia ja pedagogiikka eivät ole erillisiä tai lineaarisia elementtejä opetuksessa, vaan ne ovat jatkuvasti toisiinsa kietoutuneita, suhteellisia ja kontekstuaalisia. Tällöin opetuksen tarkoitus, arvot ja konteksti eivät määräydy menetelmien tai teknologisten ratkaisujen kautta, vaan syntyvät monien osatekijöiden, kuten opettajien, opiskelijoiden, teknologian ja infrastruktuurin, neuvottelun ja vuorovaikutuksen tuloksena. Painopisteen nähdäänkin tulevaisuudessa siirtyvän pedagogiikan ja teknologian sijaan opetuksen tarkoituksen, kontekstin ja arvojen määrittelyyn. Opettajien ja opiskelijoiden on toimittava yhdessä epävarmuuden ja avoimuuden vallitessa, ja kaiken keskiössä ovat hajautettu, reagoiva ja eettinen pedagoginen toiminta. (Alanko-Turunen, 2023; Fawns, 2022)

Yleisen tekoälyn ennakoidaan edistävän myös tutkimusta ja innovaatioita monialaisesti (Raman ym., 2025). Tekoäly onkin kehittymässä pistemäisistä sovelluksista kohti kokonaisvaltaisia, monikäyttöisiä ja älykkäitä järjestelmiä, joita se itse koordinoi. Tekoälyratkaisujen kehittelyssä tutkimuksella ja yritysten kanssa tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä on merkittävä rooli, ja tekoälyyn kytkeytyvä TKI-painotus on keskeinen myös ammattikorkeakoulujen tulevaisuuden visiossa.

Tekoäly voi tukea korkeakoulujen TKI-toimintaa erityisesti datan käsittelyssä, tallennuksessa ja yhdistelyssä. Aiempaa laajempien tietomassojen prosessointi mahdollistaa innovatiivisia kokeiluja ja kokonaan uusien korrelaatioiden tunnistamista, mikä puolestaan avaa uusia näkökulmia ja voi edistää tieteellisten oivallusten syntymistä. Tutkimukseen tarvitaan enemmän osaajia tekoälyn kehittämiseksi myös Euroopassa ja Suomessa, ja kilpailun ICT-alan osaajista nähdäänkin mahdollisesti kasvavan korkeakoulujen ja yritysten välillä. (Pietikäinen & Silvén, 2023) Korkeakoulutuksen näkökulmasta Suomella on mahdollisuus toimia roolimallina kestävän kehityksen ja tekoälyn hyödyntämisen suhteen myös maailmanlaajuisesti (Kuusi & Heinonen, 2022). Tätä artikkelia varten tehdyssä dokumenttianalyysissakin nousi esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan skenaarioista (2025) esille tekoälykyvykkyyksien nostaminen. Ammattikorkeakoulujen visiotyössä näkökulma onkin arvokas.

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta on tärkeää edistää teknologian kiinnostavuutta erityisesti naisille ja tytöille. Tietoyhteiskunnan kaikilla toimijoilla on hyvä olla tekoälyosaamista ja kyky suojata yksityisyyttään digitaalisessa ympäristössä. Suurin riski yksilölle ei olekaan tekoäly sinänsä, vaan sen hyödyntämättä jättäminen ja digitaalisen turvallisuuden laiminlyönti. (Pietikäinen & Silvén, 2023) Myös yhteistoiminta teknologian kanssa on tärkeä näkökulma kehitystyössä (Meister, 2025). Ihmisen vahvuuksia, kuten joustavaa, korkean tason ongelmanratkaisua, sopeutumiskykyä ja tietoisuutta esimerkiksi puolueellisuudesta tarvitaan myös tekoälyn aikana. Onkin tärkeää ottaa huomioon, että eettisyyden varmistaminen ja järjestelmien valvonta ovat tulevaisuudessakin ihmisten vastuulla. (Raman ym., 2025)

Opetushallitus on asiantuntijaverkostonsa avulla ennakoinut koulutuksen osaamistarpeita vuoteen 2040 saakka. Tässä ennakointityössä teknologioihin, kuten tekoälyyn, liittyvä osaaminen korostuu, mutta rinnalla tulevaisuudessa tunnistetaan tärkeiksi metataidot, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys sekä jatkuva oppiminen. Perinteiset tutkintorakenteet eivät riitä osaamisen ketterään kehittämiseen, vaan tulevaisuudessa tarvitaan joustavia ja elinikäistä oppimista tukevia ratkaisuja, jotka mahdollistavat osaamisen kehittämisen eri elämänvaiheissa. (Opetushallitus, 2023). Koulutusjärjestelmien on myös vastattava työelämämuutoksiin tarjoamalla elinikäisen oppimisen ja uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksia. (Kuusi & Heinonen, 2022)

Yleisen tekoälyn hyödyntäminen näyttäisi johtavan ammatillisten roolien ja osaamisen uudelleenmäärittelyyn. Opetussuunnitelmien muovaaminen ja investoinnit koulutuksellisiin ratkaisuihin ovat välttämättömiä. Yleinen tekoäly synnyttää tarpeen kehittää taitopohjaisia koulutusohjelmia, jotka simuloivat monimutkaisia skenaarioita ja valmistelevat yhteistyöhön järjestelmien kanssa. Lisäksi sosiaalisesta näkökulmasta on tärkeää kehittää ihmisen ja teknologian välistä yhteistyötä. Samalla myös tekoälyn lukutaito ja eettinen päättelykyky ovat merkityksellisiä. Tulevaisuuden visioissa keskeisiksi nousevat osaaminen, tieto ja kyky uudistua nousevat tulevaisuuden visioissa keskeisiksi, ja kaiken kaikkiaan osaamistalouden nähdäänkin vauhdittuvan.

Osaamistalouden kiihtyminen haastaa korkeakoulutuksen relevanssin

Osaamistalous (engl. knowledge economy) nousee dokumenttianalyysistä korkeakoulutuksen tulevaisuuden ja merkityksen kannalta keskeiseksi analysoitavaksi ilmiöksi. Osaamistalous käsitteenä irrottaa taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin niiden perinteisistä perusteista. Ne eivät enää ensisijaisesti perustukaan raaka-aineisiin, pääomaan tai fyysiseen työhön, vaan olennaiseksi nousevat ihmisen osaaminen, tieto ja kyky uudistaa sitä. Tietoon, tutkimukseen, innovaatioihin ja koulutukseen perustuva arvonluonti korostuu osaamistaloudessa, ja tällöin myös yritysten ja yhteiskuntien kilpailukyky riippuu kyvystä luoda, omaksua ja hyödyntää uutta tietoa. Tuottavuus ei kasva vain fyysisten panosten lisäämisellä, vaan ennen kaikkea osaamisen ja teknologian kehittämisellä. Tämä nousee esiin kaikista tätä artikkelia varten tarkastelluista viidestä dokumentista.

Osaamistalouden kiihtyminen edellyttää ammattikorkeakouluilta uudenlaista toimintamallia ja kykyä sulautua työelämän oppimisprosesseihin. Erilaiset oppimisekosysteemit ovat tulevaisuudessa osaamistalouden moottoreita, joissa syntyy uudenlaista kilpailukykyä. Uudenlaisen ja entistä nopeammin muodostuvan oppimisen tarve juontuu talouden mekanismien painottumisesta yhä enemmän osaamispääomiin.

Tulevaisuudessa tarvittavaa verkottunutta yhdessä oppimista on pohdittu erityisesti vuosina 2018–2021 Sitran toteuttamassa Osaamisen aika -hankkeessa. Hankkeessa 30 toimijan tuottama elinikäisen oppimisen tahtotila, ja sen teesi 3, ”Osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista”, tiivistää tulevaisuuden työelämän edellyttämät haasteet koulutukselle ja siten myös korkeakoulujärjestelmälle (Sitra, 2019; Sitra, 2025).

Tilanne, jossa korkeakoulutuksen täytyy punoutua syvälle työelämän oppimisprosesseihin haastaa korkeakoulutuksen perinteiset rakenteet ja toimintatavat. Korkeakoulutuksen täytyy yhtä aikaa kyetä vuorovaikutukseen työelämässä syntyvän uuden osaamisen kanssa, kyetä jalostamaan uutta osaamista, ja täyttääkseen korkeakoulun perusajatuksen sen täytyy myös kyetä toimimaan kriittisesti suhteessa oppimisekosysteemin muihin toimijoihin nähden. Eli samalla kun ammattikorkeakoulu on syvällisessä vuorovaikutuksessa työelämän oppimistoimijoiden kanssa, sen on kyettävä haastamaan uuden osaamisen toteutustapa sekä työyhteisöjen ja työpaikkojen toimintatavat (Huttula, 2025).

Työelämän uudistuminen ja yritysten kansainvälinen kilpailukyky ovat suoraan liitoksissa korkeakoulutettujen määrään ja osaamistason nostoon. Siirtymä kohti osaamistaloutta rakentuu monista tekijöistä. Siirtymän taustalla ovat tietysti tutkimus ja innovaatiot sekä innovaatioiden edistäminen, mutta siirtymän kiintymiseen vaikuttavat myös tuotanto-osaaminen, tuotantoprosessien kehittäminen ja yhteistyön vahvistuminen eri toimijoiden välillä. Tämä nostaa ekosysteemimäisen työskentelyn ja yhdessä oppimisen merkityksen tulevaisuudessa uudelle tasolle. Samalla se korostaa jatkuvan oppimisen ja osaamisorganisaatioiden jatkuvaa uudistumistarvetta sekä toimintaympäristön jatkuvaa, systeemistä tarkastelua ja analysointia (Valtioneuvosto, 2024a ja 2024b).

Osaamistalouden kehittymisen merkitystä ja vaikutuksia osaamiselle ja sen laadulle ei ehkä keskustelussa vielä riittävästi ymmärretä. Työelämän muutoksesta käydyssä keskustelussa korostuu kyllä investointien merkitys TKI-toiminnan intensiteetin nostamisessa, mutta keskustelu ei kuitenkaan ole kiinni sisällöllisissä näkökulmissa ja tarpeellisen osaamisen luonteessa (ks. esim. OKM, 2025). Voi toki olla, että esimerkiksi visiotyyppisessä keskustelussa tällaisiin kysymyksiin ei koskaan päästäkään kiinni. Siksi onkin tärkeää, että ammattikorkeakoulujen kehittymistä ei kahlittaisi. Korkeakouluina niillä tulisi olla mahdollisuudet kehittää omaa toimintaansa dynaamisesti, työelämän tarpeista lähtien.

Keinoja osaamistalouden tarpeisiin vastaamiseksi on olemassa. Esimerkkinä tähän liittyvästä ajattelusta ja kehittämistoiminnasta voi mainita 12 ammattikorkeakoulun rakentaman esityksen ammatillisesta tohtoritutkinnosta, eli Professional Doctorate -tutkinnosta (Ammatillinen tohtori, 2025). Samansuuntaista toimintaa on myös muualla. Esimerkiksi myös Eurooppa-yliopistoallianssit tarjoavat suomalaisille ammattikorkeakouluille väyliä tohtorikoulutuksen kehittämiseen. Tohtorikoulutuksenkin kautta tapahtuva, työelämään tiiviisti kytkeytyvä, ja työpaikoilla tapahtuva yhdessä oppiminen tarjoaisi mahdollisuuden vastata työelämän ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin ja varmistaa osaamistalouden kehittyminen.

Sisällöllisen osaamiskeskustelun puute asettaa ammattikorkeakoulut ja niiden pyrkimykset kuitenkin hankalaan asemaan. Ammattikorkeakoulut hakevat EQF8-tasolle uudenlaista, työelämästä vielä puuttuvaa osaamista. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) ohjaa kansallisten tutkintojen viitekehysten (NQF) laadintaa. Niissä taso 8 on korkein ja viittaa Suomessa tohtoritason tutkintoihin. Työelämässä on tunnistettavissa selkeä osaamisvaje soveltavaan tutkimukseen, menetelmien kehittämiseen, tiedon jatkojalostamiseen ja tuote- ja palvelukehittämiseen liittyvän osaamisen suhteen. Nämä osaamispaletin puutteet hankaloittavat osaamistalouden kehittämistä ja heikentävät sen vaikuttavuutta, niin kilpailukyvyn kuin talouskasvun kiihdyttämisenkin suhteen.

Mahdolliset uudet tulevaisuuskuvat 2040

Dokumenttianalyysin ja tutkijaryhmän keskustelujen perusteella päädyttiin seuraavaksi esiteltäviin ammattikorkeakoulujen mahdollisiin tulevaisuudenkuviin vuodelle 2040, jotka on tiivistetty regressioksi, reaktioksi ja proaktioksi (Taulukot 2–4).

Tulevaisuuden kuvat hahmottuvat janalle, jossa toisen pään muodostaa regressio, eli taantuvan olotilan ammattikorkeakoulu. Sen luonteeseen kuuluu kehityksen pysähtyminen ja kykenemättömyys sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Janan toisessa päässä hahmottuu tulevaisuudenkuvana proaktio, jossa ammattikorkeakoulut ovat uudistavia, ympäristöön aktiivisesti vaikuttavia, ja sille suuntaa antavia toimijoita. Ääripäiden välissä tulevaisuudenkuvana on reaktio, eli ammattikorkeakoulutus, joka reagoi ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin ja/tai muutoksiin. Reaktion tulevaisuudenkuvassa ammattikorkeakoulut eivät ole itse aktiivisesti luomassa tulevaisuutta.

Kokonaisuutta kuvataan taulukoissa 2–4, joihin on kuvattu erilaisia toimintaympäristön muutostilanteita ja sitä, miten ammattikorkeakoulut eri tulevaisuudenkuvissa toimisivat ja reagoisivat niihin. Artikkelin kirjoittajat näkevät, että ammattikorkeakoulut voivat toimia eri tulevaisuuskuvissa PESTEV-tekijöihin peilaten hyvinkin eri tavoin.

Tietyssä näkökulmassa ammattikorkeakoulut saattavatkin siis toimia regressiona ilmenevällä tavalla, vaikka muuten toiminta painottuisi esimerkiksi reaktion tai proaktion välille. Kirjoittajat pitävät analyysissään tällaista sekamallia ja erilaisia yhdistelmiä luultavimmin toteutuvana tulevaisuutena.

Makrotason muutostilanteita tarkastellaan taulukossa 2. Globaalin politiikan ja talouskasvun vaikutukset yhdistettynä ilmastonmuutokseen ja tekoälyn kehitykseen vaikuttavat ammattikorkeakoulutuksen toimintaympäristöön. Regression tulevaisuuskuvassa globaalit ilmiöt saavat ammattikorkeakoulun toimintakentässä aikaan toiminnan pysähtymistä, epätervettä kansainvälistä kilpailua ja lyhytnäköisempää toimintaa. Tällaisessa tulevaisuuskuvassa myös ilmastonmuutos pahenee ja tekoälymuutos etenee arvotyhjiössä hallitsemattomasti. Vastakkaisessa proaktion tulevaisuuskuvassa muutosta puolestaan ohjataan kestävyyttä edistäen vastuullisesti ja arvopohjaisesti.

Taulukko 2. Mahdolliset tulevaisuuskuvat 2040, muutostilanteena globaalit ilmiöt.

	REGRESSIO	REAKTIO	PROAKTIO
Globaalitila, politiikka ja talouskasvu (poliittinen ja taloudellinen)	Kaaos ja poliittinen kriisi. Yhden keskuksen dominanssi maailmassa. Yritysten kilpailukyky lyhyellä tähtäyksellä on merkitsevämpi tekijä kuin kansallinen menestys. Valtiot kilpailevat yritysverotuksella houkutellakseen yrityksiä. Valtioiden epäterve kilpailu heikentää maailmantaloutta.	Blokkiutuminen, protektionismi ja Euroopan sotatalous. Suuryritysten valta on ennallaan. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys toimii osittain kilpailevien blokkien sisällä.	Sopimuspohjainen maailmanjärjestys. Sotataloudesta varautumistalouteen. Hallitukset ohjaavat kehitystä vastuullisesti. Vakaa talouskasvu lisää hyvinvointia maailmalla ja Suomessa.
Ilmastonmuutos (ekologinen ja arvot)	Paheneva kierre, ympäristökatastrofit lisääntyvät.	Hidastuu, mutta toimenpiteet osin riittämättömiä.	Ilmastonmuutosta torjutaan aktiivisesti. Taloudellisen kasvun kyseenalaistaminen ja teknologiset innovaatiot auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tekoäly (teknologinen)	AGI (yleinen tekoäly) kehittyy nopeasti, mutta hallitsemattomasti ja eriarvoistavasti. Tekoälyn kehitys hidastuu energiataloudellisista syistä. Tekoälyllä ei ole eettistä ohjausta, eksistentiaalinen riski. Arvotyhjiö.	Hidas ja epätasainen. AGI käytössä vaihtelevasti. Käytössä liikenteessä ja terveydenhuollossa. EU kieltää osan AI-sovelluksista (esim. digitaaliset kaksoset). Tekoälyä säädellään osittain, arvopohja on hajanainen.	AGI kehittyy nopeasti ja auttaa esim. koulutus- ja oppimisprosessien järjestämisessä, infrastruktuurin ylläpidossa sekä mahdollistamalla esim. automatisoidun liikenteen. Tekoälyä ohjataan eettisesti ja ihmiskeskeisesti, arvopohja on sisällytetty toimintaan.

Mesotason muutostilanteita, lähinnä eurooppalaisessa ja kansallisessa kontekstissa, tarkastellaan taulukossa 3. Työmarkkinoiden kehitys ja toimeentulon turvaamisen ratkaisut sosiaaliturvan tai mahdollisen perustulon kautta näyttäytyvät näissä tulevaisuuskuvissa. Regression näkökulmasta nähdään protektionismia ja massatyöttömyyden uhkaa ja toimeentulon heikennyksiä ja siitä seuraavaa pahoinvointia sekä rikollisuuden kasvua. Ihmisten hyvinvoinnin kasvun mahdollisuuksia nähdään puolestaan proaktion tulevaisuuskuvassa, jossa tekoälyn hyödyntämisen nähdään auttavan mahdollisesti jopa perustulon kehittämisessä.

Taulukko 3. Mahdolliset tulevaisuuskuvat 2040, muutostilanteena työ ja toimeentulon järjestelyt, eurooppalainen ja kansallinen konteksti.

	REGRESSIO	REAKTIO	PROAKTIO
Työmarkkinat (poliittinen ja sosiaalinen/taloudellinen)	Massatyöttömyys ja rikollisuuden kasvu. Ulkomaalaiselta työvoimalta pääsy Eurooppaan on pääosin suljettu, hyvin koulutettuja työntekijöitä lukuun ottamatta.	Osa ihmisistä töissä, osa työttömänä. AGI auttaa työtehtävissä. Yrittäjäpohjainen alustatyö on lisääntynyt. Puolustusteollisuus lisää työpaikkoja. Hallittu työperäinen maahanmuutto.	AGI muuttaa työpaikkoja ja työtehtäviä. Työ keskittyy luovuuteen ja itsensä kehittämiseen. Perustulo kannustaa kansalaisia hakeutumaan aktiivisemmin työn kautta saatavan tulon piiriin, mikä parantaa terveyttä ja koulutustasoa sekä vähentää rikollisuutta. Työaika lyhenee, paikoin päästään jopa kolmipäiväiseen työviikkoon.
Sosiaaliturva ja perustulo (sosiaalinen, poliittinen)	Perustuloa ei kyetä rahoittamaan, sosiaaliturva heikkenee.	Sosiaaliturva säilyy.	Perustuloa valmistellaan käyttöön kokeilujen pohjalta. Tekoälyn kehityksen seurauksena nähdään tärkeäksi erottaa perusturva työntekoon sidotusta tulosta.

Mikrotason muutostilanteita, jotka kytkeytyvät suoraan korkeakoulutuksen kontekstiin, tarkastellaan taulukossa 4. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rooli nähdään tulevaisuuskuvissa kolmenlaisena, ensimmäisessä regressiossa tutkittua tietoa ei arvosteta, ja tiedonsaannin ja -jakamisen välineenä korostuu sosiaalinen media. Tällöin koulutuksen rahoitus näivettyy, ja opiskelijat ja esimerkiksi yritykset osallistuvat koulutuksen kulujen kattamiseen. Reaktion tulevaisuuskuvissa koulutukseen ja innovaatioihin panostetaan ja ne nähdään hyvinvoinnin mahdollistajina. Proaktion kuvassa koulutus toimii osana huoltovarmuutta, varmistaa kehittymisen ja tarjoaa uusia innovoinnin mahdollisuuksia tekoälyavusteisesti. Tämän seurauksena myös maailmanlaatuisesti eurooppalaisen koulutuksen ja tutkimuksen painoarvo korostuu.

Koulutus- ja tutkintojärjestelmän nähdään reaktion ja proaktion tulevaisuuskuvissa kehittyvän kohti ammattikorkeakouluissa järjestettävää tohtorikoulutusta. Osaamistalouden vahvistuminen tukee proaktion tulevaisuuskuvassa tiiviimpää työelämäkytkentää oppimisen prosesseissa. Tällöin koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo lisääntyy entisestään ja oppijat rakentavat oppimistaan yhteenpunotuissa pedagogisissa prosesseissa yhdessä opetuksen asiantuntijoiden kanssa.

Taulukko 4. Mahdolliset tulevaisuuskuvat 2040, muutostilanteena korkeakoulutuksen teemat, suomalainen konteksti.

	REGRESSIO	REAKTIO	PROAKTIO
Koulutuksen ja tutkimuksen rooli (koulutuspoliittinen)	Faktatiedon arvostus on laskenut. Aikaa kulutetaan sosiaalisen median ja valeuutisten ääressä. Koulutus- ja tutkimusmenojen leikkaukset aiheuttavat osaajapulaa ja heikentävät kilpailukykyä.	Koulutukseen ja tutkimukseen investoidaan innovaatioiden ja hyvinvoinnin perustana.	Koulutus on keskeinen osa huoltovarmuutta ja kehityksen veturi. Tutkimustiedon mahdollistamat innovaatiot luovat uusia mahdollisuuksia ihmiskunnalle tekoälyä hyödyntäen. Euroopan painoarvo koulutuksessa ja tutkimuksessa kasvaa ja mm. USA:ssa vähenee.
Korkeakoulujen rahoitus (taloudellinen)	Laskeva julkinen rahoitus, opiskelijat maksavat lukukausimaksuja, joita esimerkiksi yritysten stipendit voivat osin kattaa.	Opintopiste- ja hankepohjainen julkinen rahoitus.	Ammattisivistyksellinen, asiantuntijaperusteinen ja työelämälähtöinen tarveharkintarahoitus.
Koulutus- ja tutkintojärjestelmä (poliittinen)	Nykyinen tutkintojärjestelmä säilyy, samoin institutionaalinen rakenne.	Tohtoritutkinnot myös ammattikorkeakouluihin, yliopettajat professoreiksi.	Ammattikorkeakoulujen panos työelämän uudistamiseen on uniikki ja ammatilliset tohtorintutkinnot keskeinen osa sitä. Osaamistalouden kiihtyessä ammattikorkeakoulu sulautuu työelämän oppimisprosesseihin. Tulevaisuusministeriö, jonka alaisuuteen tulee korkeakoulutus.
Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo (arvot ja sosiaalinen)	Ei toteudu	Ei lisäänny	Lisääntyy
Pedagogiikka (teknologinen, arvot)	Hajautunut adhoc-pedagogiikka.	Teknologinen ja responsiivinen pedagogiikka muokkaavat tarkoitusta ja kontekstia.	Yhteenpunottu proaktiivinen pedagogiikka, jossa myös metataidot ja sivistykselliset taidot keskeisiä.

Kaikissa kolmessa tulevaisuuskuvassa ammattikorkeakoulutoiminnan volyymi tulee vuoteen 2040 mennessä sopeuttaa laskevaan väestökehitykseen, mikä merkitsee ammattikorkeakouluverkoston karsintaa. Tämä on todennäköinen kehityssuunta, ellei koulutusperusteisesta maahanmuutosta sitten tule osaaja- ja työvoimapulan sekä väestökehityksen korjaamisvälinettä.

Pohdinta ja johtopäätökset

Maailman, ja sen myötä myös Suomen, tulevaisuuden kehitysnäkymät ovat muutoksessa. Turvallisuus- ja varautumisulottuvuus vaikuttaa julkisen sektorin mahdollisuuksiin panostaa hyvinvointipalveluihin kuten koulutukseen. Myös tekoälyn vaikutus ja sen luomat mahdollisuudet ovat viimeisen parin vuoden sisällä konkretisoituneet merkittävästi. Tekoälyn kehitykseen liittyykin sekä mahdollisuuksia että uhkia. Kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen alueella ei ole saatu aikaan poliittisia päätöksiä, jotka auttaisivat riittävästi hallitsemaan nykyistä kehityssuuntaa. Lisäksi väestönkehitys on korkeakouluverkon tulevaisuuteen vaikuttava tekijä, johon koulutus ei pysty vaikuttamaan. Myös globaali valtapeli on viimeisen parin vuoden aikana korostunut aivan uudella tavalla, mikä haastaakin vakavasti koko sopimuspohjaisen maailmanjärjestyksen. Lisäksi epävarmuus kohtelee eri tavoin eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä., jolloin helpottaviksi tekijöiksi näissä keskusteluissa nähtiin yhteisöllisyys, arjen hyvinvointitaidot ja omiin arvoihin nojaavat toimet (Henttonen ym., 2023).

Artikkelissa esitetyt kolme tulevaisuudenkuvaa, eli regressio, reaktio ja proaktio, ovat kaikki mahdollisia nykyisen ammattikorkeakoulujen tilannekuvan pohjalta. Tavoiteltava tulevaisuuskuva on proaktio, jonka toteutuminen edellyttää ammattikorkeakoulutuksen paradigman muutosta. Tällaisessa paradigman muutoksessa keskeisiä ovat tekoälyn harkittu hyödyntäminen ja osaamistalouden vahvistuminen, jotka myös tukevat toisiaan. Asiantuntevasti käytettynä tekoäly voisi vapauttaa ihmisälyn vaativampiin tehtäviin, mutta tämä vaatii yksilöiltä erilaista ja vahvempaa osaamista.

Ammatillista tohtorikoulutusta koskevan 12 ammattikorkeakoulun esityksen mukaan Suomen hidas talouskasvu ja kansainvälisen kilpailukyvyn heikkeneminen vaativat työelämään kytkeytyvien uusien ratkaisujen etsijää, tuottajaa ja kilpailukyvyn rakentajaa (Ammatillinen tohtori, 2025). Kun tekoäly kehittyy, yksilöt ovat omassa osaamisessaan samassa asemassa kuin yritykset silloin, kun osaamistalous muodostuu keskeiseksi tuotannontekijäksi.

Osaamistalouden kehitys haastaakin ammattikorkeakoulun toimimaan yhtä aikaa neljällä tasolla:

1. Koulutuksen kehitys ja kehittäminen tapahtuu entistä enemmän yhdessä työelämän oppimistoimijoiden (eli työpaikkojen) kanssa, yhdessä oppien. Samalla tulevaisuuden osaamistarpeet syntyvät tämän vuorovaikutuksen yhteydessä. Eli tavoite ja mahdolliset ratkaisut ovat yhtä aikaa läsnä vuorovaikutuksessa.

2. Oppimisen ja osaamisen jalostaminen on mahdollista, kun koulutusta kehittämällä luotua osaamista pystytään jatkojalostamaan esimerkiksi TKI-toiminnan tuottaman uuden tiedon, soveltamismahdollisuuksien ja teoreettisen ymmärryksen kautta. Tällöin korkeakoulu luo lisäarvoa yhdessä tuotetun osaamisen päälle. Ennakointityö ja vaikuttavuusdimensio on tämän vuoksi korkeakoulun toiminnassa keskeistä.

3. Osaamisperustan kehittäminen pohjautuu korkeakoulussa tuotettuun alakohtaiseen osaamiseen, joka ohjaa myös tutkintokoulutuksen luonnetta. Korkeakoulu vastaa eri alojen substanssiasioiden perustan rakentumisesta opiskelijoilleen. Tämän lisäksi korkeakoulun vastuulla on työelämässä tarvittavien metataitojen ja sivistyksellisten taitojen (kuten oppimaan oppimisen, itsensä johtamisen, kriittisen ajattelun, tiedon luonteen ymmärtämisen, osaamisidentiteetin, vuorovaikutustaitojen jne.) tuottaminen ja niiden jatkuvuuden varmistaminen.

4. Oppimisekosysteemin kumppaneiden kriittinen arviointi on myös tärkeää, koska ollakseen korkeakoulu, ammattikorkeakoulun on kyettävä koko ajan toimimaan tieteellisen ja eettisen koodistonsa mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulun täytyy kyetä jatkuvasti haastamaan myös oppimisekosysteemeissä toimivien kumppaneidensa toimintaa. Näin ammattikorkeakoulu pystyy välttämään jääviys- ja eettiset haasteet, joita voisi muuten seurata läheisestä suhteesta esimerkiksi yritysmaailmaan.

Tulevaisuusvisioissa osaamistalouden kiihtymisenä nähdyn kaltainen tilanne on vielä kunnolla hahmottumatta, mutta työelämässä syntyy jatkuvasti uutta osaamista, ja sen merkitys talouskasvulle sekä toiminnan tehokkuudelle on laajalti ymmärretty eri osapuolten keskuudessa. Osa yrityksistä voi jo nyt toimia varsin pitkälti tämän kaltaisesti, vaikka ne tekevätkin sen irrallaan koulutusjärjestelmästä. Nämä edelläkävijät eivät tulevaisuudessakaan juuri tarvinne korkeakouluja yhteistyökumppaneiksi, koska jo niiden omat resurssit riittävät perusopetuksen saaneiden ”jatkojalostukseen”. Kuitenkin myös tällaiset edelläkävijäyritykset ovat entistä monimutkaisempien ongelmien kanssa tekemisissä. Siksi ne tarvitsevat oppimisekosysteemejä. Korkeakouluilla puolestaan tullee olemaan keskeinen rooli lisäarvoa tuottavien ekosysteemien rakentumisessa. Kokonaisuudessaan voidaankin pitää selvänä, että pk-yritykset ja julkinen sektori tarvitsevat jatkossa entistä enemmän korkeaa osaamista ja korkeakoulujen tuomaa lisäarvoa.

Oppimisen ja osaamisen luonteesta ja eri toimijoiden rooleista on käyty pitkään keskustelua. Sitran Osaamisen aika -hankkeessa tehdyn työn yhteydessä käytiin syvällinen keskustelu tutkintojen merkityksestä ja suhteesta erilaisiin osaamismoduuleihin. Myös siellä nähtiin, että tutkintoja tarvitaan edelleen, varsinkin perusosaamisen tuottamisessa (Sitra, 2019). Toisaalta tutkinnot toimivat oppimistaloudessa oppimisen ja osaamisen määreenä, jonka avulla työelämä pystyy tunnistamaan, mitä osaamista henkilöllä on. Korkeakoulut toisaalta taas tarvitsevat niitä oman toimintansa ohjaamiseen ja kehittämisen välineiksi.

Kun oppimisekosysteemien rakentaminen onnistuu, ammattikorkeakoulut pystyvät tukemaan myös työelämän edelläkävijöitä ja myös heidän oppimisprosessinsa saadaan tuotua mukaan hyödyntämään osaamisen kehittämistä. Toinen tähän kehitykseen liittyvä tärkeä tehtävä on pitää oppimisekosysteemit mahdollisimman avoimina. Kaiken kaikkiaan korkeakoulujen rooli työssä syntyvän osaamisen validoinnissa korostuu.

Korkeakoulutuksen ja laajemmin sivistyksen voimaa ei tule muuttuvassa maailmassa aliarvioida, sillä nämä tekijät ovat myös menneinä vuosikymmeninä olleet tukemassa Suomen yhteiskunnan, talouselämän ja hyvinvoinnin kehitystä.

Ammattikorkeakoulu voi instituutiona vaikuttaa siihen, mitä ja miten opetetaan, mitä tutkitaan sekä siihen, millaisen työyhteisön se tarjoaa niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin. On todennäköistä, että tekoälyn kehittyessä käsiteltyjen asioiden tarkoitus, konteksti ja arvot painottuvat opetusmetodien ja teknologian sijaan. Tekoälyn hävittäessä entisiä ammatteja ja toimenkuvia korostuukin osaamisen taso ja laatu. Tältä kannalta ammattikorkeakoulujen ammatillisen tohtorikoulutuksen toteutumista voi pitää todennäköisenä ja toivottavana. Kehitys ei periaatteessa poikkea historiasta: lukutaito oli satoja vuosia sitten vain suppean älymystön osaamista, mutta sittemmin teollisuudessa käytetyt koneet korvasivat ihmistyön, ja viimeksi tietotekniikka korvasi rutiininomaisen paperityön. Kehitys jatkuu, ja se vaatii matemaattisen osaamisen lisäksi luovuuteen, kriittiseen ajatteluun, ihmissuhteisiin, filosofiaan ja etiikkaan liittyvää osaamista. Varsinkin etiikkaan liittyvä osaaminen voisi vahvistaa myös opiskelijoiden arjen hyvinvointitaitoja entistä epävarmemmassa maailmassa.

Ammattikorkeakoulu voi vain rajallisesti vaikuttaa siihen, mikä esitetyistä tulevaisuuskuvista toteutuu. Samalla korkeakoulutus on kuitenkin yksi keskeisistä välineistä, joilla kehitystä voidaan suunnata kohti parempaa tulevaisuutta. Näemmekin ammattikorkeakoulujen uuden tulevaisuuden riippuvan sen kyvystä uudistaa korkeakoulutuksen paradigmaa.

Tulevaisuuskuvien tiivistämisen apuna on hyödynnetty ChatGPT 4o -kielimallia. Tekoälylle on syötetty tulevaisuuskuville tuotetun laajemman kirjoitusaineiston tekstit ja pyydetty sitä tiivistämään niistä taulukkoon sovitettavat tiivistykset, jotka työryhmä jälkikäteen on tarkastanut ja hyväksynyt.